Aruba

Ti 25.12.2012 klo 0:46 – Hotel/Casino Reneissance, Aruba

Hyvää joulua! Meneehän se jouluaatto perinteisesti reissatessakin, toki porukoiden kanssa eli tavallaanhan tää oli ihan se normaali suomalainen idyllinen perhejoulu. Pelkästään kinkku ja laatikkoruuat puuttu.

Tänään aamulla tosiaan otettiin pieni aamupala hotellin terassilla, chekattiin ulos, jätettiin kamat hotlaan ja lähdettiin ajaan. Suunnattiin tällä kertaa pohjoseen saarta pitkin kohti uusia alueita. Suunnistettiin luonnonpuiston rajalle, sinne meillä tosin ei ollut mitään asiaa kun ei vieläkään oltu tajuttu vuokrata sitä maasturia/pickuppia. Matka sinne oli kyllä aika jännä, omalla tapaansa hullun upee. En tiedä oonko koskaan nähny niin paljon kaktuksia tai erikokosia liskoja. Liskot oli selvästi tullut lämmitteleen tielle ja kun hiljasella tiellä tuli ykskin auto niin eriväriset ja –kokoset liskot paino tuhatta ja sataa karkuun metsään mihin ne katoskin.

Saarihan ei ollut kovin iso joten tähän kierrokseen ei ihan hirveen pitkään menny, muutamia tunteja korkeintaan. Haettiin kamat hotellilta ja vielä ennen lentokenttää pysähdyttiin naapurihotellin pihaan mistä oltiin löydetty langaton netti mikä toimi autoon asti. Tätä nettiä ja skypeä hyödyntäen pakolliset joulupuhelut sukulaisille suomeen ja matka jatku kohti autovuokraamoa mihin tiputettiin auto.

Lento oli hyvin jännittävä. Chekattiin sisään ja mentiin turvatarkastuksesta läpi joku puoltoistatuntia ennen lähtöaikaa ja sanottiin että mennään saman tien. Ilmeisesti tälle lennolle tuli vaan 2 henkee meidän lisäks, ja molemmat oli tullu jo joten päästiin lähteen saman tien. Koneena toimi tollanen pikkunen Piperi jossa oli kuskin lisäks 7 paikkaa – eli hyvin pieni. Mä pääsin jopa istumaan kuskin viereen eli näkymät oli ihan hyvät (vaikkakin kojelauta oli niin korkee että siitä just ja just näki yli). Tässä vaiheessa meni jo uskottavuus jonkin verran DAEhen (Dutch Antilles Express tms.) eli meidän lentoyhtiöön kun pakattiin kamoja sisään koneen siipiin yms. muihin jänniin paikkoihin ja huomattiin että nyt jo yks kassi puuttu. Onneks se löyty ja kerettiin valittaan niin se vielä löyty.

Päästiin Curacaolle puolentunnin lennon jälkeen ja meillä oli 2h aikaa seuraavan lennon lähtöön eli ei mitään ongelmia. Meidät tultiin hakemaan bussilla ja vietiin sisälle kentälle missä piti maksaa viiden dollarin lentokenttävero ja mennä taas turvatarakastuksesta läpi. Meidän seuraava lento oli taululla, mutta sille ei ollu porttia. Toinenkin kone, jonka piti lähtee kaks tuntia aikasemmin mutta sitä oli siirretty lähteen samaan aikaan kun meidän konetta joten ajateltiin että ne on yhdistetty. Ainoo vaan että kun meidän koneen lähtöaika läheni, niin porttia ei ollu vieläkään ilmotettu. Per meni kyseleen ja todettiin, että kone, millä meidän piti lentää oli peruttu.

