St. Lucia/Dominica

Sunnuntai 13.1.2013 klo 20:09 - Jonkun rastafarin kämppä keskellä viidakkoa, Dominica

Elikkäs vaihteeks on vaihdettu maata muutamaankin kertaan. Grenadassa aamulla pakkasin kamat, kävelin päätielle ja otin tyylikkäästi minibussin. Maksoin jannuille vähän extraa niin ne vei mut tyylikkäästi paikallisella pikkubussilla lentokentälle asti.

Siellä kävi ilmi, että mun kone lähtis vasta muutamaa tuntia myöhemmin ja todellakin mulla olis se kiva about 7h Barbadoksen kentällä. LIATin lentokenttävirkailija syvästi pahoitteli asiaa, muttei voinut asialle mitään. Käski menemään Barbadoksella transfer-descille ja ehkä voisin saada jonkun aikasemman lennon.

Lento oli lyhyt ja käytiin Canounian – saaren mihin pudotettiin jenkkiperhe – lentokentlälä, missä oli varmaan lyhyin kiitorata ikinä. En oo ikinä varmaan ollu koneessa joka jarruttaa niin äkkiä, mutta ihme kyllä pysyttiin maassa kuitenkin eikä ajauduttu veteen asti.

Barbadoksella taas sitten lentokenttävirkailijat oli erittäin tylyjkä. Mun piti päästä aikasemmalle lennolle, mutta Grenadasta Barbadokselle lento oli lopulta ilmeisesti suunnitellusta sen 3h myöhässä joten missasin tänkin connection. No tulipa Barbadoksen pikkunen, ja tähän aikaan vuodesta ilmeisesti ihan mielettömän kiireinen, kenttä tutuks. Luulin että se oli kiireinen kun lähdettiin sieltä viimeks porukoiden kanssa, mutta nyt tää oli ihan eri sfääreissä. En oo ikinä nähny niin pientä kenttää niin kiireisenä.

Lensin St. Lucialle ja pyysin taksikuskia viemään mut opaskirjasta tsekattuun hostelliin, se vaan oli täynnä. Onneks vieressä oli toinen melko halpa majatalo mistä sain ison ja halvan huoneen. Ilta oli jo myöhä niin en jaksanu lähtee mihinkään ennen kun aamulla. Aamulla sain selvitettyä, että tänne Dominicalle, tulis lautta sunnuntaina, eli lauantai meni chillatessa ja kävellessä ympäriinsä.

Mä majotuin Gros Islet –nimisellä alueella, mikä muistutti pientä afrikkalaista kaoottista kylää muuten, paitsi kadut oli asfaltoituja. Viereinen Rodney Bay, missä mun alun perin piti majottua, taas oli kunnon turistihelvettiä Burger Kingeineen, Subwayneineen ja tax-free ostareineen. Chillasin vaan lauantain kierrellen ympäriinsä ennen kun vetäydyin takasin Gros Isletille chillaan hiljaselle, locaalille rannalle.

Rannalla oli hauska tapahtuma, kun paikalliset rastat oli meditoimassa biitsillä. Kävelin ohi ja nää huusi että oonko jenkki. No en ollu, mutta ne päätti kuitenkin kysyä, että muistinko kuka oli Clintonin varapressa tms, jannu joka oli voittanu ilmastonmuutoksesta palkinnon. Niiden, ja vielä enemmän omaks, hämmästykseks tiesin että se oli Al Gore. Jannuilla oli menossa kiivas väittely ilmastonmuutoksesta kun sadekaudet sun muut menee nykysi ihan päin helvettiä ja korallit kuolee Karibialla. Pyysivät mut liittymään mukaan ja oli mielenkiintoinen iltapäivä.

Ainoo ongelma vaan oli, vaihteeks, kieli. Vaikkakin jengi puhuu käytännössä englantia, niin aksetti St. Lucialla oli aika käsittämättömän vaikee. Lisäks ekaa kertaa törmäsin Kreoliin, mikä on sekotus Ranskaa ja Afrikan alkuperäiskieliä ja ihan käsittämättömän kuulosta. Hyvä kun ymmärrän kun ne puhuu mulle englantia, mutta hitto Kreolista ei saa sit sanaakaan selvää. Mielenkiinnolla odotan jos päädyn joskus sinne Haitille mikä on vähän ollu harkinnan alla, kun se ei oo ollu edes Brittien hallinnon alla, vaan jengi kuulemma puhuu käytännössä vaan kreolia.

Tänään sitten aamulla otin bussin Castriesin satamaan mistä sain pitkällisen odotuksen ja säädön jälkeen lipun lautalle. Se oli vähän samanlainen moderni, yli 400 hengen, laiva kun mitä nopeet Viron-lautat ilmeisesti on (itehän en oo koskaan käyny). Anyway siellä oli ilmastointi, telkkarit ja kaikki. Pirun kallishan se olis ollu, menopaluu Dominicaan 300EC, mutta onneks opiskelijakortilla tää 4,5h reissu oli puoleen hintaan.

Lautalla siis yli tänne Dominicalla, rajamuodollisuuksista läpi ja joku ohjas mut tälläsen vanhemman rastafarin puheille. Sen piti olla taksikuski. Oikeesti se oli ilmeisesti jokapaikanhöylä. Sillä oli jossain aika lähellä talo johon vois mennä halvalla. Kun oon tähän mennessä maksanu halvimmillaan 75EC/yö, yleisesti n. 100, niin nyt maksan 30. Toki saan mistä maksan, mutta tää on aika mukavan olonen mesta. Ollaan 5minsan ajomatkan päässä pienestä paakaupungista ylhäällä vuorilla keskellä ei mitään viidakon ytimessä. Kämppä on tällänen pieni talo, ulkona on suihku pihalla ja vessa mallia reikä lattiassa. Tän illan nukun sohvalla, mutta ens yöks pitäs saada omakin kämppä. Täällä on pari italialaista vähän vanhemman olosta reissaria kanssa. Saman tien toi äijä tarjos jotain paikallista, omista hedelmistä tehtyä, mehua ja lupautu kokkaileen rastojen kasvimässyjä jos vaan maksan ainekset. Lisäks äijä kun on jokapaikan höylä, niin maksua vastaan se on lupautunu ajaan mua ympäri saarta ja näyttään mestoja – vesiputouksia ja vaellusreittejä. Eiköhän, jos hommat menee vaan niinkun sunniteltu, tää 5 päivää oteta kaikki irti ja sitten takas Barbadokselle St. Lucian kautta takas rauhottuun viikoks ennen kun ”oikee” opiskelu alkaa.

Rodney Bay -marina

St. Lucialla rakennusbisness kukkii - eikä vaan kuvainnoillisesti. Ei vissiin oo hetkeen näitä taloja tehty - ja tälläsiä oli vaikka kuinka paljon. Lamako?

Ei paha mesta korjata autoa! Tai bussia siis. Koko saaren (ja muidenkin saarten) julkinen liikenne toimii tollasilla pikkubusseilla.

Gross Islet

St. Lucialla näin ennätyksen - 4 cruiseshippiä samaan aikaan (ja oli muuten neljä kans kun tulin takasin). Jokasessa suurinpiirtein 4000 henkee niin on toi Castries vissiin vähän täynnä sillon kun noi kaikki painaa maihin kerralla.

Meikän kämpän ympäristöä

Maanantai 14.1.2013 klo 15:56 – Sama random kämppä

Noi sai vielä illalla mun sängyn korjattua, eli sain jopa oman sängyn yöks. Nää ei vaan laita valoja ollenkaan pois päältä ja pitää radion päällä läpi koko yön kuulemma aina. Onneks nukun ihan missä vaan…

Anyway seiskalta ylös ja liikkeelle. Hain äijälle puolet sen masseista ja lähettiin ajaan, ensin botanical gardeniin mistä suunnattiin itä rannikolle. Kävi ilmi, että vaikka muutkin saaret missä oon ollu, on ollu selvästi Barbadosta vehreempiä (koko saari about samanmoista kun Barbadoksen itärannikko), niin tää on ihan käsistä-vehree verrattuna kaikkeen muuhun. Lisäks tää  on selvästi köyhemmän olonen ja selvästi enemmän Afrikka-viboja tulee täältä. En yhtään ihmettele miks täällä on kuvattu 3 vikaa Pirates of the Caribbeania. Varsinkin ne viidakkokohtaukset tulee elävästi mieleen kun ajelee läpi saaren, ja onhan täällä lisäks tietenkin hienoja biitsejäkin.

