Aruba

Ti 25.12.2012 klo 0:46 – Hotel/Casino Reneissance, Aruba

Hyvää joulua! Meneehän se jouluaatto perinteisesti reissatessakin, toki porukoiden kanssa eli tavallaanhan tää oli ihan se normaali suomalainen idyllinen perhejoulu. Pelkästään kinkku ja laatikkoruuat puuttu.

Tänään aamulla tosiaan otettiin pieni aamupala hotellin terassilla, chekattiin ulos, jätettiin kamat hotlaan ja lähdettiin ajaan. Suunnattiin tällä kertaa pohjoseen saarta pitkin kohti uusia alueita. Suunnistettiin luonnonpuiston rajalle, sinne meillä tosin ei ollut mitään asiaa kun ei vieläkään oltu tajuttu vuokrata sitä maasturia/pickuppia. Matka sinne oli kyllä aika jännä, omalla tapaansa hullun upee. En tiedä oonko koskaan nähny niin paljon kaktuksia tai erikokosia liskoja. Liskot oli selvästi tullut lämmitteleen tielle ja kun hiljasella tiellä tuli ykskin auto niin eriväriset ja –kokoset liskot paino tuhatta ja sataa karkuun metsään mihin ne katoskin.

Saarihan ei ollut kovin iso joten tähän kierrokseen ei ihan hirveen pitkään menny, muutamia tunteja korkeintaan. Haettiin kamat hotellilta ja vielä ennen lentokenttää pysähdyttiin naapurihotellin pihaan mistä oltiin löydetty langaton netti mikä toimi autoon asti. Tätä nettiä ja skypeä hyödyntäen pakolliset joulupuhelut sukulaisille suomeen ja matka jatku kohti autovuokraamoa mihin tiputettiin auto.

Lento oli hyvin jännittävä. Chekattiin sisään ja mentiin turvatarkastuksesta läpi joku puoltoistatuntia ennen lähtöaikaa ja sanottiin että mennään saman tien. Ilmeisesti tälle lennolle tuli vaan 2 henkee meidän lisäks, ja molemmat oli tullu jo joten päästiin lähteen saman tien. Koneena toimi tollanen pikkunen Piperi jossa oli kuskin lisäks 7 paikkaa – eli hyvin pieni. Mä pääsin jopa istumaan kuskin viereen eli näkymät oli ihan hyvät (vaikkakin kojelauta oli niin korkee että siitä just ja just näki yli). Tässä vaiheessa meni jo uskottavuus jonkin verran DAEhen (Dutch Antilles Express tms.) eli meidän lentoyhtiöön kun pakattiin kamoja sisään koneen siipiin yms. muihin jänniin paikkoihin ja huomattiin että nyt jo yks kassi puuttu. Onneks se löyty ja kerettiin valittaan niin se vielä löyty.

Päästiin Curacaolle puolentunnin lennon jälkeen ja meillä oli 2h aikaa seuraavan lennon lähtöön eli ei mitään ongelmia. Meidät tultiin hakemaan bussilla ja vietiin sisälle kentälle missä piti maksaa viiden dollarin lentokenttävero ja mennä taas turvatarakastuksesta läpi. Meidän seuraava lento oli taululla, mutta sille ei ollu porttia. Toinenkin kone, jonka piti lähtee kaks tuntia aikasemmin mutta sitä oli siirretty lähteen samaan aikaan kun meidän konetta joten ajateltiin että ne on yhdistetty. Ainoo vaan että kun meidän koneen lähtöaika läheni, niin porttia ei ollu vieläkään ilmotettu. Per meni kyseleen ja todettiin, että kone, millä meidän piti lentää oli peruttu.

No tjaha, entäs sitten? Työntekijä sano, että meille oltais voitu alun perin hoitaa Bonairesta suora lento Aruballe, mutta nyt kun oltiin Curacaolla jo niin oli vähän haastavaa. Siihen koneeseen mihin ajateltiin että meidät oli yhdistetty ei päässy vaikka sillä oli tilaa, kun lentoyhtiöillä ei ollu mitään politiikkaa tällästen suhteen sovittuna ja seuraava oli täys. Meidät piti laittaa koneeseen joka lähti sitten 21:45 sen sijaan että alun perin lähteä 17:00 eli skidisti myöhässä. Ruvettiin uikuttaan kuitenkin ja jonkinajan päästä meille sanottiin, että Venezuelasta Arubaan menevä kone tulee hakeen meidät ja että meille haetaan uudet liput. Ei kuulunu mitään, vaikka kone oli taululla. Lopulta erinäisten säätööjen jälkeen päästiin siihen 21:45 lähtevään koneeseen, paitsi että se lähti 22:15 tms. Puolentunnin lento Aruballe ja oltiin vihdoin perillä. Oltais uitu tää matka nopeemmin! Miten on mahdollista, että ensinäkin meille ei kerrottu Bonairella että seuraava lento on peruttu ja laitettu suoraan koneeseen, miten on mahdollista että vaikka meiltä moneen kertaan kyseltiin että mennäänkö Aruballe, kukaan ei viitsiny ilmottaa että kone ei tuu lentämään ja miks se oli screenillä ”on time” –statuksella? No ihme kyllä kamat ei hukkunu! DAE ei kuitenkaan ihan täysin vakuuttanu tän perusteella.

Paitsi ettei oltu. Kentällä kaikki oli kiinni ja taksejakaan ei löytyny mistään. Lopulta yks taksikuski jakso soittaa meille jonkun kaverinsa ja päästiin hotelliin. Aivan överikallis Casino vaikka olikin halvimpia huoneita tästä hotellista. Mutta kuten Lonely Planet sano ”it’s all about spending money (lots of money)”. Ei ollu mun haluna tulla tänne, mutta muualta ei päässy kotiin ja tänne oli pakko tulla muutamaks yöks ettei varmasti missata lentoja pois. Tai no mulla nyt aika se ja sama kun meen vaan Barbadokselle mutta porukoilla vähän pitempää lentelyä keskiviikkona. Jos huomenna sais vielä tän paikan auton (autovuokraamot oli tietenkin taas kiinni, kuten on totuttu, samoin kun ruokapaikat) ja pääsis vähän kattelemaan saarta ennen lentoja.

Karibialla matkat ei oo hirveen pitkiä, joten jos jengiä ei tuu ihan hirveesti, niin pienilläkin koneilla pääsee melko näppärästi. Jouluaattona ei tunnetusti hirveen moni haluu reissata...

Bonaire jäi taakse. Flamingo-airport ekassa kuvassa ja tokassa maisemaa. Me asuttiin ihan ton ison potskin vasemmalla puolella ja oikeella ylhäällä on klein bonaire eli pikku bonaire missä käytiin sukeltamassa veneellä.

Curacaoon laskeutuminen. Ottikohan kuski yhteyttä lennonjohtoon vai mimmikaverille kun laskeuduttiin? Koneessa ei ilmeisesti kuulunu, koska koko lennon ajan melkein jannu tekstaili.

Not so merry christmas - jumissa kentällä

 Ke 26.12.2012 klo 10:55 - Reina Beatrix Airport, Aruba

Noni tää matkan vaihe lähestyy loppuaan, ja tää on luultavasti tän reissun viimeinen blogimerkintä. Sikäli mikäli joku tätä sattuu lukeen niin oon ilmeisesti selvinnyt kotiin (tai ainakin jollekkin lentokentälle missä ne on netti), koska tällä kentällä ei oo nettiä.

Eilen aamulla mentiin mutsin kanssa aamupalalle ja Per lähti hakemaan autoo ja saikin sen nopeesti. Lähdettiin pois hotellicasino-kompleksilta ja ajamaan saarta ympäri taas. Ei meinaan tullu tota pukua mukaan, eli toi casino ei ehkä ollu mun mesta. Ei mulla tosin varmaan varaakaan ois ollu mennä sinne ineen – näytti siltä että jos mulla oliskin ollu varaa pelata jotain ykskätistä rosvoa niin ei mulla ois sen jälkeen ollu varaa edes lentokenttäveroihin pois maasta.

Anyway tää saari näytti aika samanalisesta kun Bonaire, tietenkin tää on aika lähellä ja muodostunu salee samaan aikaan samaan tyyliin. Ainoo vaan että missään ei näkyny ketään – kaikki oli ihan autiota. Syykin tietenkin selvä: joulupäivä on perhejuhla. Kun harvassa maassa vietetään jouluaattoa niinkun Suomessa, niin joulupäivä on se tärkein päivä eri maissa.

