St. Maarten / Sint Martin

Ke 19.12.2012 klo 19:35 - Hotel Le Grande Bleu, Sint Martin (Ranskan puoli)

Noniin, aika lyödä blogi takas tulille kun vaihteeks oli aika heittää reppu selkään ja lähtee pyörimään pitkin poikin. Lukuvuosi on tosiaan ohi ja porukat tuli muutamaks päiväks Barbadokselle. Eilen vielä otettiin vikat rommit Emmin ja Miian kanssa, eli lopetettiin homma siihen mistä kaikki alkokin, meinaan kun mä meen takas Barbadokselle niin kaikki vaihtarit on varmaan jo kotona siinä vaiheessa ja tammikuussa tulee sitten uus satsi kun taas mä jään vielä toiseks lukukaudeks.

Tänään sitten tosiaan puolentunnin unilla otin taksin hakeen porukat Dover Beach Resortista ja painettiin kentälle ja lennettiin vähän yli tunnin lento Barbadokselta tänne St. Maartenille mistä vuokrattiin kentältä auto. Saarihan on jännä. Oma maansa mun käsittääkseni, mutta toinen puoli on Hollannin ja toinen Ranskan vanha siirtomaa. Lennettiin tosiaan hollannin puolelle etelään ja ajettiin sieltä tänne pohjoseen/itään ranskan puolelle. Vaikka saari onkin joku kymmeneosa Barbadoksesta, eli ihan järjettömän pieni, niin sai ajomatkaan tuhlaantuun kuitenkin ihan järjettömän määrän aikaa suhteessa, joku varmaan 1,5h.

Tää saari on tosiaan jännä. Kaikki puhuu onneks Englantia, mutta esimerkiks täällä alueella valtakieli on ranska. Valuutta on myös hyvin hämmentävä. Saarella pelataan Euroilla ja USAn dollareilla. Koska kilpailu on kovaa niin ravintolat haalii asiakkaita antamalla käteisellä maksaessa kurssin että euro=dollari. Eli kannattaa hommata usan dollareita ja maksaa niitä niin tulee asiat paljon halvemmaks, hyvin hämmentävää.

Muuten tää saari eroaa täysin Barbadoksesta. Tonne kun laskeutu iski lievä ahdistus, oli niin turistirysä. Vähän kun Espanjan Aurinkorannikko jenkkilä-extralla: Oli neonvaloissa loistavia casinoita, mäkkäriä, burgerkingiä yms, superkalliin näköstä ostaria, hummeria (autoa) ja muita isoja jenkkiautoja. Vähän kun pääsi pois, eksyen muutaman kerran (tienviittoihin ei juuri täällä oo panostettu) homma rauhottu vähän, mutta ei paljoa. Tästä meidän biitsistä tulee mieleen ihan Playa Grande Argentiinasta tammikuussa: ihan yhtä täyteen ammuttu lössiä. Jokapaikasta saa bissee tai muita drinkkejä, vesijettien ja biitsituolien vuokraajat iskee kiinni saman tien ja ranta on ihan täynnä erinäkösiä rafloja. Ihan mukavaa varmaa hetken, mutta jos joutuisin oleen täällä pitempään ni ahdistuisin salee. Missään ei soi tuttua ja turvallista reggaeton/dancehallia ja täällä on jotain superpieniä mäkäräisen tapasia kusipäitä jotka puree kovaa ja kutisee! Mukava paikka siis kaikesta huolimatta olla hetken, mutta tällä hetkellä oon kyllä erittäin tyytyväinen että asun Barbadoksella enkä täällä näin ensivaikutelman perusteella. Nyt vois tosin mennä nukkuun ja vetää kunnon unet että jaksaa huomenna herätä taas ennen seiskaa ja käydä Anguillassa tourilla. Nää pikkusaaret kun on niin lähellä toisiaan että naapurimaahan menee 20min moottoriveneellä.

Eka näkymä St. Maartenista

Onks tää ny sitä aitoo Karibiaa?

...tosin sit kun katto toiseen suuntaan niin joku avolouhos + tehtaat oli piilotettu kivasti turisteilta

Waikiki Beach, Orient Bay, Sint Martin

Jossain taloissa lähti vähän käsistä toi jouluun valmistautuminen

Marigot

Pe 21.12.2012 klo 20.14 – Curacao Airport

Noniin, pikanen visiitti SXMään (eli St. Maarten/Sint Martin) on ohi. Alunperinhän ei pitänyt edes mennä sinne kun halusin Bonairelle, mutta sinne ei päässy lentään muuten kun sitä kautta niin kai se oli sama ottaa muutama päivä täällä. Tää muutama päivä oli ihan avartavaa ja valosaa, ja ihan riittävän pitkä aika mun mielestä, vaikka ei uskois.

Saari on siis aika paljon pienempi kun Barbados ja selvästi vauraampi. Olin hyvin hämilläni siitä, sillä Barbadoksen piti olla selvästi Karibian rikkaimpia valtioita, mutta tuo ei kyllä näy pienintäkään viitettä Afrikkalaiseen alkuperään niinkun oletin, vaan se on ihan pelkästään valkosten turistiparatiisi. Syykin siihen selvis: Puolet saaresta on Hollannin ja puolet Ranskan alla, joten se ei oo itsenäinen valtio eikä siten näy missään tilastoissa. Ranskan puoli eli Sint Martin on autonominen alue, joten siellä käytetään Euroa ja autojenkin rekkarit on EU-kilpiä kun taas Hollannin puoli on osa Hollannin merentakaista imperiumia tms. Ja jenkkien paratiisi: valuuttana jyllää dollari. ”Rajan” ylitys ei vaadi mitään tullimuodollisuuksia, mutta pieniä eroavaisuuksia kuten kieli, ruokakulttuuri ja tietenkin raha (Hollannin puolella jenkkitaalat ja Eurot patonginpurijoiden puolella) löyty lopulta.

Ihan kun meillä ei olis ollu riittävän vähän aikaa saarella muutenkin, niin päätettiin mennä delffiiniuinnille, mikä sattu olemaan Anguillassa, eli viereisellä saarella. Lähtö aamulla seiskalta ja ajettiin meidän majapaikasta Ranskan puolelta kentän lähelle mäkkäriin missä oli briiffaus ja maksu. Passit kerättiin pois ja meidät chekattiin maasta ulos, hypättiin veneeseen missä odoteltiin hetki kun luksuristeilijät lähti satamasta. Kun muu saari muistuttaa (kuvien perusteella) Hawajia tai Espanjan Aurinkorantoja pienellä Jenkkimausteella burgerikingeineen, mäkkäreineen ja isoine katumaastureineen, niin satamasta tulee mieleen Monaco (sekin kuvien perusteella). Toisen maailmansodan aikaan vissiin jenkit tajus että tällä saarella on ihan uskomattoman hyvä luonnonsatama ja päätti pystyttää tukikohdan, jollon ne rakensi tänne lentokentän ja sen kentän myötä sodan jälkeen populaatio kiipes nopeesti 2000->70000, suurimmaks osaks turisteja. Anyway tää luonnonsatama, tietenkin muokattuna nykysin oikeeks satamaks, on hyvin pitkälti käytössä nykysin ja täynnä toinen toistaan hienompaa luksusristeilijää. Enimmät varmaan näitä Caribbean Cruiseja varten, mutta osa näytti kyllä olevan hyvin pitkälti yksityisiä.

Otettiin n. 20min veneily moottoriveneellä kanaalin yli ja saavuttiin Anguilaan missä mentiin rajamuodollisuuksista läpi hyvin nopeesti ja päästiin delffinarioon. Maksu ja autolla itse delfinaariolle missä kouluttajat piti pienen briiffauksen. Oletettiin että oltais päästy uimaan delfiinien kanssa, mutta suurimmaks osaks ajasta seisottiin vedessä altaan reunalla ja delfiinit tuli makaan meidän käsille tai ”tanssiin” meidän kanssa tms. Ja meidän piti hymyillä kameralle joka kuvas meitä. Omia kameroita ei saanu tuoda alueelle ja virallinen kuvaaja myi kuvia aivan sikahintaan. Mut upgreidattiin korkeempaan luokkaan että pääsisin tekeen kaikkee siistiä delffiinien kanssa, ja pääsinkin, mutta muutama asia jäi ilmeisesti ajanpuutteen vuoks pois. Kallista huvia, mutta ehkä se kerran oli sen arvosta. Vähän toi upgreidaus oli kyseenalasta: pääsin esim. ”surffaan” delffiinien nokkien päällä ja ne veti mua, mutta halvemmassakin luokassa pääsi delffiinien työnnettäväks ja vedettäväks, tosin vähän eri tyylillä vaan. Ehkä teoriassa olis pitäny tehdä kaikki samatkin mitä halvemmassa luokassa, mutta tosiaan jengiä oli paljon ja joku vielä päätti vetää kitesurffia ihan vieressä ja delffiinit näytti olevan siitä paljon kiinnostuneempia kun kuinka kiinnostuneita ne näytti olevan tekemään ”töitä” eli temppuilemaan.

