19.1.2010 klo 17.03
Noniin, selvisin Noosasta tänne Hervey Bayhyn ja ehdin jopa ajoissa briiffaukseen. Huomenna ollaan siis menossa Fraser Islandilla, maailman isoimmalle hiekkasaarelle – itsenäinen 4wd safari. Majotun samassa huoneessa kahden ruotsalaisen mun ikäsen äijän kanssa jotka tekee tän ja vielä Whitsundays sailinginkin mun kanssa samaan aikaan, eli niiden kanssa reissataan nyt. Tossa äskön käytiin läpi perusshetit, selvitettiin ruakahommat yms. Todettin että meidän lisäks kaikki muut on Jenkeistä tai Canadasta, eli mun, Petterin ja Perin lisäks kukaan ei oo IKINÄ ajanu manuaalivaihteista autoa. Tässä poikkeustapauksessa käy ilmeisesti niin että meidän annetaan ajaa, varsinkin kun oon ainoo jolla on virallisesti täällä ajamiseen oikeuttava kansainvälinen ajokortti. Katotaan mitä tulee, 3päivän ja kahden yön selfdrive ihan helmen olosen jengin kanssa kuulostaa kyl ihan siistiltä, varsinkin kun kuunteli noita juttuja kaikista upeista järvistä, haista yms. Mitä tuolla saarella pitäs olla!
22.1.2010 klo 18.31
Fraser Island, eli siis 3 päivää ja 2 yötä (mikä tekee ehkä n. 8h maksimissaan unta) takana, olihan toi aika upee reissu! Yritetääs edetä tässä taas suhteellisen kronologisesti että saan ajatukset pysymään kasassa. Eli siis ekana aamuna kun heräiltiin täällä hostellissa vie ni alko jo aikaset herätykset. Kuudelta ylös ja auton pakkaus, minkä jälkeen joku Mexikolainen äijä joka puhu järjettömän huonoo englantia piti meille briiffauksen, josta kukaan ei oikeestaan ymmärtäny mitään, ja anto meille vieläkin epäselvemmän kartan. Kaikille meinas hajota aika huolella pää kun se selitti kaiken turhan ja kun kyseli jotain olennaista niin vastaus oli että ”nyt hiljaa!”. No päästiin aamupalan jälkeen liikkeelle, ajettiin satamaan ja otettiin puolen tunnin lautta mestoille, missä kytkettiin sit nelivedot päälle. Autona toimi korotettu Landcruiser – 2 henkee edessä ja 8 takana ja kamat korotuksessa, eli oli aika top heavy auto. Lähettiin ajaan ja todettiin että ei siellä todellakaan olis mihinkään päässy ilman nelivetoo, hiekkaa oli niin paljon. Aluks kaikki ajo hyvin pitkälti letkassa ja kun joku juuttu, niin kaikki joutu pysähtyyn, ,mutta lopulta päästiin letkasta eroon kun jengi karkaili omille poluilleen. Itekkin juututtiin yhteen ylämäkeen ja todettiin että kokeillaan tyhjentää renkaista ilmaa, meille oltiin annettu jopa painemittari sitä varten – ja kas vaan sehän toimi! Loppuaika ajettiinkin sitten aika tyhjillä renkailla, mutta eikö niin kuulukkin tehdä syvässä hiekassa? Eka pysähdys oli n. Tunnin ajomatkan päässä lautalta järvi nimeltä lake Mckenzie tai joku vastaava. Tässä vaiheessa ruvettiin pikkuhiljaan tajuamaan että osa likoista on aika lyijyä, kun ne rupes valittaan jo tässä vaiheessa että tiet on kuoppasia ja että ne on saanu riittävästi. No päästiin järvelle mikä oli ihan tajuttoman upee – hiekkaranta joka syveni aika äkkiä ja kirkasta makeeta vettä. Itehän kyllästyin tähän aika nopeeta mutta likat rauhottu jonkin verran. Sit ajettiin johonkin keskusmestalle, about tunnin kierto, kun parin muijan oli PAKKO päästä kauppaan että sai sipsejä ja jotain muuta, päätettiin sit syödä lounas siinä samalla ja tehtiin voileivät siinä (jotka tosin ei kelvannu tytöille vaan ne osti mieluummin pikaruokaa). Kamat ja retkitarvikkeet piti aina pakata tietyssä järjestyksessä