5.1.2010 klo 22.19
Noniin, nyt kirjotellaan tästä central stationilta. Istun repun päällä bussiasemalla ja venaan bussia. Viimeaikoina ei oo tapahtunu oikein mitään erikoista, perus hengausta vaan. Eilen näin Astan ja Elkun taas ennen kun ne jatko matkaansa tänään kohti Uutta-Seelantia. Tänää oli vihdoin hyvä keli ja päästiin rannalla, aallot oli just täydellisen kokoset vaan vedessä riehumiseen ja niiden ”surffaamiseen” uiden, oli niin nätti vika päivä! Muutenkin tykästyin aika hulluna kyllä tohon mestaan ja jengiin, varsinkin kun Rob muutti sisään muutamaks päiväks ja toi kitaransa, eli family guy vaihtu kitaran soihtoon vihdoin. Nyt sitten otin peruskaavan mukaan bussin eka kämpiltä Bondi Junktionille, siitä junan tähän Central Stationille ja jonkin matkan kävely ja ihmeen kaupalla löysin ykkösellä tän ”terminaalin”m eli mestan jossa lukee greyhound vaan ja hirvee kasa reppureissareita istuu ja venaa busseja mihkä lie. Ite oon sit matkalla Byron Bayhyn, yhteen surffi”kaupunkiin” (pieni 4000hengen kylä joka tosin on iso kaupunki kesällä turismin takia) jonka ois tarkotus olla hullun lepponen mesta. Suhteellisen haikeet fiilikset lähtee Bondilta ja jättää kaikki kaverit taakse, mutta ehkä niitäkin näkee vie Ausseissa, tai sit jossain päin maailmaa muullon! Kuitenkin hyvin stoked siitä et taas tien päällä ja uudet seikkailut odottaa, katotaan kauanko viihdyn Byron Bayssa, suunnitelmat vielä täysin auki siltä osin.
6.1.2010 klo 17.29
Byron Bay here we are! Hullu väsymys päällä vaikka kello on vasta puol6. Yö meni bussissa yllättävän lepposasti, pikkuhiljaa oppii nukkuun missä vaan. Pitkästä aikaa muistin käyttää niskatyynya ja niskat ei oo kerrankin yhtään kipeet! Sen lisäks mua oli onneks varotettu ilmastoinnista, ja vaikka ulkona oli yli 25 lämmintä lähtiessäkin niin vedin kaikki pitkät kuteet päälle (osittain myös siks etten jaksanu kantaa niitä). Vaikka käänsin bussin ilmastoinnin omalta osaltani minimille, niin kuitenkin oli pikkasen kylmä, kävi aika paljon sääliks jengiä jotka istu surffisortseissa ja hihattomissa siellä. Pääsin mestoille, jäin bussista ja otin shutle bussin tänne hostellille joka on keskellä ”subtropical rainforestia”. Tää oli ainoo vapaa hostelli, eli vähän turhan kallis meikän makuun ja syrjässä, mutta pakko myöntää että kyllä tää upee on ja minkäs teet kun muut on täynnä(kaukana on siis 10min kävelymatka rannalta). Kuulemma yks Aussejen hienoimmista, ja kyllä sen huomaa. Oma baari, leffateatteri, uima-allas n’ shit, mutta se mikä tästä tekee hienon on mun mielestä nää huoneet. Oon ”surf shackissa”, eli erillisia rakennuksia joissa on dormeja, ite oon tälläsessä 10hengen dormissa 100m päässä altaalta ja respasta. Katosta roikkuu surffilautoja, seinillä on psykedeelisiä maalauksia ja poluilla ja niiden vieressä palloilee jotain gekon tapasia, mutta paljon isompia, liskoja. Isoimmat valehtelematta 5-30cm pitkiä! Tänää en oo hirveesti jaksanu tehdä muuta kun löhösin tossa poolilla ja kävelin vähän tutustumassa kaupunkiin. Mestana Byron Bay on ehkä joku oriveden kokonen, ja huomas kyllä että ”kaupunki” elää turismilla, matkatoimistoja, etenkin backpackkereille, ja hostelleja oli joka kulmassa. Hullun laidback fiilis ja suhteellisen siisti mesta, mutta jengi täällä hostellissa ei oo ihan niin siistin olosta vielä. Mut katotaan kehen tässä ajan saatossa tutustuu vielä, sehän on se yksin reissaamisen ressi että aina pitää tutustua uusiin ihmisiin, mutta samalla myös se ilo että saa/joutuu tutustumaan.
7.1.2010 klo 20.37
Melkonen väsymys päällä. Eilen illalla kun tein ruokaa ja menin syömään niin etin pöydän jossa jengi joi Goonia ja yleinen sääntö pätee näköjään täälläkin – Goonin juojat on lähes aina helmee porukkaa. Siinä sit ruuan kanssa pelailtiin ”vähän” juomapelejä ja se yhdistettynä väsymykseen ei ollu mikään paras ratkasu, vaikkakin tutustu ihan hyvin jengiin. Täällä meidän subtrooppisessa sademetsässä sato onneks tänään aamulla niin pysty hyvillä mielin nukkuun pitkään. Pilvet selkeni onneks päiväks niin lähin käveleen tonne lighthouselle. Uskomattomia biitsejä ja yhellä niistä kävin uimassa ja melkein viereen tuli parvi delffiinejä, niin nättiä! Myös jotain sademetsän tapasia löyty, meinasin tosin kuolla kuumuuteen, ja jalatkin aika muusina. Potkasin varpaan johonkin niin että se rupes vuoteen verta ja otin flipflopit pois ja laitoin ne repun sivutaskuun jonka ilmeisesti unohdin auki ja jonkun 5km jälkeen totesin että eihän ne siellä enää oo. Kävelin takasin mutta ei löytyny millään, joten kävelin koko reissun sit paljan jaloin. Ainoo ongelma oli majakalla jossa ei oikein ollu mitään muuta kun asvalttia, joka olikin sit suhteellisen kuumaa! No surffikaupasta uudet muutaman dollarin flipflopit ja takas kämpille ja uimaan ja suihkuun. Istuskelin tossa hetken pihalla safkaamassa huonekavereiden kanssa kun ne alotti pelaan juomapelejä, mutta itehän en ota yhtään goonia tänään koska pistin tammikuun opintotuen laskuvarjohyppyyn! Huomenna 7.15 pitäs mennä kuulemma. Ei jengi täällä ollukkaan niin pahaa kun luulin, huoneessa törkeen helmee jengiä ja jopa Ranskalainen tyttö joka opiskelee kansanterveystiedettä ja tekee kurssinsa netin kautta niinkun meikäkin, wtf?
Ei näitä blogipäivityksiä kukaa varmaa enää ees lue, mutta ihan se ja sama, alunperinhän rupesin kuitenkin kirjottaan tätä ittelleni. Oon tajunnu et tää on kyl törkeen hyvä tyyli jäsentää ajatuksiaan ja reissua omassa päässään, ja lisäks pysyy Suomi ees jotenkuten mukana. Kun puhuu vaan Englantia niin on Suomi unohtunu nyt jo yllättävän paljon.
8.1.2010 klo 16.50
Nyt on taas sellanen fiilis et vois mennä vaan nukkuun, niin poikki. Totesin eilen vaihteeks että dormissa aikasin nukkumaan meneminen ei oo helppoo. Skippasin Goonin, mutta kun huone sattu oleen alle 50m päässä Budha Barista, niin ei siellä ihan hiljasta ollu, ja lisäks joku halus lukee viereisessä sängyssä eli valot oli päällä. No vedin sellasta semihorrosta alkuyöstä kunnes heräsin keskellä yötä ihan järjettömään ukkoseen. Myös täks päiväks oli luvattu ukkosta, mutta onneks kun kello herätti 6.50 niin pilvet oli hävelenemään päin, ja matkalla hyppymestalle aurinko rupes paistaan. Tandem-laskuvarjohyppy tuntuu olevan näille suhteellisen mekaanista toimintaa – nopee briiffaus ja eikun koneeseen, ylös 14 000jalkaan ja ulos koneesta, 70sekunnin vapaapudotus ja 10min liitely, maahan, kuvat asiakkaalle ja seuraavan asiakkaan kans sama. Mut ite hyppy oli kyllä niin uskomaton kokemus! Ylöspäin mennessä jännitti aika huolella, ja varsinkin kun piti istua koneen reunalla josta sit kaaduttiin jollain voltilla alas, mutta sitten siihen kerkes tottuun ja nautti oikeesti hommasta ja pysty katteleen maisemia yms. (jotka oli melko upeet! Ylöspäin mennessä niitä ei koneesta älynny kattella niin paljon). Vapaapudotuksen jälkeen avattiin varjo, ja liitelyn piti olla tylsää (näin joku mulle joskus väitti, en muista kuka), mutta ei todellakaan! Jannu jonka kans hyppäsin vetäs pari jotain kunnon syöksykierrettä, ja onneks en ollu syöny aamupalaa meinaan oli aika paljon enemmän G-voimia kun missään huvipuiston pyörivässä vehkeessä jossa oon koskaan ollu. Takas kämpille, nopeet päiväunet ja totesin että keli senkun paranee joten päätin lähtee liikkeelle vaikka väsytti kuinka paljon. Tosin joku ilmotti et mun piti tsekata tänään ulos niin joutu eka vähän säätään respassa. Mun piti vaihtaa huonetta mutta kukaan ei vaan ollu muistanu kertoo sitä mulle. Nyt oon sit tälläsessä ”space roomissa” joka on ihan yhtä psykedeelinen kun edellinenkin vaan ilman surffilautoja, ihan altaan ja vessoja vieressä, kauempana baarista mutta kaiken muun hälinän keskellä. Huonekavereina näyttäis äkkisilmäyksellä olevan 7 Ruotsalaista tyttöö, tai naisia noi on jo, mutta oiskohan kuitenkin pitäny kuunnella enemmän siellä Ruotsin tunnilla, haha. Velvollisuudet ensin – nyt on Metzin tuliaiset hoidettu, enää pitää varmistaa etten hukkaa niitä, minkä jälkeen käväsin vuokraamassa surffilaudan 4tunniks. Kävelin vähän kauemmalle mestalle jossa piti olla vähemmän jengiä, ja niinhän siellä olikin. Aika täydellinen mesta, ei yhtään tuulta, vesi joku melkein 30 ja ilma 35 ja aallot sopivia, vaikkakin vähän pieniä. Otin paljon pienemmän laudan kun millä oon ennen kokeillu, joten se ei oikein kannattanu hitaassa vauhdissa, mutta kun otti vähänkään isompia aaltoja (huom. Edelleen erittäin pieniä, mikä on meikäläiselle varmaan ihan hyvä ettei satu polveen tai muuallekkaan) niin pääsi vähän kurvailemaankin jo. Vaikkakin oon ihan puhki, niin vois pistää kyllä soimaan ”Today was a good day” –biisin, ja toivoa että huominen Nimbenin reissu olis yhtä upee kun tää päivä!
Nättiä hommaa. Ite painan hommia 6 päivää viikossa ja siinä sivussa maistelen just pullotettuja viinejä. On se elämä aika makeeta täällä puolella maailmaa!
VastaaPoista