Houseboating & localizing in Kerala

International Garden Square, Tiruvalla, Intia – Keskiviikko 6.7.2011 klo 22:58

Vai että synttärit. Ei tunnu kyllä yhtään vanhemmalta tai viisaammalta. Ryppyjä on kuulemma vaikka kui paljon lisää – voi harmi. Aamut on menny ennakkokirjallisuutta lueskellessa ja sehän on jopa natsannu aika hyvin. Eilen Ravi paino puskista tänne meidä kämpille, ne oli Salilin kans tulossa tekeen meille safkaa. Salil oli tapansa mukaan myöhässä, mutta tuli kuitenkin mestoille niin että Joona pysty lähteen sen kans ostaan safkaa. Yllättäen jannut palas kädet täynnä bissee ja rommia. Kohtuu chilliä – Ravi ja Salil kokkaili meille perinteiset safkat ja sen jälkee jumitettiin juomassa Rommia ja kolaa sekä jauhamassa bashaa muailman meiningeistä. Illat menee sit aina kolmisin kämpillä leffoja tsiigaillessa ja chillatessa. Tänää eros paitsi että meikä täytti vuosia (kax kax ja kaikki paskax kuulemma) niin jannuilla oli vapaapäivä. No eihän me mitään hirveen radikaalia keksitty tässä, iltapäivävstä käytiin rikkaina länkkäreinä pyörimässä kaupungilla ja ostelemassa kamaa. Onneks meikälle ei tarttunu mitää mukaa. Synttäreiden kunniaks käytiin syömässä vähä kalliimmassa länkkärimestassa, ei toiminu, mutta onneks ostoskeskuksen pihalta sai törkeen hyvää jäätelöä (tosin länkkärihinnoin). Himaan matkalla käytiin vie ostaan törkeen hyvät mätöt kämpille ja poistuttiin pelaan bilistä läheiseen mestaan. Takas kämpille tehtiin (tai Tommi ja Joona teki mulle synttärisafkaks) friteerattuja banaaneita ja ananasta jäätelön kera ja chillailtiin parin leffan verran. Huomenna jätkien mukaan johonkin tonne huudeille katteleen mitä ne on tekevinään täällä työkseen.

International Garden Square, Tiruvalla, Intia – Torstai 7.7.2011 klo 18.31

Noniin, tänään on ollukkin sit vähä enemmän hommia. Aamusesta liikkeeseen ja riksalla sairaalalle missä heitettiin eka läpät pääinsinöörille minkä jälkeen mentiin tapaan sister Rachelia jonka kanssa piti mennä yhdelle koululle. No niillähän nyt oli totta kai joku kokous sovittuna just siks – suunnitelmat uusiks ja riksalla yhdelle orpokodille hoitaan hommat kuntoon. Riksa hajos matkalla, vaihdettiin lennosta, ja päästiin perille. Pääjehu ei ollu yllättäen mestoilla, mutta suvaitsi saapua puhelun jälkeen. Jätkät tarkasti urakan, vesitankin joka keräs sadeveden katolta, ja totes sen toimivaks. Manageri tai joku vastaava tarjos meille jotain paikallista makeeta ja mehua samalla kun kirjotti laskua jonka jannut makso ja päästiin ottaan riksa takas sairaalalle. Sieltä sister Rachel sääti ambulanssin viemään meidät toiselle koululle missä sama homma – tarkastettiin vesitankki, syötiin paikallisia ”hyviä”, maksettiin sekä otettiin paljon fotoja työntekijöiden kanssa ennen kun otettiin ambulanssi takas sairaalalle. Siitä piti napata sitten taksi johonkin puolentunnin päähän koululle, missä kun lähettiin pois autosta niin skidit flippas iha totaalisesti, vähän niinkun Afrikassa kun ottaa kameran esiin. Otettiin manageri kyytiin ja ajeltiin varmaan joku tunti seuraavalle koululle missä oli edessä sama operaatio – mestojen tutkimusta, kättelyä sekä pikkusia suolasia ja makeita paloja. Tällä kertaa iski vaan järjetön monsuunisade mestoille ja huomattiin että putket jotka johti ränneistä tankkiin vuosikin – noottia rakentajalle. Kun sade oli loppunu niin autolla bäkkiin, manageri omaan kouluunsa ja takas sairaalalle vähä pitään palaverta insinöörin kans et miten hommat hoituu. Tajusin et jätkäthän veti ihan kunnon kansanterveyden edistämishommaa täällä ja vie kunnon lungia hommaa – pyörii vaan ympäriinsä ja tänäänhän oli pitkä työpäivä, melkein 6h. Niin pitkä että huomenna ei tarvi tehdä mitää hommia sitten!

 Jätkät kerrankin oikeesti hommissa tarkastamassa mestoja

 Tauko! Taksina toimi tyylikäs Ambassador

Pikkunen sade pääsi yllättämään

International Garden Square, Tiruvalla, Intia – Lauantai 9.7.2011 klo 12:23

Tultiin just takas kämpille. Lähettiin eilen aamulla päiväks saastuttaan Keralan luontoa house bouteilla jotka on tän paikan kuuluisuus ja reissu vähä venähti. Otettiin aamulla tunnin taksi Allapuzzaan (tai joku vastaavaa) josta noita kuulemma lähtee ilman mitään tietoa mistään. Jonkun sillan kohdalla aika lähellä kaupunkia huomattiin että alla joessa oli paljon veneitä parkissa – taksi tiensivuun ja lähettiin selvitteleen et saisko sieltä vuokrattua veneen. Onnistuttiin neuvotteleen ittellemme oma pieni, yhden makuuhuoneen + lisäsängyn, housebout about kolmenkytä euron hintaan per höhlä (sesonkiaikana se maksais kuulemma melkein satasen per höhlä, samanverran mitä nyt maksettiin kolmisin). Mutta venehän ei lähteny siitä koska ei oltu bookattu etukäteen, mitä kaikki kovasti ihmetteli, mutta koska oltiin maksavia länkkäreitä niin vissiin joku pomo tai vastaava lähti heittään meitä keskustaan jossa maksettiin johkin pikkuseen elintarvikekauppaan hinta ja ostettiin pähkinöitä ja juomaa. Siittä sit tuktukki rantaan missä oli ihan järjetön määrä, satoja ellei kymmeniä, eri kokosia (tosin melkein kaikki samannäkösiä) veneitä. Yks niistä osotettiin meille ja pomo lähti vie kaupoille ostaan meille ruokaa. Hintahan sisälsi lounaan, iltapalan ja aamiaisen, ei paha! Päästiin liikkeelle ja tungosta oli kyllä, kaikki muutkin lähti liikkeelle ja ajeltiin eka tunti vaan letkassa, onneks veneet oli melko hiljasia. Pikkuhiljaa päästiin syvemmälle kanaaleihin niin saatiin tilaa ittellemme ja nähtiin kuinka hieno alue oli. Täällä riisipeltojen keskellä risteili kanaaleita ihan niinkun teitä ja toimi kulkuväylinä kyliin – kaikki takseista kauppoihin asti oli veneitä ja talot oli rakennettu ihan rantaan. Ei voinu olla kysymättä itteltään että mitä helvettiä enemmän oltais saatu kun oltais tultu sesonkiaikana ja maksettu kolme kertaa enemmän. Ei oltais ainakaan saatu itsellemme yhtään tilaa. Nytkin sit kun lähettiin pois kanaaleista järvelle, missä pysähdyttiin eka ostamaan rapuja sepille iltapalaks, ei oltu hetkeekään yksin. Houseboatteja oli ihan joka puolella! Käytiin vielä toisella puolella järvee uimassa ennen kun ajeltiin takas kanaaleihin yöks.

Yöks tosiaan parkittiin varmaan ihan ”sattumalta” hierontamestan eteen. Päätettiin että sen sijaan että oltais otettu pikkunen kanootti pienimpiin kanaaleihin, mikä oltiin toki koettu jo Ravin ja Salilin kanssa kalaretkellä, käytiin kaikki perinteisessä hieronnassa. Yritettiin saada hyvännäköset kissat hieroon, mutta sai kuulemma vaan samaasukupuolta olevan hierojan. No kannatti yrittää. Otettiin kuitenkin hieronta joka, semi homoeroottisesta fiilingistä huolimatta, oli oikeestaan aika hyvä. Tää oli siis jotain perinteistä ”lääketiedettä” missä käytettiin paikallisia öljyjä rentouttaan yms. Melkein tunnin hieronnan jälkeen vie kunnon suihku (jätkät otti vie ”steam bathin” joka oli joku kaulaan asti tuleva sauna, se oli kai kans ihan OK) ja hyvä safka veneellä niin kunnon yöunet oli taatut. Tai niinhän me luultiin. Ei oltu pyydetty ilmastointia päälle koska luultiin että pärjättiin tuulettimella yö, mutta eihän se toiminu. 3 jätkää samassa huoneessa jossa ilma ei kiertäny nosti lämpötilan varmaan 35 pintaan, hiki virtas solkenaan. No ei voinu mitää, jotenkin tuli nukuttua kuitenkin. Herättiin kun kuski tuli takas veneelle ties mistä ja veti moottorin käyntiin. Vedettiin aamupala ja ajeltiin takas satamaan, siihen mistä alun perin yritettiin saada paattia, missä johtaja oli meitä vastassa ja hoiti meille taksin takas tänne kämpille. Nyt pikaset päikkärit ja sit Salilin pitäs tulla hakeen meidät safkaan Ravin kämpille.

 Pari houseboattia valmiina lähteen risteileen...

 Talot oli rakennettu ihan kiinni kanaaleihin

Saksiniekka eli jätkien iltapala (noita oli 4kpl)

 Elämä ja bisse maittaa!

Liikkuva supermarketti

Kochi airport, domestic terminal – Sunnuntai 10.7.2011 klo 10:36

Huh, olipa kestit. Eilinen ilta meni helposti top10 –listalle reissuilloissa. Se oli niin just sitä minkä takia meikä tykkää reissata ja mikä koukuttaa. Salil nyt oli 2,5h myöhässä hakeen meitä, mutta mitäpä pienistä. Ajettiin viunakaupan kautta sademetsän läpi about tunnin matka Ravin kämpille, poikettiin välillä maksaan jotain Salilin rakennusbisneksen palkkoja, mutta saavuttiin lopulta perille. Ravin kämppä oli syrjässä kaikesta hälinästä metsän keskellä kivasti ja koko perhe oli paikalla. Ja täällähän perhe tarkottaa aika laajaa käsitettä: 2 pikkuveljee, isä, vaimo ja 2 tytärtä sekä naapurikin poikkes mestoille ihmetteleen länkkäreitä. Ravin veli oli kokannu mitä maittavimmat, tosin kohtis tuliset,safkat. Friteerattua kanaa ja kalaa sekä jotain lehmää melko tulisessa kastikkeessa. Nää kaikki syötiin jonkun riisikakkujen tai tapiokan, paikallisen juureksen, kanssa ja huuhdeltiin alas rommikolalla. Kaiken kruunas oman pihan antimista tehty törkeen makee hedelmäsalaatti, huh! Illan edetessä ja juoman virratessa päästiin keskustelemaan, jopa niin syvällisistä asioista kun uskonnosta, maailman politiikasta ja yleisestä elämänfilosofiasta. Oli kohtis mielenkiintosia visioita jätkillä ja aika silmät avaava kokemus sinäänsä. Salil ja Ravin veli siirty rummutteleen kattiloihin ja pian koko porukka oli kerääntyny yhteen makuuhuoneeseen laulaan ja rummuttaan – opetettiin Ravin perhettä puhaltaan ääniä heinillä yms. ja en muista millon olisin nauranu näin paljon. Oli niin siistiä! Salil toi meidät sit puoliksöiks takasin kämpille turvallisesti ja lupas hoitaa taksin puoli seiskaks aamulla. Kamat kasaan, kuvat vaihtoon Tommin kanssa ja unta palloon nopeesti. Seiskalta ylös ja toteeminen että taksikuski ei ollu mestoilla, yllättäen. Muutaman puhelun jälkeen saatiin vartissa mulle kuski ja pääsin matkaan – vaikkakaan kuski ei puhunu sanaakaan englantia. No oli sillä ainakin paikallisella Malalayamin kielellä musiikkia pirun kovalla jotta matka sujui rattoisasti muutamista kuumottavista etupenkillä koetuista hetkista huolimatta. Nyt istun tässä kentän odotusaulassa pirun väsyneenä ja kattelen ulos missä on puhjennu ihan järjetön monsuunisade. Fiilis on odottava, joskin haikee. Kanaleipäkin on niin tulista etten meinaa saada tätä alas, mutta jokatapauksessa yks etappi reissusta ohi. Nyt on sitten vuorossa kuukausi opiskelua Mumbaissa, se asia minkä takia alun perin lähdin tänne Intiaan, eli ei muuta kun kohti uusia seikkailuja!

Äijien kanssa maailmaa parantamassa

 Ravi esittelee tiluksiaan

Fiilistelyä - yhden huoneen orkesteri

IIPS Hostel, Mumbai, Intia – Sunnuntai 10.7.2011 klo 19:20

Mun ulkonen kovalevy on näköjää jotenkin paskana, sinne ei voi siirtää mitään tai sieltä ei voi siirtää mitään (tai ovi, mutta yks kuva kestää muka 2h) mutta leffoja voi välillä kattoo sieltä, whot? Eli jos joku osaa ohjelmoida tollasta lacien ulkosta kovoo niin vinkkejä otetaan vastaan!

Noniin, lento meni näppärästi nukkuessa univelkoja pois ja kamatkin löyty. Kävelin pihalle löysin tyypin jolla oli kyltissä mun nimi ja kävelin sen perässä autolle. Kuski ei puhunu sanaakaan englantia, mutta osas tunnin ajomatkan perille jossa mulle viittoiltiin että tohon ja tohon nimi ja tossa on huone ja tuotiin safkat tänne. Sain jopa yhden hengen huoneen jossa on ilmastointi ja suihkusta tulee vettä, ja ennen kaikkea täällä on netti! Kukaan ei edelleenkään puhunu englantia, mutta löydettiin facebookin kautta muita kurssilaisia ja käytiin vähän pyörimässä tässä lähiseuduilla. Aika karua seutua tuntuu olevan, ei oikein kivaa käveltävää seutua. Otettiin riksa lähi ostarille jossa piti mennä metallinpaljastimen läpi sisään – en tuntenu itteäni yhtään kotoisaks mut otin kuitenkin mäkistä pehmiksen sillä aikaa kun Tanskalaiset mimmit shoppaili jotain vaatteita ittelleen. Matkalla takas poikettiin Chaille lähikahvilaan ja käveltiin himaan – hitto että on kuumaa ja kosteeta! Mut eiköhän tää tästä, huomenna alkaa opiskelu minkä ois tarkotus kestää kuukauden.

Tää toimii meikäläisen kotina seuraavan kuukauden ajan