Ensimmäinen pysähdys oli Victoria Falls. Meinasin ottaa vaelluskengät, mutta onneks en ottanu. Sinne meni aika vaikee ”polku”, joka ylitti joen 7 kertaa. Siltoja ei tietenkään ollu. Eli autonlisäks piti jätkissä olla neliveto. Uimasortsit jalkaan ja nivusia myöten kahlaamaan sinne aina ja toivoo ettei osu niin liukkaalle kivelle että virta vie mukanaan.

Ylöskiipeys kesti jonkun tunnin ja jalat ja kädet rupes oleen aika finito kun päästiin mestoille, mutta olihan putous upee! Semi-korkee ja vehreyden ympäröimä niinkun vesiputoukset yleensäkkin. Totta kai kävin uimassa sen juurella ja muistin taas kuinka suuri voima vedellä on!

Takasinpäin olikin sit mielenkiintosta tulla kun rupes kroppa oleen ihan finito. Vaihdoin ihan suosiolla siitä, että yritin hyppiä kiveltä kivelle toisella mahdollisimman kuivana siihen, että otin tukevasti käsillä kiinni ettei virta vie mukanaan ja kahlasin aika paljon kivien välissä. Ei ainakaan sattunu, kun oli vähän sellanen olo, että jossain vaiheessa joku kivi on liian liukas ja luiskahtaa pahasti.

Oltiin tilattu rasta-äijiltä jotka pyöritti trekin-alussa kahvilaa ruuat, ja kun tultiin takasin niin ne oli vääntäny maukkaat kasvismätöt valmiiks, kelpas siinä syödä reggae- ja calypso-biisien säestyksellä mättää.

Tän jälkeen ajeltiin pitkin itä-rannikkoa seuraaville pysäkeille, muun muassa Lonely Planetin suosittelmat emerald-poolsit. Hienoja, mutta ei ne jotenkin ton ekan aika massiivisen putouksen jälkeen tehny enää vaikutusta. Jonain päivänä mennään kuulemma trafalgar-putouksille ja niiden sit kuulemma pitäis tehdä vaikutus.

Se, mikä teki vaikutuksen, oli täkäläinen käsistä oleva small-talk ja ystävällisyys liftareita kohtaan –kulttuuri. Vaikka oon vaistonnu paljon vihaa ympäri karibiaa (turismin ulkopuolla), jengi kun räjähtää ihan pienimmistäkin asiosita ja riidat kuulostaa tosi pahoilta, pienistäkin asioista mennään heti henkilöllisyyksiin (en sit tiedä onks se vaan kulttuurieroja), niin toisaalta täällä myös käytännössä eka auto otti liftarit tiensivulta kyytiin ja siinä sitten juteltiin niitä näitä ihan kun jengi olis tuntenu toisensa pitempäänkin. Periaatteessa tosi hienoo.

Pimp my ATM

Botanical Gardens. Canada oli lahjottanu St. Lucialle koulubussin ja yhden pahan hurrikaanin aikana sen päälle oli kaatunu Baobab-puu. Jälki ei oollu hyvää. Mutta puu jatko jotenkin ihmeellisesti kasvuaan kuitenkin vielä.

Kuten sanottu, Dominica oli pirun mäkinen ja vihree maa.

Mielenkiintosia (hienoja!) taloja oli paljon keskellä ei mitään

Täälläkin Cruiseshipit näytti luonnottoman isolta kaupunkiin nähden

Dominican itärannikko oli paljon tyynempi kun Barbadoksen, ja jopa vielä vehreempi ja täynnä jyrkempiä mäkiä

Cassava-pelto

Ja rastarant - ruuat tilaukseen

Joen ylittäminen oli paikka paikoin semi hasardia (ja märkää) hommaa

Mutta joki oli kyllä aika pirun upee!

Joku luola missä ilmeisesti Pirates of the Caribbeania oli jonkinverran kuvattu

Victoria Fall - tää oli kyllä kaiken ton kiipeemisen arvonen!

Ja se kuuluisa Rastarant

Emerald Pools

Suihku ja vessa

Kämppää - mun punkka oli tuolla ylhäällä

Ti 15.1.2013 klo 16:23

Jalat niin muusina! Viideltä aamulla ylös ja autolla kohti luonnonpuistoo. Oltiin siellä heti kun aurinko rupes nouseen ja tietenkin ekoina joten ei muuta kun käveleen.

Tänään suuntana oli Boilin Lake, maailman toisiks suurin vulkaaninen järvi heti Uuden-Seelannin vastaavanlaisen jälkeen. Lonely Planet sano että tiedossa on kuudentunnin mutainen reissu. Eikä se valehdellu, paitsi vähän otti yläkanttiin ton ajan.

Mun opas lähti vetään iha hirveetä vauhtia heti alkuun. Ei oo kuulemma pitkään aikaan kävelly (ja sen näki ulkomuodosta) ja nyt pitäs alottaa elämäntapa muutos ottamalla hiki pintaan. Lupaavaa… Mä päätin kuitenkin mennä omaa tahtiani enkä polttaa itteäni ihan loppuun heti, ei ollu kuitenkaan mitään tietoo minkälaiseks polku menis.

Alkuun käppäiltiin vaan mutasta polkua ylös ja alas. Missään vaiheessa ei oikeestaan menty tasasta, vaan kokoaika mentiin tosi jyrkästi ylös tai alas. Onneks sinne oltiin laitettu lautoja/tukkeja portaiks. Ainoo vaan, että metsähän on sademetsä, eikä nimi tuu tyhjästä. Vedettiin melkein koko reissu siis pienessä tihkusateessa. Muta ja silee puuhan on märkänä aika pirun liukkaita, joten kokoaika sai olla ihan pirun skarppina.

Siinä vaiheessa kun ruvettiin about tunnin kohdalla kiipeen korkeinta nousua ylös niin opas oli jo ihan finito ja kuulemma eilisestä kaatumisesta (sehän otti kun ylitettiin jokea vikaa kertaa eilen Victoria Fallseilla niin kunnon slämin perseelleen) rupes kroppa tuntuun. Vähän jännitti päästäiskö koskaan perille (ja takasinkin vielä). Sisulla mentiin kuitenkin ja päästiin vähän yli kilsan korkeuteen – melkein pilvien yläpuolelle – mistä teoriassa näkyis kaupunki. Tai näky se vähän, mutta kun täällä on kuulemma aina tällänen pilvinen keli niin aika heikoiks jäi noi pitkät näkymät.

Tästä eteenpäin polku olikin usein aika hasardia – välillä mentiin joenuomaa kiveltä toiselle, välillä pirun jyrkkää kallioseinämää (mistä samasta meni vesikin) ja välillä vaan muutenvaan hasardeja reittejä. Tänään oli todellakin kiitollinen siitä, että oli laittanu kunnon trekkaus-kengät eikä niitä flipfloppeja.

Kahden tunnin kohdalla päästiin ekalla vulkaaniselle mestalle. Laaksoista tuli savua – kuulemma suoraan kraatereista. Piti olla hullun varovainen kävellessä, kun välillä joku reikä saatto yhtäkkiä ruikata vaan saavillisen kiehuvaa vettä ylös ja siitähä ois oikeesti palanu pahasti. Samoin savukin oli aika kuumaa, ei kuitenkaan onneks polttavaa.

Puoltuntia vielä ja päästiin ite järvelle. Aika vaikuttava näky, ja se oikeesti kiehu. Tähän järveen ei ollu paljon asiaa. Vesi oli ihan valkosta kun siinä on niin paljon rikkiä tai jotain muuta. Ja Victoria Fallsit, missä oltiin eilen, saa vetensä tästä järvestä. Sen takia ne on kuulemma valkoset. Onneks vesi oli tosin jäähtyny pirusti matkalla alas niin en kiehunu elävältä eilen kun kävin uimassa niiden putousten alla.

Takasinmatka sama about kaks ja puoltuntia, tosin vikan puoltoista tuntia kävelin yksikseni. Siinä missä mä menin paljon mieluummin ylöspäin – siinä kun ei tarvinnu pelätä että vääntäis polven tai nilkan jos vähän lipsahtais – niin mun opas vaan rullas elopainolla meneen alamäkeen tuhatta ja sataa. Aina kun mentiin ylös niin katoin että selviääkö se ja heittelin meneen kevyesti alas, mutta kun lähdettiin tuleen alaspäin vikaa kertaa niin opas meni menojaan ja mä jäin yksin skarppaan mudan ja juurakoiden lomaan mun rikkinäisten nivelieni kanssa. Mitään ei kuitenkaan sattunu ja pääsin alas ilosesta (tosin jalat huus niveaa kun ei oo hetkeen tullu pidettyä mitään kenkiä – saati kunnon vaelluskenkiä – jalassa eikä käveltyä muutenkaan näin paljon).

