Valilla ne hommat luistaa

22.6.2009 – 05.26
Se nairobin yo… olipa hektinen paiva. Eka Kevo herattaa 7 ja haluu lainata muutaman paketin Nuudeleita kun silla on hirvee nalka ja se on menossa kattoon Safari Sevenssin finaaleita. Safari Sevens on yks Afrikan isoimmista Rugby tournamenteista, ja Kenia parjaa nakojaan rugbyssa tosi hyvin. Ysilta ian soittaa etta haluunko tulla niiden kanssa 2 maissa kattoon Safari Sevensia, ja olin sillai etta todellakin. No sit 10 soittaa Rizz ja sanoo etta silla on yks VIP lippu, etta kiinnostaako mua lahtee NYT, ja meikahan lahti. Otin matatun ja nain Rizzin puolentunnin paasta heraamisesta Junktionilla josta sit otettiin 2e taksi Impala klubille. Sisalle ja palloileen ympariinsa, Rizzilla oli hitosti kavereita mutta ne oli kaikki tosi random porukoissa joten paadyttii lopulta kaksin VIP-alueelle. Oltiin jonkun vesifirman “vieraina” koska Rizzin sisko oli toissa silla ja jotai, liian randomia. Rizz ei kuitenkaa halunnu istua siella koska se oli taynna intialaisia ja se aija inhoo niita (en tosin tajua miks koska se nayttaa ite ihan intialaiselta, haha). No palloiltiin ympariinsa muutama tunti kunnes Eddy heras ja lahti mestoille, ongelmana oli etta silla ei ollu puhelinta, joten paadyttiin odottaan sita 45min portilla koska Rizzilla oli sille lippu, ja lopulta Eddy oli jotenkin onnistunu sneikkaa ittensa vie sisaan ilman lippua. Koska mestoille oli turvatarkastus Eddy ei tuonu yhtaan huumeita, eli sen kanssa uskals taas hengaa kun ei oo kokoajan vaarassa jaada kii, mutta kaikki ei ollu yhta fiksuja. Joku Eddyn ja Rizzin tuttu oli ilmeisesti tullu jaatvan Marijuonasakin kanssa ja jaany turvatarkastuksessa kiinni, ja siina oli jo niin paljon poliiseita ettei lahjominen kuulemma enaa onnistunu. Eddy oli yrittany menna puhuun asiaa mutta poliisit uhkas heittaa senkin putkaan jos se ei haivy, eli eipa kaverit voinu enaa paljon mitaa – jannu oli totaalisen pulassa. Hyva muistutus siita etta vaikka lakeja ei pahemmin valvota, niin laittomuuksista kuitenkin voi jaada kiinni ja sillon vasta onkin tosi pahassa pulossa, eli paree leikkia ihan kuuliaista kansalaista. Kaiki tunsi taas Eddyn, ja sitahan ei kiinnostanu yhtaa mita muut ajatteli siita, joten vihdoinkin paastiin VIP-alueelle ja ilmasen ruuan kimppuun, oli siella miten paljon vaan intialaisia. Eli niin paljon ruokaa ja juomaa kun vaan napa veti, ja parhaat mahdolliset paikat kattoa finaaleita, jotka oli kyl aika uskomattomalla fiiliksella koska Kenia pelas Etela-Afrikkaa vastaan. Huudeilla oli myos Chekka ja Ashley, vissiin etela-afrikkalaiset tytot jotka oli ihan jees seuraa. No finaalit loppu ja kenia voitti – oli aika after partylle, joka oli kun olis yhdistany suomalaisen ulkoilma festarin latkamatsiin – eli avian kasista. Enimmakseen jatkat soitti lavalla gangsa-rappia, mutta mukaan mahtu muutama piriste kuten poker face ja suomen oma Sandstorm. No mestoilla oli myos Nate, englantilainen “bisnessmies” jolla oli auto parkittuna huudeille, enka tieda miks, mutta paatettiin feidata afterpartyt ja lahtee Kareniin ja luulin paasevani kotiin. Paadyttiin kuitenkin Dubliniin, irkku-pubiin jossa ei ollu mitaa muuta irlantilaista kun nimi ja muutama rugbypelaaja. Siella jonkin aikaa kunnes aijat halus lahtee Junktioniin kaymaan ja tiputettiin Natasha ja Rizz siihen, jonka jalkeen aijien piti tiputtaa mut Kareniin jostap ystyin ottaan taksin himaan. No aijat lahtikin sen sijaan westlandsiin, Black Diamond nimiseen baariin, johon meikakin paaty. Aluks oli live orkesteri joka soitti kaikkea greendayn kautta jazziin, ja illan viimesena biisina oli Rasmuksen In the shadows, oli suhteellisen mielenkiintosta kuulla niinkin paljon suomalaista musiikkia siella koska DJn eka biisivalinta Rasmuksen jalkeen oli mikas muukaan kun Sandstorm. Siella sit hengailtiin ja juotiin (Nate tarjos koko illan ja siina tuli Naten ja Eddyn kans puhuttuu kaikki politiikasta naisten kautta autoihin) ennen kun paadyttiin ottamaan Eddyn ja Chekkan kanssa taksi kareniin. Randomeinta illassa oli ehka thaimaalainen tytto jonka isa oli toissa eriksonilla ja joka oli ruotsalaisessa koulussa jonka kanssa paadyin sit puhuun ruotsii. Paasipa sitakin kielta kayttaan tokaa kertaa elamassani koulun ulkopuolella. Oli yks hirveimmista taksimatkoista ikina takapenkin kuhertelijoiden, rengasrikon yms. takia, mutta lopulta oon kuitenkin kampilla, ja loppujen lopuks oli helvetin hyva ilta, arvostan aijia kun jaksaa pitaa mut mukana ja huolehtia! Normi sunnuntai?

24.6.2009 – 16.55
Vai etta sellanen Nakurun reissue. Maanantaina aikasin ylos, en tie nukuinko ollenkaa ennen kun Joe tuli koputteleen ikkunaan. No pikkusella saadolla paatettiin et lahetaan Nakuruun, mutta sita ennen piti kayda matkatoimistossa kyseleen vaha Mombasan trippia. Varasin 90e lennot ja sovittiin etta tuun keskiviikkona takas maksaan hotellin kun tiedan etta mulla on passi ja voin lahtee. No siita sitten n. 3.5h ajo Nakuruun, korruptoituneet poliisit pysaytteli matkalla ja vaati nahda ajokorttia yms, onneks meika ei ajanu. Matkalla naky pahaa kuivuutta, ja jopa puhvelit oli vaihtanu mestalle jossa niita ei oltu kuulemma koskaa ennen nahty. Yritin ottaa kuvia mutta totesin etta kamera ei lopultakaan toimi, eli se siita sitte. No iskettii officelle jossa Ann oli jo, otettiin se kyytiin ja mentiin Free Area –nimiselle alueelle (missa mikaan ei tosin ollu ilmasta) ja kuvailtiin siella muutamat tapaukset. Ekana oli tosi koskettava 11vuotias HIV-positiivinen tytto joka oli menettany jopa nakonsa, hyvaa videomatskua. Kasetti loppu ni piti lahtee ettiin kaupungista uusia, ja tuli pimeeta niin chekattiin sisaa hotelliin. Tarjottiin Annille illallinen ja pidettiin pieni palaveri seuraavaa aamua varten, sovittiin etta han ilmaantuu hotellille ysilta. No aamulla kun Joe heratti meikan ni suunnitelmat oli muuttunu – otetaan Ann toimistolta kyytiin ysilta. Ajettiin odotteleen ja soiteltiin ympariinsa – toimistolla ei ollu ketaa ja kukaan ei vastannu puhelimeen. Puol12 Ann lopulta ilmaantu, tosin eipa tullu yllatyksena kun Joe oli varottanu etta Ann on aina myohassa eika vastaa koskaan puhelimeen. No paastiin liikkeelle, ostettii supermarketista kympilla perheille vietavaks ruokaa ja lahettiin kierteleen. Muutama ihan OK perhe kameralle, mutta kokoajan tuntu etta mentiin vaan vauraampiin ja vauraampiin perheisiin, viimesella ei nayttany mun mielesta olevan mitaan vikana. Toki HIV-tartunta on aina surullista, mutta ei oo hyotya kuvata videolle hyvinvoivan nakosta 2 lapsen aitia kattomassa telkkaria ja puhumassa kuinka hyvin silla menee aviomiehensa kanssa. Ainoo vika oli haju, joka joissan kampissa oli avian karsee, mutta eipa sita saa kameralle, ja onneks ihmisen hajuaisti on yks nopeiten adaptoituvista. Paivan aikan ainoona uutena, ja erittain koskettavana, tuli IDP-camp. Viime vaalien jalkeen tanne synty sekahallitus, ja heimot nousi toisiaan