Bonaire

La 22.12.2012 klo 23:21 – Divi Flamingo resort, Kralendjik, Bonaire

Dodi, maailmanloppua ei oo vielä näkynyt (Jullea lainaten: Note to self: never trust an Mayan, ja luultavasti toikin lainaus on päin hevilettiä, mutta idea ainakin kävi selväks) ja päästiin jopa perille tännekkin ”maahan”. Itseasiassahan tää on Hollannin yks osa, oma maakuntansa ilmeisesti Saba ja St. Eustatius (tai joku vastaava) nimisten saarten kanssa. Kun kone vihdoin lähti niin ei oltu ees päästy edes lentokorkeuteen kun jo lähdettiin laskeutumaan. Maahantuli ei oo koskaan ollu niin helppoa: ei mitään maihinnousukortteja tms. Vaan anettiin vaan passi tiskille missä se leimattiin ja sitten oltiinkin Pirkkalan-kokosella kentällä venailemassa kasseja. Saatiin kassit ja todettiin että autovuokraamo oli jo kiinni. Onneks kentällä oli WiFi niin saatiin ladattua iPadille kartat. No tää on sen verran eristäytyny saari ettei teitä ihan nähny, mutta saatiin selville että hotelli oli ihan kentän vieressä, joten otettiin taksi sinne.

Kuten muutkin saaret toistaiseks, niin tääkin kuolee ihan uskomattoman aikasin. En voi tajuta miten täälläkään ei oo mitään yöelämää. Tai ehkä voinkin. Ilmeisesti saarella ei oo juurikaan muuta tekemistä kun sukeltaa (ja Wind- ja kite-surffata), joten täällä ei oo nyt sesonki. Joulu on perhe juhla ja perheiden kanssa ei voida tulla pelkästään sukeltaan, joten tyhjää on, ja ne jotka haluaa sukeltaa on aamulla aikasin ylhäällä.skaikki raflat oli jo kymmeneltä kii ja ei mitään missään. Löydettiin lopulta yks aukioleva italialainen rafla, joka olikin pirun hyvä, safkattiin ja tultiin kämpille nukkuun.

Tänään sitten aamulla ylös ja mentiin kyselemään sukeltamista. Neuvottelun jälkeen päätettiin ottaa paketti, jolla saatiin tänään ja huomenna niin monta sukellusta rannalta kun haluttiin ja huomenna päästään muutama sukellus veneestä.

Kuten sanottu, niin kaikki tällä saarella tuntuu sukeltavan, ja toiminta on sen mukasta. Kamojen vuokra maksaa melko paljon ja niitä voi vuokrata yksitellen, eli monella on ilmeisesti omat kamat mukana. Opas selitti meille nopeeta systeemin: saadaan kamat ja varastokoppi vuokralle tietyks ajaks ja siihen kuuluu rajaton määrä happea, eli voidaan mennä ja tulla koska huvittaa kaksin faijan kanssa – opasta ei tarvita. Riutta on ihan vieressä ja se ilmeisesti on koko saaren mitalta sellanen, että alkaa kolmen metrin syvysenä, parinkymmenen metrin päässä on n. Kymmenen metriä minkä jälkeen se tippuu jyrkästi aina 240metrin syvyyteen. Kaikki näköjään vuokrannu pick-upin ja hotellin ulkoportilta saa happipulloja, eli voit ottaa kamat, heittää ne lavalle ja ajaa eri spoteille jotka on merkitty tien varteen. Me ei oltu tietenkään älytty vuokrata isoo autoo johon sais kamat märkänä, mutta onneks ei ollakaan kovin kauaa, eli eiköhän meille riitä lähtee ihan vaan hotellilta. Briiffauksen jälkeen otettiin kamat ja tehtiin yks sukellus millä testattiin kamoja. Kamat toimi hyvin ja otsaontelokin totteli mua aika hyvin. Näkyvyys oli ihan käsittämättömän hyvä, ja ekaa kertaa tän reissun aikana koralliriutta oli törkeen hieno ja kaloja oli paljon! Eli erittäin positiviinen kokemus, siitäkin huolimatta että pinnalla sato eikä siis ollut kovin paljon auringonvaloa.

