Cape Tribulation & maailman vanhin sademetsä

30.1.2010 klo 20.13

Aika vaikee uskoo, mutta onnistuin repiin motivaation jostain ja ottaan itteeni niskasta kii aamulla, heräsin neljältä kattoon tota yhtä luentoo netistä ja se jopa toimi! Ei hyvin, mutta toimi. Siinä kerkesin just tekeen täks päiväks suunnitellut kouluhommat pois alta ennen kun joutu lähteen 7 liikkeelle. Väsytti niin paljon että ei kiinnostanu kyllä yhtään tehdä mitää, varsinkin kun sato kaatamalla, mutta onneks toi päivän trippi oli valmiiks maksettu jo ni oli vähänninkun pakko. Eka ajettiin tota rantaa pitkin kohti cape tribulationia, tien piti olla verrattavissa great ocean roadiin (jota en kerenny näkeen), ja olihan se hieno! Tässä vaiheessa ei satanu, ja ajettiin ekalle sademetsälle jossa piti vetää 20min kävelyretki. Ja koska oltiin sademetsässä niin totta kai rupes sataan kaatamalla. Enimmät ryhmän jäsenet yritti suojautua sateenvarjoin sekä sadeviitoin, mutta ite parin muun jannun kans päätettiin ottaa vaa paidat pois, mikä osottautu hyväks vaihtoehdoks. Kaikilla oli kuitenkin uimasortsit, keli oli lämmin ja kun päästiin takas bussille niin suojautujat oli ihan yhtä märkiä kun me. No ei se mitään, matka jatku kohti eläintarhaa, ja sadekkin loppu. Täällä katteltiin parit kengurut, hienoja lintuja sekä krokotiilejä minkä jälkeen meille tarjoiltiin aamukahvit. En tosin tajua tän eläintarhan virkaa, koska nähtiin lopulta kaikki samat ötötkät luonnossakin. No ei se mitään, piti sieltä ottaa kuitenkin lounas mukaan, joka syötiin myöhemmin. Eläintarhasta ajeltiin seuraavalle spotille, mangrovemetsään cape tribulationille. Koko matkan kuski kerto tarinaa, ja se tiesi ihan järjettömän paljon historiasta, luonnosta sun muusta. Kapteeni Cookin vaikeudet alko kuulemma täältä, minkä takia mestan nimi on Cape Tribulation. Nimestään huolimatta se oli ihan järjettömän siisti, maailman vanhin sademetsä. Tää on myös ainoo paikka maailmassa kuulemma jossa sademetsä kasvaa rannalla, ja sateesta huolimatta ajettiin rannalle ja syötiin lounas vesisateessa, nättiä. Lounaan jälkeen opas vei meidät about tunnin kävelylle mangrovemetsään missä nähtiin mm. 700-800v vanhoja saniaisia sun muita hämäriä (ja överivanhoja) kasveja, liskoja, lintuja sekä hämähäkkejä. Takasin matkalla pysähdyttiin vielä jäätelötehtaalle, jonka alueella kasvo vaikka minkälaisia hedelmiä joista ne sitten teki paikalla jäätelöä, niin hyvää! Tästä ajeltiin takasin lossille joka erottaa luonnonsuojelualueen normialueesta ja otettiin n. Tunnin rivercruise yläjuoksulle. Katteltiin vähän mangrovemetsää, nähtiin pari krokotiiliä, värikkäitä lintuja sekä pari uivaa käärmettä ja yks puussa. Ei huono päivä, nyt pitäs pakata sitten kun huomenna pitäs taas herätä aamuyöstä tekeen kouluhommia kun netti on nopee minkä jälkeen on taas aika heittää rinkka selkään ja lentää eka Sydneyyn mistä matka jatkuu Fijille!

Ai kuinnii sademetsissä saattaa sataa "vähän", varsinkin sadekauden aikana?

Uus lemmikki?

Täydellinen biitsikeli, piti varoo vaan ettei pala!

Mangrove rämeikköö

Joella, aika helppo uskoo että tuo asuu vähän mitä vaan eläimiä.

Diving @ The Great Barrier Reef, Cairns!

29.1.2010 klo 21.38

KUUMA! Eilen sain tosiaan tän privaattihuoneen, ja niin nättiä! Omaa rauhaa pitkästä aikaa – telkkari, netti (joka toimii kohtuu hyvin välillä), hyvä sänky ja tilaa tavaroille. Keittiökin on hostelleista selvästi paras: on ekaa kertaa pakastin ja uuni sekä muita ruuanlaittotarvikkeita eli pystyy tekeen oikeetakin ruokaa nuudeleiden, puuron ja paahtisten lisäks (on muuten kohtuu ikävä ruisleipää!). No vedin nopeeta päiväunet ja kävin käppäileen tuola kaupungilla, varasin sukellustripin ja tulin takasin opiskeleen kämpille. Cairns on aika hauska kaupunki – sekotus kaikkee. Hienot urheiluautot sekottuu Vanhojen ruosteisten ja mutasten landcruisereiden joukkoon, Luis Vuittonin kaupat on vierekkäin surffi- (kyllä niitäkin on täällä paljon, vaikkei näin ylhäällä pääsekkään enää surffaan. Tää maa vaan elää surffauksesta) ja sukelluskauppojen kanssa, vanhat ja uudet talot sekottuu hienosti keskenään ja sademetsä tapaa meren täällä. Aamulla sitten seiskalta ylös ja kävelin tonne satamaan. Matkalla ei ihme kyllä satanu, mutta heti kun pääsin laivalle niin rupes sataan, onneks pääsin sisälle istuun. Laivalla oli vaan 3 kortillista sukeltajaa, mutta sitäkin enemmän intro-sukeltajia (varmaa ainakin parikymmentä). En tajua miten, mutta meri oli ihan tyyni, ja nyt tarkotetaan siis oikeesti peilityyntä. Oon vetäny Nässyllä wakee huonommassa kelissä ja ollu erittäin tyytyväinen sillon keliin, ja kuitenkin osa jengistä tuli merisairaaks. Great Barrier Reefhän on n. 60kilsan päässä rannasta, joten ajeltiin sinne ja kiinnittäydyttiin isompaan veneeseen. Jokasella sukelluskeskuksella näytti olevan täällä isot, 3kerroksiset, veneet joilla asuttiin, täytettiin pullot yms. Ja pienemmillä veneillä sit mentiin ympäriinsä. No tästä otettiin eka sukellus, ja heti veteen hypättyä koin kyllä erittäin positiivisen yllätyksen. Sateesta huolimatta näkyvyys oli törkeen hyvä ja korallit karkas ihan käsistä, samoin kun kalamäärät! Nähtiin yks parimetrinen hai joka jahtas tonnikaloja sekä kilpikonna jossai parinkytämetrin syvyydessä. Opas näytti että mee silittään sitä, ja sitten se lähti liikkeelle jollon mun käskettiin pysyä kyydissä. Mun harmikseni aika nopeeta kilppari päätti sukeltaa kuitenkin syvälle ja oli pakko päästää irti, mut suht nättiä! Tultiin ylös, vedettiin lounas, täytettiin pullot ja ajeltiin seuraavalle mestalle missä introsukeltajat snorklas ja me 3 + opas otettiin toinen sukellus – tällä kertaa vähän matalampi. Uitiin ihan törkeen nättien kujien läpi, mikä oli vähä vaikeeta. Sai oikeesti varoo ettei slaicannu itteensä koralliin, varsinkin kun vesi oli niin lämmintä että sukellettiin kaikki ilman märkäpukuja. Yhdessä vaiheessa sai vähän pelästyä kun nähtiin ”liipasinkala”, josta opas oli etukäteen varottanu että on niiden paritteluaika ja ne voi hyökätä agressiiviseks ja rikkoa maskin yms, no se oli onneks yksin ja päästiin jatkaan matkaa turvallisesti kohti pintaa, missä sit hypättiin takas laivaan ja kruisailtiin cityyn, onnistunu reissu! Nyt vaan huomasin että netti ei toimi oikein vaikka pitäs, joten joutuu varmaan herään 3 yöllä (kun se on nopeimmillaan) kattoon noita luentoja opintotuen toivossa, NICE! (NOT).

Rantabulevardia laskuveden aikaan - meri ja sademetsä tapaa. Sadekauden johdosta pilvet on "suht" matalalla.

Täälläkin on tollanen kiva rantapooli ihan meren vieressä. Tulee todellakin tarpeeseen kun ranta on täynnä kuulemma krokotiilejä, eli sinne ei voi mennä uimaan, ja lämpötila on reilusti päälle 30 ja ilmankosteus varmasti 100%=hiostavaa.

Pari jannua menossa intro-divelle peilityyneen mereen, taustalla snorklaajia.

