Makan blogi: The Monsoon season

IIPS – Su 31.7.2011 klo 19:33

Ollu hetken hiljaiseloo, mutta se johtuu siitä yksinkertasesta syystä ettei mitään oo tapahtunu. Lähinnä koulua, opiskelua ja pänttäämistä, välillä vähän syömistä. Koulun safka rupee tuleen pikkuhiljaa koulusta ulos – toistaiseks JOKASELLA lounaalla ja illallisella on ollu samaa settiä. Ei siinä, onhan riisi ja curry sekä vaalee leipä hyvää, mutta…Torstaina saatiin sen verran jännitystä elämään että käytiin jollain jäähyvisillallisella jo valmiiks – upee kurssi kun briiffaus tulee 4 päivää myöhässä ja lopettajaiset pidetään 1,5viikkoo etukäteen. Meidät bussikyydittiin johonkin hotellille, mikä oli niin hieno että normaaleissa olosuhteissa en edes kattois sinnepäin. Siellä sitten painettiin eka alkumaljat (alkoholittomat koska ei tiedä kuulemma ikinä miten ihmiset käyttäytyy alkoholin alaisena) ja tarjoilijat tarjoili meille erilaisia alkupaloja – mm. kalapuikkoja. Onneks oli oikeesti hyviä Inkkari kasvismättöjäkin. Buffet oli kuitenkin pettymykseks melkein samanlainen kun koululla, ”jee”. Ihan pientä eroa oli joka toi vähän virkistystä.

