Laitetataas viimenen kuvapläjäys Barbadokselta. Ei tullu pidettyä kameraa mukana enää kun elämä normalisoitu ja lopulta mun tietokonekkin kastu ja sano ittensä irti, niin ei saanu mestoilta laitettua sitten yhtään kuvaa enää. Tässä on kuitenkin keräiltynä kuvia erilaisilta ihmisiltä ajalta tammi-toukokuu ja ryhmiteltynä jotenkin järkevään pakettiin. Muutin tosiaan tällä viikolla San Franciscoon, joten nää on ehkä hyvä saada pois alta ennen kun rupee puskeen kuvia Ameriikan ihmemaasta. Parempi myöhään kun ei millonkaan, eiks je?
Alotetaan ensin Oistinsilla. Joka perjantai-ilta paikallisella "kalamarketilla" oli bileet johon keräänty kaikki turistit ja jonkinverran paikallista jengiä. Alkuillasta turistit keräänty syömään ja loppuillasta musa ylty ja ruoka vaihtu rommiin ja paikalliseen Banks-bisseen. Meillä oli aika vakioporukka, about 10 henkee, joka keräänty joka perjantai samaan pöytään juomaan rommia, vaihtaan kuulumisia ja tutustuun uuteen porukkaan. Kun käytännössä 9kk joka perjantai istu samassa pöydässä, niin pakkohan siitä oli muutama kuva laittaa tännekkin.
Moonlight rave - "reivit" täydenkuun alla hiekkarannalla. Siittä mielenkiintoset että kemuihin pääsi pelkästään kutsulla - ei mitään asiaa jos ei tienny mistä saa kutsun. Onneks tiesin, oli meinaan koko vuoden parhaat kemut helposti!
Pääsiäspäivän biitsikemut
St. Patrics Day Holetownissa
Meikä ja Paul "Irie" Wilson (Irie One -vaatemerkin ja skedetiimin perustaja) juhlimassa Bob Marley Dayta Mojosissa
Jotkut random jatkot jossain biitsillä auringon noustessa
Mun Suomalainen Frendi Riku kävi kääntymässä saarella. Perinteinen perajntai eli surffaan, Oistinsisiin, Reggae Loungeeen ja jatkoille kiivettiin aitojen yli Gun Hillille (vanha vartiotorni mistä näkyy käytännössä koko saari)
Aika paljon tuli lopulta skeitattuakin - ainakin siihen nähden että ennen kun lähdin saarelle niin mulle seka kaikkia siellä olleet, että google, väitti ettei kannata ottaa ees lautaa mukaan. Ei sieltä kuitenkaan mitään skeitattavaa löydy. Lopulta jokanen mun kaveri oli käytännössä skeittauksen ympäriltä. Jotain videoitakin tuli otettuu meidän rakkaalta F-spotilta eli tolta itse kyhätyltä parkilta. Paulin lisäämä video Facebookkiin saattaa toimia tai saattaa olla toimimatta. Bellin kyhäämä F Spot Montage ainakin toimii varmasti.
White Paul -niminen jäbä (Skeitti piireissä Pauleja oli ainakin kolme....) omisti raksafirman. Jäbä oli varmaan nelissäkymmenissä oleva jäbä jolla oli törkeen hieno talo ja 2 lasta. Parasta oli että tyyppi oli käsittämättömän lunki ja sen takapihalla oli saaren ainoo ramppi, jota pääsi sessaan aika usein ja sesien jälkeen sen vaimo toi melkein aina jotain ruokaa ja chillattiin vaan porukalla uiden ja pelaten pingistä. Tässä Bell visioimassa rampilla. Homma toimi paremmin kun Dren ensimmäiset yritykset.
Kolmas Paul, eli Cartel, vääntää flippiä fakieen F-spotilla.
Aina kun kierrettiin saarta niin pysähdyttiin tommoselle hylätyle hotellille, ja sieltähän löyty aina kaikennäköstä skeitattavaa, mm. uima-allas mitä Dren kanssa tossa ylemmässä kuvassa ollaan rullaamassa. Toki myös opeteltiin kuivalla maalla miten sillä surffilaudalla sitten vedettäiskään sinne tuubiin.
Samoilla saarikierroksilla käytiin aina myös laskemassa Cherry Tree Hilliä. Toi mäki on yks virallinen turistinähtävyys ja mm. Avicii vs Nicky Romero - I Could Be The One -musavideoo on kuvattu tossa (oltiin muuten tossa, ja monella muullakin kohtaa kattelemassa kun videoo kuvattiin). Taas Dren kanssa vauhdissa.
Yks kaveri eli Michael Miagy (Meitä Mikejäkin, vähän eri tavalla kirjotettuina, oli parhaimmillaan neljä tossa porukassa samaan aikaan...) valmistu koulusta elokuvalinjalta ja teki päättötyönä skedeleffan mitä oltiin kuvattu koko talvi. Leffan ensi-ilta oli koulun päätösjuhlassa ja tottakai koko Irie One -tiimi oli paikanpäällä.
Ja skedeys ja surffaus liittyy tietenkin toisiinsa vahvasti. Yhdellä kaverilla oli paku ni aika usein heitettiin vaan kaikki mahdolliset laudat autoon aamupäivästä ja katottii onko aaltoja vai mennäänkö snorklaa vai skeittaa. Usein kaava meni niin, että päivästä surffille karkottaan darra ja illaks Paulille rampille kun siihen sai valot. Ikävä kyllä mun surffaus rupes sujuun vasta vikalla viikolla ja kellään ei ollut riittävän pitkää putkee niin siitä ei tullu kuvia (nii varmaa, oikeestihan kannoin vaan lautaa ympäri ja esitin surffaria). No ehkä ens kerralla...
Ensinäkin mun "toimisto" (ja Chefeten, paikallisen pikaruokalan, safkat millä käytännössä elin)
Saaren sisäosat ei ollu sitä perinteistä hiekkarantaa mihin turistit tottu vaan melkosta ryteikköö löyty välillä
Speighstownia
Turistiopas -Miksu näyttämässä länsirannikon parhaita rantoja
Yks randomeimmista nähtävyyksistä tällä saarella oli tämmönen hylätty hotelli jossa on ollut Karibian ainoo olymppia-kokonen uima-allas. Ennen sinne tuli kuulemma paljon brittiuimareita reenaan yms, mutta ei enään vuosikymmeniin. Kyseessä ei ollut mikään ihan jokaturistin nähtävyys, sillä sinne ei ollu mikään maailman helpoin löytää. Nykysin hyvä kun "hotelli" pysyy pystyssä, ja ainoo oikeestaan mihin sitä käytettiin oli super UG -bileisiin aina sillon tällön. Lisäks hotellin takaa löyty aika salainen, ja saaren pohjoisin, surffibreikki.
North Point, saaren pohjoisin osa.
Näkymä samalta Cherry Tree Hilliltä kohti saaren itärannikkoa.
Joihinkin paikkoihin ei ollut mitään asiaa ilman nelivetoo
Ihan katollaan
Codrington College. Tossa altaassa oli isoimpia kultakaloja mitä oon ikinä nähnyt!
Itärannikko oli ehdottomasti mun suosikkimestoja saarelta! 3 ylintä kuvaa on Bathsheba nimisestä mestasta, missä sijaitsi saareen suosituin ja tunnetuin surffibreikki nimeltä Soup Bowl, minkä mm. Kelly Slater on nimenny omasta mielestään maailman 10 parhaan aallon joukkoon. Alin kuva Little Bay -nimisestä mestasta.
Crane Beach. Nimetty johonkin maailman 10 parhaan biitsin joukkoon jonkun listauksen mukaan. Aivan törkee turistirysä ja pitäis muka muuttua pinkiks illalla, mutta tätä ihmettä mä en nähnyt ikinä. Toisaalta tän biitsin läheisyydestä löyty yks salaranta mihin piti mennä luolan läpi sinne päästäkseen. Edes enimmät mun paikalliset kaverit ei tienny rantaa ja mäkin löysin sen ihan sattumalta. Joku sen ilmeisesti tietää, koska mun käsittääkseni mm. Rihannan Barbados-mainokset on kuvattu sillä rannalla.
Duane, meikä ja Dre jossain itärannikolla
Länsirannikon hyviä puolia oli ainaiset upeet auringonlaskut!
Random rastakommuuni keskellä saarta. Mestoille sai mennä jos tunsi oikeet ihmiset. Sillonkin piti kunnioittaa rastoja ja ei saanu olla kelloja, kameroita puhelimia tai edes mitään vaatteita missä olis ollu mitään logoja.
Soup Bowliin matkalla tästä maalauksesta tiesi aina, että oli oikeella reitillä
Duane ja paikallista eläimistöö
Tosiaan tuli varmaan sukellettua enemmän kun opiskeltua oikeesti. Mutta sain mä yhden maisterin tutkinnon toltakin reissulta! Nimittäin Dive Masterin tutkinnon. Homma vaati paljon enemmän panostusta kun odotin - sekä fyysistä että älyllistä - mutta oli tosi silmiä avaavaa. Mukava sivuduuni, mutta en mä ehkä haluis tota tehdä täyspäiväsesti loppuelämääni. Mutta kyllähän noissa maisemissa kelpas sukeltaa. Sai olla vesillä koko päivän hyvien työkavereiden kanssa, vesi oli lämmintä ja kirkasta ja mikä parasta, sai tutustua kokoajan uusiin ihmisiin ja olla ihmisten kanssa tekemissä. Varsinkin Hiltonin uima-altaassa opettaminen oli mukavaa ja palkitsevaa.
Meikä valmiina opastamaan ensimmäisen yösukellukseni ikinä.
Leijonakalat (Lion Fish eli vissiin Siipisimppu virallisesti Suomeks) on valtaamassa Karibiaa (siitä, miten ne sinne päätyy oli useita eri teorioita, mutta lopputulos oli, että koska niillä ei oo luontaisia vihollisia ne syö pikkukalat ja ajaa korallit kuolemaan). Sitten aina kun meillä Barbados Bluessa oli vähemmän asiakkaita, niin yhdellä työntekijällä oli harppuuna millä niitä tapettiin minkä kerettiin. Noi kun perkas ja paisto niin hajo oli kun kananmunaa olis paistanu ja maku ihan kun kana - jännä, hieno ja erittäin myrkyllinen (ei hengenvaarallinen, mutta sattuu hetkellisesti niin paljon että tarinoiden mukaan jengi pyytää että raaja mihin tommonen on pistäny amputoitais) fisu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti