Enhän mä mitään blogia oo saanu aikaseks kirjottaa koko kesänä, niin hirveellä kiireellä sykkiny koko ajan. Muutama pieni reissu tuli kuitenkin heitettyy. Ensin juhannuksena tuli käytyy Allegrolla Pietarissa missä serkku oli kesätöissä - trippi joka piti vetää jo edellisenä ketänä mutta ei tullu kuitenkaan tehtyy. Samaisen serkun kanssa oltiin pitepään jo puhuttu, että pitäis tehdä joku roadtrip Suomessa. Kun elokuussa tarjoutu kuitenkin heti töiden loputtua tilaisuus ajaa kaverin auto Tallinnasta Itävaltaan ja lentää takaisin, niin tottakai siihen oli tartuttava. Oli ihan hullun hauska reissu, vaikkakin niin hektinen. Kameraa ei oo taaskaan tullu pidettyä mukana, mutta onneks uusissa iPhoneissa on paremmat kamerat kun mun vanhassa pokkarissa niin näistäkin sai koottua jonkun random kuvakollaasin.
Tästä se kaikki lähti! Venäjällä tulis salee käytyy muuten useemmin, mutta viisumit (ja Allegrokin) on ihan hullun kalliita!
Viipuri junan ikkunasta - vaikutti kivalta kaupungilta näin ikkunasta nähtyny. Mutta eiks mikä vaa kaupunki toisaalta vaikuta kesäsessä auringonlaskussa siistiltä?
Keilarata vessassa?
Moika
New Holland oli paikallinen nuorten hengailumesta. Että olisit yhtään kukaan, niin tuolla kuulemma pitää käydä näyttämässä naamaansa aina. Supersiisti mesta tossa keskellä kaupunkii jossa oli paljon nuoria hengailemassa. Mestoilla oli mitä vaan juhannuskokosta, baariin, nurmikon kautta säkkituoleihin ja keikkalavaan. Lisäks sinne oli just ilmaantunu tämmönen upee pooli skedettäväks - ja mähän osuin paikalle just Go Skateboarding -Day:nä. Siellä sitten rullailtiin uusien Venäläisten kavereiden (jotka ei puhunu sanaakaan Englantia, enkä mä Venäjää - onneks skeittaus yhdisti elekielen kanssa riittävästi) kanssa ja kuunneltiin vieressä olevaa keikkaa!
Ja tottakai sitä piti lähtee vähä ulkoileen Pietarissakin! Mun serkku Roope oli onneks ollu jo mestoilla ja tiesi mestat ja tunsi ihmiset. Alotettiin ottamalla metro kaupungin johonkin laitamille Dunes nimiseen "biitsibaariin" joka tuntu olevan paikallinen Oistins - kaikki jotka sielä oli tuntu käyvän joka perjantai paikalla. Mesta oli jonkun ilmeisesti Britin omistama, joten siellä osa jengistä puhu jopa englantia ja mestoilla oli mitä vaan riippumatosta hiekkalaatikon kautta pingispöytään ja uima-altaaseen. Alkoholin lisäks mestoilta sai hyvää ruokaa. Dunesista käveltiin viereiselle teollisuus alueelle missä oli random olohuoneen kokosia baareja teollisuushalleissa (kuva ylempänä). Tyylinä oli venäläisittäin shotti Vodkaa per baari ja seuraavaan baariin. Siittä otettiin käsitaksi - venäjällähän kun menee vaa kadun kulmaan ja nostaa käden pystyyn niin kaikki autot (vanhat Volgat mukaanlukien) on takseja - Dumskayalle. Dumskaya on paikallinen katu ihan keskustassa missä oli turistienkin löydettävät baarit. Siitä siirryttiin taas hyvin hämmentäville mestoille Kirilin johdattamana. Baareihin jotka meni talojen kivijalkaan ja joihin on oikeesti mahdotonta löytää ilman paikallista opasta. Paikallinen tyyli oli edelleen ottaa shotti vodkaa per mesta ja vaihtaa seuraavaan, kunnon bar-hopping, ja tää oli ilmeisesti ihan normaali käytäntö. Lopulta päädyttii Bermudan Kolmio -nimiseen baariin josta toi vika kuva on, ja ilta oli kuulemma tyhjä. Ihan järjetöntä mikä meininki näis baareissa oli (eikä edes käyty kertaakaan yhdessäkään yökerhossa!). Ainoo vika vaan oli että sisällä sai polttaa joka paikassa, ja lähes kaikkihan poltti, niin sitten oli kivasti pää kipee ja kaikki vaatteet haisi röökiltä.