Alhaalla oli Titou Gorge-putoukset. Putoukset itsessään ei ollu niin kovin hienot, ylhäältä näky peräkkäin kaks pientä putousta. Se, mikä niistä teki upeet, oli se, että sinne pääsi uimaan. Ne oli muutaman sadan metrin mittasen kuilun perällä. Kaks about kymmenmetristä kallioo parin metrin päässä toisistaan loi upeen solan mitä pitkin pääsi uimaan ihan putousten alle asti. Kohtuu upee kokemus! Vesiputouksissa on vaan usein, niinkun tässäkin tapauksessa, se ongelma, että vesi on pirun kylmää. Tääkin oli ehkä jotain 16 asteen pintaan – uitavaa, mutta kun kuuman haikin jälkeen sinne dippas ittensä niin kyllä siinä henki salpautu eikä ihan hirveen pitkään tehny mieli pulikoida. Onneks sinne tuli vulkaaniselta alueelta puro kuumaa vettä mistä muodostu kiva suihku. Luultavasti mun reissun ainoo lämmin suihku!

Nyt ollaan vaan kämpillä chillaamassa ja toi mun isäntä kokkaa mulle jotain luomusafkasta tehtyä kasvisruokaa. Kunnon rastamätöt tiedossa siis – tuoksuu herkulliselta ja toivottavasti myös on sitä. Rupee meinaan oleen aika kuolemannälkä ja väsy!

Alkuun polku oli aika helppoa, tosin mutasta. Maisematkin ihan OK heti alusta alkaen.

Reitti rupes hankaloitiin ja välillä muuttu hullun kyseenalaiseks

Kävellessä maisemia ei pystyny katteleen paljon kun piti kattella jalkoihin kokoaika. Onneks välillä muistin pysähtyä katteleen kun näkymät oli kohtuu päräyttävät!

Vulkaanisella alueella piti varoo oikeesti, koska noista montuista saattu ihan yhtäkkiä roiskahtaa päälle sangollinen keihuvaa vettä

Puhdasta juomavettäkin oli saatavilla kun tiesi mistä ettiä

Boiling Lake. Vesi oikeesti kiehu!

Vaihteeks yks vesiputous

Takaspäin mennessä polut oli välillä hyvin kyseenalaisia. Näinä hetkinä tää vesisade ei helpottanu asiaa yhtään ja osas kyllä olla kiitollinen siitä, että oli laittanu kunnon kengät kerrankin jalkaan!

Ja maisemat oli vaan entistäkin upeempia!

Titou Gorge - täälläkin kuvattiin kuulemma Pirates of the Caribbeania. En vaan tiedä yhtään mitä kohtauksia, ehkä niitä kun ne purjehti lumen läpi pelastaan Jackia kuolleista?

Koko reissun ainoo lämmin suihku! Kiitos vulkaaniselle lämmölle

Roseau

Keskiviikko 16.1.2013 klo 17:36

Ommuuten sit pohkeet ja reidet aika pirun jumissa eilisestä haikista! Kelasin että saisin kerrankin nukkua kunnolla kun ei pitäny alottaa tänään ihan niin aikasin. Mutta ei, joku jannu alotti viideltä aamulla trimmaan ruohoo. Ei siinä sit mitää, sama kai se oli nousta ja vetää aamupala nassuun ja eikun menoks. En tie mikä taas kesti, mutta island time on island time. Joskus ysin jälkee päästiin joskus liikkeelle ja ajeltiin länsirannikkoa pitkin ihan pohjoseen Portsmouth-nimiseen kaupunkiin tai johonkin vastaavaan.

Siellä on Indian River niminen mesta. Mulle on sanottu, että yks pääsyistä miks tää saari on niin vihree on se, että täällä on 200-300 jokea. Indian River on kuulemma kuitenkin ainoo mitä pitkin voi meloa ylävirtaan. Muissa on liikaa vesiputouksia tai kiviä. Sen takia Pirates of the Caribbeaniakin on kuvattua täällä (ne kohtaukset missä porukka menee sen poppas-naisen luo hakeen neuvoa tai muuta).