No tjaha, entäs sitten? Työntekijä sano, että meille oltais voitu alun perin hoitaa Bonairesta suora lento Aruballe, mutta nyt kun oltiin Curacaolla jo niin oli vähän haastavaa. Siihen koneeseen mihin ajateltiin että meidät oli yhdistetty ei päässy vaikka sillä oli tilaa, kun lentoyhtiöillä ei ollu mitään politiikkaa tällästen suhteen sovittuna ja seuraava oli täys. Meidät piti laittaa koneeseen joka lähti sitten 21:45 sen sijaan että alun perin lähteä 17:00 eli skidisti myöhässä. Ruvettiin uikuttaan kuitenkin ja jonkinajan päästä meille sanottiin, että Venezuelasta Arubaan menevä kone tulee hakeen meidät ja että meille haetaan uudet liput. Ei kuulunu mitään, vaikka kone oli taululla. Lopulta erinäisten säätööjen jälkeen päästiin siihen 21:45 lähtevään koneeseen, paitsi että se lähti 22:15 tms. Puolentunnin lento Aruballe ja oltiin vihdoin perillä. Oltais uitu tää matka nopeemmin! Miten on mahdollista, että ensinäkin meille ei kerrottu Bonairella että seuraava lento on peruttu ja laitettu suoraan koneeseen, miten on mahdollista että vaikka meiltä moneen kertaan kyseltiin että mennäänkö Aruballe, kukaan ei viitsiny ilmottaa että kone ei tuu lentämään ja miks se oli screenillä ”on time” –statuksella? No ihme kyllä kamat ei hukkunu! DAE ei kuitenkaan ihan täysin vakuuttanu tän perusteella.

Paitsi ettei oltu. Kentällä kaikki oli kiinni ja taksejakaan ei löytyny mistään. Lopulta yks taksikuski jakso soittaa meille jonkun kaverinsa ja päästiin hotelliin. Aivan överikallis Casino vaikka olikin halvimpia huoneita tästä hotellista. Mutta kuten Lonely Planet sano ”it’s all about spending money (lots of money)”. Ei ollu mun haluna tulla tänne, mutta muualta ei päässy kotiin ja tänne oli pakko tulla muutamaks yöks ettei varmasti missata lentoja pois. Tai no mulla nyt aika se ja sama kun meen vaan Barbadokselle mutta porukoilla vähän pitempää lentelyä keskiviikkona. Jos huomenna sais vielä tän paikan auton (autovuokraamot oli tietenkin taas kiinni, kuten on totuttu, samoin kun ruokapaikat) ja pääsis vähän kattelemaan saarta ennen lentoja.

Karibialla matkat ei oo hirveen pitkiä, joten jos jengiä ei tuu ihan hirveesti, niin pienilläkin koneilla pääsee melko näppärästi. Jouluaattona ei tunnetusti hirveen moni haluu reissata...

Bonaire jäi taakse. Flamingo-airport ekassa kuvassa ja tokassa maisemaa. Me asuttiin ihan ton ison potskin vasemmalla puolella ja oikeella ylhäällä on klein bonaire eli pikku bonaire missä käytiin sukeltamassa veneellä.

Curacaoon laskeutuminen. Ottikohan kuski yhteyttä lennonjohtoon vai mimmikaverille kun laskeuduttiin? Koneessa ei ilmeisesti kuulunu, koska koko lennon ajan melkein jannu tekstaili.

Not so merry christmas - jumissa kentällä

 Ke 26.12.2012 klo 10:55 - Reina Beatrix Airport, Aruba

Noni tää matkan vaihe lähestyy loppuaan, ja tää on luultavasti tän reissun viimeinen blogimerkintä. Sikäli mikäli joku tätä sattuu lukeen niin oon ilmeisesti selvinnyt kotiin (tai ainakin jollekkin lentokentälle missä ne on netti), koska tällä kentällä ei oo nettiä.

Eilen aamulla mentiin mutsin kanssa aamupalalle ja Per lähti hakemaan autoo ja saikin sen nopeesti. Lähdettiin pois hotellicasino-kompleksilta ja ajamaan saarta ympäri taas. Ei meinaan tullu tota pukua mukaan, eli toi casino ei ehkä ollu mun mesta. Ei mulla tosin varmaan varaakaan ois ollu mennä sinne ineen – näytti siltä että jos mulla oliskin ollu varaa pelata jotain ykskätistä rosvoa niin ei mulla ois sen jälkeen ollu varaa edes lentokenttäveroihin pois maasta.

Anyway tää saari näytti aika samanalisesta kun Bonaire, tietenkin tää on aika lähellä ja muodostunu salee samaan aikaan samaan tyyliin. Ainoo vaan että missään ei näkyny ketään – kaikki oli ihan autiota. Syykin tietenkin selvä: joulupäivä on perhejuhla. Kun harvassa maassa vietetään jouluaattoa niinkun Suomessa, niin joulupäivä on se tärkein päivä eri maissa.