mikä oli suhteellisen rasittavaa, kun ne piti aina lastata autoon sisään ja nostaa sitten ylös, mutta siihenkin tuli aika nopee rutiini. No ajettiin siitä sitten rannalle ja rantaa pitkin ylöspäin aika pitkälle kunnes leiriydyttiin ja pystytettiin teltat, tehtiin hampurilaisia ja salaatti, uitiin ja juotiin vähä Goonia. Niin hullun upeeta kun tuuli piti hyttyset loitolla ja valoa ei ollu lähimaillakaan niin oli ihan uskomattoman hieno tähtitaivas! En ees muistanu että noin paljon on tähtiä! Totesin että en tosiaan jaksa mennä 2 muun hengen kanssa pieneen telttaan vaan fiksuna kiipesin autoon ja kamahyllylle. Kun nukku skidissä sikioasennossa niin se oli yllättävän mukava siitäkin huolimatta että alusta oli vaneria, mutta luksuksena se että nukuin huppari päällä ja oli sopiva ja jengi teltoissa nukku t-paidat päällä ja kuoli kuumuuteen kuulemma. Aamulla käytiin vähä uiskentelemassa Steven kanssa kun muut vielä nukku ja tehtiin aamupala minkä jälkeen herätettiin jengi syömään ja pakkaan teltat. Kun saatiin kamat kasaan ni lähettiin kohti Happy Valleyta jossa otettiin vessapysähdys ja täytettiin cooler-boksit jäällä sekä vesitankit (juoma vettä ei ollu enää aamulla ollenkaan jäljellä koska tyttöjen oli aivan pakko pystyä pesemään hiukset illalla johon he sitten käytti kaikki meidän juomavesivarat). Vaikka oltiin yritetty lähteä aikasin liikkeelle niin ei oltu päästy riittävän aikasin koska likoilla meni tunti meikkaamiseen (Kyllä, ilmeisesti oli aivan pakko meikata kunnolla ennen kun voi lähteä vaeltelemaan maailman isoimmalle hiekkasaarelle, ja minihamehan on paras vaatetus kiipeillä korkeseen autoon ja hiekkadyyneille?) niin ei pystytty nousuveden takia ajaan rannalla. Suolavesi pilaa auton joten siihen ei saanu osua tai menetti pantin ja monessa kohtaa kalliot tuli niin lähelle vettä ettei välistä mahtunu ajamaan turvallisesti. Tän takia jouduttiin sitten ottaan inland track yhelle toiselle järvelle. Tähän asti Steve ja meikä oltiin ajettu melkein kokoajan, mutta tytötkin oli virallisia ajajia ja koska ne oli valittanu koko matkan tähän asti että me ei osata ajaa ja auto pomppii liikaa niin pätettiin likat sit ajaan. Matkalla järvelle oli enimmäkseen ylämäkee, ja urat kallisteli aika vahvasti välillä ja yhdessä kohtaa tytöt oli niin varmoja että auto kaatuu (mikä todellisuudessa ei pitäny kyllä lähellekkää paikkaansa vaikka kuinka olikin ylhäällä liikaa painoo) että kuski panikoi ja rupes itkeen ja muut kirku vaan aivan tajuttomasti, meni varmaa vartti ennen kun saatiin ne niin rauhallisiks et pystyttiin jatkaan matkaa. No päästiin järvelle, joka oli suhteellisen ruskee ja muutenkin aika kotosan suomalaisen järven olonen (hiekkarantaa ja veden lämpötilaa lukuun ottamatta). Täältä ajettiin sit rannelle, toinen noista tytöistä ajo tällä kertaa ja hetken ajan päästä se sai juonesta kii ja veteli kunnon rallia, vähä kuumotti kurveissa että auto flippaa mut ei onneks. Rantaa ylös sitten yhdelle laivan hylylle jota kaikki kehuu, mutta en tiedä mikä siitä tekee niin erikoisen. Olihan se hieno, mutta ei kuitenkaan mun mielestä kaiken sen hehkuttamisen arvonen. Siitä sit ajettiin Eeli Creekille, mikä oli hullun matala hiekkapohjanen joki joka laski alas jostain järvestä mereen. Kahlattiin ylös jokee ja nähtiin lukemattomia ankeriaita ja kun tultiin luonnonsuojelualueelle