Whitsundays

24.1.2010 klo 17.02

Ai että mä rakastan noita yöbusseja (NOT!). Bussi oli ihan tapissa – joka ikinen penkki täynnä ja ilmastointi taas niin kovalla että olin jäässä vaikka oli farkut ja huppari. No sain ehkä muutaman tunnin unta, ja kun heräsin niin oli joku trooppinen hirmumyrsky käynnissä. Ylitettiin viimeyönä kravun vai kauriin, kumi tällä puolella nyt onkaan, -kääntöpiiri eli tässä ruvetaan oleen taas pikkuhiljaa aika lämpimillä huudeilla. Nousin bussista ja kävelin ihan ärjettömässä rankkasateessa tänne hostellille. Kello joku 9-10 aamulla ja ennen 2 ei pääse tsekkaan sisään, nice. No jätin kamat hostellille sitten ja lähdin käveleen ympäri kaupunkia ja hoitaan asioita. Nyt on sitten Fijin reissukin täysin buukattu ja muuta. Kaupunki on taas niin turistimesta, mutta mukavalla tavalla. Koko kaupunki, tai oikeemmin kylä, koostuu pääasiasa yhdestä rannalla olevasta kadusta jonka varrella on erilaisia pikkukauppoja ja kahviloita sekä totta kai mäkkärit, burger kingit (tai hungry jacks –nimellä se täällä kulkee), subit sun muut ehdottoman tärkeet asiat. Tsekkasin sisään, söin ”aamupalan” ja törmäsin Petteriin, Periin sekä Steviin, ne on tosin kaikki omissa huoneissaan (tai Steve autossa) mutta huudeilla kuitenkin. Ittelläni on niinkin luksusta et sain äskön nukuttua päiväunet – oon 10hengen dormissa ainakin toistaiseks viellä yksin, ei oo ihan hirveetä ryysistä näköjään täälläpäin maailmaa. Enimmät backpackkerit on menny jo kohti etelää koska tähän aikaan vuodesta täällä ilmeisesti alkaa sadekausi ja on liian kosteeta ja kuumaa että olis mukavaa, mutta täähän sopii meikälle, oon saanu meinaan jo aika paljon riittävästi tosta ryysiksestä!

28.1.2010 klo 6.40

Vaihteeks yks niin ihana yöbussi takana. Mutta siis nyt on whitsundays, vai pitäskö sanoa wet sundays, takana. Täällähän tosissaan on nyt virallinen sadekausi, eli ”melko” kosteeta. No ei se mitään, reissua ei oltu onneks peruttu niinkun monen muun, vaan päästiin kruisaileen. Tsekattiin maanantaina hostellista ulos, kamat Steven autoon, nopee kouluhommat vielä mäkissä nettiin ja sit viinakaupan kautta kohti venettä. Veneenä toimi tollanen kiva katamaraani, ja koska meitä oli vaan 24 niin tilaa oli riittävästi (edellisellä oli ollu yli 60 henkee). Miehistönä oli Australialaisen kapteenin lisäks Ruotsalainen jannu ja Iranilainen muija, joka tosin oli asunu Turussa melkein koko ikänsä. Sen lisäks mielenkiintosia tuttavuuksia tältä reissulta oli vihdoinkin yks Aussi jannu, nimeltä Steve. Oli huvittavaa kattoo kun Aussi ja Britti Stevet käyttäyty ihan samalla tavalla – kokoajan bisse kädessä ja jauho paskaa ja piruili muille, hyvällä tapaa tosin. Toinen rento jannu oli joku just eläkkeelle jääny jannu Alaskasta, joka karkaa nykyään joka vuosi Alaskan talvea johonkin reissuun pelkkä reppu selässä, niin hieno kuunnella sen juttuja. Airlie Beachilla oli huutava pula työntekijöistä nyt kun sesonki oli ohi, ja sieltä olis saanu saman tien duunia, itekki olisin kyl jääny tolle laivalle duuniin ihan kohtuu hyvällä palkalla jos olis ollu enemmän aikaa! No jokatapauksessa otettiin vene ja kruisailtiin South Molle –saarelle, joka oli enemmänkin kun joku luksus hotelli kun backpackerrien mesta. Heti saarelle tultaessa laiturin viereen tuli leikkiin delffiini, ei ollu tainnu kukaan meistä nähdä ennen luonnon delffiinin hyppivän omaks ilokseen vaan 2m korkeuteen. Saarella oli ilmaset golf-,tennis-, squashkentät, uima-allas, baari jne. Näköjään siellä on hyvällä kelillä paljon rikkaita jannuja, mutta myös backpackkereille oli omat dormit. Meikä, Steve, Per ja Petter majotuttiin Maryn, Suomalais-Iranilaisen muijan, kans samaan dormiin eli ei muuta kun kamat sisään ja tutkiin saarta vesisateessa, mutta lämpimässä sellasessa. Illan teemana oli tooga-bileet eli lakanat niskaan ja iltapalalle. Mary sai onneks henkilökuntahinnalla juomia, eli hyvin halvalla – ja totta kai me hyödynnettiin se. Siinä sitä sitten illallisen yhteydessä juotiin goonacoladaa – eli siis pinacoladaa tehtynä gooniin, toogat päällä ja pelailtiin juomapelejä keskellä tyhjää hostellia, tä? No mitä se perus yöuinnit toogissa 2 pintaan yöllä ja reenattiin backflippejä, ei ollu helppoo toogat päällä. 3 pintaan unille ja kuudelta ylös, helposti! Aamupala naamariin ja veneelle. Ei ees satanu joten kruisailtiin eka snorklaamaan tonne great barrier reefille. Matkalla nähtiin se saari missä se jannu joka sai ”maailman parhaan työpaikan” joskus tossa syksyllä asu, ois siellä ehkä pystyny just ja just vietään muutaman kuukauden…No snorklaus ei ollu ihan niin nättiä kun ois olettanu, keli vähän kusi jonka takia näkyvyyskin mutta olihan se kuitenkin ehkä just ja just parmepi kun Suomessa. Ainoo vaan että potentiaalisesti tappavien meduusoiden takia piti pitää tolalsta ohutta märkäpukua (jonka vuokrasta laskutettiin $15, ja jos ois halunnu räpylät snorklaus settiin ni ois saanu pulittaa toisen $15). No oliha se kivaa, ja sen jälkee kruisailtiin white haven –beachille. Syötiin eka lounas paatissa minkä jälkeen meidät tiputettiin saarelle josta sit patikoitiin saaren läpi tälle kuuluisalle white haven beachille jonka pitäs olla yks maailman kauneimmista. Taaskin keli kusi, mutta näki kyllä sen potentiaalin. Hiekkaa oli ainakin riittävästi, ja se oli ihan tajuttoman valkosta. Ilmeisesti NASA on ainoo joka sitä hiekkaa saa viedä pois jotain tutkimuksia varten, tai näin meille kerrottiin. Ihan smuutti mesta ja takas veneelle ja 2,5h kruisailu takas kämpille jossa sit taas salakuljetettiin meidän miehistön kehotuksesta juomat huoneeseen ja aloteltiin siellä. Siitä sit illalliselle jonka jälkeen kaikki sano että menee huoneisiinsa ja tulee kohta takas, mutta eipä tullu – eli jäätiin molempien Stevejen ja muiden skandien kanssa yksin – nössöt muualta ei näköjää kestä dokaamista. No eihä siinä mitää kunnon juomapelejä saanu aikaseks mutta oli ihan smuutti juoda goonacoladaa (baarimikko osottautu hullun lepposeks äijäks kun sen pomo ei ollu saarella) ja uida kaatosateessa. Aamulla taas kuudelta ylös ja aamupalalle, chek out hostellista ja laiturille venaileen venettä – hypättiin Aussi Steven kanssa uimaan ja yritettiin saada kaloja kiinni mutta eihän siitä mitää tullu, yllättäen. No kruisailtiin toiselle snorklausmestalle, ei sekään niin hirveen hieno ollu mutta karkas vähän toi kalojen määrä kun jengi rupes ruokkiin niitä. En jaksanu kovin pitkää snorklata mutta päädyin hyppiin veneestä, kivaa hommaa sekin! Kruisailu takas maihin, kamat pois steven autosta, koodaukset eli kavereiden lisäämiset facebookkiin ja kuvien vaihto vieresessä nettikahvillassa nopeeta ennen kun oli aika mun didgeridoo –tunnille. Hullun helmi soitin, näköjään jos sitä osas soittaa ni sai minkälaisia ääniä vaan! Siittä sitten vielä ilalllassille reissun helmien tyyppien kanssa ennen kun otin yöbussin tänne Cairnssiin, josta olin varannu hostellin jossa on netti. Dormit oli täynnä joten mut upgreidattiin 1 hengen huoneeseen samalla hinnalla ja netti toimii nopeesti eli saa varmaa tehtyä kouluhommat ennen kun lennän maanantaina Fijille! Ainoo ongelma vaan että tuolla merellä on joku taifuuni ni katotaa pääsenkö sukeltaan vai en…

Tooga, tooga, tooga...

Whitehaven beach, onko hiekkaa riittävästi?

Perus puluja aamiaisella

Siinä on meidän vene parkittuna snorklausmestoille, ja olihan sieltäkin pakko päästä leiskauttaan.

Hervey Bay, Fraser Island & hajonneen kameran metsästys

19.1.2010 klo 17.03

Noniin, selvisin Noosasta tänne Hervey Bayhyn ja ehdin jopa ajoissa briiffaukseen. Huomenna ollaan siis menossa Fraser Islandilla, maailman isoimmalle hiekkasaarelle – itsenäinen 4wd safari. Majotun samassa huoneessa kahden ruotsalaisen mun ikäsen äijän kanssa jotka tekee tän ja vielä Whitsundays sailinginkin mun kanssa samaan aikaan, eli niiden kanssa reissataan nyt. Tossa äskön käytiin läpi perusshetit, selvitettiin ruakahommat yms. Todettin että meidän lisäks kaikki muut on Jenkeistä tai Canadasta, eli mun, Petterin ja Perin lisäks kukaan ei oo IKINÄ ajanu manuaalivaihteista autoa. Tässä poikkeustapauksessa käy ilmeisesti niin että meidän annetaan ajaa, varsinkin kun oon ainoo jolla on virallisesti täällä ajamiseen oikeuttava kansainvälinen ajokortti. Katotaan mitä tulee, 3päivän ja kahden yön selfdrive ihan helmen olosen jengin kanssa kuulostaa kyl ihan siistiltä, varsinkin kun kuunteli noita juttuja kaikista upeista järvistä, haista yms. Mitä tuolla saarella pitäs olla!