Tää viikonloppu on sitten poikennu viime viikonlopusta siinä että on satanu kokoajan. Itse asiassa niin paljon että paikalliset on huolissaan että pian tulvat rupee oleen oikeesti vaarallisia. Eilen aamullakin totesin että sataa – en siis jaksanut vaivautua aamupalalle tahi mihinkään vaan chillasin – lueskelin ja kattelin leffoja. Toimi. Tänään päätin kuitenkin että on pakko tehdä jotain, ja kun aamulla ei satanu niin lähin messiin kaupunkiin. Otettiin tunnin juna victoria stationille ja todettiin että junamatkan aikana oli ruvennu sataan niin paljon ettei meillä oo mitää asiaa Elephant-islandille mihin haluttiin. Lisäks joku mimmi tiesi kertoo että veneet, jotka on pieniä ja virrat voimakkaita, ei luultavasti liiku mihinkään koko monsuuniseasonin aikana. Noni, se siitä sitten. Hetki fundeerattiin ja Virpi ja Kaisa päätti lähtee ostarille mutta meikää ei oikein napannu toi shoppailu tai ostaritouhu muutenkaan. Onneks ei muitakaan, joten lopun porukan kanssa suunnattiin Sanjay Gandhi Rashtriya Udyan national parkkiin. Ainakin sen oppii täällä että matkat kestää – tääkin matka kesti varmaa pari tuntia muutamalla junan vaihdolla mistä sitten otettiin Riksa naurettavaan 11rupian hintaan portille. Siinä sitten hetki fundeerattiin sateessa että mitähä helvettiä kun kaikki seiso jonossa, mutta ilmeisesti se oli jono luolille meneville busseille. Hymyiltiin nätisti ja onnistuttiin painaan seisomapaikoille yhteen täyteen bussiin missä mulle, ei tytöille vaan mulle, tarjottiin useempaankin otteeseen istumapaikkaa. Nice. 20minsan ajon jälkeen päädyttiin jonkun meän alle mihin meidät jätettiin. Muut ajo ylös, ei voinu ymmärtää miks bussit ei ajanu mutta se selvis kyllä myöhemmin. Vettähän sato mutta ei kai se haitannu, ei onneks ollu kylmä. Luolat ei ollu ihan mitä odotin, mutta olihan ne hienot kuitenkin! Enemmän fiilistelin kaiverukksia niissä, vähän kun ne mistä on nähny lähi-idästä kuvia. Lähettiin kiipeen ja jostain yli sadasta luolasta kerettiin näkeen ehkä 7, mutta maisemat oli upeet! …ja kalliot helvetin liukkaat ja vaaralliset. Sen lisäks mestoilla oli joku joka laski kallioita alas missä paikalliset käyttäyty kun parhaassakin vesipuistossa! Oli siisti nähdä miten paikalliset viettää sunnuntaitaan, koska yhtään länkkäreitä ei näkynny mestoilla. Takaspäin tullessa yritettiin jonkun random bussin kyytiin ja lopulta päästiinkin, ihme. Se oli joku air indian –virkistyspäivä poppoo jotka oli ollu haikkaamassa. Samalla selvis myös se, miks edellinen bussi ei ajanu ylös asti: mitään säännöksiä autojen pysäköimisestä ei ollu joten niitä oli ihan missä vaan. Kaikki bussin äijät, minä mukaan lukien, hyppäs pois autosta ja käveli edeltä estäen vastaantulevaa liikennettä ajamasta pitemmälle aina että bussi pääsi johonkin missä mahtu ohi. Sen lisäsk pari pysäköityy autoo oli niin pahasti edessä ettei bussi mahtunu ohi. No äijäporukalla siirrettiin niitä hieman ja noin, problem solved. Muutaman kilsan matkaan meni yli 1,5h mutta oli ihan mielenkiintosta. Riksassa asemalle nähtiin vielä Norsu keskellä tietä, wtf? Onneks, koska haluttiin myös tiikeri yms. safarille, millä oli kai oikeestiki likat nähny eile kaikkee villielämää ja me kerettiin näkeen vaa apinoita eikä keretty koko safarille. No onhan noita tullu nähtyy ennenkin ettei sen puoleen, tää oli ihan riittävän mielenkiintosta. Otettiin juna yhelle asemalle missä ostettiin ruokaa, tai muut kerkes ostaan jonkun paketin keksejä mut mä otin jotain mielenkiintosia kökköjä, samalla kun juna oli lähdössä ni kereksin justiinsa ottaan vie vaihtorahat ja hyppään liikkuvaan junaan, tää on hyvin mielenkiintosta. No kököt oli kyllä sen arvosia! Seuraavassa junassa koinkin sitten suorimman iskuyrityksen mitä oon koskaan kokenut mieheltä, hyh. Ekaa kertaa pitkään aikaan oli vähän tukala olo kun jannu rupes eka kyseleen kaikkee ihan basiccia mutta pikkuhiljaa homma meni aika henkilökohtasiin kysymyksiin ja lopulta vähä silittelyyn ja perseen puristeluun. Lopulta se kuitenkin totes että tää on sen asema ja että mun on seuraavana, ihan ilosesti ja avuliaasti, whot? No parilla vaihdolla vie bäkkii omalle asemalle ja kämpille. Vika juna oli nii täynnä että vaikka rupesin yrittään ovelle pari pysäkkiä ennen omaa ni en päässy vaan lensin otisela puolelta ulos – väärälle puolelle ja hirveeseen rankkasateeseen. Eikait siinä. Aseman pihalla oli kuitenkin reilusti yli nilkkoihin vettä, pikkuhiljaa rupee tajuaan monsuunikauden ja sen mitä paikalliset meinas sillä että kohta tulvii ja pahasti jos tää tahti jatkuu…

Tuttuakin tutumpaa näkymää junamatkoilta. Ja tää ei vielä edes oo kovin kaoottista tai likasta

Ei ihme että junamatka kesti hetken pitkää kun otettiin näköjään pikku kiertotie vapauden ja urheuden -maan kautta...

Luolat oli tosiaan vähän erilaiset (ja täydemmät) kun mitä odotin, mutta ihan fiinit. Tässä eka

Ja toka, missä Indiana Jones? Näitä olis ilmeisesti tullu aika paljon hienompiakin vastaan sikäli mikäli olis ollu aikaa käydä vähä pitemmällä haikkaamassa