mitä ei saanu enää jatkaa ylöspäin niin kelluttiin alas virran mukana. Olis suhteellisen upee mesta järjestää tuttu Suomalainen tapahtuma nimeltä Kaljakellunta! No painettiin sit vähän matkaa rantaa alaspäin ja pysytettiin leiri, käytiin uimassa ja kokkailtiin. Tällä kertaa huolena oli Dingot jotka kierteli leiriä ja yritti snitchata kokoajan meidän ruuat ja roskat. Onneks ne on yksinään suht pelokkaita ja saatiin ne helposti hätisteltyä pois yleensä, mutta kerran yks onnistu säkin täynnä lihaa. Siinä sitten jahdattiin dingoa otsalamppujen valossa pitkin hiekkarantaa, ja lopulta se jätti ruuat ja pakeni joten saatiin meidän iltapala. Joku muu porukka tuli melkein viereen neljällä 11 hengen autolla, niin saatiin melkoset bileet pystyyn rannalla. Totesin että noi Ruotsalaiset, niin mukavia kun onkin muuten, on suhteellisen lyijyä eikä osaa käyttäytyä kännissä. Eka ne yritti ottaa auton ja ajaa sen rannalle että saatais musiikkia ja suuttu kun ei annettu niiden ajaa sitä (selvästi kännissä) ja lopulta ne sammu niin että hyvä kun saatiin ne takas telttaan nousuveden tieltä pois. Itehän nukuin taas autossa ja heräilin auringonnousun aikaan viiden pintaan ja menin aamu-uinnille. Siinä sitten auringossa vaa fiilistelin kunnes muut heräs ja syötiin aamupala ja ajettiin pitämään vessatauko Happy Valleyhyn taas kamojen keräämisen jälkeen, likkojen oli taas pakko saada ostaa ”kunnon rasvasta darraruokaa” kuulemma, eli pakko oli päästä sinne. Nähtiin toinen ryhmä täällä joka oli hajottanu autonsa kytkimen, siitä tulee sellanen $1500 lisälasku, kiva! Kukaanhan ei viittiny kertoa että jos autosta hajoaa esim. kytkin tai vaihdelaatikko niin vakuutus ei korvaa tätä, vaan se ryhmä jolta se hajuaa maksaa sen kokonaisuudessaan, vaikka kytkimet totta kai kuluu suhteellisen nopeeta tollasissa olosuhteissa, ja kaikki ryhmät käyttää niitä kokoajan. Herätti kyllä vähän kysymyksiä että eikö olis firman tehtävä kertoo tälläsistä pikku muodollisuuksista… No jokatapauksessa ruuan oston ja meikkaamisen takia ei keretty näkemään 2/4 tärkeimmästä nähtyvyydestä, koska ei pystytty ajamaan rannalla ennen nousuvettä riittävän pitkälle, NICE! No meidän piti mennä kolmannelle siistille järvelle, ja annettiin likoille kartta et ne suunnistais kun kerta yks niistä ajokin. Arvatkaapa mistä löydettiin ittemme? Samalta järveltä kun ekana päivänä. Oltiin kuulemma pidetty eilen palaveri ja päätetty että se on niin hieno että halutaan sinne takasin, ainoo vaan että ainoot jotka palaveriin oli osallistunu oli nää 4 muijaa. No ei mitää, saihan sielläkin uida mutta ois ollu siisti nähdä jotain uutta. Ajettiin takas satamaan, syötiin lounas siinä (tai se mitä oli jäljellä enää) minkä jälkeen otettiin puolentunnin lautta yli, ajettiin hostellille, putsattiin kamat ja tsekattiin sisään. Mun kamera lopetti tosin toimimisen jossain vaiheessa päivää (kaiken kestävä kamera, eli vähän WTF) ja kävin äskön kamerakaupassa kysymässä niin Hervey Bayssa kukan ei korjaa kameroita ja pelkkä kuvien siirtäminen muistikortilta muistitikulle maksaa 10dollaria, mithäää?! No lupasivat kaupassa ladata mulle akun ja meen huomenna kokeileen jos se on ongelma, jos ei niin joutuu kai ostamaan uuden kameran ja yrittään tota matkavakuutukseen joskus. No rahat on onneks tullu vihdoin Suomitililtä niin huomenna pääsee varaileen lentoja!
