Field trippin'

IIPS HOSTEL/222 – Tiistai 19. 7.2011 klo 21.45

Viime päivät on kulunu kyllä aika huolella ton term paperin parissa, mutta ehkä siitä tulee jotain. Kävin eilen ettimässä kirjastosta kirjoja ja niitäkin löyty ihan kivasti netissä olevien artikkeleiden lisäksi. Täällä on vielä tollanen ihanan vanhanaikanen systeemi, että kysyt kirjastonhoitajalta aihealueen, se näyttää hyllyn ja senkun rupeet siitä kattelemaan mitähän löytyis. Kaikki kirjat on lisäks ihan kosteita ja paperit meinaa jäädä käteen sekä liimautua yhteen kiitos tän monsuunikauden. Myös osan vaatteet on ruvennu homehtuun jo, mun ei onneks koska oon tuulettanu niitä säännöllisesti. Pyyhettä mulle ei vieläkään vaihdettu vaikka kuinka pyysin ja se rupes haiseen niin pahalta että oli pakko pestä. Pesin sen yhdessä kaikkien muiden vaatteiden kanssa ja se imas värit tosta mun violetista Varkalasta ostetusta Kurtasta. No omapa on vikansa kun eivät vaihtaneet sitä lukuisista pyynnöistä huolimatta niinkun lupasivat. Tänään meillä oli kaatosateesta huolimatta sitten edessä field visit. Alun perin meidän piti keksiä sinne kysymyksiä aihealuettain ja hyväksyttää ne ohjaajilla, mutta siitä luovuttiin koska kellään ei ollu lopulta tietoo mistä meille kerrottais, sen takia aamun tunnitkin oli onneks peruttu. Mestoilla meille pidettiin eka niin nopee luento CSSCän toiminnasta että en saanu oikein mitään selvää, mutta onneks itse slummi oli näkemisen arvonen. Nää ei tosin menny kyllä ihan mun, tai edes YKn määritelmän, alle. Slummi on kuulemma pysymätön ja turvaton asuinalue, mutta nää oli ihan kunnon betonitaloja, osa jopa monikerroksisia ja niissä oli juokseva vesi muutaman tunnin päivästä sisällä sekä sähköt. Kaikkialla oli telkkarit ja tuulettimet ja pihalla oli viemäröinti ja yhteiset vessat – kotieläimiä oli vähän mutta missään ei haissu ja ihan vieressä oli terveyspalvelut. Joku jopa ilmotti olevansa ammatiltaan kuntosaliohjaaja. Rupes pikkuhiljaa tajuamaan että miten on mahdollista että Mumbaista esimerkiks n. 10% jengistä määritellään köyhiks (en tosin tie miten kategorisoituna) ja yli 60% jengistä asuu jonkun tilaston mukaan slummissa. Ite olisin mieltäny tän ehkä ghetoks enemmän, mutta miten sellanenkaan sitten määritellään? Muutamia kysymyksiä tosin heräs, esim. se että maksaako tyypit vuokraa kellekkään maasta? Ja miten sielä voi olla niin turvallista vaikka alle kilsan päästä alkaa Mumbain yks hienoimmista asuinalueista. Ollaanko täällä vaan niin sopeuduttu kastijärjestelmään ja siihen että toisilla on käyny parempi flaxi tässä elämässä että oletetaan vaan että jos nyt eletään rauhassa niin seuraavassa elämässä ittellä on parempi mäihä arvonnassa?

 Mun yleisin näkymä. Mä halusin lomalle mutta täällähän joutuukin ihan oikeesti opiskeleen? En varmaan koskaan elämässäni oo tehny vielä näin aktiivisesti ja tunnollisesti kouluhommia!

 Nopee räpsäsy bussin ikkunasta menomatkalla - mies ja lemmikit slummin edustalla

 Pikku sade pääsi yllätämään ja slummien kapeet kujat muuttu kunnon liukkaiks puroiks. Ei toi viemäröinti ihan pelannu vaikka teoriassa sellanen olikin olemassa.

Ja taas nopee räpsäsy bussin ikkunasta poismatkalla. Tuolla slummissa kuulemma on kuvattu Slumdog Millionaire. Ai mitenniin vähän likasta ehkä tää vesi täälläpäin? (Ja siis tonnehan meillä ei ollu mitään asiaa koska se oli kuulemma liian likanen meille, thanks a lot for the usefull visit...)

IIPS Hostel – lauantai 23.7.2011 klo 01:54

Jaha, pitkää päivää puskee! Aamulla vähä ennen kuutta herätys ja bussiin että päästäis field visitille. Bussi lähti kerrankin semiajoissa ja onnistuin vetään aika hyvin unta palloon, ihme kyllä, Mumbain ruuhkien ajan. Pysähdyttiin johonkin hyvin epäilyttävälle aamiaiselle, jotain sahrami-kookos-pähkinä-riisiä ja uppopaistettuja sipuleita. Chiliset ja suolaset riisipannukakut ei maistunu mutta muuten ulkonäöstä poiketen oli varsin herkullista. Aikaa vaan meni yleiseen säätöön, ja sen varmistamiseen että ruoka oli varmasti meille kunnollista, meni taas vaan ihan pirusti aikaa. Lopulta, 5,5h uuvuttavan ajomatkan jälkeen päästiin mestoille. Oltiin selvästi tultu johonkin ylängölle sillä keli oli selvästi viileempi ja oli jopa aika vihreetä! No painettiin sisään terveyskeskukseen tai johonkin ja meidät istutettiin alas kattomaan videoo. ”Jee”. Eiks tää oltais voitu tehdä kämpilläki? Video itsessään oli aika hyvä – paikallisten paikallisille tekemä dokkari siitä, mihin tutkimuksissa kerätty tieto oikeesti käytettiin. Paikallisilla kun ei usein tunnu olevan hajuakaan siitä niin varmasti ton jälkeen heidät saadaan paremmin suostuun tietojensa luovuttamiseen yms. Videon jälkeen käytiin kattelemassa sairaalan tiloja, jotenkin oli ahdistavaa kun meidät vietiin isolla porukalla synnytysosastolle missä naiset oli selvästi kiusaantuneita mutta meidän opettajat tyyliin tökki ja arvosteli niiden lapsen kasvatusta yms. Ei hyvä! Onneks päästiin nopeeta pois sieltä ja takas luokkaan mihin meille tuotiin pakattu lounas – samaa puuduttavaa safkaa kun koulullakin mutta pakattuna vaan yksittäispakkauksiin! Safkauksen jälkeen meillä oli n. Miljoona powerpointtia siitä miten terveyskeskus toimi ja mitä kaikkee siellä tutkittiin yms. Ihan mielenkiintosta, mutta ei mitään uutta. Ainoo uus asia oli AyurGenetics –projekti, missä pyrittiin yhdistämään traditionaalinen Ayurveda-lääketiede oikeeseen, kliiniseen lääketieteeseen. Kuulosti ihan mielenkiintoselta, joskaan ei kovin uskottavalta. No mutta ainakin joku oli mielenkiintosta! Field visit oli taas hieman epäonnistunu – meitä painettiin 20 henkee + 10 staff memberiä lapsen likkoina ”kylään” jossa meilel snaottiin vaan yksinkertasesti että ”interact with the locals”, aha… Löydettiin joku temppeliaukio ja koulu (vai oliskohan se ollu pelkkä koulu?) jossa oli about miljoona lasta jotka halus ittestään kuvan ja flippas ihan kun vielä näyutti sen niille! Hauskaa, oli ainakin kiva tunti tai puoli pyöriä ympäriinsä, joskaan ei hirveen opettavainen tääkään. Takasin bussiin ja 4,4h takas kaupunkiin, ilmeisesti tunnin extra aamulla johtu siitä että haettiin herra Huutaja hänen arvonsa kotoa. Nice. Pysähdyttiin Chaille matkalla ja ostettiin Ainon kanssa jotain paikallista ”karkkia”, mikä oli ilmeisesti sokeria, väriaineita ja kookospähkinää. Mielenkiintosta. Tästähän meilel vielä sanomista, koska eihän me nyt mitään voida paikallisesta, koulun ulkopuolella sijaitsevasta, kioskista ostaa millään! Eihän? Ostettiin kuitenkin ja oon vielä hengissä. Tosin nää assignmentsit meinaa tappaa mut! Just sain yhden valmiiks, ehkä huomenna sais nukkua pitkään ja jatkaa ton term paperin kimpussa. Onneks voin lohduttautua sillä että ostin lennot mulle ja Elkulle Leh nimiseen pikkukaupunkiin Himalajalla ihan pohjois-intiassa heti kun tää kurssi loppuu. Tulee aika erilainen reissu kun mitä oon tehny koskaan aikasemmin, niin fileissä! Ennen sitä tosin pitäs saada kamat kestään sinne asti jotenkin. Mun kengät, reppu ja rahavyö on nyt jo ihan kunnon homeessa. Ei mitään vähän sinne päin vaan tollasta valkosta kunnon höttöä, mikä tosin lähti onneks enimmäkseen pois pyyhkäsemälle. Mutta niistä osista joista se ei lähteny pyyhkimällä pois se rupeaakin sit leviään aika vauhdilla! Pelkään että kunnon rinkka ja vaatteetkin homehtuun ennen kun pääsen kuivempaan. Ai mitenniin kuumaa ja kosteeta täällä? (P.S. nyt on 27, ulkona sataa niin kovaa etten kuule läppärilta musaa ja mulla on kylmä, vissiin tottunu liikaa tähän keliin)