22.1.2010 klo 18.31

Fraser Island, eli siis 3 päivää ja 2 yötä (mikä tekee ehkä n. 8h maksimissaan unta) takana, olihan toi aika upee reissu! Yritetääs edetä tässä taas suhteellisen kronologisesti että saan ajatukset pysymään kasassa. Eli siis ekana aamuna kun heräiltiin täällä hostellissa vie ni alko jo aikaset herätykset. Kuudelta ylös ja auton pakkaus, minkä jälkeen joku Mexikolainen äijä joka puhu järjettömän huonoo englantia piti meille briiffauksen, josta kukaan ei oikeestaan ymmärtäny mitään, ja anto meille vieläkin epäselvemmän kartan. Kaikille meinas hajota aika huolella pää kun se selitti kaiken turhan ja kun kyseli jotain olennaista niin vastaus oli että ”nyt hiljaa!”. No päästiin aamupalan jälkeen liikkeelle, ajettiin satamaan ja otettiin puolen tunnin lautta mestoille, missä kytkettiin sit nelivedot päälle. Autona toimi korotettu Landcruiser – 2 henkee edessä ja 8 takana ja kamat korotuksessa, eli oli aika top heavy auto. Lähettiin ajaan ja todettiin että ei siellä todellakaan olis mihinkään päässy ilman nelivetoo, hiekkaa oli niin paljon. Aluks kaikki ajo hyvin pitkälti letkassa ja kun joku juuttu, niin kaikki joutu pysähtyyn, ,mutta lopulta päästiin letkasta eroon kun jengi karkaili omille poluilleen. Itekkin juututtiin yhteen ylämäkeen ja todettiin että kokeillaan tyhjentää renkaista ilmaa, meille oltiin annettu jopa painemittari sitä varten – ja kas vaan sehän toimi! Loppuaika ajettiinkin sitten aika tyhjillä renkailla, mutta eikö niin kuulukkin tehdä syvässä hiekassa? Eka pysähdys oli n. Tunnin ajomatkan päässä lautalta järvi nimeltä lake Mckenzie tai joku vastaava. Tässä vaiheessa ruvettiin pikkuhiljaan tajuamaan että osa likoista on aika lyijyä, kun ne rupes valittaan jo tässä vaiheessa että tiet on kuoppasia ja että ne on saanu riittävästi. No päästiin järvelle mikä oli ihan tajuttoman upee – hiekkaranta joka syveni aika äkkiä ja kirkasta makeeta vettä. Itehän kyllästyin tähän aika nopeeta mutta likat rauhottu jonkin verran. Sit ajettiin johonkin keskusmestalle, about tunnin kierto, kun parin muijan oli PAKKO päästä kauppaan että sai sipsejä ja jotain muuta, päätettiin sit syödä lounas siinä samalla ja tehtiin voileivät siinä (jotka tosin ei kelvannu tytöille vaan ne osti mieluummin pikaruokaa). Kamat ja retkitarvikkeet piti aina pakata tietyssä järjestyksessä mikä oli suhteellisen rasittavaa, kun ne piti aina lastata autoon sisään ja nostaa sitten ylös, mutta siihenkin tuli aika nopee rutiini. No ajettiin siitä sitten rannalle ja rantaa pitkin ylöspäin aika pitkälle kunnes leiriydyttiin ja pystytettiin teltat, tehtiin hampurilaisia ja salaatti, uitiin ja juotiin vähä Goonia. Niin hullun upeeta kun tuuli piti hyttyset loitolla ja valoa ei ollu lähimaillakaan niin oli ihan uskomattoman hieno tähtitaivas! En ees muistanu että noin paljon on tähtiä! Totesin että en tosiaan jaksa mennä 2 muun hengen kanssa pieneen telttaan vaan fiksuna kiipesin autoon ja kamahyllylle. Kun nukku skidissä sikioasennossa niin se oli yllättävän mukava siitäkin huolimatta että alusta oli vaneria, mutta luksuksena se että nukuin huppari päällä ja oli sopiva ja jengi teltoissa nukku t-paidat päällä ja kuoli kuumuuteen kuulemma. Aamulla käytiin vähä uiskentelemassa Steven kanssa kun muut vielä nukku ja tehtiin aamupala minkä jälkeen herätettiin jengi syömään ja pakkaan teltat. Kun saatiin kamat kasaan ni lähettiin kohti Happy Valleyta jossa otettiin vessapysähdys ja täytettiin cooler-boksit jäällä sekä vesitankit (juoma vettä ei ollu enää aamulla ollenkaan jäljellä koska tyttöjen oli aivan pakko pystyä pesemään hiukset illalla johon he sitten käytti kaikki meidän juomavesivarat). Vaikka oltiin yritetty lähteä aikasin liikkeelle niin ei oltu päästy riittävän aikasin koska likoilla meni tunti meikkaamiseen (Kyllä, ilmeisesti oli aivan pakko meikata kunnolla ennen kun voi lähteä vaeltelemaan maailman isoimmalle hiekkasaarelle, ja minihamehan on paras vaatetus kiipeillä korkeseen autoon ja hiekkadyyneille?) niin ei pystytty nousuveden takia ajaan rannalla. Suolavesi pilaa auton joten siihen ei saanu osua tai menetti pantin ja monessa kohtaa kalliot tuli niin lähelle vettä ettei välistä mahtunu ajamaan turvallisesti. Tän takia jouduttiin sitten ottaan inland track yhelle toiselle järvelle. Tähän asti Steve ja meikä oltiin ajettu melkein kokoajan, mutta tytötkin oli virallisia ajajia ja koska ne oli valittanu koko matkan tähän asti että me ei osata ajaa ja auto pomppii liikaa niin pätettiin likat sit ajaan. Matkalla järvelle oli enimmäkseen ylämäkee, ja urat kallisteli aika vahvasti välillä ja yhdessä kohtaa tytöt oli niin varmoja että auto kaatuu (mikä todellisuudessa ei pitäny kyllä lähellekkää paikkaansa vaikka kuinka olikin ylhäällä liikaa painoo) että kuski panikoi ja rupes itkeen ja muut kirku vaan aivan tajuttomasti, meni varmaa vartti ennen kun saatiin ne niin rauhallisiks et pystyttiin jatkaan matkaa. No päästiin järvelle, joka oli suhteellisen ruskee ja muutenkin aika kotosan suomalaisen järven olonen (hiekkarantaa ja veden lämpötilaa lukuun ottamatta). Täältä ajettiin sit rannelle, toinen noista tytöistä ajo tällä kertaa ja hetken ajan päästä se sai juonesta kii ja veteli kunnon rallia, vähä kuumotti kurveissa että auto flippaa mut ei onneks. Rantaa ylös sitten yhdelle laivan hylylle jota kaikki kehuu, mutta en tiedä mikä siitä tekee niin erikoisen. Olihan se hieno, mutta ei kuitenkaan mun mielestä kaiken sen hehkuttamisen arvonen. Siitä sit ajettiin Eeli Creekille, mikä oli hullun matala hiekkapohjanen joki joka laski alas jostain järvestä mereen. Kahlattiin ylös jokee ja nähtiin lukemattomia ankeriaita ja kun tultiin luonnonsuojelualueelle mitä ei saanu enää jatkaa ylöspäin niin kelluttiin alas virran mukana. Olis suhteellisen upee mesta järjestää tuttu Suomalainen tapahtuma nimeltä Kaljakellunta! No painettiin sit vähän matkaa rantaa alaspäin ja pysytettiin leiri, käytiin uimassa ja kokkailtiin. Tällä kertaa huolena oli Dingot jotka kierteli leiriä ja yritti snitchata kokoajan meidän ruuat ja roskat. Onneks ne on yksinään suht pelokkaita ja saatiin ne helposti hätisteltyä pois yleensä, mutta kerran yks onnistu säkin täynnä lihaa. Siinä sitten jahdattiin dingoa otsalamppujen valossa pitkin hiekkarantaa, ja lopulta se jätti ruuat ja pakeni joten saatiin meidän iltapala. Joku muu porukka tuli melkein viereen neljällä 11 hengen autolla, niin saatiin melkoset bileet pystyyn rannalla. Totesin että noi Ruotsalaiset, niin mukavia kun onkin muuten, on suhteellisen lyijyä eikä osaa käyttäytyä kännissä. Eka ne yritti ottaa auton ja ajaa sen rannalle että saatais musiikkia ja suuttu kun ei annettu niiden ajaa sitä (selvästi kännissä) ja lopulta ne sammu niin että hyvä kun saatiin ne takas telttaan nousuveden tieltä pois. Itehän nukuin taas autossa ja heräilin auringonnousun aikaan viiden pintaan ja menin aamu-uinnille. Siinä sitten auringossa vaa fiilistelin kunnes muut heräs ja syötiin aamupala ja ajettiin pitämään vessatauko Happy Valleyhyn taas kamojen keräämisen jälkeen, likkojen oli taas pakko saada ostaa ”kunnon rasvasta darraruokaa” kuulemma, eli pakko oli päästä sinne. Nähtiin toinen ryhmä täällä joka oli hajottanu autonsa kytkimen, siitä tulee sellanen $1500 lisälasku, kiva! Kukaanhan ei viittiny kertoa että jos autosta hajoaa esim. kytkin tai vaihdelaatikko niin vakuutus ei korvaa tätä, vaan se ryhmä jolta se hajuaa maksaa sen kokonaisuudessaan, vaikka kytkimet totta kai kuluu suhteellisen nopeeta tollasissa olosuhteissa, ja kaikki ryhmät käyttää niitä kokoajan. Herätti kyllä vähän kysymyksiä että eikö olis firman tehtävä kertoo tälläsistä pikku muodollisuuksista… No jokatapauksessa ruuan oston ja meikkaamisen takia ei keretty näkemään 2/4 tärkeimmästä nähtyvyydestä, koska ei pystytty ajamaan rannalla ennen nousuvettä riittävän pitkälle, NICE! No meidän piti mennä kolmannelle siistille järvelle, ja annettiin likoille kartta et ne suunnistais kun kerta yks niistä ajokin. Arvatkaapa mistä löydettiin ittemme? Samalta järveltä kun ekana päivänä. Oltiin kuulemma pidetty eilen palaveri ja päätetty että se on niin hieno että halutaan sinne takasin, ainoo vaan että ainoot jotka palaveriin oli osallistunu oli nää 4 muijaa. No ei mitää, saihan sielläkin uida mutta ois ollu siisti nähdä jotain uutta. Ajettiin takas satamaan, syötiin lounas siinä (tai se mitä oli jäljellä enää) minkä jälkeen otettiin puolentunnin lautta yli, ajettiin hostellille, putsattiin kamat ja tsekattiin sisään. Mun kamera lopetti tosin toimimisen jossain vaiheessa päivää (kaiken kestävä kamera, eli vähän WTF) ja kävin äskön kamerakaupassa kysymässä niin Hervey Bayssa kukan ei korjaa kameroita ja pelkkä kuvien siirtäminen muistikortilta muistitikulle maksaa 10dollaria, mithäää?! No lupasivat kaupassa ladata mulle akun ja meen huomenna kokeileen jos se on ongelma, jos ei niin joutuu kai ostamaan uuden kameran ja yrittään tota matkavakuutukseen joskus. No rahat on onneks tullu vihdoin Suomitililtä niin huomenna pääsee varaileen lentoja!