Tottakai Iisakin kirkko ja muut hienot pytingit kuten Hermitage piti käydä katsastamassa. Mun into ei riittäny meneen yhteenkään sisään tosin, mutta onhan ton kaupungin arkkitehtuuri aika pirun hienoo! Lisäks koska oli keskikesä ja ollaan melko pohjosessa, niin keskiyölläkin (joki-kuva otettu about varttia vaille keskiyö) oli valosaa!
Tikkurilan asemalla vaihtamassa Allegrosta iki-ihanaan VRään takas Tampereelle
Kuten tosiaan mainitsin, niin saatiin mahdollisuus ajaa kaverin auto Tallinnasta Insbrukkiin. Ikävä kyllä oli vähän tiukka aiktaulu kun piti olla eka töissä ja sen jälkeen piti keretä kaverin häihin takas Tampereelle. Myöskään Baltiaan ei kuulemma uskalla jättää ulkomaisissa kilvissä olevaa autoo oikein yöks, kun siellä varastetaan autoja niin usein, joten painettiin sitten ensimmäinen 1600km, 18h, yhteen soittoon Tallinnasta Berliiniin, nukuttiin 4h autossa ja jatkettiin Bohmteen, missä meidän kaukaisilla sukulaisilla on Guesthouse. Kaiken kaikkiaan upee reissu, mutta ens kerralla ainakin tuplasti enemmän aikaa!
Tästä se lähti - laivalla eka Stadista yli ja mun eka kerta Tallinnassa!
Ensimmäinen kusistoppi jossain 250km keskelle Latviaa ja auto ei käynnisty vaikka kuinka kääntää avainta. Työnnettiin auto pieneen ylämäkee ja yritettiin kaksin mäkilähtöö - ei lähteny. Joku (aksentista päätellen) Italialainen moottoripyöräilijä tuli apuun ja yritettiin kattella öljyä, sulakkeita yms. mutta eihä me niistä mitää ymmärretä. Uus yritys työntää autoo käyntiin ja tällä kertaahan se lähti. Motoristin neuvo oli "Don´t stop!" ja eihän me niin tehtykkään. Ideana oli, että etitään eka mäki vähän matkan päsätä ja katotaan olisko akku loppunu vaan ja nyt latautunu mutta niin, että saadaan auto mäkilähdöllä käyntiin jos se ei käynnisty avaimesta. Ideana hyvä, kunnes tajuttiin että eihän koko Baltiassa ollu yhtään mäkee. Eka mäki johon uskallettiin pysähtyä (meidän reitin varrella) löyty sitten tosiaan Berliinistä. Ja lähtihän se auto käyntiin sitten lopulta ja voitiin nukkua yö rauhallisin mielin (rauhattoman kadun varressa autossa).
Latvissa ja Liettuassa oli liikenne melko hurjaa... Kaistoja oli kaks mutta oli ihan normaalia, että vastaan tuli 2 rekkaa vierekkäin. Noh ei siinä muuta kun piennar vaan käyttöön! Lisäks jos jätti suomalaisen turvavälin niin siihen kyllä änki joku - yleensä rekka.
Roope ja liettuan ruuhka
Kartanlukija - ihme kun ei eksytty! (Oikeesti vedettiin aika paljon näin - toinen nukku kun toinen ajo niin pystyttiin vetään koko 18h yhteen soittoon aika helposti)
Kun Viro, Latvia ja Liettua oli melkein ihan tasasta ja mitäänsanomattoman masentavaa, niin heti kun ylitettiin raja Puolaan niin rupes oleen mäkee ja tie kiemurteleen. Jopa Roopee rupes kiinnostaan!