Kun oltiin tingattu CDllinen kuvia (jotka ei edes toimi mun Macilla, ehkä löydän jostain PCn ja saan ne muistitikun kautta koneelle…)  niin meidät vietiin saaren toiselle puolelle Soahl Bay –biitsille tai johonkin. Ajomatka oli ihan jännittävä: tää saari oli selvästi köyhempi ja Afrikkalaista perintöä näky enemmän, ja kuten brittien imperiumissa on tapana, niin on vasemman puoleinen liikenne. Autoja vaan ilmeisesti tulee tosta veroparatiisista naapurista niin paljon (SXMllä oikeen puoleinen liikenne) että melkein kaikki autot tuntu olevan ”väärän” puolen ratilla ainakin liikenteeseen nähden. Hetki sitten biitsillä chillausta, snorklausta vähän raffissa kelissä, lounas ja pari drinkkiä myöhemmin meidät haettiin takasin, ajettiin takas lautalle, checkattiin Anguillasta ulos ja painettiin paatilla takas St. Maartenille missä meidän passit otettiin ja vietiin poliisiasemalle mistä saatiin hakee ne sitten leimattuina heti perään.

St. Maartenilla on ehkä yks hämmentävimmistä lentokentistä. Kiitorata alkaa ihan biitsin vierestä ja pari biitsibaaria on kentän päässä. Niistä voi teoriassa sitten katsella kun isot jetit tulee ihan yläpuolelta yli laskeutuessa tai kun jengi lentelee ympäriinsä kun koneet kiihdyttää. Meidän Anguillan reissu oli vaan vähän myöhässä, joten tuli vähän liika aikasin pimee, ettei oikein hyvin keretty näkeen tätä spektaakkelia. Vaikkei isoimpia koneita tullukkaan, niin nähtiin kuitenkin upee auringonlasku ja muutama pikkukone. Päätettiin lähtee illalliselle ja taas tuli Monaco mieleen kun mätettiin apetta naamaan ihan veden äärellä katsellen isoja paatteja ihan vieressä.

Tänään aamulla sitten kirjauduttiin hotellista ulos, mutta saatiin jättää kamat toiseen huoneeseen kun täällä ei kuulemma uskalla jättää mitään autoon. Ajettiin johonkin Ranskan puolen mestaan nimeltä Cul de Sac jos oikein muistan ja paattia odotellessa otettiin sinä pieni aamupala ennen kun otettiin 5min laivareissu Ilet Pinee’lle tai jollekkin vastaavalle ihan viereen. Kiva pikkusaari jossa näytti alkuun olevan vaan yks biitsibaari ja ranta, mutta olihan siellä lopulta muutakin. Käveltiin saari ympäri n. Puolessa tunnissa, ja uskomattoman paljon noinkin pienen saaren eri puolet vaihteli. Tää saari oli kokonaan luonnonsuojelualuetta, eli siellä oli vähän erilaista näkymää ja nähtiin jopa muutama Monitor Lizard tms. Rapujen ja kasvillisuuden lisäks. Tourin jälkee vuokrattin faijan kans snorklauskamat ja ähettiin painaan. Ensin ei ollu paljon mitään – kuulemma puolet koralleista kuoli 2005 koko Karibialta kun oli liian lämmin vuosi (Barbadokselta reilusti yli 80% ilmeisesti saman vuonna. Just kun rupes näkymään enemmän hienoja nähtävyyksiä niin kävin jotenkin liian syvällä liian nopeesti, ja vaikka paine tasautu korvista niin maski imas jotenkin kiinni naamaan. Ilmeisesti maski paino jotenkin otsalohkoo ja paine ei tasaantunu (syy-seuraussuhteen suunta on tosin aika vaikee sanoo), anyway sattu pirusti ja en meinannu saada maskia edes pois päästä kun tulin pintaan kun se oli vetäny niin kii otsaan. Meidän piti kuitenkin lähtee takasinpäin, mutta loppuaikana pystyny meneen oikeestaan ollenkaan pinnan alle, täytyy toivoo että huomenna otsa olis paremmassa kunnossa. Tossa meinaan äskösellä lennolla sattu aika vietävästi kun tultiin alas, ei paine tasaannu viekään normaalisti selvästi otsalohkossa.

Ajettiin sitten hakeen kamat, otettiin suihku ja ajettiin kentälle. Tai siis sen viereen. Mentiin takas biitsibaariin, parkittiin auto ja istuttiin tsiigailemassa lentokoneita. Oli jotenkin hämmentävää syödä ihan pirun hyvää ruokaa Maho Beachilla Sunset Bar & Grillissä tai jossain vastaavassa ja kattoo kun toinen toistaan isommat koneet laskeutuu ja lähtee. Oli myös jännä huomata kuinka kiireinen kenttä oli: siihen tuli ihan kokoaika koneita alas, enimmäkseen potkurikoneita ja pieniä yksityisjettejä – joita oli paljon – mutta myös ihan isoja koneita millä lennettiin mannerten väliä! Oli myös uskomaton huomata kuinka paljon koneita tuli ja kuinka paljon niitä lähti. Mihin tää kaikki popula oikein mahtuu?

Ruuan jälkeen ajettiin kentälle, faija kävi palauttamassa auton ja mutsin kans chekattiin inee koneeseen. Eka lento oli aika reippaasti myöhässä kun lennettiin St. Maartenilta tähän Curacaolle, mutta niin on tokakin lento yli tunnin myöhässä selvästi. Nyt pitäs sitten lentää muutamaks päiväks Bonaireen Hollannin Neitsytsaarille. En tiedä siitä mitään muta kun että se näyttää pirun pieneltä ja on luultavasti koko tän tourneen halvin saari ja siellä pitäs olla maailman parasta sukellusta, olettaen nyt, että mun otsalohko on parantunu ja paineet tasaantuu taas normisti.

Tollasia pikku paatteja tuli ruuhka-aikaan lähemmäs kymmenen tosta kanaalista. Hyvä kun ne edes mahtu siitä! Espanjassahan nähtiin joskus samantyyppinen potski jonki nimi oli "Super Toy", tää oli nimetty samaan tyyliin osuvasti nimellä "One More Toy".

Matkalla Anguillaan - edustuspaita päällä tottakai

Tsekatkaapa ihan huviksenne Ranskan ja Hollannin (jonka välillä tää saari on jaettu) liput ja verratkaa tohon vasenmanpuoleiseen. Onks toi nyt sitten niiden kompromissi tai jotain?

Welcome to Anguilla!

Siinä oli se paikallinen "delfinaario", vähän lämpösemmässä ilmassa ja mukavamman näkönen kun Särkänniemen vastaava.

Suurimman osan ajasta tuolla vaan seisoskeltiin tollain ja sit välillä pääsi veteen niiden kanssa kuten alla

Tossa kaks delfiiniä työntää mua jaloista. Lopulta tosta pääsi nouseen niin, että vyötärökin tuli vedestä ylös kyllä. Niissä kuvissa ei vaan näy delfiineitä yhtään.

Mähän oon tunnetusti superhyvä makaan paikallaan biitsituolissa, joten välillä sitten reenattiin käsillä seisontaa...

...ja välillä otettiin muutama trooppinen drinkki.

Satamasta taas

Do not stand - danger - jet blast. Tosta kohtaa koneet kiihdytti, ja isot suihkarit kyllä oikeesti heitteli jengiä aika huolella, onhan legendan mukaan ne kaatanu autonkin.

Kun toiseen suuntaan oli törkeen vilkas kiitorata, niin toiseen suuntaan olikin sitten aika upee auringonlasku taas vaihteeks.

Illalliselta

Saaren eteläosa on Hollannin autonominen alue, mutta koska pohjoisosa on Ranskan osa, niin siellä on kaikki Ransakalaista - raha on euroja (en älynnyt katsoa että minkämaan kolikoita, varmaan Ranskan) ja autojenkin rekkarit on EU-kilpiä! Vasemmalla meidän pikku vuokra-auto.

Ilet Pinet. Saaren käveli puolessa tunnissa ympäri, mutta kuitnekin näkymä muuttu hyvinkin radikaalisti saaren eri osissa!

Jotkut otti lounaan veteen

Me taas otettiin Lounas Maho Beachillä kattellen lentokoneita taas kerran.

Yritin liftata koneeseen. En onnistunu. Kuitenkin näky oli aika vaikuttava kun Pirkkalan kokoselle kentälle laskeutu kokoaika isoo ja pientä konetta peräjälkeen ja mitään ei tuntunu lähtevän oikein.

Joskus harvoin niitä koneita lähtikin - ja niiden synnyttämät tuulet oli kyllä ihan käsistä voimakkaita. Toi kyltti ei ollu yhtään turhaa, meinaa näin ainakin kahden ihmisen kaatuvan melko kivuliaasti vaikka olikin hiekkarannalla!