Saari itsessään on tietenkin aika pieni, mutta väestötiheys on paljon korkeempi kun Bonairella ja sen huomas – taloja ja kaikkee muuta oli paljon enemmän. Ajettiin luonnonpuiston läpi, ja siellä oli kätevästi yhdistetty 3 asiaa: luonnonpuisto missä ei saa asua, tuulivoimalat jotka vedetty sen alueelle (siellä ei varmaan kukaan valita että ne vie tilaa jonkun takapihalta tms. Lisäks varmaan aika otollinen mesta kun täällä ilmeisesti on ympäri vuoden tasanen tuuli samasta suunnasta aina) ja armeijan ampuma rata. Yhtään ampujaa ei onneks näkyny. Täällä maasto oli niin karua, ettei siellä näyttäny selviävän edes vuohet tai kaktukset, mutta liskoja näky edelleen paljon.

Tän jälkeen ajettiin ihan etelästä ihan pohjoseen saaren läpi. Vieläkään missään ei näkynyt ketään. Pohjosessa oli joku majakka jonka luona oli rafla. Se tosin oli vetämässä just kiinni, mutta saatiin drinkit sieltä vielä ja pystyttiin kattelemaan turistialuetta ja golfkenttää rannan vieressä ennen kun ite ajettiin hotellien alueelle lounaalle.

Tää ranta oli ihan käsistä kiireinen! Hyvä kun rannalla mahtu käveleen, mutta sitä nyt on näkynyt muuallakin. Vedessä sen sijaan oli enemmän populaa kun oon varmaan nähny missään. Oli windsurffaajaa, uijaa, pallojen ja frisbeiden heittelijöitä ja kaiken sekaan kun lyötiin moottoriveneet jotka veti erinäkösiä banaaneita, renkaita ja wakeboardareita perässään oli soppa valmis. Ei voinu olla ihmettelemättä, että kuinka usein täällä tapahtuu erinäkösiä onnettomuuksia. Kun lyötiin taustalle vielä satulinnannojen näköset superisot hotellikompleksit niin aika utopistinen näkymä oli valmis.

Ilta meni vaan hotellin altaalla chillatessa, happy hourista nauttiessa ja käytiin vielä kävelemässä casinolla ihmettelemässä menoa. Luis vuittonin kauppojen ja kauniiden ja rohkeiden ihmisten joukkoon ei tää reissari ihan sopinu, joten skippasin taas kerran suosiolla Casino-kokemuksen. Tää mesta on siisti nähdä, mutta ei tää ainakaan toistaiseks oo mun paikka millään muotoa. Oli siisti käydä, mutta yhtä siisti lähtee pois tietäen, että viikon päästä on taas reppu selässä ja suuntana kohti paljon halvempaa ja luonnonmukasempaa Karibiaa. Vaikka täällä ei lopulta ruoka, autonvuokra ja muut tälläset ollu aivan sikahintasia verrattuna hotelleihin, mitkä sitten olikin aivan käsittämättömän kalliita, niin meen mielellään takas Barbadokselle ja lähden sieltä tutkimaan näitä Karibian niin sanottuja kehitysmaita jos ne olsi enemmän mun paikkoja.

Nyt tosiaan porukat just tiputti mut tähän kentälle ja lähti hakemaan omia kamojaan ja palauttamaan autoa kotimatkaa varten. Täällä on niin paljon turisteja että jenkkien rajamuodollisuudet hoidetaan jo täällä päässä, eli matkustajille jenkkeihin on oma terminaali kokonaan ja siellä pitä olla vähintään kolme, mielellään neljä, tuntia etukäteen. Mä taas tulin tänne toiseen terminaaliin ja chekkasin ineen. Porukat anto mulle vielä jenkkitaaloje maksaa toi vähän päälle 34 dollarin lentokenttävero – mutta koska nää ei ottanu vähääkään isompia seteleitä ja siinä oli hirvee häslinki niin jouduin maksamaan senkin kortilla (olis kiva kun olis tuhlannut kaikki jenkkitaalat valmiiks eikä pääsis pois maasta muuten kun kerjäämällä…). Nyt istun portilla odottamassa lentoa taas Curacaolle, missä kun lentoyhtiö vaihtuu mun pitää mennä maahan sisään ja chekata uudestaan sisään (ja ilmeisesti maksaa senkin paikan lentokenttävero taas…). Ehkä tosin jos chekkaan sieltä ineen niin mua ei unohdeta sinne niinkun viimeks! Sieltä matka jatkuu sitten vaihteeks Trinidadin kentälle (hyvällä säkällä kerkeen sielä vielä biitsille) ja Barbadokselle missä toivottavasti joku tulee hakeen mut kentältä suoraan Tapaninpäivän tansseihin!