Saari itsessään on tietenkin aika pieni, mutta väestötiheys on paljon korkeempi kun Bonairella ja sen huomas – taloja ja kaikkee muuta oli paljon enemmän. Ajettiin luonnonpuiston läpi, ja siellä oli kätevästi yhdistetty 3 asiaa: luonnonpuisto missä ei saa asua, tuulivoimalat jotka vedetty sen alueelle (siellä ei varmaan kukaan valita että ne vie tilaa jonkun takapihalta tms. Lisäks varmaan aika otollinen mesta kun täällä ilmeisesti on ympäri vuoden tasanen tuuli samasta suunnasta aina) ja armeijan ampuma rata. Yhtään ampujaa ei onneks näkyny. Täällä maasto oli niin karua, ettei siellä näyttäny selviävän edes vuohet tai kaktukset, mutta liskoja näky edelleen paljon.

Tän jälkeen ajettiin ihan etelästä ihan pohjoseen saaren läpi. Vieläkään missään ei näkynyt ketään. Pohjosessa oli joku majakka jonka luona oli rafla. Se tosin oli vetämässä just kiinni, mutta saatiin drinkit sieltä vielä ja pystyttiin kattelemaan turistialuetta ja golfkenttää rannan vieressä ennen kun ite ajettiin hotellien alueelle lounaalle.

Tää ranta oli ihan käsistä kiireinen! Hyvä kun rannalla mahtu käveleen, mutta sitä nyt on näkynyt muuallakin. Vedessä sen sijaan oli enemmän populaa kun oon varmaan nähny missään. Oli windsurffaajaa, uijaa, pallojen ja frisbeiden heittelijöitä ja kaiken sekaan kun lyötiin moottoriveneet jotka veti erinäkösiä banaaneita, renkaita ja wakeboardareita perässään oli soppa valmis. Ei voinu olla ihmettelemättä, että kuinka usein täällä tapahtuu erinäkösiä onnettomuuksia. Kun lyötiin taustalle vielä satulinnannojen näköset superisot hotellikompleksit niin aika utopistinen näkymä oli valmis.

Ilta meni vaan hotellin altaalla chillatessa, happy hourista nauttiessa ja käytiin vielä kävelemässä casinolla ihmettelemässä menoa. Luis vuittonin kauppojen ja kauniiden ja rohkeiden ihmisten joukkoon ei tää reissari ihan sopinu, joten skippasin taas kerran suosiolla Casino-kokemuksen. Tää mesta on siisti nähdä, mutta ei tää ainakaan toistaiseks oo mun paikka millään muotoa. Oli siisti käydä, mutta yhtä siisti lähtee pois tietäen, että viikon päästä on taas reppu selässä ja suuntana kohti paljon halvempaa ja luonnonmukasempaa Karibiaa. Vaikka täällä ei lopulta ruoka, autonvuokra ja muut tälläset ollu aivan sikahintasia verrattuna hotelleihin, mitkä sitten olikin aivan käsittämättömän kalliita, niin meen mielellään takas Barbadokselle ja lähden sieltä tutkimaan näitä Karibian niin sanottuja kehitysmaita jos ne olsi enemmän mun paikkoja.

Nyt tosiaan porukat just tiputti mut tähän kentälle ja lähti hakemaan omia kamojaan ja palauttamaan autoa kotimatkaa varten. Täällä on niin paljon turisteja että jenkkien rajamuodollisuudet hoidetaan jo täällä päässä, eli matkustajille jenkkeihin on oma terminaali kokonaan ja siellä pitä olla vähintään kolme, mielellään neljä, tuntia etukäteen. Mä taas tulin tänne toiseen terminaaliin ja chekkasin ineen. Porukat anto mulle vielä jenkkitaaloje maksaa toi vähän päälle 34 dollarin lentokenttävero – mutta koska nää ei ottanu vähääkään isompia seteleitä ja siinä oli hirvee häslinki niin jouduin maksamaan senkin kortilla (olis kiva kun olis tuhlannut kaikki jenkkitaalat valmiiks eikä pääsis pois maasta muuten kun kerjäämällä…). Nyt istun portilla odottamassa lentoa taas Curacaolle, missä kun lentoyhtiö vaihtuu mun pitää mennä maahan sisään ja chekata uudestaan sisään (ja ilmeisesti maksaa senkin paikan lentokenttävero taas…). Ehkä tosin jos chekkaan sieltä ineen niin mua ei unohdeta sinne niinkun viimeks! Sieltä matka jatkuu sitten vaihteeks Trinidadin kentälle (hyvällä säkällä kerkeen sielä vielä biitsille) ja Barbadokselle missä toivottavasti joku tulee hakeen mut kentältä suoraan Tapaninpäivän tansseihin!

