Chitwan National Park

Ja nyt sitten vihdoin sain koulu- ja muilta kiireiltäni päivitettyä tän blogin. Kerrankin on sen verran nopee netti kun Suomesta päivittelee, että vaikka reissun loppuvaiheessa ei kirjottaminen enää hirveesti maistunu niin nyt sai paljon enemmän kuvia. Nehän kuulemma kuitenkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Jungle Safari Resort, Chitwan, Nepal – Lauantaina 27.8.2011 klo 21:24

Hitto kello ei oo kymmentäkään ja oon jo ihan valmista kauraa. Eilen illalla vie sullottiin rinkat täyteen ja vedettiin taas kerran ihan taju kankaalle –unet järjettömästä salamoinnista ja ukkosen jyrinästä huolimatta. Paikalliset ukkoset ei oo mitää lepposia tuutulauluja meinaan! Aamulla kuuden pintaan ylös ja eilen säädettyyn 1,5€ taksikyytiin bussiasemalle mistä ostettiin suklaa kroisantit aamupalaks, heitettiin rinkat bussin katolle ja hypättiin kyytiin. Pitkän ja pomppusan (mutta henkeäsalpaavilla maisemilla ja ohituksilla varustetun) bussimatkan päästä saavuttiin kahden pintaan tänne Chitwaniin missä hypättiin pois bussista ja hotellista oltiin meitä jo vastassa – rinkat auton lavalle ja nopee ajo tänne hotellille. Hotelli itsessään sijaitsee ilmeisesti ihan luonnonpuiston reunalla, joku huhus että luonnonpuiston sisällä joutuis maksamaan parisataa dollaria liikaa (mikä olis aika kohtuutonta kun ei kuitenkaan makseta all inclusive –paketista edes satasta). Oltiin maksettu kymppi enemmän hotellia valitessa siitä, että saatiin ilmastoitu mesta ja siitä oli kyllä kiitollinen bussimatkan jälkeen, varsinkin varmaan Elkku jolle on ruvennu puskeen kuumetta ja muutenkan aika sairas olo ilmeisesti. Mun kuva Nepalista oli muutenkin sellanen, että koko maa on pientä kylää vuorilla viileessä, missä ei tosiaankaan tarvitse ilmastointia, mutta tää on kyllä varsin erilaista: niin trooppisen sademetsän keli kun vaan voi olla. Syötiin buffet lounas ja otettiin päikkärit, enkä ollu edes huomannu että yli oli puskenu taas järjetön ukkonen. Iltapäivästä meillä oli vielä kävelysafari ja päätettiin lähtee vaikka oli vielä aika pahat pilvet. No ne ei satanu onneks paljon, ja käytiin ”kylässä” (käveltiin kadun yli johonkin sisäpihalle missä opas selitti jotain paikallisista tavoista ja historiasta) minkä jälkeen käytiin jossain norsutalleilla. Valtio omistaa paljon norsuja, ja niitä käytetään täällä oikeesti ratsuina – kuskit partioi niillä rajoja ja vahtii salametsästäjiä ja kuulemma kun maasta on bensa loppu niin ne on ainoot tavat liikkua pitempiä matkoja. Tuola viidakossa ne on varmaan muutenkin ainoo tapa liikkua. Kun oltiin tsuuumailtu norsuja hetki meille ilmotettiin että lähetään kävellen viidakkoon. Ei siinä mitään, vehreys oli ihan överisiistiä ja olin ilonen että mieluummin käveltiin kun mentiin tyypilliseen tapaan autoilla, mutta tähän sadekauden aikaan ”polut” oli melko mutasia ja kaikilla oli täysin vääränlaiset kengät liikkua sielä. Kaikki ongelmat tosin unohtu melkein heti (ainakin mun kohdalla) kun joessa oli Sarvikuono isä poikansa kanssa uimassa ja päästiin niitä ihan lähelle, jopa kuumottavan lähelle meikän mielestä. Varsinkin siinä vaiheessa kun ne lähti nousemaan joesta ja Japsituristit ei älynny väistää kameroidensa kanssa ennen kun oppaat vähän muistutti niitä että kyseessä on kuitenkin villieläimet. Lopuks mentiin vielä kattelemaan auringonlasku joenrannalle, ja kivasti pilvet väisty että oli aika upeen näkönen. Äskön käytiin sitten vielä syömässä buffet illallinen ja katteltiin jotain paikallisten traditionaalisia tansseja hotellin henkilökunnan esittämänä. Nyt on ilmeisesti aika vetää ilmastointi päälle, kömpiä moskiittoverkon alle (ekaa kertaa koko reissulla! Vaikka nää väittää että 50-luvulla WHO piti valistuskamppanjan alueella ja sen jälkeen täällä ei oo näkyny Malariaa, niin alotettiin kyllä Lariam-kuuri varmuuden vuoks) ja ottaa isoo zetaa ennen huomista aamu kuuden herätystä.