Alkumatka Puolan puolella ei tosin ollu ihan sitä motaria mitä odotettiin Via Balticalta
Ja sittenkin kun päästiin motarille (Varsovasta Saksan rajalle oli vähintään 2 kaistasta motaria missä rajotukset tais olla 140km/h koko matkan) niin puski tommonen ihan pikkunen ukkonen päälle ja näkyvyys oli aika minimissään. Meinas ruveta hapottaan kun matkaa oli takana se 13h ja navigaattori lupaili vielä 5h eteenpäin
Saksalaista tuulivoimaa
Painettiin tosiaan morjestaan sukulaisia kun tää hotelli pienessä Bohmten kylässä ei kiertäny kun 500km, ihan peanuts tässä matkassa kun kerrankin oltiin näin lähellä. Autossa nukutun yön jälkeen sänky oli aika luksusta - samoin kun aito, hyvä Saksalainen ruoka!
Siittä kunnon Saksalainen Barbeque. Täällä on ihan turha ees yrittää esittää kasvissyöjää - lihaa ja olutta ei säästellä
Illan lopuks autossa takas hotellille oli näinkin skarppi tunnelma
Käytännössä samantien Saksan ja Itävallan rajalla rupes näkymään Alpit
Insbruk oli supermukavan olonen kaupunki. Joka puolella näky vuoret, vanha kaupunki oli hieno, ruoka oli hyvää, ilma puhdasta ja 130 000 hengen kaupungissa on kuulemma 35 000 opiskelijaa. Jos pystyisin laskemaan vielä, niin olisin melko varmasti tuolla!
Tottakai kun oltiin alpeilla niin piti vähän käydä jollain vuorella! Etittiin tommosta Kabiini-hissiä ja lähdettiin seuraamaan kylttejä keskustasta ja oltiin varmaan jo puolivälissä vuortta ylös autotietä pitkin kun päädyttiin tommoselle trekkaus-polulle. Meillä ei ollu yhtään vettä mukana ja molemmilla superhuonot kengät. Tultiin siihen tulokseen, että oltais päästy helposti ylös, mutta jos sieltä ei saa vettä, niin alastulo olis voinu tehdä tiukkaa. Käännyttiin siis takasin ja etittiin se hissi millä mentiin ylös lopulta johonkin about kahden kilsan korkeuteen pällisteleen maisemia. Vähän meinas hapottaa darrassa ja noissa korkeuksissa! Mutta ainakin ilma oli puhdasta ja mieli sai levätä.
Inbrukissa on ymmärretty kaupunki arkkitehtuurin päälle! Ihan kaupungin ydinkeskustaan on tehty puistomainen alue, joka on tarkotuksella muotoiltu skeitattavaks. Alue tosin ei näytä perinteiseiltä skeittipuistolta, vaan aika tyylikkäältä oikeestaan, eikö? Vessat oli sijoteltu kätevästi maan alle ja nuoriso (ja vähän vanhemmatkin ihmiset) viihty yhtälailla samassa mestassa - kenenkään valittamatta skeittareista! Tästä vois moni kaupunkisuunnittelija (ja etenkin päättäjät) ottaa oppia!
Matkalla Insbrukista ja Munchenin lentokentälle pysähdyttiin Achensee-järvelle uimaan. Vesi oli kristallin kirkasta ja yllättävän lämmintä! Ihmeteltiin, että johtuuko darrasta vai väsymyksestä kun kroolaaminen pisti hapottamaan. Myöhemmin kävi ilmi, että järvi on yli kilsan korkeudessa, joten sillä(kin) oli varmaan vaikutusta (ainakin osittain).
Finnair - Illaksi kotiin! (Itseasiassa otettiin kentältä bussi Tikkurilan asemalle, juna Tampereelle ja käveltiin Roopen kanssa asemalta suoraan yökerhoon koska sattu olemaan Blockfestit, mutta ne tarinat jää varmaan toistaiseks Blogin ulkopuolelle...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti