Makan blogi: Intiian!

International Garden Square, Tiruvalla, Intia – Keskiviikko 29.6.2011 klo 12.26

Ja taas sitä löytää ittensä melko kaukaa kotoa. 2,5viikon HC intensiivisen Global Health –kurssin ja rentouttavan mökkijuhannuksen jälkeen oli taas aika rinkka ja liikahtaa kohti itää. Viisumin kanssa sai tosin vähän kuumotella kun sitä ei ollu Juhannukseen mennessä tullu ja koneen piti liikahtaa maanantai iltapäivällä. No sain kun sainkin passin ja viisumin muutamaa tuntia ennen koneen lähtöö ja pääsin liikkeelle, väsyneenä valmiiks jo mutta melko innokkaana. Edessä olis tällä kertaa melkein 2,5kk reissausta Aasiaan, mikä tähän asti on ollu mulle melkonen arvotus.

Ensimmäinen ongelma: Helsinki-Vantaalla oli järjestys vaihtunu ja olin ihan hukassa ja poruilla jo siinä. Hesasta kone Lontooseen missä hullun tiukka vaihto, meni tosin aika hyvin. Kerkesin portille ni sinne lastattiin suoraa, ainoo vaan että mut oli vaihdettu Britis Airwaysiltä Kingfisher Airlinesille, ttä? Yllätyin kyllä positiivisesti lopulta, yks parhaista lentoyhtiöistä millä oon lentäny. Tunnuin vaan olevan ainoo länkkäri koko turistiluokassa nyt jo vaikka lähettii kuitenkin briteistä. Mumbaihin kun saavuttiin ni mittari näytti yli 30 astetta ja sato kaatamalla, ulkona olevan koneen perää ei näkyny lentokenttärakennuksesta. Voitte vaan kuvitella sen kosteuden ja kuumuuden määrän…

Kamatkin tuli joten otin ne ulos, onnistuin salakuljettamaan tuliaisiks tuodut meetvurstit maahan ja löysin jotenkin tieni kotimaan terminaaliin missä chekkasin kamat uudestaan sisään ja otin koneen Kochiin. Siellä sit päätin että ei kyllä jaksa enää säätää muutaman päivän reissun jälkeen ja maksoin jonkun 20€ ilmastoidusta, hyväkuntosesta taksista tänne Tiruvallaan. Hinta ei kyllä ollu paha siihen nähden että taksi kesti melkein 3,5h (matkaa tosin ei ollu kun 120km). Ei täällä edes liikenne ollu niin paha mitä muistin, tiet oli paljon paremmassa kunnossa kun Afrikassa samoin kun autot. Erona vaan oli että niitä oli pirusti enemmän. Eläimiä sitten ei taas ollukkaan paljon mitää, ekaa lehmääkin sai venata melkein 100km. Pakko myöntää kuitenkin että pimeellä pelotti ihan hulluna kyydissä.

Löysin oikeen mestan ja Suomesta etukäteen tutut Kaverit Tommin ja Joonan jonka mestoille majotun tänne nyt toistaiseks. Pakko antaa jätkille plussaa palvelusta – kamat kannettiin sisälle, tuulettimet oli päällä ja juomat ja ruuat oli valmiina. Hetki siinä sit chillailtiin ja katteltiin leffaa sekä kävästii nopee katolla tsiigailemassa öistä tiruvallaa, joka ei muuten ollu kummonen, ennen nukkumaan menoa. Äijät kävi aamulla töissä muutaman tunnin ja mä kuositin jet lagiani, nyt pitäs olla valmiina iltapäivän seikkailuihin jo!

Tommi esittelemässä näkymää parvekkeelta

Jatkoa – klo 23.23

Tultiin tosiaan just kämpille Tommin ja Joonan kämpille just loistavan iltapäivän jälkeen. Jotkut näiden tutut tuli hakeen meidät pikku pakulla ja ajettiin alkon kautta jonkun joen rantaan. Alkosta on pakko mainita sen verran että se oli suht mielenkiintonen: hämysen kujan päässä oli seinässä kalteroidut tiskit joista ekalta tilattiin ja maksettiin ja tokalla tiskillä saatiin sitten pullo käteen paperiin peiteltynä ja sit se piti pitää piilossa autolle asti. Mutta tosiaan rannassa painettiin johonkin kansanranvintolaan. Mesta ei virallisesti ollu ravintola, mutta jonkun kotona pimees huoneessa oli pöytä. Meikä tunnettuna kalanrakastajana passas fisut mutta oli hyvää kanaa ja lihaa hullun maustetussa soosissa. Tän lisäks meillä oli omat rommi- ja brandycolat mukana ja saatiin jotain paikallista, kookospalmusta kerättyä, käynyttä mahlaviinaa tai jotain vastaavaa, dodia. Mielenkiintosta. Safkauksen jälkeen otettiin kanootti vähän matkan päähän ”onkimaan, eli jauhamaan paskaa (tai välillä ihan asiaakin) ja nauttimaan rommikolasta ja auringonlaskusta palmujen katveeseen. Nää jannut joiden kanssa oltiin oli siis jotain 45-50v paikallisia, toinen rehtori ja toinen yleinen säätäjä, ja oli niillä välillä ihan asiaakin. Mutta jannut osas kuitenkin siedettävää ja Englantia (toisin kun enimmät täällä) ja sen lisäks ne osas rentoutua ja pitää hauskaa. Lopulta ne tiputti meidät tänne kämpille. Ne käski opettaa niille jotain Suomenkielisiä biisejä – suvivirsi ja Ukko Nooa toimi hyvin. Huomenna Varkalaan chillaileen merenrannalle.

Lantrinkeja ostamassa

Ravi, meikä, Joona ja Salil safkaamassa ja juomassa Dodia

Making of - haastattelu siitä, mitkä on Intian tän hetkiset pahimmat ongelmat

Rommikolaa!

Pari housebouttia

Todiste siitä että kalastettiin oikeesti - Joona ja auringonlasku

Prasanti Cliff, Varkala, Intia – Torstai 30.6.2011 klo 20:24

Morjes tää Varkala on siisti mesta! Tommi ja Joona kävi taas aamulla duunissa ja joskus 12 pintaan tuli repiin mut ylös ja nopee kamat reppuun, tuktukki tai siis Auto Riksa asemalle, just kerettiin junaan mikä makso 210rupiaa eli rapiat 3 euroo ja kesti jonkun pari tuntia. Asemalta taas tuktuk tänne rantaan ja hotelliin missä meille pistettiin saman tien pari huonetta kuntoon hintaan about 4€ / höhlä. Iso parveke suoraan merelle, sateista monsuunikaudesta huolimatta ei tietokoaan ja riippumaton kiinnitysmahdollisuus, toimii eniten. Lähettiin syömään ni paljastu mestan hienous – ei ketään missään kun on off season, keli toimii ja ihan vitun hienot mestat. Tossa menee yks tollanen ranta bulevardi ihan kallion reunaa, eli käytännössä alhaalla jyllää kokoaika meri. Kaikki kaupat ja raflat ihan holleilla, ainoo vaan että niistä moni ei oo auki. Täällä tosin huomaa että jengi ei arvosta tätä mestaa – yleensä turistit heittelee roskat ja locaalit keräilee mutta täällä ei oo turisteja, eikä kyllä roskiksiakaan sen puoleen, joten inkkaritkin heittelee kaikki mahdolliset roskat vaan alas kalliolta jorpakkoon. Safka oli kuitenkin hullun hyvää (ja halpaa) ja takastulomatkalla vaihdettiin nopeeta vaan surffisortsit rantaan ja painettiin rannalle. Upee hiekkabiitsi jossa oli sopivan kokoset aallot ulospäin, huhhuh ku näytti helmeltä. Totesin vaan todeks sen mikä mulle oli jo kerrottu – virtaus oli niin överikova että sai khyll tehdä töitä että onnistu tekeen mitää eikä ulos ollu mitään asiaa. No voitiin me rantahietikossakin leikkiä ja ottaa aaltoja sen verran että sai ihon pois mahasta ja kyynärpäästään. Mutta elämä näyttää taas kyllä parhaita puoliaan! Uutena vuotena muistan että fiilisteltiin Mombasassa että tosta yli olis Intia et sinne ois siisti päästä ja nyt istun täällä länsirannikolla kattelemassa auringonlaskua ja fiilistelemässä että tossa vastapäätä on se Mombasa. Hyvät kaverit, auringonlasku, hiekkaa ja upee meri lämpösessä ilmassa, mitä muuta sitä voi toivoo?! Nyt sit tässä hetki fiilistelyä parvekkeella kun ilma rupee viileneen mukavaks ja piakkoin safkaan vähä vie jotain ja istuun iltaa paikallisten jannujen kanssa. Joona ja Tommi kun tuntuu tuntevan täällä jo kaikki hotellin omistajasta kaupan pitäjän kautta rantavahtiin. Saatiin jo kutsukin ratavahdin kämpille lauantaiks, katotaan saadaanko se järjestyyn!

Matkalla Varkalaan

Näkymä parvekkeelta - approved ottaen huomioon että hinta on alle 4€/yö

Prasanti Cliff, Varkala, Intia – Lauantai 2.72011 klo 11.52

No rantavahtia ei oo löytyny vielä, mut kaikkee muuta siistiä ja vähemmän siistiä kyllä. Torstaina käytiin vielä safkaamassa Trattoriassa ja seuraan liitty jannujen vanha tuttu Paul joka on siitä mielestä hyvä locaali että puhuu hyvää Englantia. Mun ennakkoluulo siitä että kaikki, tai edes enimmät, Intialaiset puhuis hyvää englantia vahvasti murtaen on kyllä karissu – melkein kukaan ei tunnu puhuvan muuta kun omaa kieltään. No joka tapauksessa Paul joka on pohjosesta kotosin neuvo turistivinkkejä ja muutenkin tarinoi meiningistä. Tultiin kämpille jumittaan mutta ketään ei nukuttanu niin painettiin vielä yöuinnille. Huhhuh kun oli siistiä riehua aalloissa yöllä pimeessä, varsinkin kun rantaan oli joku iso valokeila vie osottamassa suoraan.

Nukkuu ja aamulla ennen ysiä ylös ja poikain normi päivärytmi käytiin: ysilltä rannalle ja vuokraan surffilaudat ja vähä kikkaileen. Surffaus nyt oli vähän mitä oli, mutta pirun kivaa kyllä! Puolustukseks on sanottava että on pirun vaikee ranta surffata – aallot tulee vähän joka suunnasta ja kaatuu suoraan hiekalle (huomaa siitä että iho on ihan rullalla kun on tullu liian pitkälle). Sen lisäks oli joku överilyhyt toinen lauta joka ei kantanu kuohuissa vaan olis tarvinnu oikeesti osata surffata ja toinen oli joku vanha windsurffi. Ja tää monsuunikausi on tosi paha kun kokoajan vaan sataa, eiku… Aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja lämpöö varmaan helposti yli 35, veden lämmön veikkaisin about 25 tai yli. Ihme kyllä en onnistunu kai palaan kovinkaan pahasti. Laudat takasin ja safkaan vaihteeks sekä tilaan vähän jotaiin paikallisen näkösiä vaatteita. Hetki jumittelua kämpillä ja takas uimaan. Tai yritettiin, mutta täällähän ei kukaan osaa uida niin ilman surffia ei saa mennä ollenkaan uimaan. Ei edes me uintitaitoset, ja vaikka kuinka yritettiin neuvotella niin rantavahdin vastaus oli tiukka ei kun inkkarit tulee kuulemma perään. Kiva ranta… Tosin saatto olla ihan hyvä, meinaan nivuset, sisäreidet, polvitaipeet – ihan kaikki paikat jotka vaan osuu sortseihin, on hiertyny tuolla hiekka- ja suolalinkouksessa. Ei niin kivaa. Illalla käytiin vie safkaan, tai yritettiin, mutta meikäläiselle rupes puskeen vähä huono olo. Kämpillä otin koko yön kestävät huuto-oksennukset ja aamulla ei kyl pystyny lähteen poikain kans surffaan millään. Tommi vie päätti lukita mut siks aikaa huoneeseen sisälle, mutta eipä tuo haitannu kun meikäläinen veteli vaa hirsiä. Nyt kun jätkät toi vettä ja fantaa niin elämä hymyilee taas – olo rupee paranemaan ja tässä parvekkeella kattellessa aaltoja palmujen takana on vähän vaikee angstata.

Beach Boy -Tommi ottamassa rantaa haltteriin

Safkalla

International Garden Square, Tiruvalla, Intia – Maanantai 4.7.2011 klo 12.54

Dodii, tultiin eilen illalla takas tänne Tiruvallaan Tommin ja Joonan kämpille. Varkalassa mun olo parani sen verran et pystyttiin kyllä vielä exploraan kalastajakylä, niillä on vissiin asiakkaista puutteita kun joka mökistä yritettiin myydä kukkaa. Täällä kuitenkaan mitkään kauppiaat ei oo yhtä aktiivisia kun Afrikassa, joten pelkkä ei riittää joka kerta eikä kukaan lähe edes seuraan, ei edes matkamuistoissa. Jatkettiin vaan rantaa pitkin ja löyty ihan smuutteja mestoja: black beach, kalastajakylä, moskeija, kallioita jne. Takaspäin matkalla tosin oli niin kuuma että meinattiin kuolla. Ilta meni vaa jumittelussa kämpillä ja leffoja kattellessa, parvekkeella. Niin chilliä! Aamulla oli taas sen verta huono olo että ei uskaltanu lähtee kyl surffille tekeen mitään fyysistä vaan vedin taas hirsiä sen aikaa kun poijjaat surffas. Jannut tuli bäkkii, kerättiin kamat, käytiin safkaamasa ja lunastamassa tilatut vaatteet, otettiin riksa asemalle, superfast (ja superhalpa ja ajoissaoleva) juna tänne tiruvallaan ja toinen riksa kämpille. Illalla käytiin vielä hakemassa vähän paikallista kanaa ja överihalpoja hedelmiä ja safkattiin kunnolla. Tänää iski sit arki taas ja jätkät joutu aamulla pariks tunniks hommiin, minkä ajan meikäkin yrittää hyödyntää ja saada luettua vähän noita ennakkomateriaaleja tonne kurssille. Mutta mikäs tässä parvekkeella lueskellessa ja ihmetellessä!