Rinkat katolle ja eikun menoks!

Tosin eväät piti vielä napata tottakai matkaan

Ja vihdoinkin nähtiin kunnolla ne annapurnan kahdeksan kilsan korkuset lumihuiput!

Jos eväät loppu kesken ni ei hätää, aina kun bussi hidasti vähänkään niin oli mahdollista täydentää varastoja

Ensimmäinen ronsuhavainto! Partionorsu "tallissaan"

Siellä ne kaks sarvikuonot vaan lillu ja vilvotteli

Ja vaikka ne lähti liikkeelle (turistienkin puoleisella rannalla on sarvikuono samassa kohtaa kun vastarannalla) ja tulemaan ylspäin, niin idioottituristeja joutu käskemään liikkeelle ettei ne jäis sarvikuonojen alle

Ai kuinka niin mutasta? Kaikilla just oikeet kengät (ja Elkku matkii Seepraa, väärä manner vaan)

Tästä esimerkkivideota miten lastataan norsu!

Illaks onneks selkeyty ja tsuumailtiin aika päräyttävää auringonlaskua, harvoin näkee niin punasta taivasta kun tuolla lumihuippusten vuorten piirtyessä silhuettina taakse

JSR, Chitwan – Sunnuntaina 28.8.2011 klo 23:04

Ois pikkuhiljaa aika vetää yöpuulle vaihteeks taas! Aamulla kuudelta ylös, nopee aamupala ja jeepillä joelle. Hypättiin yhdestä puusta koverrettuihin kanootteihin – opas eteen, turistit keskelle ja taakse mies sauvomaan kanoottia eteenpäin ja ohjaileen – ja lähdettiin lipumaan jokea alavirtaan auringon noustessa.  Lämpötila oli just sopiva ja pilvistä ei ollu tietookaan kun livuttiin välillä aika kovaakin ja spottailtiin erilaisia kohtis smuutteja lintuja puiden oksilta. Nähtiin myös turistit elefanttisafarilla sekä 2 erilaista krokotiiliä (kyllä, Nepalissa on kun onkin krokotiilejä) – toinen enemmän sen näkönen mitä oon tottunu näkeen Afrikassa joka syö kuulemma mitä vaan ja toinen tosi suipolla kuonolla varustettu otus joka syö vaan kalaa. Enimmistä ei nähny kun vähän päätä, mutta muutama oli kiivenny hienosti rantatöyräälle lämmittelemään ja poseeraamaan meille turisteille. Opas jakso korostaa kuinka onnekkaita oltiin kun nähtiin eilen sarvikuonot ja tänään harvinaiset krokotiilit, ei sen väliä sanoko se niin joka kerta, nosti se fiilistä joka tapauksessa. Kun oltiin aikamme livuttu tuli valinnan aika  kävelläänkö taas mudassa vai livutaanko vielä hetki. Sadekaudella eilisen kokemuksen jälkeen yleinen mielipide oli melko selvä – siitäkin huolimatta että olin tänään varautunut paremmin kunnon kengillä joissa mun jalat paahtu nyt turhaan, livuttiin vielä hetki ennen kun rantauduttiin ”Elephant Breeding Centerin” rantaan. Täällä pidettiin naaras elephantit ja niiden poikaset ja yritettiin nostaa norsupopulaatiota. Nähtiin muutama ihan pieni, n. 3kk ikänen, norsuvauva minkä lisäks näillä oli harvinaisuutena kaksospojat – kuulemma 2. Maailmassa ja ainoat jotka on selvinny hengissä terveinä. Melomalla taas joen yli, autolla kämpille, pikaset päikkärit, kevyempää vaatetta päälle ja takas joen rantaan. Maksettiin 100 rupiaa, eli n. Euro, per höhlä, norsukuskeille ja ne vei meidät uimaan norsujen kanssa (siihen samaiseen jokeen missä aikasemmin spottailtiin krokotiilejä). Tai siis me kiivettiin norsun selkään, se käveli jokeen ja heitti kärsällä meidän päälle vettä minkä jälkeen se sukelsi niin että pudottiin kunnolla uimaan. No päästiin takas selkään ja heiteltiin vähän vettä päälle ja takas rannalle. Oli niiiiin siistiä! Oltiin muutenkin jo kuolemassa kuumuuteen niin oli siisti päästä virkistäytymään jokeen. Lounaan jälkeen meidät vietiin sitten ratsastaan norsuilla ihan kunnolla satulan kanssa. Nyt vaan puski monsuuni päälle ja kastuttiin ihan kunnolla! Eikä siinä kelissä paljon tiikerit joita jahdattiin halunnu näyttäytyä. Varsinkaan kun äijät veteli melkosella sarjatulella hommaa – meitä oli 4henkilöä + kuski per norsu ja laskin vissiin 12 norsua. Ei niin siistiä kun joessa leikkiminen, mutta ihan mielenkiintonen kokemus kuitenkin. Painettiin aika syvälle sademtetsään ja kävi kyllä helposti selville miks täkäläiset sotilaat partio Intian ja Nepalin rajaa norsuilla. Ei sinne yksinkertasesti pääse millään muulla millään. Mentiin (norsun)polven syvysessä mudassa ja kahlattiin/uitiin jokien yli ihan tosta vaan, 4 turistia kyydissä, minkä lisäks painettiin tosi tiheessä metsässä. Pystyin hyvin kuvitteleen kuinka helposti rangerit, jotka tuntee norsunsa hyvin ja osaa kontroloida niitä varmaan vielä paremmin kun meidän kuskit, ja joiden ei tarvi varoa että turistit putoais, pääsee liikkumaan näillä seuduilla norsuilla. Oli kyllä siistiä päästä viidakkoon, en olis koskaan uskonut että näkisin tällästä meininkiä Nepalissa. Mulla on aina ollu sellanen kuva Nepalista että koko maa on Tibetin tapasta ylänköä, mutta kaukana siitä. Chitwan oli hyvä osotus siit ja siellä oli siisti käydä, mutta varmaan paljon halvemmalla olis käyny kun olis ottanu vaan kaiken ite. Kylä oli täynnä guest houseja ja rafloja minkä vaan travellerigheton tyyliin ja ajelut ja sisäänpääsyt luonnonpuistoon ei ilmeisesti maksanu paljon mitään. Ruoka hotellilla ei meinaan ollu niin erityistä että siitä olis kannattanu ehkä maksaa 30€/päivä, mutta ainakin näin pääsi aika helpolla verrattuna siihen että olis säätäny kaiken ite. Nyt pitäs vielä vetää kamat, toiseks viimestä kertaa, kasaan ja yrittää saada vielä vähän unta ennen kun otetaan huomenna sitten joku viiden tunnin bussimatka Kathmanduhun. Tai nää ilmottaa viis tuntia, eli oon varautunu vähintään seitsemään, saas nähä. Wish us luck!

Heti aamusta hypättiin tollasiin kivoihin, kiikkeriin, yhdestä puusta veistettyihin kanootteihin

Niistä olikin sit turvallinen fiilis tsuumailla mm. krokoja. Tää laji tosin ei syöny kun kaloja (ja nyt oli kiivenny lämmittelemään rannalle), mutta nähtiin myös laji joka syö kuulemma kaiken eteen tulevan

Pikkunen, 3kk ikäinen, norsuvauva ja äiti pilttuussa

Kasteli meidät! Tosin tossa lämpötilassa se oli vaan toivottua virkistystä

Sit meidän norsu päätti kellahtaa kyljelleen, mä yritin pitää epätoivoisesti kiinni ettei hukattais sitä mutta uintireissuhan siitä tuli

Illalla saatiin sit satulatkin ja mentiin "melko" tiheeseen viidakkoon. Ja tottakai iski rankkasade samaan aikaan!

Mentiin myös joista yli, tällä kertaa onneks ei uiden vaikka toisaalta sade kastelikin meidät ihan läpimäriks

Ja nähtiin Bambitkin, ne ei paljon jaksanu välittää meistä. En tiedä johtuko siitä että oltiin norsuilla liikkeellä