vastaan. Vaalien jalkeisissa vakivaltaisuuksissa kuoli suuria joukkoja, ja viela suuremmat joukot ajettiin pois kotiseuduiltaan tai talot tuhottiin. YK yhdessa Kenian punaisen ristin kanssa oli lahjottanut naille joukoille pakolaistelttoja ja paja-majoja, joista oli sit syntynyt kyla jossa jengi asu ihan kun pakolaisleireilla, sielta sai muutamia tosi hyvia shotteja. Takas kampille Officelle jossa oli Kaitryn, Indialainen tytto joka nahtiin jo joulukuussa. Nopeet kuulumisen vaihdot ja kampille. Matkalla tiputettiin James, jenkkilainen alle 30v jannu, kampille kun se oli liian heikkona, jannulla oli vissiin 2. Kertaa Malaria naiden mukaan (jota en kyl tieda voiko uskoa etta se on oikeesti Malaria…). James tosin ei syo malarianestolaakitysta, eli voishan se ollakkin, muistakaa siis ottaa ne malariapillerit! Hotellihuoneessa tosin ei ollu toivookaan saada nukuttua, koska seinat tuntu olevan paperin ohuet. Ja mika tata maata vaivaa? Vastapaisessa huoneessa oli ilmeisesti jannu joka poltteli pilvee, ja lahjo yhden hotellintyontekija olemaan soittamatta poliisia, mutta lopulta kaikki huomas tan ja kokoajan sai kuunnella koputusta ja puhumista kun yks toisensa jalkeen muutkin tyontekijat kavi ottamassa lahjukset vastaan. Ja tama siis ihan suht hienossa hotellissa. Muutenkin tuntu etta kaikilla oli hirveesti asiaa muihin huoneisiin, koska kokoajan sai kuunnella askeleita, koputuksia ja puhumista. Nopeiden younien jalkeen seiskalta ylos ja suihkuun (sillon tuli lamminta vetta) ja takas puolihorrokseen. Oltiin sovittu etta Ann tulee seiskalta ja mennaan Nakuru National Parkkiin, mutta tapansa mukaan Ann ilmaantu puol10. No nokka kohti luonnonpuistoo, joka osoittautui erinomaiseks valinnaks. Hajottaa kun ei ollu toimivaa kameraa, meinaan en oo ikina ollu niin vilkkaassa luonnonpuistossa. Mihin vaan kaansi paansa niin oli joku elain, oli tonneittain apinoita,puhveleita, seeproja, impaloita ja vaikka minkanakosta ja kokosta muutakin antilooppia seka gasellia. Nahtiin jopa leopardi paivaunilla puussa seka muutama sarvikuono poikasineen joita en ollu koskaa ennen nahny. Nakuru on kuuluisa Flamingoistaan, ja koska parkissa on iso jarvi niin se oli taynna Flamingoja – en edes tienny etta noin monta flamingoa on olemassa! Niiden lisaks oli kurkia, “kruunulintuja” seka tuhansia (oikeesti) pelikaaneja, jos sattuu oleen huudeilla niin suosittelen tata ehdottomasti esim. Nairobi Nationalparkin sijaan! No Ann toimistolle jossa pikaset kuulumisen vaihdot muiden kanssa ja nokka kohti Nairobia. Ajeltiin “rekkareittia”, joka tosin on paljon hienompi ja kulkee afrikan hautavajoaman reunalla, naky on avian uskomaton! Muutenkin oli vahan vaihtelua, koska ajettiin jonkun myrsky alueen lapi. Ensin nousi jaatavan kokosia hiekkapyorteita pilviin ja muutaman kilsan jalkeen iski kunnon sadekuuro jonka lapi kun paasi niin oli taas niin aurinkoista, taalla tosiaan voi vaihtua saa muutamassa minuutissa aaripaasta toiseen. Matkalla mulle tuli puhelua suurlahetystosta – passi on vihdoin valmiina noudettavaks, WUHU! Eli kun paastiin Nairobiin ni samaan matkatoimistoon varmistaan lennot ja hotelli. No mun varaukset oltiin hukattu, mutta saatiin hoidettua ne uusiks – nyt on siis viela viikonloppu Mombasassa edessa! Manuelin nayttely alkais Westlandsissa puolentunnin paasta, eli taitaa olla aika suunnata suihkuun ja kikkailla ittensa jotenkin (julkkisilla kulkuneuvoilla) sinne, eipa kay aika ainakaan pitkaks!

25.6.2009 – 14.21
Mita se kikkailu eilen RaMoMaan, puoltoista tuntia matatuilla ja taksilla, mutta lopulta – Afrikkalaisittain normaalisti – tunnin myohassa selvisin mestoille. Oli melko smuutit avajaiset – Manuel oli saanu lisatilaa nayttelylleen ja se naytti todella hyvalta, ilmeisesti myos muiden mielesta koska kauppa naytti kayvan kuumana. Hyva niin, meinaan ICROSS on totaalisen broke talla hetkella. Muutama tunti palloilua siella ja sitten jengin kanssa illalliselle Art cafeen. Talla kertaa oli vahemman kyseenalaista jengia, mukavaa vaihtelua kun ei tarvinnu kokoajan kattella pajauttelua ja rookin vetamista. Eikait siina, hyvaa pizaa ja hyvaa seuraa, uuteen jengiin on aina siisti tutustua ja kuulla tarinoita miten ne on paatyny Nairobiin ja mita ne duunaa. Taksi himaa ja potkottaan ekaa kertaa kunnolla viikonlopun jalkeen. Aamulla Joe tuli koputteleen etta suunnitelmat muuttunu – Mike ei ollu tullukkaan aamulla niinkun piti vaan oli Dubaissa, toivottavasti vaan vaihtamasssa konetta ja tulee sitten EHKA illalla. No jokatapauksessa mun piti saada passi eli Suomen suurlahetystoon nappaan se – nyt on sitten luottokortti,passi seka hammasharja eli kaikki mita voi tarvita. Passissa tosin ei ollu viisumia, eli piti suunnata viela Nairobin ydinkeskustaan Imigran Officeen. Byrokratianrattaat Euroopassakin on raskaat, mutta Afrikassa… Vastassa oli melko kyllastyneen olonen nainen joka ei puhunu sanaakaan englantia, onneks oli GT tulkkaamassa, nainen kaski tayttaan lapun eika uskonu etta oon opiskelija kun mulla ei ollu kynaa, ja vaikka hanella oli niin ei suostunu lainaan – piti sit menna anoon muilta lomakkeita tayttavilta. No lomake oli taytetty niin mut tylysti ohjattiin takahuoneeseen, en tienny yhtaan miks, jossa ekana oli vastassa iso jannu joka kysy onko 25us dollaria, ei ollu ja shillingit ei kayny niin ulos ja pankkiin. Loysin melko lahelta Forexin ja sain ostettua dollarit, takas takahuoneeseen ja poydan aareen istuun, mestoilla ei ollu ketaan. GT kaskettiin ulos ja meikalle vaa sanottii wait, skidisti kuumottavaa? Puoltuntia venailin kunnes tuli joku jannu joka otti rahat, kirjotti kuitin ja taytti viisumin jonka jalkeen heitti huolimattomasti passin vaan takas poydalle ja sano etta ruokatunti, odota. No eikai siina muu auttanu, tunnin jalkeen tuli joku jannu, loi leiman viisumiin, ojensi passin mulle ja viittas mut ulos. Kauanhan se kesti mutta nyt ollaan vihdoin laillisesti maassa! Ja onhan se kai suhteellisen siistia etta passia ei oo myontany mikaan Tampereen poliisi vaan Nairobin suurlahetysto. Kampille ja todettiin etta taalla ei oo sahkoo, autoja ei oo huollettu eli niilla ei saa ajaa, mike ei oo huudeilla – tosin eipa taalla ketaa muutakaa ollu – ja vanha Masai jannu oli sairaana kavelly 40km hakeen palkkaansa etta paasis hoitoon. Palkkaa ei ollu maksaa mutta bussimatkan pystyin onneks tarjoon sille, ite tosin en taida paasta Masailandiin enaa. Katotaan etta koska tulee sahkot, tuleeko Mike ja paasenko huomenna tekeen jotain… Rupee vahan hajottaan kun viimeset paivat huudeilla ja mikaan ei toimi ja kohta loppuu lapparista akkukin. Ja kameran samisen suhteen meinaa toivo vahan loppua, mulla ei siis vielakaan oo toimivaa kameraa.