Välillä saatettiin vähän juuttua hiekkaan ni joutu työntään...

Ekan illan leiri justiinsa pystyssä

Eli Creek

Aamu-uinnille menossa viimesenä aamuna - tässä vaiheessa kamera toimi vielä

23.1.2010 klo 15.21

Ei sitä sit kerennykkää nukkuu ihan niin paljon kun halus, eikä varmaa olis pystynykkää kun hostellissa ei oo lakanoita. Tai aluslakana on mutta jos haluis tyynyn tai peiton ni se ois maksanu $5 lisää, ja siinähän on oiva paikka säästää! Tehtiin Steven, Petterin ja Perin kanssa vähän pasta carbonaraa ja otettiin ruuan kanssa yhdet siinä. Heiteltiin läppää baarimikolle ja lopulta se sano että lyö kii, mutta toi meille velotuksetta kannullisen bissee, käy! Siinä sit vaa hengailtiin ja katteltiin kun opossumit leikki uima-altaan vieressä ja jauhettiin skeidaa. Puolen yön pintaan noi muut totes että ne lähtee irkkubaariin, mutta ite skippasin sen ja menin nukkuun. Ei jaksa käyttää rahaa ”turhaan” juomiseen ja aamulla piti kuitenkin nousta ylös metsästään kameraa. Kamerakaupassa testasin patteria joka oli latautunu yön yli – ei toiminu joten yritin ostaa uuden kameran mutta kaikki noi ”kaiken kestävät” oli myyty, viimenen eilen. Nätillä tuurilla! No takas hostellille, aamupala, chek-out, kamat varastoon ja shuttle bussilla ”kaupunkiin”. Chekkasin bussipysäkin lähistön ostarin, ei mitään paitsi noita jotka kestää vettä 3m asti – ei käy kun siitähän sukeltaa helposti yli! Lähin käppäileen eteenpäin ja ettiin muita kauppoja. Niin idyllinen kun Hervey Bayn ranta onkin, niin keskustan ulkopuolelta alkaa ihan hirvee teollisuus lähiö, iso 2 kaistanen motari jonka reunalla on kauppoja (mutta ei jalkakäytävää). Päädyin käveleen jonkun 5km suuntaansa ruohikkoa pitkin ja tsekkasin kaikki kaupat – kaikissa samat mallit kameroita ja rupesin oleen jo vähän epätoivonen, mutta takaspäin tullessa natsas! Löyty joku gigantin tapanen mesta jossa oli jäljellä vielä yks tota tasan samaa mallia, eli nyt on taas kamera! (olettaen että toi nyt toimii kunnolla). Käppäilin takasin ja totesin et missasin justiinsa shuttle bussin, eli voin hyvin käydä ostamassa ruokaa. Matkalla ruokakauppaan tuli mieleen että onkohan ihan tervettä kävellä yli 5km 30 asteen helteessä vaan jotta säästää $3-4 dollaria (ja samallatukee isoa ketjua pienten kustannuksella), mutta what the hell, ainakin sain kunnon liikunnan. Löysin vahingossa myöskin Flight Centterin mitä ei pitäny olla ees täällä ja sain buukattua melkein kaikki lennot, eli happy happy joy joy – onnistunu päivä! Nyt kokkailtiin Perin ja Petterin kans tossa ja hetken kun tappaa aikaa niin voi tyytyväisenä ja ilman ressiä ottaa bussin Airlie Beachille. Ite otan yöbussin joka lähtee 9 pintaan ja on huomenna aamulla mestoille, Per ja Petter mestoilla muutamaa tuntia myöhemmin ja Stevekin tulee samalle purjehdukselle Whitsundayssille, eli nätin nättiä!

Noosa!

16.1.2010 klo 19.27

Noosa! Eilen illalla kun kävelin mäkistä poispäin ni sain todistaa muutamaakin kummallista, tai ainakin Suomessa sellaisena pidettyä, asiaa. Ensinäkin George Squarella, eli yhdellä keskusaukioista järjestettiin ilmainen leffa. Batman isolta screeniltä katottuna ulkona ei ollu ollenkaan huono! Sen jälkeen lähin käppäileen kohti transit centteriä ja osuin taas ilmaselle BBQlle. Kävin kysymässä mikä on homman nimi ja jengi totes että niistä on vaan kiva grillata, mutta vielä kivempi grillata isolla jengillä joten jäin syömään ja lahjotin hilut kolehtiin, toi-mii! Tänään sitten chekkasin hostellista ulos ja kävin palloilemassa vähän kaupungissa. Toivoin että rahat mun Suomalaiselta tililtä olis tullu jo niin olisin päässy varaileen lentoja, mutta ei vielä. No ei voi mitään, parin tunnin bussimatka Noosaan ja toivotaan että täällä, tai jossain tässä matkalla, on Flight Center ni selviäis pläänssit ja pääsis rahoista eroon ja tietäis paljonko on käytettävissä lentojen jälkeen. Noosa vaikuttaa ihan helmeltä, rantakaupunki joen suistolla jonka hallitseva elementti on suuri luonnonpuisto, mihin aattelin mennä käyskentelemään huomenna ja spottaileen et näkyiskö koalia tai mitään. Hostelli on hullun helmi, ja hostelbookkerississa sanottiin että täällä on Queenslandin parhaat pizzat. Ei pitäny testata alun perin, kun se vetää päiväbudjetista leijonanosan, mutta woolworth oli kiinni ni en saanu pastaa ostettua ni ”joutu” testaamaan, ja kyllähän noi hullun hyviä oli!

Leffatuokioo

17.1.2010 klo 20.59

Kylläpä hyvän ruuan jälkeen tulee raukee olo. Heräilin tossa aamulla ja otin shuttle-bussin kaupunkiin, missä kiipesin näköalapaikalle, meinasin kuolla kuumuuteen jo ennen 10 aamulla! Mestoille tuli paloauto, jota vähä ihmettelin, mutta sieltä on kuulemma niin hyvä näkyvyys tällä kelillä että aina sillon tällön paloviranomaiset tulee sinne spottaileen kyteviä paloja. Enemmän ne näytti kyllä spottailevan kaikkee muuta, ja kun en uskonu että siellä näkyy usein koalia niin ne päätti todistaa sen mulle ja lähettii samoileen mettään, ja kyllähän yhden puun latvassa nukku sellanen. Koalat vaan nukkuu sen 20tuntia vuorokaudesta niin eipä siitä hirveesti alkuinnostuksen jälkeen iloa ollu, mutta oonpahan nähnyt villin koalan. Sen jälkeen palomiehet vielä ystävällisesti kuskas mut alas näköalapaikalta aina luonnonpuiston rajalle ja näytti mistä lähtee siistein kävelyreitti, joka kuulemma oli melko pitkä mutta worth it. No kävi ilmi että melko pitkä oli yli 10km, mutta mikäs siinä kävellessä kun aurinko paisto ja vettä oli vaikka muille jakaa, ja näköalat oli kyllä hienot. Aika random nähtävyyksiäkin tuli, kuten yks mielettömän hieno biitsi joka tosin sattu oleen virallinen nudistiranta, ja ilmeisen suosittu sellainen. Se tosin ei ollut ihmetyksen aihe, vaan se että koska siellä oli niin hyvä surffi niin jengi paino sekä maha- oikeilla surffilaudoilla ilman rihman kiertuvaa, wtf? No pääsin lopulta reitin loppuun ja otin bussin takas Noosa Headsiin ja palloilin siellä hetken. Kaupunki oli kyllä niin turistimesta kun vaan, joka paiakssa oli loma-asuntoja, pikkusia kahviloita ja turistikauppoja. Erona vaan moniin paikkoihin että ei ollu hostelleja ja hotelleja täynnä, vaan loma-asuntoja joita aussijengi ilmeisesti vuokraa koko kesäks aina, tuli vaan mieleen että kuinkahan kuollu tää(kin) kaupunki on talvella? Lopuks käveltiin viellä Harryn kanssa Woolworthiin ostaan vähä burgeri tarvikkeita ja tehtiin maitava iltapala meille sekä muutamalle muulle jannulle. Samalla tuli todistettua että en oo ainoo polvivammanen kun yhdeltä Saksalaiselta likalta lähti polvilumpio sijoiltaan suihkussa (meni onneks ittestään takasin), ja herrasmies kun oon niin tarjosin sille viimesen särkylääkkeen. Toivottavasti ei olis menny pahasti!