Syy miks vaihdettiin tän päivän ja huomisen suunniteltu ohjelma päikseen oli, että tänään täällä oli cruise-ship ja tietyt mestat on sillon aivan tukossa. Samasta syystä johtuen kaikki veneet oli jo menny kierroksen, ja seuraavaa olis saanu odottaa parikin tuntia jos kukaan säkällä ylipäänsä menis enää. Sain kuitenkin neuvoteltu hyvän opiskelijahinnan että meen yksin.

Tyyppi joka veti Barb Wire –nimisiä toureja otti mut kyytiin. Vaikutti pirun fiksulta rasta-äijältä – oli ollu mm. Divi –hotelliketjun markkinoinnin vastaava (Oltiin Bonairessa hienossa Divi-hotellissa) ja tiesi ihan pirusti tästä alueesta. Kuulemma, että pääsee vetään näitä toureja pitää olla College-tason tutkinto, ja sen huomas. Jannu selitti mulle pirusti paitsi alueesta ja sen luonnosta, niin myös maan historiasta (ja luultavasti sen tulevaisuudesta). Sen lisäks se tietenkin totta kai näytti mestat, missä Pirates of the Caribbean leffat oli kuvattu ja ainakin sen mukaan esim. Davy Jonesin ulkonäkö oli saanu inspiraatiota mangrove-puiden juurista ja muuta kaikkee pikkukivaa. Paras touri varmaan millä oon ikinä ollu.

Siittä ajeltiin kattelemaan Cabrit-nimiselle alueelle jotain linnaketta. Tykkejä ja kaikkee. Aika elitistiseltä kuulosti imperialisti-herrojen elämä olleen verrattuna tavallisten kansalaisten elämään.

Mun kuski meinas ajaa jo himaan mutta kysyin, että kerta ollaan täällä jo, niin eikö voitas tehdä jotain täällä puolella. Kello oli kuitenkin vasta yks. Päätettiin ajaa itärannikon kautta. Mestoilla oli mm. monta biitsiä missä Pirates of the Caribbeania oltiin kuvattu ja Carib-territory. Se oli melko mielenkiintonen!

Caribit, tai oikeelta nimeltään Kalinagot, on toinen paikallinen alkuperäisväestö, toinen puoli Amerintiaaneja. Hissan tunnin mukaan alun perin tänne tuli (stereotyyppisesti) rauhalliset Tainot ja sotaisat Kalinagot. Eurooppalaiset ajo Tainot kokonaan sukupuuttoon ja Kalinagojakin on jäljellä vaan murto-osa. Itse asiassa ”puhtaita” Kalinagoja on käytännössä vaan täällä Dominicassa ja täälläkin vaan about 3500 henkee. Ei siis ihan hirveesti populaatiosta, joka hallitsi yli puolta Karibiaa. Touri ittessään ei ollu ihan hirveen hyvä, mutta oli mielenkiintosta nähdä kuinka eri näkösiä ne oli ja kuulla hissan-kurssin asiat heimon menneisyydestä vähän eri valossa.

Kiva nimi tällä kaupungilla - Massacre (joukkomurha/teurastus). Viittas ilmeisesti colonialistien ja alkuperäiskansojen kohtaamiseen

Indian Heads -river. Täälläkin kuvattiin Pirates of the Caribbeania. Oli suhteellisen päräyttävä mesta kaikkine lintouineen ja muutamine fisuineen.

Ja tässä se kuuluisa puu, mistä kuulemma otettu Davy Jonesin ulkonäköön vaikutteita

Cabritsin linnoitus

Banaaniviljemä

Näkymä raflasta, ei paha vai?

Ja näkymä kämpän terassilta. Kelpas lukee kirjaa ja chillata!

Torstai 17.1.2013 klo 15:56

Vika päivä/ilta Dominicalla, ja ehkä ihan hyvä niin. Rupee meinaan oleen aika loppu pikkuhiljaa, mutta onhan tässä tullukkin ihan hulluna tehtyä.

Toi mun opas/kuski/isäntä meni eilen niihin Calypso-kemuihin ja mä lähdin totta kai mukaan. Joku mimmi vaan kielsi sitä pajauttamasta ja sehän totteli, mikä ei sitten ollu niinkään hyvä juttu. Normaalisti se vetää kuulemma vaan yhden pienen spliffin ja ostaa pullon vettä ja vetelee koko illan sillä. Nyt sitten se veti ihan tajuttomat kännit ja ei todellakaan ollu kunnossa ajaan. Onneks mä yritän tällä lomalla vältellä tota rommia, Barbadoksella kun sitä ”joutuu” ottaan kuitenkin ihan liikaa. Ajoin meidät sit kotiin.

Tänään aamulla ei mitään toivoo saadakkaan tota aikasin hereille. No ei se niin paha juttu sinäänsä ollu, kun tällä saarella tuntuu aina satavan öisin ja aamupäivisin on vielä pilvistä ja satelee. Kybältä sain sen sitten ylös ja liikkeelle vihdoin.

Ekana etappina Trafalgarin tupla-vesiputoukset. Tänäänkin tosin oli cruise-ship maassa joten jengiä oli kuulemma hirveesti. Ei sitä mun mielestä ihan hirveetä määrää tosin ollu verrattuna normaaleihin turistinähtävyyksiin eri puolilla maailmaa. Ainoo ihmeellinen asia oli, että ilmeisesti cruise-shipeiltä ei saa kun lisensoidut autot viedä porukkaa, joten jokapaikassa oli poliiseja. Mun kuskihan ei oo lisensoitu niin kokoaika hirvee kuumotus että oonko laivoilta. Kun en ollu niin homma oli OK, mutta hirveesti joutu selitteleen.

Putoukset sinäänsä ei ollu mitkään hirveen ihmeelliset verrattuna edellisiiin. Olihan se ihan sikahieno nähdä 2 isoo vesiputousta vierekkäin kunnon vehreyden ympäröimänä, mutta näitä on tässä nyt muutaman päivän aikana nähty enemmän kun tarpeeks. Lisäks keli nyt oli vähän mitä oli – ei sitä turhaan kutsuta sademetsäks. Sen takia ei voinu edes kiivetä ihan putouksille asti ja mennä uimaan sinne, kun usein sateiden aikana/jälkeen iskee niin sanottu flash-flood, eli hyökyaalto vetää alaspäin pitkin jokee. Ei viittiny ottaa riskiä.

Seuraavana vuorossa oli Champagne-reef. Hieno koralliriutta jo sinäänsä ja erikoisen tästä tekee se, että tääkin sijaitsee vulkaanisella alueella. Niinkun muualtakin, täältäkin tulee kuumaa vettä/ilmaa ylös, ja sen takia näytti että uis shamppanja-lasissa kuulemma – siitä nimi. Sikahieno riutta snorklata muutenkin, varsinkin kun aurinkokin tuli vihdoin esiin. Hulluna kaloja ja hienot korallit, ja sitten kun siihen lyödään tää ihmeellinen ilmiö eli pohjasta tulevat ilmakupla-vanat niin yks reissun parhaista snorklauksista, ja vieläpä ilmanen kun oli omat kamat mukana.

Hyvät (ja halvat, ihme kyllä) mätöt naamaan sukelluskoululla ja samalla sai suihkutettua suolat pois ja kohti vikaa mestaa eli Scotts Headia tai joku vastaava. Tollanen niemenkärki ihan saaren eteläkärjessä missä Atlantti ja Karibian-meri kohtaa. Ite mesta ei ollu niin hieno, mutta viereinen kalastajakylä, joka oli rakennettu kapeelle niemenkärjelle joka erotti siinä kohtaa Atlantin ja Karibian-meren oli aika siisti näky korkeelta Scotts Headin päältä. Lisäks ylhäältä näky ihanan turkoosi vesi ja hienot riutat joten otin vielä pikaset snorklaukset ennen kun ajettii kämpille. Nyt pitäs jotai ruokaa tehdä ja pakata ja huomenna olis tarkotus ottaa lautta takasin St. Luciaan ja keretä vielä illaks Gros Illetin Pop Up –kemuihin, eli joka perjantaisiin katubileisiin. Vähänniinkun Oistins Barbadoksella, mutta nää on vaan aidosti kaduilla niin, että kaikki liikenne joudutaan sulkemaan.