Kun tultiin ylös niin otettiin auto ja lähdettiin ajamaan saarea ympäri. Olin kyllä kuullu, että tää saari on aika karu, mutta se, kuinka hämmentävä tää olikaan lopulta yllätti mut totaalisesti. Hotellilta kun lähti etelään niin oli isot suolajärvet vasemmalla ja oikeella ranta, mihin oli kokoajan merkattu keltasiin kiviin eri dive spottien nimiä. Usein näky picuppeja parkissa ja jengiä menossa tai tulossa sukeltaan – niinkun olin lukenu niin tuntuu että kaikki tällä saarella on sukeltajia. Lisäks suolajärvet oli käsittämättömän isoja ja jopa punasia jonkun levän takia. Pysähdyttiin ottamaan burgeri jostain kojusta ja tajuttiin, että täällä on myös hyvät kitesurffaus mahikset.

Etelässä sitten ilmasto muuttu täysin. Tuuli tulee kuulemma aina samasta suunnasta, ja sen takia enimmät dive spotit on länsirannikolla. Muualla olikin sitten aika raffia merenkäyntiä (ja salamointia myrsky kun puski päälle!). Törmättiin jopa johonkin mieheen joka vaimonsa kanssa oli tehnyt opastauluja tänne saarelle ja se selitti mestan historiaa. Mielenkiintosta että täältä oli ensin rahdattu kaikki orjat muualle ja kun tajuttiin että saarelta voitiin tuottaa suolaa, niin Afrikasta raahattiin hirvee kasa lisää orjia mestoille.

Ennen illallista käytiin vielä yösukelluksella. Sama mesta kun päivällä, mutta mentiin pimeellä valojen kanssa. Pikkukalat oli kaikki kadonnu, mutta törkeen isot jotkut hopeakylkiset (ja toiset vähän pienemmät värikkäät, ehkä papukaijakalat?) tykkäs kalastaa meidän lamppujen valossa. Oli oikeesti välillä aika kuumottavaa. Plus näkyvyys on niin hyvä ettei syvyyttä huomaa oikein mistään, syvyysmittaria sai olla kokoajan vahtimassa ettei vahingossa mennyt reunalta liian alas, mikä olis hyvinkin mahdollista. Takaspäintullessa käytiin vähän lähempänä pintaa ja en päässy enää ikävä kyllä takas alas kun otsalohkoon rupes taas sattuun. Pitä antaa varmaa sen tasaantua/vaihtaa maskia/ajaa viikset pois jos helpottais, mutta just nyt ei oo mihinkään noista aikaa. Toivotaan että huomenna paineet tasaantuu taas normaalisti, koska ollaan kirjauduttu aamulla parille sukellukselle jotka lähtee veneestä. Toivottavasti aurinkokin paistais niin näkyvyyskin paranis vielä entisestäänkin siis!

Divi Flamingo -hotelli oli ainakin muodostunu kokonaan sukelluksen ympärille, niinkun enimmät mestat täällä ilmeisesti. Oli tietenkin värikästä, flamingo-teemaan sopvaa, rakennusta ja aurinkotuolia, mutta pääsääntösesti se oli sukellusta varten. Sukeltamiselle oli kaks omaa laituria, toisella sijaitsi tämmöset kaapit mihin buddy-teamit (sukeltaa kun ei saa yksin koskaan, niin pitää mennä "buddy-teaminä, eli pareissa) sai kaikki kamansa. Laiturilta sai ottaa niin paljon ilmaa kun jakso hengittää. Samanlainen ilmasäiliö oli parkkipaikalla, mistä se oli helppo lastata auton perään jos lähti muualle sukeltaan.

Missään muualla en oo nähny jengiä tälläin sukeltamassa. Täällä homma toimi kutakuinkin niin, että ajoit tietäpitkin ja jos mielessä oli joku tietty mesta, niin etit keltasen kiven missä oli sen nimi, vedät auton parkkiin tien sivuun, otit kamat ja hapet pick-upin lavalta, vedit ne kasaan ja painoit rannasta jorpakkoon. Pohja vietti ensin loivasti, niin, että ilmeisesti sinisen ja tumman veden rajalla oli n. 10m syvää ja siittä pohja sitten tippu aina 240m asti ennen seuraavaa saarta (tai 1,7km syvyyteen jos sattu olemaan siinä kohtaa missä seuraava rannikko on Venezuela).

Aikoinaan kaikki paikalliset oli myyty saarelta pois, mutta kun tajuttiin, että saarelta saakin suolaa, niin orjia rahdattiin tolkuttomasti lisää. Ne kaivo sitten ilmeisesti suola-altaat (yllä) käsin ja keräs suolaa. Jostain syystä altaan vesi värjäytyy jonkun mikrobin tuloksena punaseks. Alempana on sitten kuva tönöistä, missä orjat asu. Aika raffia touhua.

Flamingoja!

Tietyt osat saarta on tosiaan aika karuja, niinkun kuvista näkyy

Meidän vuokra-auto tällä saarella. Ja mulle väitettiin että Barbadoksella on Karibian ainoo tuulimylly, turistiajelut vie jopa katteleen sitä. Bullshit!

Yks ranta oli sitten pyhitetty melkein kokonaan windsurffareille. Siellä tuuli, ranta oli matala hiekkaranta, mutta aaltoja ei ollu paljon. Jotkut jannut oli kyllä aika hyviä!

Kyltissä luki oletettavasti jotain juoksuhiekan tapasta joko hollanniks tai Papiamentoks, mikä oli näiden ABC-saarten (Aruba, Bonaire, Curacao) toinen virallinen kieli ja oli villi sekotus hollantia, englantia, espanjaa, portugalia ja ties mitä.

Eurooppa...Kaupasta sai jopa tuttua ja turvallista ES'ää.

Per ja kadonneen langattoman netin metsästys. Lentokentän toimi jotenkuten.

Cruise shipeillä täälläkin kuuluu näköjään kulkee, ja ne on aika pirun isoja!

Vaatiiks tää ees kuvatekstiä? Kadut oli aina Kayoja, eli kai se on street tai road.

Drinkit

Vähän pienempi cruise ship

Lounaalta pysty tsiigailemaan fisuja kun toi vesi oli aika kirkasta!

Kamat kasaan ja menoks! P.S. hyvää joulua! (kyllä, se on tottunlakki)

Vesi oli aika kirkasta, korallit upeita ja fisuja paljon. Pokkarilla vaan ei tee ihan hirveesti, varsinkin kun riutta alko vasta 10m kohdalla ja mun kamera lopettaa toimimisen siinä syvyydessä. Tässä kuitenkin vähän jotain pientä mitkä otin vikalla sukelluksella (ylhäältä alaspäin): Sukellus, Perkin toivottaa hyvää joulua, mustekala ja kalasoppa lähtölaiturin alta just ennen kun tultiin pintaan.

Lisää flamingoja!

Meidän terassi oli aika rannassa, ja mitä muutakaan kun näpyttää tietokonetta siinä olis voinu tehdä? Isä-poika -laatuaikaa parhaimmillaan

Su 23.12.2012 klo 17:38 - Divi Flamingo resort, Kralendjik, Bonaire

Oon edelleen sitä mieltä että tää on hyvin hämmentävä saari. Ja että tänne ei tuu ketään muita kun sukeltajia. Ei paistanu aurinko tänään, mutta eipä satanu. Nyt vasta kun asetuin tähän huoneen terassille ja odotan auringonlaskua (tää terassi on aika upee: lämpöä se n. 30, meri about metrin päässä niin kirkkaana että kaikki kalat näkyy saman tien siinä ja aurinko laskee suoraan tossa edessä) niin aurinkoa on ruvennu näkyyn jonkin verran.

Aamulla ylös ja laiturille. Täällähän on parkkipaikalla ”air-station” mistä voi lastata auton kyytiin niin monta happipulloa kun tarvii kun on toi ”all you can breath” –ilmapaketti sukeltamista varten. Ei vaan tajuttu vuokrata pickuppia joten ei viitti laittaa märkiä sukelluskamoja autoon, joten otettiin tollanen laiva-sukellus. Ajettiin tohon 5min päähän Klein Bonairelle, eli tollaselle pikkusaarelle. Aika samanlainen hommahan siinä oli: riutta lähti rannasta ja 10m kohdalta se tippu jyrkästi alaspäin ja siinä oli kaikki elämä. Ekalla sukelluksella ei ollu oikeestaan minkäänlaisia ongelmia päästä alas ja sukelluskin oli aika upee. Tokalla sukelluksella sitten rupeskin jo taas otsassa tuntumaan, en meinannu päästä millään pohjaan kun jotenkin paine ei tasaantunu otsalohkossa. Hitaasti kun meni niin lopulta pääsi kyllä sit pohjaan just ennen kun olin luovuttamassa ja sukellus törkeen upee: nähtiin mitä vaan Barracudista papukaijakalojen ja paholaisrauskun kautta semi-isoon mustekalaan. Tultiin bäkkiin ja otettiin lounas, ennen kun päätettiin Perin kanssa vetää vielä yks matala sukellus sen sijaan että oltais menty vielä yhdelle laivasukellukselle. Kahdestakin syystä: ensinäkin en uskonu että pääsisin enää pohjaan ja toisekseen halusin ottaa kameran mukaan ja mun kamera ei kestä vettä kuulemma kun 10m syvyyteen asti. No rannasta kun lähti niin kamojen kasaus oli helppoo ja sukeltaminen hienoo. Pääsin jopa veden alle ihan kohtuu helposti, piti vaan muistaa ettei käyny ylempnä ja tullu metriä enempää nopeesti takas syvemmälle.

Vikan sukelluksen jälkeen taas safkat naamaan ja lähdettiin ettimään langatonta nettiä. Sellanen löytykin naapurihotellin pihasta, eli istuttiin kolmisin autossa läppärit sylissä. Sen jälkeen lähettiin ettimään paikkaa, missä oltais saatu delfiinikuvat CDltä muistitikulle, ja sellanenkin löyty. Koneet tosin oli vähän kyseenalaisia mutta toimi kuitenkin. Omistaja oli hullun puhelias ja totes lopulta että ”I like Barbados, though they drink too much rum”. Agreed!

Lopulta ajettiin vielä saaren läpi toiselle rannikolle. Sisämaassa oli sitten paljon rämähtäneemmän näkösiä taloja ja autoja, tosin myös nähtiin iso linna jonka joku oli rakentanu ittelleen. En voi vieläkään tajuta miten näin pienllä saarella on niin monta mikroilmastoa! Sen mä vielä ymmärrän, että saaren eri puolet on ihan erilaisia – toinen tyyni ja toinen raffi – mutta miten on mahdollista, että sisämaassa toisella puolella tietä on kunnon rämeikkö missä on himmee kasa flamingoja, ja toisella puolella on kaktus ”metsä” (miten on ylipäänsäkkään mahdollista että näin kosteessa on kaktuksia?)? Ja millä saarella elää luonnonvarasena paitsi miljoona lintua (mm. flamingoja) niin Vuohia ja Aaseja? Ei vaan mahdu mun päähän. Ihan siistiä nähdä kuitenkin miten erilaisia nää kaikki saaret on keskenään toisistaan.

Tulee olemaan mielenkiintosta nähdä, että kun nää on tälläsiä ”eurooppalaisia” saaria jotka ei oo edes itsenäisiä vaan euroopan maiden siirtomaita vielläkin, niin kuinka erilaisia noi ”oikeet” Karibian saaret, jotka on huomattavasti köyhempiä, on kun kun Barbados. Oon esimerkiks hullun yllättyny että näillä saarilla ei oo ollu yhtään samaa Rasta/Reggae/Dancehall-kulttuuria kun Barbadoksella. Oletin, että kun sanottiin että se on Jamaicalainen kulttuuri ja löysin kuitenkin sitä Barbadokselta, että olis muillakin saarilla, mutta toistaiseks ei oo löytyny. Katotaan uudenvuoden jälkeen uusiks kun lähden taas kiertään vähän erilaista Karibiaa! Huomenna kuitenkin vielä hetki tällä saarella ennen jouluaaton lentoa kohti Arubaa, tän tourneen vikaa stoppia.

Meidän vuokra-auto ja kaktukset. Rekisteristä huomaa, että sukeltaminen otetaan täällä tosissaan.

Perus tie

Tuulivoimaa! Toimii varmaan aika hyvin täällä kun kuulemma ympäri vuoden tuuli tulee aina samasta suunnasta

Tällsiä kaktusaitoja näky joka paikassa, tää mesta ilmeisesti jopa valmistaa niitä.

Tänkin kokoselta saarelta löytyy vaikka kuinka monta järvee, ja jopa aika isoja sellasia

Kaktukset hyökkää!

Kaikki tän saaren energia tulee kuulemma öljystä, eli sitä pitää olla paljon! Öljysäiliöt oli laitettu saaren syrjäisimpään nurkkaan

Villiaasit

Ja villirapu!