P.S. Se ei välttämättä ollukkaan pelksätään DAE vaan koko Curacaon Hato international Airport. Ensinäkin Aruballa jouduin maksamaan lentokenttäveron 34,25usd mutta ne ei ottanu yli 50dollarin seteleitä, eli vaikka olin varautunu rahalla, niin jouduin pulaan. Onneks kortti kelpas. Sitten Curacaolla jouduin meneen maahan sisään, maksamaan taas lentokenttäveron ja menemään takas sisään. Olin hyvissä ajoin kentällä takas sisällä, kattelin porttia ja luki että portilta 6 lähtee ajoissa. Istuskelin portilla 6 kaikessa rauhassa, ja vaikka siinä screenillä luki mun lento, niin ne boardas kaikkia muita koneita kun sitä mihin mun piti mennä eikä kukaan tienny mun lennosta mitään – taaskaan. Lopulta kuulin kuulutuksen, että absolutely final boarding call sille mun lennolle – eri portilta vaan. Juoksin sinne ja pääsin tiskin ohi kävelemään pihalle, seurasin sitä portin numeroo miltä menin ulos kentältä, mutta se menikin bussille, mikä meni eri lennolle. Mun lennolle menevä bussi lähti jostain ihan muualta – kukaan ei olis kertonu mulle tätä ellen olis ite kysyny.

Trinidadissa jouduin täyttämään maahantulokortin, mutta en menny maahan vaan lentokentän agentti vei meidät jotenkin vaan portille missä sitten maastalähtö-kortti annettiin vaan samalla kun lippukin. Siitä joutu käveleen pihalle missä mulle sanottiin vaan että ”first plane in the second row” tai jotain vastaavaa. Kävelin sinne ja koneesasa ei ollu ketään. Hetken huhuilin ni jostain pamahti kapteeni koneeseen ja kysy multa että onks tää se kone mikä pitäs lentää Barbadokselle, eli ainakin meitä oli kaks. Pääsin siis perille tänne hyvin, mutta aika kaoottista, ja ehkä vähän samantyyppistä kun bussilla matkustaminen, toi homma oli.

Näkymä partsilta oli "ihan OK"

Täälläkin oli kaktuksia vaikka muille jakaa!

Tiet oli välillä vähän kyseenalaisia

Lepakkoluolassa

Näkymä oli aika karua, mutta tuulivoimaa riitti täälläkin

Siistein joulukuusi ikinä! Tosin ei tosta nyt hirveen perinteinen joulunen tunnelma jotenkin tullu

Golfkentälläkin oli kaktuksia

Sekä rannalla että vedess oli ihan kohtuullisen paljon menoa ja meininkiä. En tajua miten tuolla vois viihtyä pitkään (ja kuinkahan usein tuolla vedessäkin joku jää moottoriveneen alle tms.)

Baarilisko. Tota ei paljon ihmiset kiinnostanu. Joku yritti hätistellä sitä pois mut ei se suotunu meneen. Kai kun oli happy hour ja kaks juomaa yhden hinnalla niin sekin halus omansa. Lopulta se lähti sit pois kun jengi ei kiinnittäny siihen minkäännäköstä huomiota.

Hotelliin oltiin tehty tollanen tekohiekkaranta

Täälläkin oli cruise shippejä

Seuraavaa siirtoa visioimassa

Satama

Vähän erilainen joulukuvaelma kun suomessa tottunu - ainakin ilmasto ja joulukuusi eros vähän

Yks kasino, toinen kasino ja niin päin pois. Näitä oli aika paljon, jopa lentokentällä oli vielä kasinoita

Sillä kasinocompleksilla missä me oltin virallisesti (me tosin oltiin lasten ja perheiden puolella) oli oma saari mihin vaan hotellin asukkaat pääsi. Aikuisten puolelta hotellia lähti sinne vene joka tosissaan tuli sisälle asti

Vika näkymä vielä hotellista pimeellä

Bonaire

La 22.12.2012 klo 23:21 – Divi Flamingo resort, Kralendjik, Bonaire

Dodi, maailmanloppua ei oo vielä näkynyt (Jullea lainaten: Note to self: never trust an Mayan, ja luultavasti toikin lainaus on päin hevilettiä, mutta idea ainakin kävi selväks) ja päästiin jopa perille tännekkin ”maahan”. Itseasiassahan tää on Hollannin yks osa, oma maakuntansa ilmeisesti Saba ja St. Eustatius (tai joku vastaava) nimisten saarten kanssa. Kun kone vihdoin lähti niin ei oltu ees päästy edes lentokorkeuteen kun jo lähdettiin laskeutumaan. Maahantuli ei oo koskaan ollu niin helppoa: ei mitään maihinnousukortteja tms. Vaan anettiin vaan passi tiskille missä se leimattiin ja sitten oltiinkin Pirkkalan-kokosella kentällä venailemassa kasseja. Saatiin kassit ja todettiin että autovuokraamo oli jo kiinni. Onneks kentällä oli WiFi niin saatiin ladattua iPadille kartat. No tää on sen verran eristäytyny saari ettei teitä ihan nähny, mutta saatiin selville että hotelli oli ihan kentän vieressä, joten otettiin taksi sinne.

Kuten muutkin saaret toistaiseks, niin tääkin kuolee ihan uskomattoman aikasin. En voi tajuta miten täälläkään ei oo mitään yöelämää. Tai ehkä voinkin. Ilmeisesti saarella ei oo juurikaan muuta tekemistä kun sukeltaa (ja Wind- ja kite-surffata), joten täällä ei oo nyt sesonki. Joulu on perhe juhla ja perheiden kanssa ei voida tulla pelkästään sukeltaan, joten tyhjää on, ja ne jotka haluaa sukeltaa on aamulla aikasin ylhäällä.skaikki raflat oli jo kymmeneltä kii ja ei mitään missään. Löydettiin lopulta yks aukioleva italialainen rafla, joka olikin pirun hyvä, safkattiin ja tultiin kämpille nukkuun.

Tänään sitten aamulla ylös ja mentiin kyselemään sukeltamista. Neuvottelun jälkeen päätettiin ottaa paketti, jolla saatiin tänään ja huomenna niin monta sukellusta rannalta kun haluttiin ja huomenna päästään muutama sukellus veneestä.

Kuten sanottu, niin kaikki tällä saarella tuntuu sukeltavan, ja toiminta on sen mukasta. Kamojen vuokra maksaa melko paljon ja niitä voi vuokrata yksitellen, eli monella on ilmeisesti omat kamat mukana. Opas selitti meille nopeeta systeemin: saadaan kamat ja varastokoppi vuokralle tietyks ajaks ja siihen kuuluu rajaton määrä happea, eli voidaan mennä ja tulla koska huvittaa kaksin faijan kanssa – opasta ei tarvita. Riutta on ihan vieressä ja se ilmeisesti on koko saaren mitalta sellanen, että alkaa kolmen metrin syvysenä, parinkymmenen metrin päässä on n. Kymmenen metriä minkä jälkeen se tippuu jyrkästi aina 240metrin syvyyteen. Kaikki näköjään vuokrannu pick-upin ja hotellin ulkoportilta saa happipulloja, eli voit ottaa kamat, heittää ne lavalle ja ajaa eri spoteille jotka on merkitty tien varteen. Me ei oltu tietenkään älytty vuokrata isoo autoo johon sais kamat märkänä, mutta onneks ei ollakaan kovin kauaa, eli eiköhän meille riitä lähtee ihan vaan hotellilta. Briiffauksen jälkeen otettiin kamat ja tehtiin yks sukellus millä testattiin kamoja. Kamat toimi hyvin ja otsaontelokin totteli mua aika hyvin. Näkyvyys oli ihan käsittämättömän hyvä, ja ekaa kertaa tän reissun aikana koralliriutta oli törkeen hieno ja kaloja oli paljon! Eli erittäin positiviinen kokemus, siitäkin huolimatta että pinnalla sato eikä siis ollut kovin paljon auringonvaloa.

Kun tultiin ylös niin otettiin auto ja lähdettiin ajamaan saarea ympäri. Olin kyllä kuullu, että tää saari on aika karu, mutta se, kuinka hämmentävä tää olikaan lopulta yllätti mut totaalisesti. Hotellilta kun lähti etelään niin oli isot suolajärvet vasemmalla ja oikeella ranta, mihin oli kokoajan merkattu keltasiin kiviin eri dive spottien nimiä. Usein näky picuppeja parkissa ja jengiä menossa tai tulossa sukeltaan – niinkun olin lukenu niin tuntuu että kaikki tällä saarella on sukeltajia. Lisäks suolajärvet oli käsittämättömän isoja ja jopa punasia jonkun levän takia. Pysähdyttiin ottamaan burgeri jostain kojusta ja tajuttiin, että täällä on myös hyvät kitesurffaus mahikset.

Etelässä sitten ilmasto muuttu täysin. Tuuli tulee kuulemma aina samasta suunnasta, ja sen takia enimmät dive spotit on länsirannikolla. Muualla olikin sitten aika raffia merenkäyntiä (ja salamointia myrsky kun puski päälle!). Törmättiin jopa johonkin mieheen joka vaimonsa kanssa oli tehnyt opastauluja tänne saarelle ja se selitti mestan historiaa. Mielenkiintosta että täältä oli ensin rahdattu kaikki orjat muualle ja kun tajuttiin että saarelta voitiin tuottaa suolaa, niin Afrikasta raahattiin hirvee kasa lisää orjia mestoille.

Ennen illallista käytiin vielä yösukelluksella. Sama mesta kun päivällä, mutta mentiin pimeellä valojen kanssa. Pikkukalat oli kaikki kadonnu, mutta törkeen isot jotkut hopeakylkiset (ja toiset vähän pienemmät värikkäät, ehkä papukaijakalat?) tykkäs kalastaa meidän lamppujen valossa. Oli oikeesti välillä aika kuumottavaa. Plus näkyvyys on niin hyvä ettei syvyyttä huomaa oikein mistään, syvyysmittaria sai olla kokoajan vahtimassa ettei vahingossa mennyt reunalta liian alas, mikä olis hyvinkin mahdollista. Takaspäintullessa käytiin vähän lähempänä pintaa ja en päässy enää ikävä kyllä takas alas kun otsalohkoon rupes taas sattuun. Pitä antaa varmaa sen tasaantua/vaihtaa maskia/ajaa viikset pois jos helpottais, mutta just nyt ei oo mihinkään noista aikaa. Toivotaan että huomenna paineet tasaantuu taas normaalisti, koska ollaan kirjauduttu aamulla parille sukellukselle jotka lähtee veneestä. Toivottavasti aurinkokin paistais niin näkyvyyskin paranis vielä entisestäänkin siis!

Divi Flamingo -hotelli oli ainakin muodostunu kokonaan sukelluksen ympärille, niinkun enimmät mestat täällä ilmeisesti. Oli tietenkin värikästä, flamingo-teemaan sopvaa, rakennusta ja aurinkotuolia, mutta pääsääntösesti se oli sukellusta varten. Sukeltamiselle oli kaks omaa laituria, toisella sijaitsi tämmöset kaapit mihin buddy-teamit (sukeltaa kun ei saa yksin koskaan, niin pitää mennä "buddy-teaminä, eli pareissa) sai kaikki kamansa. Laiturilta sai ottaa niin paljon ilmaa kun jakso hengittää. Samanlainen ilmasäiliö oli parkkipaikalla, mistä se oli helppo lastata auton perään jos lähti muualle sukeltaan.

Missään muualla en oo nähny jengiä tälläin sukeltamassa. Täällä homma toimi kutakuinkin niin, että ajoit tietäpitkin ja jos mielessä oli joku tietty mesta, niin etit keltasen kiven missä oli sen nimi, vedät auton parkkiin tien sivuun, otit kamat ja hapet pick-upin lavalta, vedit ne kasaan ja painoit rannasta jorpakkoon. Pohja vietti ensin loivasti, niin, että ilmeisesti sinisen ja tumman veden rajalla oli n. 10m syvää ja siittä pohja sitten tippu aina 240m asti ennen seuraavaa saarta (tai 1,7km syvyyteen jos sattu olemaan siinä kohtaa missä seuraava rannikko on Venezuela).

Aikoinaan kaikki paikalliset oli myyty saarelta pois, mutta kun tajuttiin, että saarelta saakin suolaa, niin orjia rahdattiin tolkuttomasti lisää. Ne kaivo sitten ilmeisesti suola-altaat (yllä) käsin ja keräs suolaa. Jostain syystä altaan vesi värjäytyy jonkun mikrobin tuloksena punaseks. Alempana on sitten kuva tönöistä, missä orjat asu. Aika raffia touhua.

Flamingoja!

Tietyt osat saarta on tosiaan aika karuja, niinkun kuvista näkyy

Meidän vuokra-auto tällä saarella. Ja mulle väitettiin että Barbadoksella on Karibian ainoo tuulimylly, turistiajelut vie jopa katteleen sitä. Bullshit!

Yks ranta oli sitten pyhitetty melkein kokonaan windsurffareille. Siellä tuuli, ranta oli matala hiekkaranta, mutta aaltoja ei ollu paljon. Jotkut jannut oli kyllä aika hyviä!

Kyltissä luki oletettavasti jotain juoksuhiekan tapasta joko hollanniks tai Papiamentoks, mikä oli näiden ABC-saarten (Aruba, Bonaire, Curacao) toinen virallinen kieli ja oli villi sekotus hollantia, englantia, espanjaa, portugalia ja ties mitä.

Eurooppa...Kaupasta sai jopa tuttua ja turvallista ES'ää.

Per ja kadonneen langattoman netin metsästys. Lentokentän toimi jotenkuten.

Cruise shipeillä täälläkin kuuluu näköjään kulkee, ja ne on aika pirun isoja!

Vaatiiks tää ees kuvatekstiä? Kadut oli aina Kayoja, eli kai se on street tai road.

Drinkit

Vähän pienempi cruise ship

Lounaalta pysty tsiigailemaan fisuja kun toi vesi oli aika kirkasta!

Kamat kasaan ja menoks! P.S. hyvää joulua! (kyllä, se on tottunlakki)

Vesi oli aika kirkasta, korallit upeita ja fisuja paljon. Pokkarilla vaan ei tee ihan hirveesti, varsinkin kun riutta alko vasta 10m kohdalla ja mun kamera lopettaa toimimisen siinä syvyydessä. Tässä kuitenkin vähän jotain pientä mitkä otin vikalla sukelluksella (ylhäältä alaspäin): Sukellus, Perkin toivottaa hyvää joulua, mustekala ja kalasoppa lähtölaiturin alta just ennen kun tultiin pintaan.

Lisää flamingoja!

Meidän terassi oli aika rannassa, ja mitä muutakaan kun näpyttää tietokonetta siinä olis voinu tehdä? Isä-poika -laatuaikaa parhaimmillaan

Su 23.12.2012 klo 17:38 - Divi Flamingo resort, Kralendjik, Bonaire

Oon edelleen sitä mieltä että tää on hyvin hämmentävä saari. Ja että tänne ei tuu ketään muita kun sukeltajia. Ei paistanu aurinko tänään, mutta eipä satanu. Nyt vasta kun asetuin tähän huoneen terassille ja odotan auringonlaskua (tää terassi on aika upee: lämpöä se n. 30, meri about metrin päässä niin kirkkaana että kaikki kalat näkyy saman tien siinä ja aurinko laskee suoraan tossa edessä) niin aurinkoa on ruvennu näkyyn jonkin verran.

Aamulla ylös ja laiturille. Täällähän on parkkipaikalla ”air-station” mistä voi lastata auton kyytiin niin monta happipulloa kun tarvii kun on toi ”all you can breath” –ilmapaketti sukeltamista varten. Ei vaan tajuttu vuokrata pickuppia joten ei viitti laittaa märkiä sukelluskamoja autoon, joten otettiin tollanen laiva-sukellus. Ajettiin tohon 5min päähän Klein Bonairelle, eli tollaselle pikkusaarelle. Aika samanlainen hommahan siinä oli: riutta lähti rannasta ja 10m kohdalta se tippu jyrkästi alaspäin ja siinä oli kaikki elämä. Ekalla sukelluksella ei ollu oikeestaan minkäänlaisia ongelmia päästä alas ja sukelluskin oli aika upee. Tokalla sukelluksella sitten rupeskin jo taas otsassa tuntumaan, en meinannu päästä millään pohjaan kun jotenkin paine ei tasaantunu otsalohkossa. Hitaasti kun meni niin lopulta pääsi kyllä sit pohjaan just ennen kun olin luovuttamassa ja sukellus törkeen upee: nähtiin mitä vaan Barracudista papukaijakalojen ja paholaisrauskun kautta semi-isoon mustekalaan. Tultiin bäkkiin ja otettiin lounas, ennen kun päätettiin Perin kanssa vetää vielä yks matala sukellus sen sijaan että oltais menty vielä yhdelle laivasukellukselle. Kahdestakin syystä: ensinäkin en uskonu että pääsisin enää pohjaan ja toisekseen halusin ottaa kameran mukaan ja mun kamera ei kestä vettä kuulemma kun 10m syvyyteen asti. No rannasta kun lähti niin kamojen kasaus oli helppoo ja sukeltaminen hienoo. Pääsin jopa veden alle ihan kohtuu helposti, piti vaan muistaa ettei käyny ylempnä ja tullu metriä enempää nopeesti takas syvemmälle.

Vikan sukelluksen jälkeen taas safkat naamaan ja lähdettiin ettimään langatonta nettiä. Sellanen löytykin naapurihotellin pihasta, eli istuttiin kolmisin autossa läppärit sylissä. Sen jälkeen lähettiin ettimään paikkaa, missä oltais saatu delfiinikuvat CDltä muistitikulle, ja sellanenkin löyty. Koneet tosin oli vähän kyseenalaisia mutta toimi kuitenkin. Omistaja oli hullun puhelias ja totes lopulta että ”I like Barbados, though they drink too much rum”. Agreed!

Lopulta ajettiin vielä saaren läpi toiselle rannikolle. Sisämaassa oli sitten paljon rämähtäneemmän näkösiä taloja ja autoja, tosin myös nähtiin iso linna jonka joku oli rakentanu ittelleen. En voi vieläkään tajuta miten näin pienllä saarella on niin monta mikroilmastoa! Sen mä vielä ymmärrän, että saaren eri puolet on ihan erilaisia – toinen tyyni ja toinen raffi – mutta miten on mahdollista, että sisämaassa toisella puolella tietä on kunnon rämeikkö missä on himmee kasa flamingoja, ja toisella puolella on kaktus ”metsä” (miten on ylipäänsäkkään mahdollista että näin kosteessa on kaktuksia?)? Ja millä saarella elää luonnonvarasena paitsi miljoona lintua (mm. flamingoja) niin Vuohia ja Aaseja? Ei vaan mahdu mun päähän. Ihan siistiä nähdä kuitenkin miten erilaisia nää kaikki saaret on keskenään toisistaan.

Tulee olemaan mielenkiintosta nähdä, että kun nää on tälläsiä ”eurooppalaisia” saaria jotka ei oo edes itsenäisiä vaan euroopan maiden siirtomaita vielläkin, niin kuinka erilaisia noi ”oikeet” Karibian saaret, jotka on huomattavasti köyhempiä, on kun kun Barbados. Oon esimerkiks hullun yllättyny että näillä saarilla ei oo ollu yhtään samaa Rasta/Reggae/Dancehall-kulttuuria kun Barbadoksella. Oletin, että kun sanottiin että se on Jamaicalainen kulttuuri ja löysin kuitenkin sitä Barbadokselta, että olis muillakin saarilla, mutta toistaiseks ei oo löytyny. Katotaan uudenvuoden jälkeen uusiks kun lähden taas kiertään vähän erilaista Karibiaa! Huomenna kuitenkin vielä hetki tällä saarella ennen jouluaaton lentoa kohti Arubaa, tän tourneen vikaa stoppia.

Meidän vuokra-auto ja kaktukset. Rekisteristä huomaa, että sukeltaminen otetaan täällä tosissaan.

Perus tie

Tuulivoimaa! Toimii varmaan aika hyvin täällä kun kuulemma ympäri vuoden tuuli tulee aina samasta suunnasta

Tällsiä kaktusaitoja näky joka paikassa, tää mesta ilmeisesti jopa valmistaa niitä.

Tänkin kokoselta saarelta löytyy vaikka kuinka monta järvee, ja jopa aika isoja sellasia

Kaktukset hyökkää!

Kaikki tän saaren energia tulee kuulemma öljystä, eli sitä pitää olla paljon! Öljysäiliöt oli laitettu saaren syrjäisimpään nurkkaan

Villiaasit

Ja villirapu!