Elämäni pisin yhtäjaksoinen lento ja viimeinen manner!

Kuten osa on ehkä huomannukkin, blogin ulkoasu on hieman muuttunut. Mun piti päivittää ennen reissuunlähtöä se kokonaisuudessaa, mutta bloggerhan meni tietenkin jumiin ja sitten loppu aika kesken, eli näillä mennään hetki. Ehkä tän reissun jälkeen onnistun päivittelemään sen kokonaisuudessaan taas!

Sunnuntai 8.1.2012 klo 11:37 – Davidin kämppä, Santiago de Chile, Chile

Takana elämäni pisin yhtämittainen lento ja nyt alkaa viimeisen mantereen (etelämannerta ei lasketa) valloitus! Eli tähtäimessä suurin piirtein kuukauden reissu Chilen kautta Argentinaan ja sieltä takas koto-Suomeen.

Takana on stressaava syksy ja joululomallakaan ei kerenny rentoutuun kun joutu remontoimaan uutta kämppää, mutta eilen puoliltapäivin otin siis bussin Tampereelta Stidin päätyyn lentokentälle, chekkasin kamat sisään, sain boardingpassin ja lensin Madridiin, missä etin transferdescin ja yritin saada uutta boardinpassia. Mun piti lentää Iberialla, mutta mut oli siirretty LAN-nimiselle yhtiölle. No hyvä niin, oli ilmeisesti parempi yhtiö ainakin Davidin mukaan. Sain transferdesciltä KÄSIN kirjotetun lentolipun, mutta pääsin kuin pääsinkin silläkin koneeseen, missä hyvän iltapalan, parin leffan ja parin viinilasin jälkeen vedin mukavat noin 9h unet – siinähän se yli 13,5 tuntinen lento sitten menikin mukavasti, heräsin aamulla pirteenä kattelemaan just kun lennettiin Andien yli! Oli upeet näkymät, minkä jälkeen pääsin tullista läpi Chileen, löysin kamat ja David, kurssikaveri kesäiseltä Global Health kurssilta, oli vastassa kentällä.

David ajo pienen kierroksen sen lapsuuden huudeilla tässä Santiagon lähiöissä ennen kun tultiin tänne sen porukoitten kämpille. Chilessähän tapana ei oo muuttaa pois kotoota ennen kuin on ollu muutaman vuoden töissä keräämässä rahaa, joten koko perhe asuu yhdessä.

Illaks on luvassa ainakin perheillallinen Chileläiseen tapaan, mistä voi tulla mielenkiintoista koska David on ainoo joka puhuu sanaakaan Englantia. Pitäsköhän sitä itekkin ruveta reenaamaan Espanjaa pikkuhiljaa?

Suomi kello 15 - äkkiä nyt täältä pois! Kiitorata tyhjäks et päästään ilmaan

Sunnuntai 8.1.2012 klo 22:02 – Sama Davidin kämppä

Huh, ihan loppu! Rupeekohan jetlagi painaan vähän?

Davidillakin oli onneks darra eilisestä, joten otettiin päikkärit ennen lounasta, ja onneks niin. Lounaalle tuli Davidin sisarusten ja vanhempien lisäks isovanhemmat. Koko perheestä kukaan muu ei puhunu englantia! Ja mähän oon tunnetusti kielinero, joten siinä sit vaa hoin että mui bien kun koko poppoo solkkas mulle espanjaa hyvin ylpeenä esitellessään jotain Chileläistä perinneruokaa (Maissikakkua, vähän kalakukon tyyppisesti maissipiirakan sisään leivottua kanaa ja lihaa).

No selvisin kuitenkin kaiketi kunnialla lounaasta ja otettii vielä akuutti ruokalepo ennen kun lähdettiin kaupungille. Jätettiin auto kotiin, nappasin Davidin pikkusiskon bussikortin ja otettiin bussilla metrolle millä painettiin keskustaan. David halus viedä mut johonkin kukkulalle mistä näkyy Santiago, ja niinhän sieltä näkykin! Rupesin tajuun että Santiago on samanlainen kun mikä vaan muukin iso kaupunki, tosin paljon rauhallisempi kun monet muut missä oon viimeaikoina ollu. Lämpötilakin oli aika sopiva, ja keskustassa kävellessä tuli aika paljon jotenkin Sydney mieleen.

Kukkulan lähelle päästessä todettiin, että melkonen turistinähtävyys vissiin kyseessä. Oli niin monta ”Chile” –lippispäistä ja vyölaukkusta turistia. Jotenkin jännä, että edes tälläsellä alueella kukaan ei puhunu Englantia. No onneks David tulkkas. Otettiin joku tollanen vino kiskobussi ylös ja tsiigailtiin kaupunkia – oli jännä nöhdä kuinka laajalle alueelle vuorten keskelle kaupunki oli levittäytyny, mutta että vana yhdellä alueella oli enemmänkin kerrostaloja.

Takaspäin käveltiin alas ja pysähdyttiin ottaan mäkistä safkat ja katteleen skedeejiä siinä edessä, kaupunki rupes tuntuun kokoaika enemmän ja enemmän kodilta jo ekana päivänä. Jos osais sanaakaan Espanjaa niin tänne ei varmasti olis vaikee kotiutua! Mukava keli, ihmiset mukavia, julkiset toimii melko hyvin ja kaduilla mahtuu käveleen ja puistoissa mahtuu jopa istumaan, ei paha kombinaatio. Nyt sitten ilta istutaan parantamassa maailmaa tässä Davidin kämpillä ja katotaan mitähä sitä huomenna keksis!

Pieni osa Santiagoa. Tää kaupunki levittäytyy ihan käsittämättömän laajalle.