P.S. Se ei välttämättä ollukkaan pelksätään DAE vaan koko Curacaon Hato international Airport. Ensinäkin Aruballa jouduin maksamaan lentokenttäveron 34,25usd mutta ne ei ottanu yli 50dollarin seteleitä, eli vaikka olin varautunu rahalla, niin jouduin pulaan. Onneks kortti kelpas. Sitten Curacaolla jouduin meneen maahan sisään, maksamaan taas lentokenttäveron ja menemään takas sisään. Olin hyvissä ajoin kentällä takas sisällä, kattelin porttia ja luki että portilta 6 lähtee ajoissa. Istuskelin portilla 6 kaikessa rauhassa, ja vaikka siinä screenillä luki mun lento, niin ne boardas kaikkia muita koneita kun sitä mihin mun piti mennä eikä kukaan tienny mun lennosta mitään – taaskaan. Lopulta kuulin kuulutuksen, että absolutely final boarding call sille mun lennolle – eri portilta vaan. Juoksin sinne ja pääsin tiskin ohi kävelemään pihalle, seurasin sitä portin numeroo miltä menin ulos kentältä, mutta se menikin bussille, mikä meni eri lennolle. Mun lennolle menevä bussi lähti jostain ihan muualta – kukaan ei olis kertonu mulle tätä ellen olis ite kysyny.

Trinidadissa jouduin täyttämään maahantulokortin, mutta en menny maahan vaan lentokentän agentti vei meidät jotenkin vaan portille missä sitten maastalähtö-kortti annettiin vaan samalla kun lippukin. Siitä joutu käveleen pihalle missä mulle sanottiin vaan että ”first plane in the second row” tai jotain vastaavaa. Kävelin sinne ja koneesasa ei ollu ketään. Hetken huhuilin ni jostain pamahti kapteeni koneeseen ja kysy multa että onks tää se kone mikä pitäs lentää Barbadokselle, eli ainakin meitä oli kaks. Pääsin siis perille tänne hyvin, mutta aika kaoottista, ja ehkä vähän samantyyppistä kun bussilla matkustaminen, toi homma oli.

Näkymä partsilta oli "ihan OK"

Täälläkin oli kaktuksia vaikka muille jakaa!

Tiet oli välillä vähän kyseenalaisia

Lepakkoluolassa

Näkymä oli aika karua, mutta tuulivoimaa riitti täälläkin

Siistein joulukuusi ikinä! Tosin ei tosta nyt hirveen perinteinen joulunen tunnelma jotenkin tullu

Golfkentälläkin oli kaktuksia

Sekä rannalla että vedess oli ihan kohtuullisen paljon menoa ja meininkiä. En tajua miten tuolla vois viihtyä pitkään (ja kuinkahan usein tuolla vedessäkin joku jää moottoriveneen alle tms.)

Baarilisko. Tota ei paljon ihmiset kiinnostanu. Joku yritti hätistellä sitä pois mut ei se suotunu meneen. Kai kun oli happy hour ja kaks juomaa yhden hinnalla niin sekin halus omansa. Lopulta se lähti sit pois kun jengi ei kiinnittäny siihen minkäännäköstä huomiota.

Hotelliin oltiin tehty tollanen tekohiekkaranta

Täälläkin oli cruise shippejä

Seuraavaa siirtoa visioimassa

Satama

Vähän erilainen joulukuvaelma kun suomessa tottunu - ainakin ilmasto ja joulukuusi eros vähän

Yks kasino, toinen kasino ja niin päin pois. Näitä oli aika paljon, jopa lentokentällä oli vielä kasinoita

Sillä kasinocompleksilla missä me oltin virallisesti (me tosin oltiin lasten ja perheiden puolella) oli oma saari mihin vaan hotellin asukkaat pääsi. Aikuisten puolelta hotellia lähti sinne vene joka tosissaan tuli sisälle asti

Vika näkymä vielä hotellista pimeellä