Makan blogi: Kathmandu

Hotel Mountain Peace, Thamel, Kathandu, Nepal – Keskiviikkona 31.8.2011 klo 22:18

Ja se olis sitten viimeset pakkaukset menossa, samalla myös vikat blogikirjotukset toistaiseks menossa varmaankin. Tosiaan otettiin aika pomppunen ja kurvinen bussimatka Chitwanista tänne ja mun 7 tuntia veikkaus tais pitää aika paikkansa. Muuten olis ollu se 5, mutta vuorelle oli hajonnu rekka mistä ei päässy ohi niin meni aikaa. Ja Chitwanissa näky lakot joten madeltiin kaupungin läpi. Kathmanduhan on mun käsittääkseni vähän korkeemmalla, joten vedettiin kunnon serpenttiiniteitä dösällä, taas melkosella vauhdilla. Elkku herätti mut että ollaan Kathamndussa pian, ja kuski ilmotti että viimeinen mesta on Thamel – eli kuulemma ainoo alue missä voi liikkua öisin ulkona ja turistialue joten sinnehän mekin suunnattiin totta kai kun ei ollu mitää muuta tietoa. Kivasti rupes vaan puskeen monsuunia niskaan samaan aikaan, mutta onneks tuttuun tapaan bussia oli vastassa kasa taksikuskeja ja hotellin edustajia. Vaikka sato kaatamalla ja taksikuski tiesi varmasti että hypätään kyytiin hinnalla millä hyvällä niin onnistuin tinkimään taksin ihan meidän alueelle kolmesta eurosta euroon, hyvin yllätyksellisesti ja joku hotellinomistaja tarjos meille hotellia 3euroon/yö alueelta. Päädyttiin ottamaan se, mutta se huone oli vähän ankee joten otettiin neljän euron (ei per höhlä vaan per huone) huone ylimmästä kerroksesta. Iso, kahdenhengen, huone lämpimällä vedellä ja tuulettimella sekä isoilla ikkunoilla. Ollaan painettu viimeset viikot niin nopeella tempolla eteenpäin, että ihan siistiä että ollaan nyt kerrankin hetki oltu paikallaan. Tää alue on pahin turistighetto missä oon ikinä ollu – miljoonia neonvaloja, rafloja, pubeja, guesthouseja ja kokoajan joku tuputtamassa marihuonaa, cracia, trekkiä, bussilippua yms. käteen. Siihenkin tottu onneks aika nopeeta, mutta tätä ei voi kuvata – tää on vaan koettava. Hyvänä puolena on että tarjontaa on aika paljon, ja mitään hirveen pahaa cartellia ei oo havaittavissa joten hinnat on ihan OK ja on melko helppo löytää hyvää safkaa sun muuta. Joten ollaan vaan chillattu muutama päivä – kävelty ympäriinsä, syöty hyvin ja nähty muutamia kavereita Suomesta. Tänään viimesenä päivänä herättiin aikasin aamulla ja otettiin taksi Boudha Stupalle, mikä on maailman isoin Stupa (en tiedä vieläkään mikä se on, joku Budhalainen monumentti). Sinne olis teoriassa maksanu 150 rupiaa sisään, mutta Jennin ohjeiden mukaan käveltiin sata metriä eteenpäin pienelle kujalle mistä pääsi locaalien mukana ilmaseks sisään, siinä sai aamupalan verran säästettyä. Alue oli kyllä jotenkin unenomainen – budhalaiset munkit poltti suitsukkeita, rukoili ja pyöritteli rukousmyllyjä. Niin jotenkin rauhallinen ja siisti fiilis jota (tätäkään) ei pystyny kuvailemaan mitenkään. Otettiin aamupala taas jollain kattoterassilla, kattellen kun Stupaa maalattiin ja siihen kiinnitettiin lisää rukouslippuja, minkä jälkeen käveltiin muutama kilsa johonkin Uneskon maailmanperintökohteelle. Sinne tosin olis maksanu ihan törkeesti sisään, ja se oli vaan Hinduille, joten ei menty. Kierrettiin aluetta ja ihmetltiin kun siellä oli satoja ja taas satoja Hindunaisia pukeutuneina punaisiin mekkoihin jonottamassa. Ei päästy selville ihan mihin ne oli jonottamassa, mutta taksikuski tiesi kertoa että tänään on valtiollinen juhlapyhä koska on joku kansallinen naistenpäivä tai vastaava. Taksilla hotellille takas ottamaan päikkärit ennen kun nähtiin mun Nepalilaisia kavereita. Käytiin Sagarin ja Saddichhyan kanssa kahvilla ja löpistiin vähän niiden töistä, molemmat nuoria lääkäreitä, eroista Suomen ja Nepalin välillä ja vähän Nepalilaisesta poliittisesta tilanteesta. Meidän piti käydä kattomassa Durban Square, mutta rupes satamaan niin paljon notta skipattiin ajatus kokonaan kun huomattiin katujen lainehtivan. No onpa ainakin syy tulla takasin tänne näkemään reissulla tutustuttuihin uusiin tuttavuuksiin taas! Käytiin vielä Elkun kanssa ottamassa hyvä, vähän kalliimpi eli alle 8euroa kuitenkin, maksava Mexicolainen illallinen vikan illan kunniaks ennen kun ostettiin pullo viiniä ja tultiin sen voimin pakkaamaan tänne kämpille. Vika pakkaus hetkeen – kohtuu fileissä, vaikkakin semi haikeilla fiiliksillä. Oon aina sanonut että kotiin palaaminen on reissun siistein juttu, ja niinhän se onkin, mutta en oo ihan varma kuitenkaa haluaisinko mennä. Tää Nepal on niin erilainen, niin paljon ystävällisempi, kulttuurina kun Intia, ja ollaan vedetty niin kovalla tempolla täällä viimeset viikot ettei oo kerenny oleen hetkeäkään paikallaan ja kokemaan sitä ”oikeata” Nepalia. No tää oli vähän tällänen pintaraapasu, eli pitää tulla uudestaan käymään. Kuitenkin 2,5kk ollu jo reissussa pian, joten on ehkä aikakin mennä kotiin ja nähdä niitä vanhoja, niin hyviä kavereita taas pitkästä aikaa. Eli Suomi, varaudu! Huomenna aamulla taksi kentälle mistä lento Delhiin jossa olis 12h vaihto sikäli mikäli lennot menee niinkun pitäis (ja mehän ei tietenkään päästä enää Intiaan sisään, koska kerran kun on lähtenyt maasta, niin vaikka viisumi olis voimassa niinkun meillä on, niin 2kk sisään ei kuitenkaan pääse takas sisään) ennen kun lennetään Moscovan kautta Helsinkiin mistä pitää ottaa sitten vielä bussi Tampereelle. Perus uuvuttava reissu tulossa taas, huh!