Trafalgar falls

Ja tän takia ei uskaltanu ikävä kyl mennä pitemmälle

Riutta oli siis ihan kohtuu upee muutenkin, mutta se mikä siitä teki erikoisen oli vulkaaninen aktiivisuus. Vähän kun shampanja-lasissa olis uinu ja toi alue oli kivasti aika paljon lämpösempää kun muualla! Oli vaan jännä miten tää riutta loppu yhtäkkiä kun seinään. Ei mitään käryä mistä se johtu

Scotts Head ja näkymää sieltä

Lauantai 19.1.2013 klo 21:37 – Alexanders Guesthouse, Gros Islet, St. Lucia

Tää on siis varmaan tän tän tripin vika blogimerkintä. Huomenna aamulla meinaan pitäs lentää takas Barbadokselle arkeen ja ruveta säätään koulu ja sukellushommia sielä.

Eilen siis aamulla mun isäntä heitti mut lautalle ja vedin sillä yli Dominicalta tänne St. Lucialle. Lautasta sen verran, että mähän valitsin tän reissun alun perin sen perusteella, että täällä pääsee liikkuun veneillä eikä tartte istua lentokentillä. No Grenadassa/St. Vincent ja Grenadiineilla homma meni just niinkun halusin, ja enhän mä nytkään ottanu lentoja, mutta toi lautta vastas aika paljon lentokenttää kaikkine härdelleineen. Piti olla parituntia etuajassa, seistä jonoissa, mennä turvatarkastuksista läpi yms. Ainoo vaan, että vesipullot sai ottaa mukaan (nekin tosin piti ottaa pois repusta ja näyttää turvatarkastuksessa, mutta yhtäkaikki ne sai mukaan).

Toi Express Des Iles on vissiin Martiniquelainen firma, ja Martiniquellahan puhutaan ranskaa. Oli jännä huomata, että kuulutukset oli aina eka ranskaks ja vasta sitten englanniks (ja siitä aksentista ei sit saanu sanaakaan selvää…), leffat oli dubattu ranskaks ja välipala-automaatti toimi euroilla. Ei siis välipalaa mulle, eihän mulla tietenkään ollu yhtään euroa meinaan mukana. Lisäks jopa puhelimeen, mihin tulee aina Soneralta viesti että mitä roaming missäkin maassa maksaa, tuli viesti, että roaming EU-maiden sisällä maksaa tän ja tän verran. Whaaat?

Pääsin passintarkastuksesta läpi, sain kamat ja kävelin dösäpysäkille. Kivasti ruuhka-aikaan, voi uskoo kuinka kiva on painaa pikkubussille ruuhka-aikaan kaikkien reissukamojen kanssa. No ei reissu ollu onneks alle kun tunnin ja makso 2,5 täkäläistä taalaa kun taksi olis maksanu yli 60 dollaria. Pääsin perille ja guesthousesta oli mulle huone varattuna ja sain kunnon suihkun ekaa kertaa hetkeen. Kävin myös kattomassa Gros Isletin kuuluisat Jump Up –partyt. Oli siisti nähdä kun kadut oli kiinni, ihan törkeen isot kajarit tukki tiet ja jengi kittas rommia. Ei jaksanu palloilla hirveen pitkää kyllä kun väsytti, mutta oli hieno nähdä tääkin setti!

Tänään sitten kävin kattelemassa vähän Castriesia, pääkaupunkia. Lauantai kun oli, niin enimmät kaupat oli kiinni. Se ei kuitenkaan tarkottanu, että kaupunki olis hiljanen. Lauantaimarketit oli vallannu aika monta katua. Tuli jotenkin tuttu ja turvallinen olo, vähän kun olis ollu takas Afrikassa. Musa oli kaoottista ja jengi myi mitä vaan Cassavasta alusvaatteiden kautta kenkiin ja ite poltettuihin CDeisiin. Ainoo ero oli vaan, että täällä oli jotenkin vähemmän kaoottista kun Afrikassa ja jengi myi myös törkeen hienoja koruja ja läppäreitä sun muita kaduilla.

Huomenna sitten pitäs ottaa tosiaan aamulla lento takas Barbadokselle eli kotiin. On siis taas aika ottaa itteensä niskasta kiinni ja mennä takas kouluun. Tai no, maanantai on onneks pyhä, eli huomenna sunnuntaina joutuu varmaan lähteen vähän katteleen rommia taas kavereiden kanssa. Muutama vaihtari tulossa takasin ilmeisesti vaikka enimmät menikin kotiin.

Castriesin lauantaimarkettia