Hotel Nutibara,
Mendoza, Argentina – Ma 16.1.2012 klo 12.26
Dodiin, ja nyt alko oikee reppureissaus sit. Varasin
huomiseks jo dorminkin! Ekaa kertaa vissiin Aussien jälkeen, saa nähdä puhuisko
siellä kukaan Lontoota.
Eilen tosiaan lähettiin tuolta jostain pikkukylästä
jatkamaan matkaa, ja todettiin että sunnuntaiaamuna kaikki on kiinni. Pari
lihakauppaa oli auki, en tiedä miks, mut muuten yhtä markettia lukuun ottamatta
kaikki oli kii. Marketista poistettiin sit vähän ruokaa ja vettä mukaan ja
jatkettiin kunnes pysähdyttiin syömään jollekki huoltoasemalle motarin varrelle
aamupalaa.
Aika pian päästiin onneks motarilta pois kohti vuoria. Tie
oli kohtuu paljon parempaa kun eilen, vaikkain rekkoja näytti olevan heti
alusta enemmän. Alkuun meidät ohjattiin rekkajonon ohi, hirvee kasa rekkoja, en
tiedä tullattiinko ne siinä vai mitä. No onneks ohjattiin ohi, koska jono olis
kestäny ikuisuuden. Tie lähti kiemurtelemaan pirun jyrkästi ylöspäin aika
jylhissä maisemissa ja mun muistaakseni 34 180 asteen kurvin (kyllä, jokainen serpenttiinin
pätkän kurvi oli numeroitu) jälkeen oltiin ylhäällä, missä vähän
tullimuodollisuudet rupes huolestuttamaan.
Toiseen suuntaan oli hirvee jono, mutta me vaan pyyhkkästiin
läpi ilman että kukaan kyseli mitään papereita. Hetken matkan päässä kyseltiin
auton papereita, ja kävi ilmi että autoon piti ostaa joku lisävakuutus
Argentiinan puolelle, mutta vieläkään kukaan ei kyselly passia. Rupes oikeesti
huolestutttaan että ollaanko ajettu ohi jo jostain kopista missä olis ite
pitäny leimata ittensä sisään Argentiinaan tai vastaavaa. No jatkettiin
kuitenkin, ja nähtiin aika pitkä jono autoja ja älyttiin että siinä oli tulli,
ei oltu laittomana maassa vielä. Vuorilla oli vaan melko pitkä No Mans Land.
Tullaus ja rajanylitys oli aika mielenkiintoinen prosessi.
Jonotettiin johonkin drive in –tulliin, missä autot ohjattiin isoon halliin.
Hallissa katottiin passit, leimattiin ensin chilestä ulos ja vieressä istuva
virkailija leimas sit argentiinaan sisään, samalla kun joku leimas auton
papereita. Hirveesti pyöriteltiin paperia! Myös auto tutkittiin, tosin me
näytettiin ilmeisesti niin turisteilta ettei paljo kiinnostanu, avas
takakontin, vilkas sisään ja thats it.
Alaspäin oli ihan yhtä majesteettiset maisemat ja sai käyttää
ajaessa kunnolla jarrua, vaikka rekat ja paikalliset painelikin meistä ohi!
Muutama iso laskettelukeskuskin nähtiin, tosin kiinni totta kai näin kesällä ja
poliisitkin pysäytti, mutta huomautti vaan että täällä kuuluu käyttää
päivälläkin valoja.
Tultiin tänne Mendozaan ja löydettiin yllättävän helposti
hotelli, chekattiin sisään (respassa puhuttiin englantia, wuhu!) ja lähettiin
syömään. Eikä kastuttu edes pahsati, vaikka iski ihan järjetön ukkonen! Kun Chilessä
oli joku 25 ja kuivaa, niin täällä on 35 ja kosteeta, kunnon ukkosia luvattu
joka päiväks.
Tänään porukat lähti ajeleen takas Santiagoon kokoukseen ja mä jäin vielä päiväks tähän hotelliin jos sais vaatteet pestyä yms. Huomenna sitten takas hostellielämään ja ekaa kertaa tosiaan Aussien jälkeen dormiin, eli varmaan Mendozassa jokunen päivä ja sit ehkä takas rannalle, katsotaan!
Aamupala siinä nätisti. Miten ihmeessä keskellä ei mitään huoltsikoillakin voi olla kulkukoiria? (ja miten ihmeessä ne voi olla noin hyväkuntosia?)
Tosta virallisen näkösestä tönöstä piti ostaa lisävakuutus autoon Argentiinan puolelle (sen lisäks sieltä sai ruokaa, juomaa ja turistirihkamaa)
Drive in -tulli. Tonne kauimmaiseen rakennukseen ajettiin sisään jossa tutkittiin auto ja leimattiin passit, jännä. Vaikka oltiin yli 3 kilsan korkeudessa niin lämpöä oli varmaa lähemmäs 35°C!
Mini ski resort, monessa muussa tuolihissit meni näkyvien huippujen taakse johonkin paljon pitemmälle
Melko jylhiä maisemia oli tälläkin puolella... Ei varmaan enää tarvii ihmetellä miks täälläpäin maailmaa on aika paljon kaivostoimintaa.
Vaikka tiet olikin aika paljon nopeempia ajaa kun edellispäivänä, niin oli ne vieläkin ihan kohtuullisen kuumottavia (varsinkin kun takapuskurissa roikkuu kiinni joku jäätävän kokonen bensarekka tai vastaava)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti