Surffia ja Vuoria! La Serena + Andit

Hotel Club La Serena, La Serena, Chile – Pe 13.1.2012 klo 0:11

Olis nukkumaanmenoaika, mutta ei malta kun kattelee tota vastapäistä rantaa. Ollaan siis nyt La Serenassa, rantakaupungissa n. 600 kilsaa pohjoseen Santiagosta mihin ajettiin eilen.

Elikkä toissapäivänä käytiin vielä syömässä illallainen hyvällä viinillä varustettuna Santiagossa Perin ja Ullan työkavereiden kanssa. Vedettiin unet, chekattiin hotellista ulos, otettiin taksi autovuokraamoon (jossa joku puhu Englantia!) ja löydettiin Perin puhelimen navigaattoria käyttäen ulos Santiagosta ja päätielle. Tie on sama, mikä menee käytännössä koko etelä-Amerikan halki pohjois-etelä –suunnassa, eli melko monta kilsaa. Ei enää ihmetytä miks 40-50% tän maan väestä asustelee Santiagossa. Maa oli niin lohduttoman kuivaa että siellä ei kasvanu mitään. Täytyy ihmetellä Espanjalaisia miks ihmeessä ne on sillon joskus 1500-luvulla halunnu vallata tän alueen?

Tie oli melko suoraa motaria mitä pysty painaan 120 kilsaa tunnissa lähes kokoaika, ainoot pysähdykset oli tietetullit joista kerty yllättävän paljon maksettavaa. Ei sitä näin Suomalaisena tajua, että niihin menee monta euroa tunnissa tie- ja tunnelimaksuja. Muuten reissulla ei näkyny paljon mitään, pysähdyttiin johonkin pieneen kylään ottaan lounas ja tien laidassa myytiin auki-viillettyjä vuohia, ilmeisesti lihaks ja juustoja aika ajoin. Ihme että siellä maaseudulla kukaan selviää.

Vaikka virallinen lomakausi ei ookkaan alkanu ilmeisesti vielä, niin on tää aika täynnä. Oskar, Perin ja Ullan kaveri, oli värvänny jonkun sukulaisensa varaan meille hotellin. Perin GPS vei meidät ihan väärään paikkaan kun etittiin sitä, mutta nähtiinpä vanha kaupunki. Käytin kyselemässä rannan hotelleista, mutta niissä ei kuulemma ollu tilaa. Lopulta löyudettiin meidän hotelli ja jäätiin sinne kuitenkin yhdeks yöks ja netistä kun varas hotellit niin tilaa oli, eli tänään siirryttiin tähän rantabulevardille.

Käytiin illalla vielä ajelemassa tossa vieresessä kaupungissa ja ettimässä surffia, mutta sellaista ei löytyny. Löyty kuitenkin tän paikkakunnan versio kotoisasta Pispalasta, tosin huomattavan ränsistyneenä. Mesta on aika mielenkiintoinen, ikään kuin Costa Del Sol + Tesoman lähiöt joita ei oo huollettu 30vuoteen, aika run down mesta. Toisaalta täällä rakennetaan tätä mestaa hirveetä vauhtia, että ehkä tästä tulee Costa Del Sol Chile 10 vuoden päästä. Mun veikkaus tosin on ettei tästä tuu kovin kivaa kun noi mestat on valmiit, ei näytä yhtään mukavalta mutta mistäs sitä tietää.

Aamulla kamat ulos hotellista ja sisään tänne toiseen hotelliin, kamat mukaan ja lähdettiin käymään ostarilla kattomassa oisko löytyny sortseja. Ei löytyny mutta saatiin ruokaa. Ostari oli kun mikä vaan jenkkilän tai aussien ostari, tosin paljon melusampi. Ja foodcourtissa kukaan ei puhunu tietenkään englantia, mutta sainpahan avocado-hodarin..

Shoppailun jälkeen ajettiin takas rantabulevardille ja painoin kyborgit jalkaan ja lähin testaamaan miniä joka oltiin spotattu eilen. Se oli äkäsin ramppi mitä oon ikinä skeitannu, mutta tottumisen jälkeen ihan mukava vaikkei mitään HC temppuja saanu kyl tehtyä. Jännä sinäänsä ettei kukaan nuorisostakaan oiekestaan puhunu sanaakaan englantia, mutta yhteinen viittomakieli + hymy –yhdistelmä löyty kuitenkin ja kaikilla tuntu olevan kivaa eikä kukaan (edes minä!) kaatunu niin että olis sattunu. Win!

Skeitin jälkeen päätettiin riskeerata Perin kanssa ja vuokrattiin Surffit + Märkäpuvut 10 jenkkitaalaa / tunti ja lähettiin kokeilemaan aaltoja. Vesi oli yllättävän kylmää, ehkä joku 16°C mutta märkäpuvut toimi eikä tullu yhtään kylmä.

Ikävänä puolena kun mentiin veteen kaikki viittoili hirveesti ja huuteli ja pari surffia oli irti. Rannalle tuli ambulanssi hirveetä vauhtia ja pari venettä + jettiä lähti kovaa kyytiä ulkomerelle, niin mietittiin että joku oli ehkä kadonnu sinne, koska irtonaiset laudat oli alottelijalautoja isoissa aalloissa. Ikävä kyllä etsinnät taidettiin luovuttaa tuloksetta….

Surffi oli kuitenkin hyvää ja molemmat saatiin jonkinveran aaltoja. Vaikka ulkona olikin jotain parimetrisiä aaltoja joita jotkut surffas, niin pysyttiin me ihan mielellään rannan kuohuissa joissa ylsi turvallisesti pohjaan, mutta josta pääsi kuitenkin ihan hyvin laudoille pystyyn ja jopa välillä kurvaileenkin. Hullun siistiä, ja koska oli pilvistä niinkun koko päivän niin ei ees palettu pahasti!

Surffin jälkeen otettiin vielä illallinen rannalla ennen kun tultiin tänne kämpille. Haluttiin huomenna kattelemaan pingviinejä (kyllä, niitä on täällä palmujen seassa) tohon 100km pohjoseen olevalle saarelle, mutta ilmeisesti keli on sen verran vaarallinen että sinne ei pääse, harmi sinäänsä. Ehkä pitää sit yrittää surffata vielä toinen päivä jos paikat kestää, nyt meinaan tuntuu siltä että huomenna voi olla lihakset skidisti jumissa.

 Eka kyöä johon pysähdyttiin, tuolta tosin ei vielä löytyny raflaa mutta ainakin nähtiin merta jo!

 La Serenassa olikin sitten vähän pilvisempää

 Äitiphoto 50-50 minillä

 Vaikka kuinka oli pilviä, niin jengiä riitti rannalla! Ja kuten huomaa, niin joka puolelle rakennetaan hirveetä vauhtia uutta asutusta (ja tälle maalle jotenkin poikkeuksellisesti myös kerrostaloja nykysin!)

 Ja tästä se lähti, veteen vaan! Ja turisteillahan ei ollu riittävän pitkää putkea että olis saanu niitä uskomattomia tuubeja kuvattua mihin vedettiin sisään...

 Cocuimbo

Hotel Maribo, La calera, Chile (tai ainakin jotain sinne päin, oon liian väsyny muistaan oikein) – Sunnuntai 15.1.2012 klo 0:55

Ja lievästi sanottuna loppu. Ei tosiaan päästy kattomaan niitä pingviineitä huonosta kelistä johtuen. Vaikka kaikki mahdolliset säätiedotukset on luvannu aurinkoista, niin jokainen aamu on valjennu ihan sumuisena ja pilvisenä sekä tuulisena La Serenassa.

Eilen kun ei ollu oikein keliä surffata, niin mietittiin että entä jos olis lähteny skeittaamaan. Olin Googlannu että La Serenassa oli iso skeittimesta, mutta osotetta sille ei löytyny mistään. Surffikojun Tanskalainen surffinopetteja joka puhu englantia yritti neuvoa missä se on, mutta koska kaveri puhu pienestä ministä, tultiin pitkän etsimisen jälkeen siihen tulkoseen, että rannan mini oli ollu ennen jossain siellä mihin ne neuvo meidät ja siirretty. Pitkällisen ja hitaan, ja varmaan jonkun miljoonan euron googlauksen (käyttäen Perin puhelinta nettinä) jälkeen löydettiin parkille nimi, mutta ei vieläkään osotetta.

Käytiin syömässä Perulaisessa raflassa (pirun hyvää safkaa muuten) ja kyseltiin samalla ohjeita. Joku mamacita kertoi meille espanjaks ohjeet ja kuunneltiin ne sujuvasti kaiken ymmärtäen. Löydettiin jollekkin Pispalan näköselle alueelle – mutta edestakaisin ajelun jälkeen ei parkkia löytyny kuitenkaan joten päätettiin luovuttaa ja ajettiin takas rantaan.

Vaihdettiin Perin kans sortsit ja painettiin takas veteen sitten – lihakset ihan jumissa mutta kyllä ne siitä vetreyty. Pikkuhiljaa rupee ehkä sujumaan toi homma, ja vaikka iltapäiväks keli olikin seljenny, niin ei onnistuttu kumpikaan (kai) palamaan pahemmin. Ja tänään ei kukaan näyttäny hukkuvan, vaikkakin välillä tuli ihan järjettömän kokosia aaltoja ihan rantaan asti niin, että niitä sai kyllä sukeltaa pakoon parikin kertaa.

Vaikka voimat loppukin surffata, niin kerta aurinko paisto teki mieli tehdä jotain vielä, joten kun Per ja Ulla lähti käppäileen rannalle, otin mä auton ja ajoin takas minille. Tällä kertaa rullaus makso, suurin piirtein $2/h, joka on ihan kohtuullinen hinta siitä että tokalla runilla tein kiinalaisen ollien ministä ditsiin ja ditsi lähti irti. No problem kuulemma, tuettiin se paaluilla ja rullaus jatku (en tosin uskaltanu siihen osaan koskeekkaan enää).

Tänään kysyttiin aamulla respasta ohjeet parkille ja saatiin ohjeet kartalle. Ajettiin melkein samoille huudeille kun eilen ja uskottiin löytävämme, mutta ei sitä vaan löytyny! Pitkällisen etsinnän jälkeen päätettiin luovuttaa seuraavan yrityksen jälkeen, mutta kysyin joltain rakennustyömaalta ja ne osas ohjata meidät oikeeseen paikkaan (minä kuuntelin taas sujuvasti ohjeet Espanjaks) ja ihme ja kumma iso betoniparkki löyty! Poolit oli hullun vaikeita ja raskaita rullata, mutta kivaa oli kuitenkin vaikkakin keli oli mitä oli. Erikoisuutena täälläpäin että ikinä en oo nähny niin miljoonaa kulkukoiraa hengailemassa parkilla, mutta ei ketään näyttäny meidän skeittaus haittaavan.

Rullaus oli kuitenkin pakko lopettaa ja lähtee ajaan kohti Elqui (tai joku vastaava) valleyta, joka on vuorten välissä menevä laakso. Oli aika mielenkiintonen näky – vuorilla oli ihan karua mutta keskellä laaksoo kasvo viinit ja välillä oli jopa tekojärvee. Pysähdyttiin syömään johonkin pikkukaupunkiin nimeltä Vicuna muistaakseni, minkä jälkeen jatkettiin ajamista kartalle ihan pieneks merkityllä tiellä.

Oletettiin että ekaan neljäänkytä kilsaan menis joku tunti – siihen meni melkein 4. Tie oli ihan kinttupolkua vuorten keskellä, mutta kyllä siitä selviskin. Huominen ajo Mendozaan voi tosin olla aika peanuts ton jälkeen. Vaikkakin maisemat oli kohtuu upeet koko matkan, niin näistä scenic routeista pitäs saada joku lyhennetty versio aina. Yleensähän ne muuttuu ekan puolentunnin jälkeen puuduttaviks.

Oltiin joskus 10 pintaan illalla (oltiin arvioitu että oltais sillon noin 200km pitemmällä) ekassa kaupungissa missä oletettiin että olis voinu olla hotelli. No koko pitäjässä oli yks hotelli, ja sekin täynnä. ”Kaupungissa” oli joku häppeninki, ainakin tivoli ja ehkä jotain muutakin. Ehkä tivoli riitti, en oo nähny missään maassa näin paljon tälläsiä ihme fun landeja, vähän samantyyppisiä kun oon jossain karate kidissä nähny. Vuoristorataa, maailmanpyörää, törmäilyautoja sun muuta joka pitäjässä ainakin pari kappaletta.

Lopputuloksena sieltä ei löytyny yöpaikkaa. Takas motarille ja ainakin sata kilsaa etelään. Nähtiin Motelli tien varrella, muttei koskaan löydetty sitä. Kysyttiin jostain ja löydettiin eka hotelli, joka oli tosin melunen. Sen jälkeen ajettiin tunti ristiin rastiin pitäjää ja katteltiin paikallista yöelämää ja päädyttiin tänne. Hotelli vaikutti tosi hiljaselta kun otettiin huoneet, mutta ei lopulta kyllä taida olla sitä tässä hetken kuunneltuna. No ehkä täällä muutaman tunnin nukkuu ennen kun huomenna jatkaa taas ajelua kohti Argentiinaa!

 Cocuimbo @ Sunset

 Iskäphoto halfcab smith

 Iskäphoto kulmakilautus

 La companieras tai joku vastaava oli ihan samanlainen laajalle levinny omakotitaloalue kun kaikki muutkin kaupungit chilessä. Helppo löytää tuolta skedeparkki?

 Ei tarvinnu ajaa kun parikytä kilsaa sisämaahan niin aurinko rupes paistaan ja rupes olemaan viinialueita! (Tosin myös aika karut vuoret...)

 Ja tiet oli vähän hitaampia ajaa kun mitä oletettiin

 Maisemat oli toki sen arvoiset! Tonne ei vaan olis toivonu auton hajoavan (Fiksut turistit lähti reissuun ilman yhtään ruokaa tai vettä, ei ihan osattu ennakoida tota tietä)

 Chilessä on viime vuosi protestoitu paljon opetuksesta - sekä laadusta että kustannuksista. Oppilaat on osottanu mieltään yli 4kk ja ollu menemättä kouluun ollenkaan ja osa joutuu kertaan vuoden ja osa joutuu tekemään kesällä ne ajat. Kylttejä (ainakin oletettiin että toi liitty niihin) oli tuotu näköjään ihan joka paikkaan!

 Nähtiin laamojakin (tosin aitauksessa vuorten alarinteillä)! Niillä oli vaan jotain kiinnostavampaa katteltavaan kun me.

Lääniä ja tuultahan täällä maassa rannikolla riitti, ja rantaa näillä on pirusti! Onkin ihme ettei tuulimyllyjä oo paljoakaan enempää kun muutamassa paikkaa motarilta näky isot "tuulipuistot".