Surffikoulua

Jengi tykkää kalastaa täällä ja sitä harrastetaa jopa samoissa mestoissa surffauksen kanssa...

...mutta myös hieman rauhallisemmissa vesisötöissä Noosa-joen suistolla.

18.1.2010 klo 16.47

Huh, en tiedä koska olis viimeks ollu näin kipeet kädet. Aamupuurojen jälkeen otin tosta respasta surffilaudan ja shuttlebussilla kaupunkiin. Bussissa oliyks israelilainen jannu kans surffilaudan kanssa ja päätettiin lähtee yhtä matkaa ettiin spotteja. Eka käveltiin mestalle missä eilen oli ollu surffikoulu reenaamassa ja hypättiin veteen. Heti yks meduusa poltti ja tuli kiire rannalle kysyyn life guardeilta että onko ne vaarallisia. Kuulemma ei – ikäviä vaan. No heti melottiin siinä ja todettiin että sen lisäks että mestoilla oli meduusoja, niin aallot oli ihan liian pieniä surffattavaks ja päätettiin kävellä Alexandria Bayhyn, sinne nudistirannalle. Siellä sitten olikin törkeen hyvää surffia, ja riehuttiin lautojen ja kameran kanssa aikamme siellä, vihdoinkin rupesin oppiin nouseen riittävän nopeeta laudalle pystyyn että kerkes kääntyyn aallon suuntasesti eikä vaan laskeen niitä suoraan alas. Täältäkin tosin löysin muutaman meduusan, ja yks poltti niin pahasti että kädessä on vieläkin samanlainen jälki kun baari-illan jälkeen kun joku onnistuu tumppaan röökin käteen ja vieläkin polttaa aika huolella, ei kiva! Mutta todellakin worth it, oli niin siistiä! Takasinpäin kävely olikin aika tuskaa kun kädet oli jo valmiiks aivan hapoilla laudoilla kauhomisesta, eikä oltu älytty että matka oli suhteellisen pitkä. Vaikka käveltiin luonnonpuiston läpi eikä rantaa pitkin niin kuitenkin siinä vierähti 1.5h ennen kun päästiin bussipysäkille, teki niin hyvää päästä laudasta eroon! Ajotus oli tosin aika täydellinen, meinaan puolivälissä matkaa ois voinu lauleskella Prodigyn Thunder –biisiä (I hear thunder but there’s no rain), ihan järjetön jyrinä ja salamat, mut ei yhtään vettä. Saman tien kun sain laudan suojaan ja kerkesin ite sisään ni taivas repes ja tota vodaa tulee vaihteeks ”melko” huolella. Kosteus karkaa ihan käsistä, eikä oo ihan kylmä kun on ”enää” +30°C. Nyt sit pitäs tehdä vielä vähän riisisalaattia ja pakata ennen huomista bussiretkee Hervey Bayhyn. Ainii, ja rahat Suomalaiselta tililtä ei ollu vieläkään tullu. Sais tulla pikkuhiljaa ni pääsis niistäkin rahoista eroon ja sais lennot minkä jälkeen tietäis kunnolla paljonko massia on käytettävissä…

Tuntu vähän tyhmältä kävellä sademetsässä surffilaudan kanssa...

Rantahengaus V:n eli vamppyyrin veren (Check True Blood) tahi paikallisen energiajuoman kruunaamana

Brisbane

15.1.2010 klo 16.48

Ja taas istutaan mäkissä, internetti toimii entistäkin hitaammin mutta toimii. Vanhempia saattaa ihmetyttää, mutta eilen skippasin goon-nightin et jaksoin herätä tänään aamulla aikasin turisteilemaan. Kasilta ylös ja käppäileen, ekana south bankille. Brisbanehän ei oo rantakaupunki, vaan on sijoittunut parikytä kilsaa sisämaahan joen varrelle, tai oikeestaan joki halkasee kaupungin. Southbank on nimensä mukaan joen pohjoispuolella, missä mun hostellikin sijaitsee, ja on kulttuurikeskus. Eka tulin aika jännälle poolille, hiekkaranta rakennettu joesta 10m ylöspäin sisämaahan jossa oli iso hiekkaranta ja kylpylämäinen fiilis. Siinä sit pikauinnit ja matka jatku. Ranta oli tosi kiva kyllä, ja siinä olikin sitten kaikkea marketista nykytaiteen museoon. Muutenkin kaupunki oli kyllä melko siisti, uus ja vanha yhdisty kivasti, isot pilvenpiirtäjät ja kirkot sopi hyvin yhteen ja -88 maailmannäyttelystä jääny vaikka minkälaisia taideteoksia jne. Museot oli ihan tapissa, eikä ihme. Suomalaisilla olis paljon opittavaa. Ensinnäkin ne oli ilmasia, minkä lisäks kaikki 3 museoo missä kävin oli erittäin mielenkiintosia. Ne oli interaktiivisia, ja jokapaikassa missä oli jotain mikä saattais kiinnostaa aikuisia, niin oli jotain mikä kiinnosti varmasti myös lapsia. Eka museo oli Australian historiaa, ja samalla oli dinosaurus –näyttely joka näytti kiinnostavan kaikkia lapsia, kätevästi vietiin niitä vieri viereltä läpi niin vanhemmat ja lapset keskitty omiin juttuihinsa ja molemmat oli tyytyväisiä. Toka oli sitten taidetta, jossa oli suhteellisen paljon australialaista taidetta, mikä oli ihan mielenkiintosta. Kolmas olikin sit mun favoritti, nykytaiteen museo. Aika psykedeelisiä ”taideteoksia”, ja nekin oli suhteellisen interaktiivisia, ja paljon australialaista tälläkäin saralla. Ainoo vika oli että ne oli niin isoja että olis kyllä menny monta päivää nähdä kaikki, mutta oli tääkin reissu antoisa! Jalat tosin aivan muusina, varsinkin kun kävin vielä palloilemassa keskustassa ja kävelin kämpille sit, mistä otin shuttle-bussin tänne keskustaan ja tulin mäkkiin dataamaan.

"Rantaa", siipirataslaiva kruisailememassa joessa sekä kaupunkia taustalla.

Australialaista taidetta, eikä vielä edes nyky-sellaista!

Surfers Paradise

11.1.2010 klo 16.36

Joku vitun idiootti päätti sitten rullata meikäläiseltä sortsit (jotka oli ehkä smuuteimmat mitä oon löytäny mistää ikinä) ja pari t-paitaa pyykkinarulta viimesenä yönä hostellissa. Tähän mennessä siis multa on pöllitty hostelleista hattu, 4paria sukkia, pari t-paitaa ja surffisortsit sekä 2 paria flipfloppeja, ja eihän hostelleilla oo mitään korvauspolitiikkaa tollasissa tapauksissa, nice. No mutta pääsin kuitenkin reissuun ja otin bussin Byronista etiäppäin. Bussimatka ei mennykkää rantaa pitkin vaa sisämaasta kukkuloita pitkin, ja oli melko siistejä maisemia, mm. yks joki jossa 10km matkalla oli varmaa 4 tai 5 mastercraftia vetämässä wakeejia jotka veti suht hyvin! Bussikuski suostu jopa pysähtymään tässä Burleigh Headsissa, mikä on Lonely Planetin mukaan ”a small and relaxed surf atmosphered town”. Taru tosiaan asuu täällä parin Kiwin kanssa, mutta tällä hetkellä huudeilla on myös Jenna joka on Suomesta valmiiks tuttu jo ja Juha, Tarun poikaystävä joka on vaihdossa täällä. Eilen käytiin vaa nopee uimassa rannalla ja kun aurinko rupes laskeen mentiin katteleen kun jengi surffas vähän HCmmissa aalloissa, ja hyvin surffaskin! Tänää vaa chillausta rannalla ja sit käytiin syömässä tossa jossain surffihenkisessä ravintolassa, missä oli hullun hyvää ruokaa suht halvalla ja mestoilla pyöri surffi pätkien lisäks myös muutaman vuoden takaa tuttuja lautapätkiä, niin siisti mesta! Wahoos tai joku oli mestan nimi.

Powerbalance toimii tälläkin puolella maailmaa

Rantaa ja taustalla Surfers Paradise. Näyttää hullun helmeltä näin kaukaa mutta onkohan oikeesti? Kuullu niin paljon paskaa siitä...

12.11.2010 klo 23.14

Tough life! Käytiin eilen vielä illalla kun Taru oli töissä niin Jennan kanssa longboardaamassa, potkittiin vaan tota rantabulevardia eteenpäin. Kuinka smuuttia painaa puolen yön pintaan tähtitaivaan alla ilman paitaa ja paljain jaloin longboardilla 100m aalloista ja just niin sopivassa lämpötilassa ettei tulla kuuma eikä kylmä ja sitten vielä hypätä sen jälkeen pooliin uimaan ennen nukkumaan menoa?! Tänää sitten aamulla Juha tuli hakeen meidät ja mentiin vesipuistoon, johon sai kerrankin opiskelija kortilla alennuksen mikä oli ihan mukava yllätys. Liukamäet oli suhteellisen helmiä, mutta lössiä oli taaskin aika paljon, mutta ei se mitään. Hullun helmi päivä kuitenkin! Vielä takaspäin tullessa mäkkiin kahville ennen kämpille tuloo. Taru meni katteleen Juhan uuden kämpän ja me käytiin Jennan kanssa longboardeilla kaupassa ja sitten bulevardilla kruisailemassa taas ennen iltauintia, tough life!

Autokauppako? Ei, vaan normi tiistain tungos vesipuistossa.

Suhteellisen villi vesiliukumäki

Yleistä kuvaa puistosta, kuiva ja märkä huvipuisto meni kivasti limittäin.

13.11.2010 klo 19.21

Joo tänää pääsin vihdoinkin tonne Surferssin keskustaan. Aamusella käytiin Jennan kans eka lonkkaroimassa ja sit uimassa, minkä jälkeen meikä otti bussin Surferssiin. Ekana Q1, maailman 20. Korkein rakennus (tosin eipä se hirveen kummonen meikästä ollu) josta oli ihan hyvät näkymät, molemmat Byron Bay ja Brisbane näky kun keli oli ihan törkeen hyvä, ja tännekkin sai Suomalaisella opiskelijakortilla alennusta! Sit käppäilin pitkin katuja, ja totesin että vaikka yritinkin olla ennakkoluuloton niin kaupunki oli just niin hirvee kun mitä olin kuullu. Yks kävelykatu oli tosi helmi, ja se näyttikin olevan kaupungin keskusta, mutta muuten kaupunki oli jotenkin niin hirvee betoniviidakko että ei kiinnostanu kovin pitkää hengailla. Kävelykatu tosin oli surffikauppoja täynnä, mikä on aina siistiä, mutta surffaamaan ei siellä olis asiaa kun rannat oli ihan täynnä populaa. Takaspäin tullessa miitattiin Tarun ja Jennan kanssa yhdellä suhteellisen tyhjällä biitsillä. Oli niin hyvä käydä meressä uimassa kuuman päivän jälkeen! Virta ja aallot tosin oli ihan käsistä, mutta kite-surffaajat näytti nauttivan. Otin Tarulta avaimet ja tulin kämpille, ja vihdoin sain buukattua noi whitesundayssit ja fraser islandit kunnolla, eli reissun loppu rupee selkeytyyn, ja näyttään erittäin hyvältä!

Näkymää Q1sestä pohjoseen eli Brisbaneen päin.

14.1.2010 klo 20.49

Brisbane! Aamulla käytiin hakemassa Tarun lauta huollosta ja painettiin taas vähän surffaileen, pikkuhiljaa rupee ehkä vähän sujuun. Toi Gold Coast on kyllä niin helmi mesta että en tiedä, ei välttis olis ollenkaa huono mesta lähtee vaihtoon! Siitä sitten kamat kasaan ja suihkun kautta uudestaan tien päälle. Tässä vaiheessa joutuu kiittään Tarua (ja sen kämppiksiä) sekä Juhaa ja Jennaa huolella näistä muutamasta päivästä! Siitä sitten kämpiltä perus 2 eri bussia terminaalille josta Grey Hound Brisbaneen ja bussi tonne hostellille, nopee chekkaus sisään ja bussilla tänne kaupunkiin missä istun nyt mäkissä dataamassa. Näytti ihan kivalta toi kävelykatu, mutta muuten aika jännä että kaikki mahdollinen oli kiinni ja kello ei oo vielä edes ysiä. No eikait siinä mitään, huomenna explorataan vähän enemmän. Ilmasto täällä kyllä lähentelee jo trooppisia lukemia, ja vielä mennään yli 1500km pohjoseen tällä reissulla, eli Cairnsissa voi olla melko lämmin!

Nimbin & hippivarotus!

9.1.2010 klo 19.49

Olipa melkosen ”hipahtava” päivä. Aamulla Jims magical bussilla Nimbeniin. Ite bussimatkatkin oli ihan järjettömän siistejä. Jim oli joku 50-60v jannu joka on muuttanu byron bayhyn 25vuotta sitten, ja tiesi todellakin mestat täällä, jokaseen mestaan minkä ohi ajettiin niin sillä oli eka jonkinnäkönen tarina jonka jälkeen se pisti jonkun asiaan kuuluvan kappaleen soimaan, yleisesti kaikkia chillejä biisejä. Myös heti reissun kärkeen se sano että tässä maassa on laki koskien alkoholin juontia bussissa, ja jos kuski sanoo että saa niin saa, ja Jim oli tuonu meille jopa kylmälaukun eli se oli sallittua. ”On our way back you are also aloud to smoke you’re joints and eat you’re magick mushrooms and cookies”, eli aika chilli meno. Eka stoppi olikin johonkin ”kylään”, joka koostu pubista, videovuokraamosta ja tenniskentästä ostaan bissee reissuun ja syömään jotain pähkinöitä jotka on lokaalierikoisuus. Hyviähän ne oli, maistu kookospähkinän ja normipähkinän sekotukselta. Madventures on nimenny Nimbenin maailman hippiparatiiseihin ja kuvaili sitä sanomalla että ”talot ovat sateenkaaren värisiä ja arvot liberaaleja”, ja näinhän se oli. Ilmeisesti NSWissä on laki, jonka mukaan poliisien ei tarvi puuttua pilven hallussapitoon jos se ei halua, ja Nimben on ilmeisesti niin iso turistinähtävyys ettei se halua, ja pilvee on siis yleisesti saatavilla joka muodossa. Parkittiin bussi poliisiaseman viereen ja oli suhteellisen outo fiilis kun puutarhuri tuli myymään aidan yli pilvee heti kättelyssä. Mestana Nimben oli pieni, sen päästä päähän käveli helposti viidessä minuutissa, mutta kadut oli täynnä kaikkia pieniä kauppoja joissa myytiin erinäkösiä pajauttelu-tarvikkeita ja muita hippien statussymboleita ja –koruja. Olihan siellä myös hamppu ”suurlähetystö”, joka työskentelee pajautuksen laillistamiseks, ja siitä on ollu jo jonkinnäkösiä keskusteluita jossain poliittisissa piireissä. Pääasiassa mestoilla oli turisteja, mutta oli sielä myös vanhan polven hippejä jotka oli asunu siellä lähes koko elämänsä, ja onneks Ausseissa on suhteellisen tuttavallista jengiä, oli meinaan aika mielenkiintosta istua kahviloissa keskustelemassa näiden jannujen kanssa. Nimbinissä hengailemisen jälkeen lähettiin ajeleen ja ajettiin vähän pitempää mutta hienompaa reittia, ja edelleenkin Jimillä oli joku tarina jokaseen biisiin. Yhden mäen kohdalla se pysähty ja sano että nyt tulee rollercoaster ride, eli aikamoinen ralli tie, ja se sano että kestää tasantarkkaan yhden biisin verran päästä alas. Biisi oli tosi friikki, ja meno tuntu oikeesti aika hurjalta, mutta kait kun on ajanu 17vuotta samaa touria niin tietää mitä tekee, ja niin uskomatonta kun se olikin niin sekunnilleen kun biisi loppu niin tiekin loppu. Ajettiin jonkun Jimin kaverin Paulin luo, joka oli kunnon UG hippi. Yli 60v, asuu yksin keskellä mettää. Aika mielenkiintonen jannu koska välillä tuntu tosi fiksulta ja pysty keskustelemaan syvällisesti, mutta välillä selitti jotain ihan omaa jota kukaan ei ymmärtäny. Paulin harrastuksia on mm. erilaisten eksoottisten kasvien ”keräily”, eli sillä oli oma metsä täynnä random kasveja ympäri maata, mutta myös muita keräilykohteita oli kuten muovilelut ja budha-patsaat, joita tää metsä oli täynnä, suht friikkiä toimintaa. Eikait siinä muuta, helmi päivä ja huomenna chek out aamulla ja iltapäivällä Tarun, yhden Suomalaisen kaverin, luo Surfers Paradisen huudeille.

Nimbiniä, koko katu oli ihan ton näkönen tosissaan!

Paulin cribi, iha smuutti? 80hehtaaria mettää ympärillä eikä ketää lähimaillakaan, saa olla melkonen mentaliteetti että asuu tuolla (ja vielä ilman autoa, haha)

Byron Bay

5.1.2010 klo 22.19

Noniin, nyt kirjotellaan tästä central stationilta. Istun repun päällä bussiasemalla ja venaan bussia. Viimeaikoina ei oo tapahtunu oikein mitään erikoista, perus hengausta vaan. Eilen näin Astan ja Elkun taas ennen kun ne jatko matkaansa tänään kohti Uutta-Seelantia. Tänää oli vihdoin hyvä keli ja päästiin rannalla, aallot oli just täydellisen kokoset vaan vedessä riehumiseen ja niiden ”surffaamiseen” uiden, oli niin nätti vika päivä! Muutenkin tykästyin aika hulluna kyllä tohon mestaan ja jengiin, varsinkin kun Rob muutti sisään muutamaks päiväks ja toi kitaransa, eli family guy vaihtu kitaran soihtoon vihdoin. Nyt sitten otin peruskaavan mukaan bussin eka kämpiltä Bondi Junktionille, siitä junan tähän Central Stationille ja jonkin matkan kävely ja ihmeen kaupalla löysin ykkösellä tän ”terminaalin”m eli mestan jossa lukee greyhound vaan ja hirvee kasa reppureissareita istuu ja venaa busseja mihkä lie. Ite oon sit matkalla Byron Bayhyn, yhteen surffi”kaupunkiin” (pieni 4000hengen kylä joka tosin on iso kaupunki kesällä turismin takia) jonka ois tarkotus olla hullun lepponen mesta. Suhteellisen haikeet fiilikset lähtee Bondilta ja jättää kaikki kaverit taakse, mutta ehkä niitäkin näkee vie Ausseissa, tai sit jossain päin maailmaa muullon! Kuitenkin hyvin stoked siitä et taas tien päällä ja uudet seikkailut odottaa, katotaan kauanko viihdyn Byron Bayssa, suunnitelmat vielä täysin auki siltä osin.

6.1.2010 klo 17.29

Byron Bay here we are! Hullu väsymys päällä vaikka kello on vasta puol6. Yö meni bussissa yllättävän lepposasti, pikkuhiljaa oppii nukkuun missä vaan. Pitkästä aikaa muistin käyttää niskatyynya ja niskat ei oo kerrankin yhtään kipeet! Sen lisäks mua oli onneks varotettu ilmastoinnista, ja vaikka ulkona oli yli 25 lämmintä lähtiessäkin niin vedin kaikki pitkät kuteet päälle (osittain myös siks etten jaksanu kantaa niitä). Vaikka käänsin bussin ilmastoinnin omalta osaltani minimille, niin kuitenkin oli pikkasen kylmä, kävi aika paljon sääliks jengiä jotka istu surffisortseissa ja hihattomissa siellä. Pääsin mestoille, jäin bussista ja otin shutle bussin tänne hostellille joka on keskellä ”subtropical rainforestia”. Tää oli ainoo vapaa hostelli, eli vähän turhan kallis meikän makuun ja syrjässä, mutta pakko myöntää että kyllä tää upee on ja minkäs teet kun muut on täynnä(kaukana on siis 10min kävelymatka rannalta). Kuulemma yks Aussejen hienoimmista, ja kyllä sen huomaa. Oma baari, leffateatteri, uima-allas n’ shit, mutta se mikä tästä tekee hienon on mun mielestä nää huoneet. Oon ”surf shackissa”, eli erillisia rakennuksia joissa on dormeja, ite oon tälläsessä 10hengen dormissa 100m päässä altaalta ja respasta. Katosta roikkuu surffilautoja, seinillä on psykedeelisiä maalauksia ja poluilla ja niiden vieressä palloilee jotain gekon tapasia, mutta paljon isompia, liskoja. Isoimmat valehtelematta 5-30cm pitkiä! Tänää en oo hirveesti jaksanu tehdä muuta kun löhösin tossa poolilla ja kävelin vähän tutustumassa kaupunkiin. Mestana Byron Bay on ehkä joku oriveden kokonen, ja huomas kyllä että ”kaupunki” elää turismilla, matkatoimistoja, etenkin backpackkereille, ja hostelleja oli joka kulmassa. Hullun laidback fiilis ja suhteellisen siisti mesta, mutta jengi täällä hostellissa ei oo ihan niin siistin olosta vielä. Mut katotaan kehen tässä ajan saatossa tutustuu vielä, sehän on se yksin reissaamisen ressi että aina pitää tutustua uusiin ihmisiin, mutta samalla myös se ilo että saa/joutuu tutustumaan.

7.1.2010 klo 20.37

Melkonen väsymys päällä. Eilen illalla kun tein ruokaa ja menin syömään niin etin pöydän jossa jengi joi Goonia ja yleinen sääntö pätee näköjään täälläkin – Goonin juojat on lähes aina helmee porukkaa. Siinä sit ruuan kanssa pelailtiin ”vähän” juomapelejä ja se yhdistettynä väsymykseen ei ollu mikään paras ratkasu, vaikkakin tutustu ihan hyvin jengiin. Täällä meidän subtrooppisessa sademetsässä sato onneks tänään aamulla niin pysty hyvillä mielin nukkuun pitkään. Pilvet selkeni onneks päiväks niin lähin käveleen tonne lighthouselle. Uskomattomia biitsejä ja yhellä niistä kävin uimassa ja melkein viereen tuli parvi delffiinejä, niin nättiä! Myös jotain sademetsän tapasia löyty, meinasin tosin kuolla kuumuuteen, ja jalatkin aika muusina. Potkasin varpaan johonkin niin että se rupes vuoteen verta ja otin flipflopit pois ja laitoin ne repun sivutaskuun jonka ilmeisesti unohdin auki ja jonkun 5km jälkeen totesin että eihän ne siellä enää oo. Kävelin takasin mutta ei löytyny millään, joten kävelin koko reissun sit paljan jaloin. Ainoo ongelma oli majakalla jossa ei oikein ollu mitään muuta kun asvalttia, joka olikin sit suhteellisen kuumaa! No surffikaupasta uudet muutaman dollarin flipflopit ja takas kämpille ja uimaan ja suihkuun. Istuskelin tossa hetken pihalla safkaamassa huonekavereiden kanssa kun ne alotti pelaan juomapelejä, mutta itehän en ota yhtään goonia tänään koska pistin tammikuun opintotuen laskuvarjohyppyyn! Huomenna 7.15 pitäs mennä kuulemma. Ei jengi täällä ollukkaan niin pahaa kun luulin, huoneessa törkeen helmee jengiä ja jopa Ranskalainen tyttö joka opiskelee kansanterveystiedettä ja tekee kurssinsa netin kautta niinkun meikäkin, wtf?

Ei näitä blogipäivityksiä kukaa varmaa enää ees lue, mutta ihan se ja sama, alunperinhän rupesin kuitenkin kirjottaan tätä ittelleni. Oon tajunnu et tää on kyl törkeen hyvä tyyli jäsentää ajatuksiaan ja reissua omassa päässään, ja lisäks pysyy Suomi ees jotenkuten mukana. Kun puhuu vaan Englantia niin on Suomi unohtunu nyt jo yllättävän paljon.

Jos metsään tahdot mennä nyt...

Paikallista asumistoo, noi on oikeesti aika lunkeja ja tuttavallisia kavereita!

8.1.2010 klo 16.50

Nyt on taas sellanen fiilis et vois mennä vaan nukkuun, niin poikki. Totesin eilen vaihteeks että dormissa aikasin nukkumaan meneminen ei oo helppoo. Skippasin Goonin, mutta kun huone sattu oleen alle 50m päässä Budha Barista, niin ei siellä ihan hiljasta ollu, ja lisäks joku halus lukee viereisessä sängyssä eli valot oli päällä. No vedin sellasta semihorrosta alkuyöstä kunnes heräsin keskellä yötä ihan järjettömään ukkoseen. Myös täks päiväks oli luvattu ukkosta, mutta onneks kun kello herätti 6.50 niin pilvet oli hävelenemään päin, ja matkalla hyppymestalle aurinko rupes paistaan. Tandem-laskuvarjohyppy tuntuu olevan näille suhteellisen mekaanista toimintaa – nopee briiffaus ja eikun koneeseen, ylös 14 000jalkaan ja ulos koneesta, 70sekunnin vapaapudotus ja 10min liitely, maahan, kuvat asiakkaalle ja seuraavan asiakkaan kans sama. Mut ite hyppy oli kyllä niin uskomaton kokemus! Ylöspäin mennessä jännitti aika huolella, ja varsinkin kun piti istua koneen reunalla josta sit kaaduttiin jollain voltilla alas, mutta sitten siihen kerkes tottuun ja nautti oikeesti hommasta ja pysty katteleen maisemia yms. (jotka oli melko upeet! Ylöspäin mennessä niitä ei koneesta älynny kattella niin paljon). Vapaapudotuksen jälkeen avattiin varjo, ja liitelyn piti olla tylsää (näin joku mulle joskus väitti, en muista kuka), mutta ei todellakaan! Jannu jonka kans hyppäsin vetäs pari jotain kunnon syöksykierrettä, ja onneks en ollu syöny aamupalaa meinaan oli aika paljon enemmän G-voimia kun missään huvipuiston pyörivässä vehkeessä jossa oon koskaan ollu. Takas kämpille, nopeet päiväunet ja totesin että keli senkun paranee joten päätin lähtee liikkeelle vaikka väsytti kuinka paljon. Tosin joku ilmotti et mun piti tsekata tänään ulos niin joutu eka vähän säätään respassa. Mun piti vaihtaa huonetta mutta kukaan ei vaan ollu muistanu kertoo sitä mulle. Nyt oon sit tälläsessä ”space roomissa” joka on ihan yhtä psykedeelinen kun edellinenkin vaan ilman surffilautoja, ihan altaan ja vessoja vieressä, kauempana baarista mutta kaiken muun hälinän keskellä. Huonekavereina näyttäis äkkisilmäyksellä olevan 7 Ruotsalaista tyttöö, tai naisia noi on jo, mutta oiskohan kuitenkin pitäny kuunnella enemmän siellä Ruotsin tunnilla, haha. Velvollisuudet ensin – nyt on Metzin tuliaiset hoidettu, enää pitää varmistaa etten hukkaa niitä, minkä jälkeen käväsin vuokraamassa surffilaudan 4tunniks. Kävelin vähän kauemmalle mestalle jossa piti olla vähemmän jengiä, ja niinhän siellä olikin. Aika täydellinen mesta, ei yhtään tuulta, vesi joku melkein 30 ja ilma 35 ja aallot sopivia, vaikkakin vähän pieniä. Otin paljon pienemmän laudan kun millä oon ennen kokeillu, joten se ei oikein kannattanu hitaassa vauhdissa, mutta kun otti vähänkään isompia aaltoja (huom. Edelleen erittäin pieniä, mikä on meikäläiselle varmaan ihan hyvä ettei satu polveen tai muuallekkaan) niin pääsi vähän kurvailemaankin jo. Vaikkakin oon ihan puhki, niin vois pistää kyllä soimaan ”Today was a good day” –biisin, ja toivoa että huominen Nimbenin reissu olis yhtä upee kun tää päivä!

Tammikuun opintotuki meni sinne taivaan tuuliin, mutta definitely worth it! Niin upee fiilis et taisin jäädä koukkuun tohon adrenaliiniin.

Finally! Ihan pikkusen kävin vaan kokeilemassa surffausta, living the life!

2.1.2010 klo 15.24

Joo-o, piti lähtee tänää Byron Bayta kohti mutta eihän siellä ooh ostelleissa tilaa vielä. Keskiviikkona on ensimmäinen vapaa hostelli joten otan sit tiistai-iltana 15h yöbussin sinne, että suunnitelmat sitä varten vähä selventeyny. Ois ollu smuutti lähtee reissaan koska täällä rupee oleen aika tylsää, taloon kävelee vaa jengiä sisään (alotettiin 7 ja sänkyjä on kuudelle, sohvat 3 lisää mutta täällä on nyt 15 henkee, wtf?! Varsinkin kun noi on brittejä joita tää ”ydinporukka” ei ees tunne, joko hiljasia jotka kattoo vaa telkkaria myöhään, eli mahdotonta mennä nukkuu, tai sit niinkun viimeyönä jengiä lappo ihan kännissä sisää tunnin välein ni eipä täällä paljo oo saanu nukuttua). Keli on kans vähän kussu, tihkuttanu ja rannalla ei oo ollu yhtään aaltoja. Eilen käytiin vähä pelaamassa lenttistä pihalla kun todettiin että paikat rupee hajoon sisällä minkä jälkiin vähä parkourattiin ja riehuttiin vaan Francoisen ja Thomasin kans. Tänää sit käveltiin Coogeelle päin kun todettiin että ranta on ihan tylsä. Vesiraja on vetäytyny varmaan 15m siitä mitä se oli sillon kun tulin tänne, eikä yhtään mainikia jota vois kutsua ees aalloks, en oo nähny kertaakaan tota rantaa niin tyynenä ettei siinä vois surffata ja nyt yhtäkkiä 3 päivää putkeen. Löydettiin kuitenkin mesta josta pysty hyppään veteen. Locaalit vakuutti että siitä on mahdollista hypätä osumatta pohjaan, mutta ne oli vannoutuneita duudsonit-faneja niin vähän kuumotti, mutta kun ajotti hypyn aallon harjalle niin hyvinhän se toimi. Takaspäin tullessa päästiin ehkä 200m ennen kun puski ihan järjetön ukkonen ja sade niskaan, enkä nyt meinaa mitään Suomalaista sadetta vaan trooppista, tai täälläpäin maailmaa varmaan subtrooppista, rankkasadetta, vettä vaa tuli kun saavista kaataen!

Francoise ja Thoma tappamassa aikaa ja päästämässä höyryjä pihalle

Härveli, piti ajottaa nii että tuli just aallon harjalle, muuten oli vaarana tulla heitetyks kallioon ja saada ikäviä ruhjeita niinkun Francoise.

Ihan skidi ukkonen puski niskaan, ja kaupungista tulee suhteellisen huolella tota vettä aina tonne rannalle. Ainakin sai olla rauhassa rannalla!

Hyvää uuttavuotta!

29.12.2009 klo 20.18

Solei, solei! Vihdoinkin aurinkoo tänään. Jannut päätti mennä eläintarhaan, ja eihän mulla mitään parempaa tekemistäkään ollu niin painoin mukaan sinne. Eka bussi darling harbouriin josta piti ottaa lautta eläintarhaan. Tuli kyllä aika puskista toi hinta $48, mutta eikait tässä vaiheessa auttanu enää perääntyä. Puolet piti olla lautan hinta ja puolet sisäänpääsy, mutta oli aika hintava viiden minuutin lauttareissu. Eläintarhahan sijaitsee siis saarella justiinsa sydneyn ulkopuolella, mikä on aika siistiä.Muutenkin mesta on ihan hullun siisti, suhteellisen korkee saari eli otettiin cable car ylös ja sitten käveltiin polkuja pitkin alas kattellen eläimiä. Tarha itsessään ei ollu ihan niin siisti kun mesta – liikaa turisteja ja liian vähän eläimiä. Afrikan eläimet ei oikein jaksanu säväyttää, mutta vesinokkaeläin, punanen panda sekä orangutangi joka tasapainoili nuoralla täysin vapaaehtoisesti oli aika siistejä yllätyksiä kyllä! Eli oli onnistunu, joskin kallis, päivä. Nyt sit vähä pitäs kokata, ainakin täällä on oppinu tekeen halpaa ja suhteellisen maukasta ruokaa ihan eritavalla kun sillon kun oli Suomessa.

Siinä on teille punanen panda eläintarhasta

30.12.2009

Siihenhän se taas meni että eilen oli Jessin läksiäiset, se lentää tänään takas Englantiin. Eli painettiin taas rannalle jossa oli hostellin (Jess oli ”töissä” siellä) tarjoamat 3 goonia. Siellä sit hengailtiin isolla porukalla, Tim soitti kitaraa ja fiilattiin vaan. Oli siistiä nähdä kaikki vanhat naamat hostellista jotka on muuttanu omiin kämppiin, mm. koko meidän talo mutta myös muitakin. Kämpillä sit syötiin mun päivällä tekemät pastat ja tehtiin keskellä yötä lättyjä, wtf? Muistin myös vihdoinkin ottaa tyhjennetyn goonin mukaan. Roadtripillähän tuli jo kokeiltua että goon toimii oikeesti nimensä mukaan tyynynä (en muista oonko selittäny, mutta goon on siis 4-5l tölkki ”viini”, pahvi tölkin sisällä on totta kai pussi jossa viini on, ja kun tän pussin puhaltaa täyteen niin siitä saa mukavan tyynyn kun laittaa vaan esim. t-paidan sen ympärille. Ja Goonhan tarkottaa Aborginaalien kielellä tyynyä), mutta sen jälkeen olin nukkunu tähän yöhön asti huppari tyynynä. Tänään oon niin sanotusti saanu jo aikaan - Aamulla sitten otettiin tiukka keskustelu vuokrasta ja päästiin kaikkia tyydyttävään ratkasuun minkä jälkeen painoin hostelliin ja matkatoimistoon tuhlaan rahani. Nyt on sitten ostettu bussilippu cairsniin asti (unlimited stops, eli voin hengailla siellä missä haluun) ja joku safarin tyyppinen fraiser islandilla jossain välissä kun mulle sopii. Sen jälkeen perus kokkaus pyykkäys ja kauppaan bondi junktioniin josta saa kaiken halvemmalla isosta supermarketista francoisen kanssa ja nostaan rahaa vuokraa varten sekä vielä uimaan. Vieläköhän sitä kerkeis jotain tekeen tänään, tai edes huomenna, ennen uudenvuoden bileitä?

1.1.2010 klo 13.55

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2010! Vai että sellanen UV, eilen aamulla 11 piti käydä vielä matkatoimistossa ja äijät huuteli että oo nopee et lähetää ihan justiinsa katteleen ilotulituksia. No kävin matkatoimistolla, sain bussiliput yms. Käteen eli oon valmis menee millo vaan Byron Bayn hostelleissa on tilaa (hiton kesäloma kaikki täynnä). Mutta ei isoo porukkaa ihan noin helposti saada liikkeelle. Ian jauho niin paljon paskaa et sitä ainakin venailtiin vaikka kuinka pitkään, ja Walesin tytötkin pääty tuleen mestoille Melbournesta ja parkkiin autonsa meidän eteen. Tässä sitten aloteltiin kämpillä porukalla kun jengi laittautu sun muuta. Ehkä neljän pintaan päästiin vihdoin lähteen etukäteen tsekatulle spotille johon mahtu ”vaan” 40 000henkee. No bussi bondi junctionille jossa hukattiin walesin känniääliöt, mut onneks ne osu oikeeseen junaan ja pääty town hallille jossa piti vaihtaa junaa, no kävin ettimässä ne sieltä laiturilta ja painoin oikeeseen junaan, mutta hukkasin muun porukan. Saatiin porukka vihdoin kasaan Milsons pointilla, eli osuttiin kaikki oikeeseen mestaan ja päästiin sisään porteista jollain ihmeen kaupalla. Meno oli kun Suomalaisilla festareilla – iso nurmikko alue jossa paljon jengiä eikä omia juomia saanu viedä sisään (paitsi jos ne laitto virvokepulloon ja väitti kiven kovaan että se on spritee). Siinä sitten vedettiin picknick harbour bridgen alla ja venailtiin että ilotulitukset alko. 7 pintaan ne rupes tulittaan perheen pienimpiä varten ja ilotulitti joka tasatunnein, ja kun päivä vaihtu onnistuttiin änkeen hostellin porukan viereen ihan rantaan eli saatiin varmaan yhdet kaupungin parhaista paikoista. Olin vähän pettyny ilotulitukseen kun se oli niin yli hypetetty, mutta ilmeisesti ne ei ampunu kaikkee yhdestä mestasta vaan synkronoi koko kaupungin eli olis pitäny olla jossain korkeella (esim. harbour bridgen päällä mihin kiipeeminen makso tuplasti normin verran – eli kapee $500 mikä ei kuulemma oo reppureissaajan budjetti). Mut olihan ne jokatapauksessa aika upeet, ja fiilis suhteellisen käsistä. Pois pääsy olikin sit helpommin sanottu kun tehty. Juna-asemalle päästäkseen piti mennä tunnelin läpi joka oli ihan packed, ja paljon humalaisia ihmisiä synnyttää tappeluita usein. Niin tässäkin tapauksessa, enkä tajua millä järjellä onnistuttiin välttään 4 tappelua joihin poliisit puuttu pamppujen kanssa. Joku sai älynväläysken 10min ennen junalle pääsyä ettei jaksa venata vaan otetaan taksi, onnistuuko? No ei, päädyttiin sit käveleen harbour bridgen yli, ja jossain vaiheessa joku oli kaivanu jostain puolmetrisen pehmo-nopan jota potkittiin pitkin katuja. Sydney oli ihan packed, kaikki kadut kiinni ja poliiseita joka kulmassa, uskomaton näky. Ikäväs jossain kulmassa jengi hajos ja päädyttiin Biancan kans kaksin ottaan bussi keskustasta 2 tunnin kävelyn ja tunnin bussin venailun jälkeen bondille, jossa näin francoin. Ois ollu suhteellisen smuutti mennä uimaan mutta Bondi Beach oli ihan täynnä bileiden takia, enemmän jengiä mestoilla kun kuumana kesäpäivänä, samoin poliiseita, eli veteen ei ollu mitään asiaa.

Harbour bridge on fire!

Jaa nii että oliko vaikee päästä pois?

Noppapelejä