 Pikkunen aamuruuhka siinä

 Siis näin - ei syntymättömän vauvan sukupuolen määritystä. Täällä maassa on paha ongelma "puuttuvat" tytöt, eli koska jengi haluu poikia niin tyttöjen kohdalla tehdään abortteja tai ne tapetaan heti syntymän jälkeen. Alle 5 vuotiailla tilastot on pahimmillaan niin että about 800mimmiä per 1000poikaa, yritä siinä ny si ettiä vaimo.

 Intialainen lunch box!

 Skidit meni oikeesti ihan pähkinöiks kun joku otti niistä kuvia - positiivisessa mielessä kaikkien muiden paitsi opettajan, joka yritti pitää lauman kasassa ja saada ne tunnille, mielestä.

 Kuinkahan puhdasta pyykkiä tulee kun tääkin joki oli ihan yhtä roskanen kun ylempänä olevasta kuvasta kävi ilmi slummien jokien olevan.

Ja räpsy teetauolta kotimatkalla - välillä oli oikeesti aika vihreetä ja puhdastakin!

IIPS Hostel, Room 222 – Lauantai heinäkuun 16.7.2011 klo 21.21

Vai että viikonloppu, eihän me mihinkää pitemmälle saatu aikaseks lähtee lopulta. Eilen oli tosiaan field visit SPARROW nimiseen mestaan, joku picture and sound archive of woman research. Aika pirun puuduttava päivä! Pyörittiin hetki siinä minkä jälkeen katottiin 2,5h leffa paikallisten sukupuolileikkauksen läpikäyneiden elämästä mikä oli tehty niin pirun puuduttavasti kun mahdollista. Sen jälkeen lounas ja toinen leffa, tytöstä joka oppi ajaan pyörällä, jee. Kaikista upeinta että kun meillä veny puoltuntia pitempään kun piti niin bussikuskin työpäivä oli loppunu ja se oli lähteny vetään. No eikait siinä, sullouduttiin takseihin ja otettiin 2,5h kotiin – matkaa ehkä 40km? Ja oli hieno nähdä kuinka meidän kurssin koordinaattori, joka me ollaan ristitty herra huutajaks koska se huutaa kaikkien päälle omat asiansa ja jonka olis tarkotus opettaa meille gender issuesta, mistä tää kurssi on, niin kaveri kuitenkin löi ihan rutiinilla nuorta kerjäläis tyttöö. Sen lisäks koska oli meitä oli 5 taksia ja vaan 4 staff-memberiä niin se olis halunnu et joko mä tai Mikko, miehiä kun ollaan, oltais menty yhteen tyttöjen taksiin eikä samaan. Eihän tytöt osaa löytää kotiin yksin, eihän? Kaveri ei myöskään puhu tytöille ruokapöydässä esim vaan puhuttelee mua ja Mikkoo aina tyttöjen asioista. Hieno mies. No saatiin kuitenkin safkaa ja päätettiin lähtee kuuden hengen voimin vähän viihteelle. Lähistöllä on ilmeisesti yks baari, johon me totta kai suunnattiin. Mesta oli mulle ”vähän” liian fiinin olonen – ohjattiin sisään, oli pöytiin tarjoilu totta kai, tuolit vedettiin kun oli istuutumassa, tytöiltä autettiin takit päältä yms. Mun ei varmaan annettais ees kattoa Suomessa tollaseen päin, mutta täällähän toi oli ihan siedettävissä hinnoissa – about samanverran kun Suomessa ehkä. Ja eipä oo valinnanvaraa paljon. Mestassa oli sellanen pieni mielenkiintonen asia että siellä pyöri showpainiminen ja biisit, jotka suomessa sois lähinnä läppäbiiseinä, soi koko illan ja ihan mielettömän kovalla totta kai. Tänää sit yllättäen skipattiin aamupala, tosin mut tultiin herättään 4kertaa ennen kymmentä kysyyn mm. et haluunko aamupalaa, pitäskö siivota ja vihdoin tuotiin SIM-korttikin eli nyt mulle voi soittaa, hintaan 3snt/min Suomestakin (varmaan +ppm) eli ihan OK! Käytiin kuitenkin pyörimässä Chemburin torilla mikä on yhden junapysäkin päässä. Sieltä sai ihan mitä vaan ja käveltiinkin vaan ympäriinsä. Käytiin myös radan ”väärällä puolella”, missä ei ilmeisesti turisteja ollu pahemmin koska meitä seuras samanlainen lauma laksia kun Afrikassa tyypillisesti olis seurannu. Otettiin eka yhdestä ravintolasta jotain juomaa, tarjoilija ei osannu kirjottaa ja sillä oli mielettömän huono lähimuisti niin se otti aina yhden tilauksen, toi sen ja otti seuraavan. Käyhän se niinkin. Lopussa otettiin vielä safkat toisesta raflasta missä oli oikeesti mielettömän hyvät Lassit ja safkat ja sain vihdoin Masala Dosan. Ja minkä kokosen! Huh, ei jaksanu syödä. Mutta törkeen hyvää se oli niin pitkälle kun jakso syödä. Nyt ehkä eka rentouttava ilta kun vois vaan chillata.

 Pieni lounas...

 Herra Huutaja matkalla takas SPARROWiin

 Sain jonkun hyvin kyseenalaisen näkösen, hajusen ja makusen drinkin baarissa kun vähän uskaltauduttiin kokeilemaan että mitähän täältä sais. Mojitot oli onneks ihan pirun hyviä kuitenkin!

 Meidän lähiaseman, Govandi Stationin, Riksa ständi

Ja Chemburin asema, vieressä perus hökkelikylää jota näkyy silmänkantamattomiin kaikkien rautateiden varsilla

Settleing down in Mumbai

Kärkeen info että oon tosiaan hengissä ja osanotot kaikille jotka jotenkin kärsi tapahtuneesta, vaikka heistä tuskin kukaan tätä lukeekaan. Keskustassa, samoilla mestoilla missä oltiin eilen, on ilmeisesti räjähtänyt kolme pommia jotka on tappanu 20 ihmistä ja haavoittanu yli 100. Paikalliset ei tosin ilmeisesti usko kostoiskuun, mutta kuten kuvtella saattaa niin tuo oli pikkunen härdelli äskön päällä. Oltiin ite Svetlanan, Ainon ja Karenin kanssa kattomassa bollywoodleffaa nimeltä Delhi Belly (suosittelen ehdottomasti) iskujen aikaan ja saatiin tekstarit että ollaanhan kunnossa. Takasinpäin tullessa huomas kyllä että jotain on tapahtunu kun tuo oli hirvee kasa poliiseita tutkimassa autoja taskulampuilla ja peileillä. Aika epätoivosen näköstä keliä, varsinkin tossa monsuunisateessa. Ei helpota kyllä yhtään. No ehkä tää tästä, muut asukkaat tuntu olevan aika järkyttyneitä, pitäsköhän munkin vai pitäskö huolestuu kun en oo? Näitä nyt sattuu jokasessa isossa kaupungissa, ja kiitän kyllä onneeni tai jotain ylempää ettei oltu mestoilla sillon kun sattu, mutta vaikee uskoo että enään mitään tapahtuis heti perään. Varsinkaan kun me asutaan täällä aika syrjässä, voi olla että meidän alueelta poistumiskieltoo vähän taas tiukennetaan, ja ehkä ei oo järkevääkään mennä mestoille. Onhan tässä lähelläkin tutkimista, mutta pois en kuitenkaan oo tulossa vaikka moni onkin sitä kysynyt/ehdottanut/vaatinut jo.

IIPS Hostel – Maanantaina 11.7.2011 klo 16:48

Ja päivän luennot ohi. Aamulla käytiin rekisteröitymässä kurssille ja saatiin ihan järjetön kasa koulukirjoja mutta ”onneks” saatiin niille myös reppu – tietääpä että on menny hyvään käyttöön toi kurssimaksu (NOT!) No ne saatiin jokatapauksessa ja samalla joku kurssin koordinaattori, niin perus Inkkari kun voi olla tän mun kokemuksen pohjalta (puhuu huonoo Englantia ja ei jaksa kuunnella kysymyksiä loppuunasti) piti meille saarnan siitä kuinka ei mielellään saatais mennä campusalueen ulkopuolelle eikä missään nimessä saada syödä ruokaa missään muualla kun koululla. Lisäks me pohjoismaalaiset syödään täällä koululla omassa messissämme erillään paikallisista opiskelijoista ja työntekijöistä. Tultiin tänne opiskelemaan Intian kulttuuria ja tapoja pääasiallisesti niin kivastihan ne oppii tuo omassa possessa ja luokkahuoneissa kuunnellen! Eikun oliko sittenkään niin… No päivän eka luento oli korvattu jokatapauksessa jollain symposiumilla kun oli World Population Day – ilmeisesti Intiassa on 1,21 biljoonaa ihmistä tänä vuonna. Se on paljon. Kolmesta puhujasta yks puhu ymmärrettävästi, tosin vaikeesti. Hyvä alku. Istuin sen läpi ja nuokuin ja venasin safkaa – onneks tänää syötiin kaikkien muiden kanssa jostain syystä, mutta koordinaattori vakuutti että tämä ei toistu, jatkossa syödään yksin. Damn! No toka luento oli ihan hyvä, vähän naisen asemasta Intialaisessa avioliitossa. Puhuja puhu vie ymmärrettävästi ja hitaasti, joskin oli siinä mielessä tyypillinen Inkkari ettei jaksanu kuunnella kyssäreitä loppuun vaan vastaili ihan mitä sattuu. No ei siinä. Nyt sataa taas vaihteeks niin pirusti ettei mitään asiaa pihalle, mitähän täällä keksis?

 Saatiin "vähän" luettavaa heti kärkeen, mutta onneks saatiin myös bränikät läppärireput jotta voidaan kantaa kaikki tää kama!

 Jouduttiin heti aika tosisisiin toimiin - world population day symposium

Sama mesta – tiistai 12.7.2001 klo 22.20

Huh kun voi olla hikinen olo! Rikoin justiinsa koulun sääntöjä ja sain ihan uuden käsityksen täydelle tuolla paikallisessa junassa, mutta samalla mun käsitys Inkkareista on muuttumassa positiivisempaan suuntaan. Aamun luennot tosin oli taas ihan turhat – ei tullu oikein mitään uutta. Tai ekasta luennosta olis tullu, mutta luennoitsija oli sairaana niin paikalle kutsuttiin koordinaattori, joka me nimettiin huutaja-mieheks. Näin siks koska se ei osaa kuunnella, vaan huutaa ihan omaa asiaansa aina kaikkien päälle, mahdollisimman kovaa, ja asiathan pitää toistaa ainakin 4 kertaan. Lounaan jälkeen meillä oli vihdoin orientaatiosessio missä käytiin läpi ensinäkin akateemisia tavotteita. Huhhuh, meinasin pyörtyä! Kurssimateriaalit on ollu täynnä typoja. Ensinäkin meillä on luennot vaan aamusin, iltapäivät on aikaa tehdä omia kirjallisia juttuja. Mutta luentojan lisäks meidän pitää tehdä joku 5000-8000 sanan tutkielma, sehän meinaa melkein 20 sivua! Ja kukaan ei oikein osannu selittää että onko tarkotuksena tehdä tutkielma, kirjallisuuskatsaus vai mikä. Tai osas selittää, mutta heti seuraava puhuja kumos sen. Sen lisäks meillä on lopputentti ja jokasesta field visitistä pitää tehdä oma raportti. Eli hommaa riittää ilmeisesti, toivottavasti asiat selkiintyy tässä pikkuhiljaa. Sit kun päästiin käytännön järjestelyihin, huoneiden siivoukseen, lentokentältä hakemisiin, ennakkotehtäviin yms. niin meininki meni agressiiviseks. Annettiin ihan rakentavaa palautetta, ja mun mielestä hyvin mietoa sellaista vielä, josta olis saanu helposti pieniä asioita parannettua tulevaisuuteen mutta järjestäjät tuntu ottavan kaiken hyvin henkilökohtaisesti ja tuntu suuttuvan meille ja rupeevan puolustautumaan hyvin aggressiivisesti. Enemmän ehkä huvittavaa kun pelottavaa tai ahdistavaa. No ehkä me selvitään ilman apuakin.

Luennon jälkeen lähettiin pienellä kuuden hengen possella vähän rikkomaan sääntöjä ja painaan kaupungille. Käveltiin lähelle asemalle, mikä olikin ihan vieressä ja helposti löydettävissä, ja otettiin juna johonkin. Päädyttiin tosin ihan eri mestaan kun mihin luultiin tulevamme, mutta ei se haitannu kun suunnitelmia ei ollu. Hortoiltiin muutama tunti kaupungissa ja löydettiin ranta. Smuutti rantabulevardi minkä reunalla hengaili ilmeisesti vähän varakkaampia ja modernimpia ihmisiä. Pyörittiin siinä hetki ennen kun ruvettiin yrittään takasinpäin. Suunnattiin jollekkin asemalle mistä yritettiin ottaa juna seuraavalle asemalle. Pari locaalia jannua tuli neuvoon meitä ja neuvo johonkin, mutta sit joku toinen neuvo meitä eritavalla ja tytöt panikoi ja lähettiin ettimään junaa toiseen paikkaan mutta eihän sinne päässy. No yritettiin ottaa taksi asemalle mutta edes paikallinen sateenvarjokauppias ei saanu kuutta ihmistä sullottua yhteen taksiin joten jouduttiin ottamaan 2 – mä ja Suomalainen Maija jäätiin toiseen ja muut likat meni toisella. Meidän taksikuski vei meidät kyllä Mumbai Central Stationille missä oltiin sovittu miitti, mutta sieltä lähti vaan pitkän matkan junat. Nähtiin kuitenkin matkalla samanlaiset twin towerit kun Malesiassa on kuvien perusteella joten kai toi noin euro on ihan okei taksa jos niin kaukana käytiin Asemalta otettiin toinen taksi johonkin muualle mihin meidät neuvottiin. Matkalla huomattiin että kuskin mittari pyöri selvästi nopeempaa kun piti joten maksettiin omasta mielestä kohtuullinen hinta ja häivyttiin. Asemalla mulle tuli ekaa kertaa jotenkin kotoisa olo täällä maassa, en tiedä miks. Löydettiin paikalliset kartatkin 50sentin hintaan (likat oli aikasemmin ostanu meitä neuvoneilta jätkiltä samanlaiset 3,5euron hintaan) ja onnistuttiin hyppäämään johonkin junaan. Täällähän on naisille omat, tyhjät vaunut, mutta Maija ei voinu mun takia sellaseen hypätä joten painettiin normaalille karjaosastolle ja opittiin ihan uus käsitys sanalle ”täysi”. En oo oikein ikinä nähny mitään vastaavaa. Jengiä oli katoilla ja roikku oviaukoista pihalle. Meillä oltiin menossa sen verran pitkälle, about 40min päähän, et meidät neuvottiin taakse missä ei happi kiertäny yhtään. Paikalliset totta kai sai jäädä oviaukkoon missä oli priima ilmastointi. Tässä vaiheessa mun käsitys Inkkareista rupes muuttuun kun moni puhu hyvää Englantia ja neuvo meitä miten toimia. Paria asemaa ennen omaa piti ruveta rynnimään ovelle että pääs hyppäämään pois oman aseman kohdalla, onneks yks jannu neuvo miten toimia, ja opasti vielä oikeeseen suuntaan asemalta. Muutenkin tuntu ettei täällä jengi oo niin ylimielstä ja tuijottele, ehkä se Keralassa oli vaan sitä että oltiin niin pienessä kylässä ettei sie oltu totuttu länkkäreihin ja jengi ei osannu suhtautua. Rikottiin vielä asemalla koulun ehdottomia sääntöjä ja otettiin asemalta 10sentin hintaan jotkut Intialaiset kasvisburgerit. Oli ongelmia löytää riittävän pientä rahaa ja tietää paljonko hinnat makso, onneks tässäkin joku osas vähän neuvoa. Mutta kokoajan rupes tuntuun vaan mukavammalta mestalta ja kävelymatkalla takas hostellin kolkkojen muurien sisäpuolelle tää mesta rupes oikeesti tuntuun jo ihan mukavalta kodilta.

 Yks Mumbain asemista ja kaoottista väkijoukkoa. Mun käsittääkseni se oli nimenomaan tää jossa räjähti seuraavana päivänä yks pommi.

Rantaa pitkin meni joku hienostokatu - jengiä istu tossa oikeesti kymmenien kilometrien matkalla ja näkymä vastapäätä oli kun Manhattanilta

Houseboating & localizing in Kerala

International Garden Square, Tiruvalla, Intia – Keskiviikko 6.7.2011 klo 22:58

Vai että synttärit. Ei tunnu kyllä yhtään vanhemmalta tai viisaammalta. Ryppyjä on kuulemma vaikka kui paljon lisää – voi harmi. Aamut on menny ennakkokirjallisuutta lueskellessa ja sehän on jopa natsannu aika hyvin. Eilen Ravi paino puskista tänne meidä kämpille, ne oli Salilin kans tulossa tekeen meille safkaa. Salil oli tapansa mukaan myöhässä, mutta tuli kuitenkin mestoille niin että Joona pysty lähteen sen kans ostaan safkaa. Yllättäen jannut palas kädet täynnä bissee ja rommia. Kohtuu chilliä – Ravi ja Salil kokkaili meille perinteiset safkat ja sen jälkee jumitettiin juomassa Rommia ja kolaa sekä jauhamassa bashaa muailman meiningeistä. Illat menee sit aina kolmisin kämpillä leffoja tsiigaillessa ja chillatessa. Tänää eros paitsi että meikä täytti vuosia (kax kax ja kaikki paskax kuulemma) niin jannuilla oli vapaapäivä. No eihän me mitään hirveen radikaalia keksitty tässä, iltapäivävstä käytiin rikkaina länkkäreinä pyörimässä kaupungilla ja ostelemassa kamaa. Onneks meikälle ei tarttunu mitää mukaa. Synttäreiden kunniaks käytiin syömässä vähä kalliimmassa länkkärimestassa, ei toiminu, mutta onneks ostoskeskuksen pihalta sai törkeen hyvää jäätelöä (tosin länkkärihinnoin). Himaan matkalla käytiin vie ostaan törkeen hyvät mätöt kämpille ja poistuttiin pelaan bilistä läheiseen mestaan. Takas kämpille tehtiin (tai Tommi ja Joona teki mulle synttärisafkaks) friteerattuja banaaneita ja ananasta jäätelön kera ja chillailtiin parin leffan verran. Huomenna jätkien mukaan johonkin tonne huudeille katteleen mitä ne on tekevinään täällä työkseen.

International Garden Square, Tiruvalla, Intia – Torstai 7.7.2011 klo 18.31

Noniin, tänään on ollukkin sit vähä enemmän hommia. Aamusesta liikkeeseen ja riksalla sairaalalle missä heitettiin eka läpät pääinsinöörille minkä jälkeen mentiin tapaan sister Rachelia jonka kanssa piti mennä yhdelle koululle. No niillähän nyt oli totta kai joku kokous sovittuna just siks – suunnitelmat uusiks ja riksalla yhdelle orpokodille hoitaan hommat kuntoon. Riksa hajos matkalla, vaihdettiin lennosta, ja päästiin perille. Pääjehu ei ollu yllättäen mestoilla, mutta suvaitsi saapua puhelun jälkeen. Jätkät tarkasti urakan, vesitankin joka keräs sadeveden katolta, ja totes sen toimivaks. Manageri tai joku vastaava tarjos meille jotain paikallista makeeta ja mehua samalla kun kirjotti laskua jonka jannut makso ja päästiin ottaan riksa takas sairaalalle. Sieltä sister Rachel sääti ambulanssin viemään meidät toiselle koululle missä sama homma – tarkastettiin vesitankki, syötiin paikallisia ”hyviä”, maksettiin sekä otettiin paljon fotoja työntekijöiden kanssa ennen kun otettiin ambulanssi takas sairaalalle. Siitä piti napata sitten taksi johonkin puolentunnin päähän koululle, missä kun lähettiin pois autosta niin skidit flippas iha totaalisesti, vähän niinkun Afrikassa kun ottaa kameran esiin. Otettiin manageri kyytiin ja ajeltiin varmaan joku tunti seuraavalle koululle missä oli edessä sama operaatio – mestojen tutkimusta, kättelyä sekä pikkusia suolasia ja makeita paloja. Tällä kertaa iski vaan järjetön monsuunisade mestoille ja huomattiin että putket jotka johti ränneistä tankkiin vuosikin – noottia rakentajalle. Kun sade oli loppunu niin autolla bäkkiin, manageri omaan kouluunsa ja takas sairaalalle vähä pitään palaverta insinöörin kans et miten hommat hoituu. Tajusin et jätkäthän veti ihan kunnon kansanterveyden edistämishommaa täällä ja vie kunnon lungia hommaa – pyörii vaan ympäriinsä ja tänäänhän oli pitkä työpäivä, melkein 6h. Niin pitkä että huomenna ei tarvi tehdä mitää hommia sitten!

 Jätkät kerrankin oikeesti hommissa tarkastamassa mestoja

 Tauko! Taksina toimi tyylikäs Ambassador

Pikkunen sade pääsi yllättämään

International Garden Square, Tiruvalla, Intia – Lauantai 9.7.2011 klo 12:23

Tultiin just takas kämpille. Lähettiin eilen aamulla päiväks saastuttaan Keralan luontoa house bouteilla jotka on tän paikan kuuluisuus ja reissu vähä venähti. Otettiin aamulla tunnin taksi Allapuzzaan (tai joku vastaavaa) josta noita kuulemma lähtee ilman mitään tietoa mistään. Jonkun sillan kohdalla aika lähellä kaupunkia huomattiin että alla joessa oli paljon veneitä parkissa – taksi tiensivuun ja lähettiin selvitteleen et saisko sieltä vuokrattua veneen. Onnistuttiin neuvotteleen ittellemme oma pieni, yhden makuuhuoneen + lisäsängyn, housebout about kolmenkytä euron hintaan per höhlä (sesonkiaikana se maksais kuulemma melkein satasen per höhlä, samanverran mitä nyt maksettiin kolmisin). Mutta venehän ei lähteny siitä koska ei oltu bookattu etukäteen, mitä kaikki kovasti ihmetteli, mutta koska oltiin maksavia länkkäreitä niin vissiin joku pomo tai vastaava lähti heittään meitä keskustaan jossa maksettiin johkin pikkuseen elintarvikekauppaan hinta ja ostettiin pähkinöitä ja juomaa. Siittä sit tuktukki rantaan missä oli ihan järjetön määrä, satoja ellei kymmeniä, eri kokosia (tosin melkein kaikki samannäkösiä) veneitä. Yks niistä osotettiin meille ja pomo lähti vie kaupoille ostaan meille ruokaa. Hintahan sisälsi lounaan, iltapalan ja aamiaisen, ei paha! Päästiin liikkeelle ja tungosta oli kyllä, kaikki muutkin lähti liikkeelle ja ajeltiin eka tunti vaan letkassa, onneks veneet oli melko hiljasia. Pikkuhiljaa päästiin syvemmälle kanaaleihin niin saatiin tilaa ittellemme ja nähtiin kuinka hieno alue oli. Täällä riisipeltojen keskellä risteili kanaaleita ihan niinkun teitä ja toimi kulkuväylinä kyliin – kaikki takseista kauppoihin asti oli veneitä ja talot oli rakennettu ihan rantaan. Ei voinu olla kysymättä itteltään että mitä helvettiä enemmän oltais saatu kun oltais tultu sesonkiaikana ja maksettu kolme kertaa enemmän. Ei oltais ainakaan saatu itsellemme yhtään tilaa. Nytkin sit kun lähettiin pois kanaaleista järvelle, missä pysähdyttiin eka ostamaan rapuja sepille iltapalaks, ei oltu hetkeekään yksin. Houseboatteja oli ihan joka puolella! Käytiin vielä toisella puolella järvee uimassa ennen kun ajeltiin takas kanaaleihin yöks.

Yöks tosiaan parkittiin varmaan ihan ”sattumalta” hierontamestan eteen. Päätettiin että sen sijaan että oltais otettu pikkunen kanootti pienimpiin kanaaleihin, mikä oltiin toki koettu jo Ravin ja Salilin kanssa kalaretkellä, käytiin kaikki perinteisessä hieronnassa. Yritettiin saada hyvännäköset kissat hieroon, mutta sai kuulemma vaan samaasukupuolta olevan hierojan. No kannatti yrittää. Otettiin kuitenkin hieronta joka, semi homoeroottisesta fiilingistä huolimatta, oli oikeestaan aika hyvä. Tää oli siis jotain perinteistä ”lääketiedettä” missä käytettiin paikallisia öljyjä rentouttaan yms. Melkein tunnin hieronnan jälkeen vie kunnon suihku (jätkät otti vie ”steam bathin” joka oli joku kaulaan asti tuleva sauna, se oli kai kans ihan OK) ja hyvä safka veneellä niin kunnon yöunet oli taatut. Tai niinhän me luultiin. Ei oltu pyydetty ilmastointia päälle koska luultiin että pärjättiin tuulettimella yö, mutta eihän se toiminu. 3 jätkää samassa huoneessa jossa ilma ei kiertäny nosti lämpötilan varmaan 35 pintaan, hiki virtas solkenaan. No ei voinu mitää, jotenkin tuli nukuttua kuitenkin. Herättiin kun kuski tuli takas veneelle ties mistä ja veti moottorin käyntiin. Vedettiin aamupala ja ajeltiin takas satamaan, siihen mistä alun perin yritettiin saada paattia, missä johtaja oli meitä vastassa ja hoiti meille taksin takas tänne kämpille. Nyt pikaset päikkärit ja sit Salilin pitäs tulla hakeen meidät safkaan Ravin kämpille.

 Pari houseboattia valmiina lähteen risteileen...

 Talot oli rakennettu ihan kiinni kanaaleihin

Saksiniekka eli jätkien iltapala (noita oli 4kpl)

 Elämä ja bisse maittaa!

Liikkuva supermarketti

Kochi airport, domestic terminal – Sunnuntai 10.7.2011 klo 10:36

Huh, olipa kestit. Eilinen ilta meni helposti top10 –listalle reissuilloissa. Se oli niin just sitä minkä takia meikä tykkää reissata ja mikä koukuttaa. Salil nyt oli 2,5h myöhässä hakeen meitä, mutta mitäpä pienistä. Ajettiin viunakaupan kautta sademetsän läpi about tunnin matka Ravin kämpille, poikettiin välillä maksaan jotain Salilin rakennusbisneksen palkkoja, mutta saavuttiin lopulta perille. Ravin kämppä oli syrjässä kaikesta hälinästä metsän keskellä kivasti ja koko perhe oli paikalla. Ja täällähän perhe tarkottaa aika laajaa käsitettä: 2 pikkuveljee, isä, vaimo ja 2 tytärtä sekä naapurikin poikkes mestoille ihmetteleen länkkäreitä. Ravin veli oli kokannu mitä maittavimmat, tosin kohtis tuliset,safkat. Friteerattua kanaa ja kalaa sekä jotain lehmää melko tulisessa kastikkeessa. Nää kaikki syötiin jonkun riisikakkujen tai tapiokan, paikallisen juureksen, kanssa ja huuhdeltiin alas rommikolalla. Kaiken kruunas oman pihan antimista tehty törkeen makee hedelmäsalaatti, huh! Illan edetessä ja juoman virratessa päästiin keskustelemaan, jopa niin syvällisistä asioista kun uskonnosta, maailman politiikasta ja yleisestä elämänfilosofiasta. Oli kohtis mielenkiintosia visioita jätkillä ja aika silmät avaava kokemus sinäänsä. Salil ja Ravin veli siirty rummutteleen kattiloihin ja pian koko porukka oli kerääntyny yhteen makuuhuoneeseen laulaan ja rummuttaan – opetettiin Ravin perhettä puhaltaan ääniä heinillä yms. ja en muista millon olisin nauranu näin paljon. Oli niin siistiä! Salil toi meidät sit puoliksöiks takasin kämpille turvallisesti ja lupas hoitaa taksin puoli seiskaks aamulla. Kamat kasaan, kuvat vaihtoon Tommin kanssa ja unta palloon nopeesti. Seiskalta ylös ja toteeminen että taksikuski ei ollu mestoilla, yllättäen. Muutaman puhelun jälkeen saatiin vartissa mulle kuski ja pääsin matkaan – vaikkakaan kuski ei puhunu sanaakaan englantia. No oli sillä ainakin paikallisella Malalayamin kielellä musiikkia pirun kovalla jotta matka sujui rattoisasti muutamista kuumottavista etupenkillä koetuista hetkista huolimatta. Nyt istun tässä kentän odotusaulassa pirun väsyneenä ja kattelen ulos missä on puhjennu ihan järjetön monsuunisade. Fiilis on odottava, joskin haikee. Kanaleipäkin on niin tulista etten meinaa saada tätä alas, mutta jokatapauksessa yks etappi reissusta ohi. Nyt on sitten vuorossa kuukausi opiskelua Mumbaissa, se asia minkä takia alun perin lähdin tänne Intiaan, eli ei muuta kun kohti uusia seikkailuja!

Äijien kanssa maailmaa parantamassa

 Ravi esittelee tiluksiaan

Fiilistelyä - yhden huoneen orkesteri

IIPS Hostel, Mumbai, Intia – Sunnuntai 10.7.2011 klo 19:20

Mun ulkonen kovalevy on näköjää jotenkin paskana, sinne ei voi siirtää mitään tai sieltä ei voi siirtää mitään (tai ovi, mutta yks kuva kestää muka 2h) mutta leffoja voi välillä kattoo sieltä, whot? Eli jos joku osaa ohjelmoida tollasta lacien ulkosta kovoo niin vinkkejä otetaan vastaan!

Noniin, lento meni näppärästi nukkuessa univelkoja pois ja kamatkin löyty. Kävelin pihalle löysin tyypin jolla oli kyltissä mun nimi ja kävelin sen perässä autolle. Kuski ei puhunu sanaakaan englantia, mutta osas tunnin ajomatkan perille jossa mulle viittoiltiin että tohon ja tohon nimi ja tossa on huone ja tuotiin safkat tänne. Sain jopa yhden hengen huoneen jossa on ilmastointi ja suihkusta tulee vettä, ja ennen kaikkea täällä on netti! Kukaan ei edelleenkään puhunu englantia, mutta löydettiin facebookin kautta muita kurssilaisia ja käytiin vähän pyörimässä tässä lähiseuduilla. Aika karua seutua tuntuu olevan, ei oikein kivaa käveltävää seutua. Otettiin riksa lähi ostarille jossa piti mennä metallinpaljastimen läpi sisään – en tuntenu itteäni yhtään kotoisaks mut otin kuitenkin mäkistä pehmiksen sillä aikaa kun Tanskalaiset mimmit shoppaili jotain vaatteita ittelleen. Matkalla takas poikettiin Chaille lähikahvilaan ja käveltiin himaan – hitto että on kuumaa ja kosteeta! Mut eiköhän tää tästä, huomenna alkaa opiskelu minkä ois tarkotus kestää kuukauden.

Tää toimii meikäläisen kotina seuraavan kuukauden ajan

Intiian!

International Garden Square, Tiruvalla, Intia – Keskiviikko 29.6.2011 klo 12.26

Ja taas sitä löytää ittensä melko kaukaa kotoa. 2,5viikon HC intensiivisen Global Health –kurssin ja rentouttavan mökkijuhannuksen jälkeen oli taas aika rinkka ja liikahtaa kohti itää. Viisumin kanssa sai tosin vähän kuumotella kun sitä ei ollu Juhannukseen mennessä tullu ja koneen piti liikahtaa maanantai iltapäivällä. No sain kun sainkin passin ja viisumin muutamaa tuntia ennen koneen lähtöö ja pääsin liikkeelle, väsyneenä valmiiks jo mutta melko innokkaana. Edessä olis tällä kertaa melkein 2,5kk reissausta Aasiaan, mikä tähän asti on ollu mulle melkonen arvotus.

Ensimmäinen ongelma: Helsinki-Vantaalla oli järjestys vaihtunu ja olin ihan hukassa ja poruilla jo siinä. Hesasta kone Lontooseen missä hullun tiukka vaihto, meni tosin aika hyvin. Kerkesin portille ni sinne lastattiin suoraa, ainoo vaan että mut oli vaihdettu Britis Airwaysiltä Kingfisher Airlinesille, ttä? Yllätyin kyllä positiivisesti lopulta, yks parhaista lentoyhtiöistä millä oon lentäny. Tunnuin vaan olevan ainoo länkkäri koko turistiluokassa nyt jo vaikka lähettii kuitenkin briteistä. Mumbaihin kun saavuttiin ni mittari näytti yli 30 astetta ja sato kaatamalla, ulkona olevan koneen perää ei näkyny lentokenttärakennuksesta. Voitte vaan kuvitella sen kosteuden ja kuumuuden määrän…

Kamatkin tuli joten otin ne ulos, onnistuin salakuljettamaan tuliaisiks tuodut meetvurstit maahan ja löysin jotenkin tieni kotimaan terminaaliin missä chekkasin kamat uudestaan sisään ja otin koneen Kochiin. Siellä sit päätin että ei kyllä jaksa enää säätää muutaman päivän reissun jälkeen ja maksoin jonkun 20€ ilmastoidusta, hyväkuntosesta taksista tänne Tiruvallaan. Hinta ei kyllä ollu paha siihen nähden että taksi kesti melkein 3,5h (matkaa tosin ei ollu kun 120km). Ei täällä edes liikenne ollu niin paha mitä muistin, tiet oli paljon paremmassa kunnossa kun Afrikassa samoin kun autot. Erona vaan oli että niitä oli pirusti enemmän. Eläimiä sitten ei taas ollukkaan paljon mitää, ekaa lehmääkin sai venata melkein 100km. Pakko myöntää kuitenkin että pimeellä pelotti ihan hulluna kyydissä.

Löysin oikeen mestan ja Suomesta etukäteen tutut Kaverit Tommin ja Joonan jonka mestoille majotun tänne nyt toistaiseks. Pakko antaa jätkille plussaa palvelusta – kamat kannettiin sisälle, tuulettimet oli päällä ja juomat ja ruuat oli valmiina. Hetki siinä sit chillailtiin ja katteltiin leffaa sekä kävästii nopee katolla tsiigailemassa öistä tiruvallaa, joka ei muuten ollu kummonen, ennen nukkumaan menoa. Äijät kävi aamulla töissä muutaman tunnin ja mä kuositin jet lagiani, nyt pitäs olla valmiina iltapäivän seikkailuihin jo!

Tommi esittelemässä näkymää parvekkeelta

Jatkoa – klo 23.23

Tultiin tosiaan just kämpille Tommin ja Joonan kämpille just loistavan iltapäivän jälkeen. Jotkut näiden tutut tuli hakeen meidät pikku pakulla ja ajettiin alkon kautta jonkun joen rantaan. Alkosta on pakko mainita sen verran että se oli suht mielenkiintonen: hämysen kujan päässä oli seinässä kalteroidut tiskit joista ekalta tilattiin ja maksettiin ja tokalla tiskillä saatiin sitten pullo käteen paperiin peiteltynä ja sit se piti pitää piilossa autolle asti. Mutta tosiaan rannassa painettiin johonkin kansanranvintolaan. Mesta ei virallisesti ollu ravintola, mutta jonkun kotona pimees huoneessa oli pöytä. Meikä tunnettuna kalanrakastajana passas fisut mutta oli hyvää kanaa ja lihaa hullun maustetussa soosissa. Tän lisäks meillä oli omat rommi- ja brandycolat mukana ja saatiin jotain paikallista, kookospalmusta kerättyä, käynyttä mahlaviinaa tai jotain vastaavaa, dodia. Mielenkiintosta. Safkauksen jälkeen otettiin kanootti vähän matkan päähän ”onkimaan, eli jauhamaan paskaa (tai välillä ihan asiaakin) ja nauttimaan rommikolasta ja auringonlaskusta palmujen katveeseen. Nää jannut joiden kanssa oltiin oli siis jotain 45-50v paikallisia, toinen rehtori ja toinen yleinen säätäjä, ja oli niillä välillä ihan asiaakin. Mutta jannut osas kuitenkin siedettävää ja Englantia (toisin kun enimmät täällä) ja sen lisäks ne osas rentoutua ja pitää hauskaa. Lopulta ne tiputti meidät tänne kämpille. Ne käski opettaa niille jotain Suomenkielisiä biisejä – suvivirsi ja Ukko Nooa toimi hyvin. Huomenna Varkalaan chillaileen merenrannalle.

 Lantrinkeja ostamassa

 Ravi, meikä, Joona ja Salil safkaamassa ja juomassa Dodia

 Making of - haastattelu siitä, mitkä on Intian tän hetkiset pahimmat ongelmat

 Rommikolaa!

Pari housebouttia

 Todiste siitä että kalastettiin oikeesti - Joona ja auringonlasku

Prasanti Cliff, Varkala, Intia – Torstai 30.6.2011 klo 20:24

Morjes tää Varkala on siisti mesta! Tommi ja Joona kävi taas aamulla duunissa ja joskus 12 pintaan tuli repiin mut ylös ja nopee kamat reppuun, tuktukki tai siis Auto Riksa asemalle, just kerettiin junaan mikä makso 210rupiaa eli rapiat 3 euroo ja kesti jonkun pari tuntia. Asemalta taas tuktuk tänne rantaan ja hotelliin missä meille pistettiin saman tien pari huonetta kuntoon hintaan about 4€ / höhlä. Iso parveke suoraan merelle, sateista monsuunikaudesta huolimatta ei tietokoaan ja riippumaton kiinnitysmahdollisuus, toimii eniten. Lähettiin syömään ni paljastu mestan hienous – ei ketään missään kun on off season, keli toimii ja ihan vitun hienot mestat. Tossa menee yks tollanen ranta bulevardi ihan kallion reunaa, eli käytännössä alhaalla jyllää kokoaika meri. Kaikki kaupat ja raflat ihan holleilla, ainoo vaan että niistä moni ei oo auki. Täällä tosin huomaa että jengi ei arvosta tätä mestaa – yleensä turistit heittelee roskat ja locaalit keräilee mutta täällä ei oo turisteja, eikä kyllä roskiksiakaan sen puoleen, joten inkkaritkin heittelee kaikki mahdolliset roskat vaan alas kalliolta jorpakkoon. Safka oli kuitenkin hullun hyvää (ja halpaa) ja takastulomatkalla vaihdettiin nopeeta vaan surffisortsit rantaan ja painettiin rannalle. Upee hiekkabiitsi jossa oli sopivan kokoset aallot ulospäin, huhhuh ku näytti helmeltä. Totesin vaan todeks sen mikä mulle oli jo kerrottu – virtaus oli niin överikova että sai khyll tehdä töitä että onnistu tekeen mitää eikä ulos ollu mitään asiaa. No voitiin me rantahietikossakin leikkiä ja ottaa aaltoja sen verran että sai ihon pois mahasta ja kyynärpäästään. Mutta elämä näyttää taas kyllä parhaita puoliaan! Uutena vuotena muistan että fiilisteltiin Mombasassa että tosta yli olis Intia et sinne ois siisti päästä ja nyt istun täällä länsirannikolla kattelemassa auringonlaskua ja fiilistelemässä että tossa vastapäätä on se Mombasa. Hyvät kaverit, auringonlasku, hiekkaa ja upee meri lämpösessä ilmassa, mitä muuta sitä voi toivoo?! Nyt sit tässä hetki fiilistelyä parvekkeella kun ilma rupee viileneen mukavaks ja piakkoin safkaan vähä vie jotain ja istuun iltaa paikallisten jannujen kanssa. Joona ja Tommi kun tuntuu tuntevan täällä jo kaikki hotellin omistajasta kaupan pitäjän kautta rantavahtiin. Saatiin jo kutsukin ratavahdin kämpille lauantaiks, katotaan saadaanko se järjestyyn!

 Matkalla Varkalaan

Näkymä parvekkeelta - approved ottaen huomioon että hinta on alle 4€/yö

Prasanti Cliff, Varkala, Intia – Lauantai 2.72011 klo 11.52

No rantavahtia ei oo löytyny vielä, mut kaikkee muuta siistiä ja vähemmän siistiä kyllä. Torstaina käytiin vielä safkaamassa Trattoriassa ja seuraan liitty jannujen vanha tuttu Paul joka on siitä mielestä hyvä locaali että puhuu hyvää Englantia. Mun ennakkoluulo siitä että kaikki, tai edes enimmät, Intialaiset puhuis hyvää englantia vahvasti murtaen on kyllä karissu – melkein kukaan ei tunnu puhuvan muuta kun omaa kieltään. No joka tapauksessa Paul joka on pohjosesta kotosin neuvo turistivinkkejä ja muutenkin tarinoi meiningistä. Tultiin kämpille jumittaan mutta ketään ei nukuttanu niin painettiin vielä yöuinnille. Huhhuh kun oli siistiä riehua aalloissa yöllä pimeessä, varsinkin kun rantaan oli joku iso valokeila vie osottamassa suoraan.

Nukkuu ja aamulla ennen ysiä ylös ja poikain normi päivärytmi käytiin: ysilltä rannalle ja vuokraan surffilaudat ja vähä kikkaileen. Surffaus nyt oli vähän mitä oli, mutta pirun kivaa kyllä! Puolustukseks on sanottava että on pirun vaikee ranta surffata – aallot tulee vähän joka suunnasta ja kaatuu suoraan hiekalle (huomaa siitä että iho on ihan rullalla kun on tullu liian pitkälle). Sen lisäks oli joku överilyhyt toinen lauta joka ei kantanu kuohuissa vaan olis tarvinnu oikeesti osata surffata ja toinen oli joku vanha windsurffi. Ja tää monsuunikausi on tosi paha kun kokoajan vaan sataa, eiku… Aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja lämpöö varmaan helposti yli 35, veden lämmön veikkaisin about 25 tai yli. Ihme kyllä en onnistunu kai palaan kovinkaan pahasti. Laudat takasin ja safkaan vaihteeks sekä tilaan vähän jotaiin paikallisen näkösiä vaatteita. Hetki jumittelua kämpillä ja takas uimaan. Tai yritettiin, mutta täällähän ei kukaan osaa uida niin ilman surffia ei saa mennä ollenkaan uimaan. Ei edes me uintitaitoset, ja vaikka kuinka yritettiin neuvotella niin rantavahdin vastaus oli tiukka ei kun inkkarit tulee kuulemma perään. Kiva ranta… Tosin saatto olla ihan hyvä, meinaan nivuset, sisäreidet, polvitaipeet – ihan kaikki paikat jotka vaan osuu sortseihin, on hiertyny tuolla hiekka- ja suolalinkouksessa. Ei niin kivaa. Illalla käytiin vie safkaan, tai yritettiin, mutta meikäläiselle rupes puskeen vähä huono olo. Kämpillä otin koko yön kestävät huuto-oksennukset ja aamulla ei kyl pystyny lähteen poikain kans surffaan millään. Tommi vie päätti lukita mut siks aikaa huoneeseen sisälle, mutta eipä tuo haitannu kun meikäläinen veteli vaa hirsiä. Nyt kun jätkät toi vettä ja fantaa niin elämä hymyilee taas – olo rupee paranemaan ja tässä parvekkeella kattellessa aaltoja palmujen takana on vähän vaikee angstata.

Beach Boy -Tommi ottamassa rantaa haltteriin

Safkalla

International Garden Square, Tiruvalla, Intia – Maanantai 4.7.2011 klo 12.54

Dodii, tultiin eilen illalla takas tänne Tiruvallaan Tommin ja Joonan kämpille. Varkalassa mun olo parani sen verran et pystyttiin kyllä vielä exploraan kalastajakylä, niillä on vissiin asiakkaista puutteita kun joka mökistä yritettiin myydä kukkaa. Täällä kuitenkaan mitkään kauppiaat ei oo yhtä aktiivisia kun Afrikassa, joten pelkkä ei riittää joka kerta eikä kukaan lähe edes seuraan, ei edes matkamuistoissa. Jatkettiin vaan rantaa pitkin ja löyty ihan smuutteja mestoja: black beach, kalastajakylä, moskeija, kallioita jne. Takaspäin matkalla tosin oli niin kuuma että meinattiin kuolla. Ilta meni vaa jumittelussa kämpillä ja leffoja kattellessa, parvekkeella. Niin chilliä! Aamulla oli taas sen verta huono olo että ei uskaltanu lähtee kyl surffille tekeen mitään fyysistä vaan vedin taas hirsiä sen aikaa kun poijjaat surffas. Jannut tuli bäkkii, kerättiin kamat, käytiin safkaamasa ja lunastamassa tilatut vaatteet, otettiin riksa asemalle, superfast (ja superhalpa ja ajoissaoleva) juna tänne tiruvallaan ja toinen riksa kämpille. Illalla käytiin vielä hakemassa vähän paikallista kanaa ja överihalpoja hedelmiä ja safkattiin kunnolla. Tänää iski sit arki taas ja jätkät joutu aamulla pariks tunniks hommiin, minkä ajan meikäkin yrittää hyödyntää ja saada luettua vähän noita ennakkomateriaaleja tonne kurssille. Mutta mikäs tässä parvekkeella lueskellessa ja ihmetellessä!

 Tommi ja Black Beach, kalastajakylä Varkalassa

Joona tekee tuttavuutta paikallisten pyhimysten kanssa

 Vika ilta Varkalassa - monsuunikausi on kyllä paha kun kokoajan vaan sataa ja on paskaa keliä