23.1.2010 klo 15.21
Ei sitä sit kerennykkää nukkuu ihan niin paljon kun halus, eikä varmaa olis pystynykkää kun hostellissa ei oo lakanoita. Tai aluslakana on mutta jos haluis tyynyn tai peiton ni se ois maksanu $5 lisää, ja siinähän on oiva paikka säästää! Tehtiin Steven, Petterin ja Perin kanssa vähän pasta carbonaraa ja otettiin ruuan kanssa yhdet siinä. Heiteltiin läppää baarimikolle ja lopulta se sano että lyö kii, mutta toi meille velotuksetta kannullisen bissee, käy! Siinä sit vaa hengailtiin ja katteltiin kun opossumit leikki uima-altaan vieressä ja jauhettiin skeidaa. Puolen yön pintaan noi muut totes että ne lähtee irkkubaariin, mutta ite skippasin sen ja menin nukkuun. Ei jaksa käyttää rahaa ”turhaan” juomiseen ja aamulla piti kuitenkin nousta ylös metsästään kameraa. Kamerakaupassa testasin patteria joka oli latautunu yön yli – ei toiminu joten yritin ostaa uuden kameran mutta kaikki noi ”kaiken kestävät” oli myyty, viimenen eilen. Nätillä tuurilla! No takas hostellille, aamupala, chek-out, kamat varastoon ja shuttle bussilla ”kaupunkiin”. Chekkasin bussipysäkin lähistön ostarin, ei mitään paitsi noita jotka kestää vettä 3m asti – ei käy kun siitähän sukeltaa helposti yli! Lähin käppäileen eteenpäin ja ettiin muita kauppoja. Niin idyllinen kun Hervey Bayn ranta onkin, niin keskustan ulkopuolelta alkaa ihan hirvee teollisuus lähiö, iso 2 kaistanen motari jonka reunalla on kauppoja (mutta ei jalkakäytävää). Päädyin käveleen jonkun 5km suuntaansa ruohikkoa pitkin ja tsekkasin kaikki kaupat – kaikissa samat mallit kameroita ja rupesin oleen jo vähän epätoivonen, mutta takaspäin tullessa natsas! Löyty joku gigantin tapanen mesta jossa oli jäljellä vielä yks tota tasan samaa mallia, eli nyt on taas kamera! (olettaen että toi nyt toimii kunnolla). Käppäilin takasin ja totesin et missasin justiinsa shuttle bussin, eli voin hyvin käydä ostamassa ruokaa. Matkalla ruokakauppaan tuli mieleen että onkohan ihan tervettä kävellä yli 5km 30 asteen helteessä vaan jotta säästää $3-4 dollaria (ja samallatukee isoa ketjua pienten kustannuksella), mutta what the hell, ainakin sain kunnon liikunnan. Löysin vahingossa myöskin Flight Centterin mitä ei pitäny olla ees täällä ja sain buukattua melkein kaikki lennot, eli happy happy joy joy – onnistunu päivä! Nyt kokkailtiin Perin ja Petterin kans tossa ja hetken kun tappaa aikaa niin voi tyytyväisenä ja ilman ressiä ottaa bussin Airlie Beachille. Ite otan yöbussin joka lähtee 9 pintaan ja on huomenna aamulla mestoille, Per ja Petter mestoilla muutamaa tuntia myöhemmin ja Stevekin tulee samalle purjehdukselle Whitsundayssille, eli nätin nättiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti