1. Merkinta - Muutamat ekat paivat Keniassa

Noniin, nyt sain vihdoinkin toimiin tan Bloggerin, ja jotkut on huutanu tarkempaa tietoo mun "seikkailuista", paatin nyt sit alottaa kirjottaan tallasta erittain randomilla ilmestyvaa "matkapaivakirjaa". Nyt kun taa systeemi toimiikin niin pyrin paivitteleen suht usein taalta reissun paalta, ja jos saisin viela kamerankin jossain vaiheessa niin vois jotain kuviakin iskee tanne. Mutta pikemmitta puheitta, tekstia muutamasta ekasta paivasta:


3.6.2009, 14.00

Huhhuh! Lahettii vaha Afrikkaan seikkaileen, ja seikkailu saatiinkin. Lento meni ihan hyvin, mita nyt joku kakara itki siina koko yon vieressa. Kuudelta aamulla kone laskeutu Nairobiin ja oli kun ois tullu johki Mordoriin – pilvien ylapuolella paisto aurinko mutta alapuolella oli pimeeta, sato ja ukkosti. Ekan kirahvin nain jo koneesta ja Joe, joka oli jo vime kerralta tuttu, haki mut kentalta ja lahettii ajelee kohti Miken kamppaa. Hetken aikaa kerkes oleen jo suht fiiliksissa etta taas Afrikassa kun iski tuttu kaaos liikenteess jne. Sitten iski kylla ehka yks elamani kuumottavimmista tilanteista ikina – high jackkaus. Edessa oli pikkubussi juuttuneena mutaan ja jouduttiin pysahtyyn, aurinko porotti jo melko kuumana niin ikkunat oli tottakai auki ja nautittiin Afrikan lammosta Joen kanssa Ei tullu mieleenkaan etta keskella rushhouria ois pitany varoo varkaita jotka repii autosta pihalle, mutta niin vaan kavi. Yhtakkia jostain iski paikalle 4 aijaa pistoolien kanssa, repas Joen ratin taka pois maahan ja osotteli aseella huudellen Swahilia, jota meika ei tietenkaa ymmarra montaakaa sanaa. Yritin autosta pois mutta ladattu pistooli ohimolla oli yllattavan vahva suostuttelija jaamaan sisalle autoon. Luulin etta Joe heitettiin pihalle, mutta kuten jalkeenpain kuulin, se olikin tungettu takajalkotilaan heti sen jalkeen kun aseella uhaten oltiin pakotettu nayttamaan missa “Immobiliser” sijaitsee. Afrikassahan melkein kaikissa autoissa on just naita high jack –tilanteita varten autoissa nappi, jota pitaa painaa tai muuten auto sammuu, mutta kun aseella huitoo niin senkin nakojaan loytaa aika nopee. No kun nappi loyty niin aijat hyppas kyytiin, yks eteen mun viereen, yks kuskin paikalle eteen ja 2 taakse Joen kanssa – muuta enlanniks aijat ei osannu sanoo kun “Money, money!” ja “I kill you!”, mutta noistakin tuli melko selvaks etta se ase siina ohimolla ja toinen niskassa ei oo ihan huvin vuoks… Kun aijat sai rahansa ne tutki vie koko kropan ja loys rahavyon huosun kauluksesta ja nii meni sit passi, luottokortit ja loputkin rahat. Niihin aijat ilmeisesti tyyty koska meika potkastii liikkuvasta autosta pihalle siina vaiheessa kun oli viety viella lippis ja aurinkolasitkin ottalta. Siina olikin sit ihmettelemista etta mitahan helvettia pitas tehda kun et tieda yhtaan missa oot, paitsi etta yhdesta mailman pahamaineisimmista slummeista, ei tietoo mihin pitas menna, ei puhu kielta, ei oo rahaa, luottokortteja tahi passia saatika puhelinta ja kaiken lisaks rupes sataan. No Afrikassa ei onneks tarvi olla yksin koskaan – moni oli nahny tapauksen ja elekielella parjas yllattavan pitkalle. Lopulta paikalle tuli englantia puhuva jannu joka ilmotti etta ei han haluu menna toihin, joten hyppasin autoon (ei valttis turvallisin ratkasu hypata taysin tuntemattoman jannun kyytiin, mutta paras tassa vaiheessa) ja etittiin Joeta. No Joeta ei loytyny, ja kuten myohemmin sain kuulla Joe oli pakotettu ajaan auto, viemaan johonkin syrjaan missa tyhjennettiin saalis minka jalkeen auto oltiin vie luovutettu takasinkin, tosin pistoolit oli viellakin ollu vahan liikaa esilla. Kun Joeta ei loytyny, lainasin tan laupiaan samarilaisen puhelinta ja soitin kotiin ja kaskin soittaa Mikelle etta oon hengissa enka vankina, koska meikaha luuli viella etta Joe oli vaa kadonnu johonkin sen jalkeen kun se oli heitetty autosta ulos, vaikka se oli oikeesti heitetty taka jalkotilaan. Aija osas ajaa Karen –nimiseen mestaan josta viela viime vuoden muistilla osasin suunnistaa tanne Miken luo ICROSSin paamajaan. Kiitin kyydista ja lahin Sarunin (Miken tyontekijoita) ja Joen (joka oli loytyny) kans poliisiasemalle tekeen ilmotusta. Melko pieni todennakosyys etta mitaan mun matkatavaroista tulee koskaan nakyyn enaa, mutta sainpa ainakin virallisen lapun jonka voin nayttaa Suomessa vakuutusyhtiolle. (Saan sit Jullelle uuden kameranjalan, Taimille repun ja Rikulle rahavyon, seka ittelleni noi perus kameran,videokameran,lapparin ja muut halvat romppeet jotka lahti…)

Pakko sanoo etta taalla huolehditaan kylla hyvin. Kun paasin poliisilaitokselta “kotiin” oli Mike vastassa koirien kanssa ja kaski menna nukkuun, huoneessa oli lappari netilla valmiina. Siita sit kun veti tunnin tirsat niin poydalla oli puhelin, luottokortit oltiin suljettu, porukat Suomessa rauhotettu, Suurlahetystoon varattu aika huomiseks. Hyvalla sakalla passin vois saada 2paivan sisalla ja luottokortin 3-4 paivan kuluessa. Aluks kotiin liftatessa heras sellanen pakokauhu etta ekalla maitojunalla suomeen, mutta toisaalta, nyt on yks pahimmista scenaarioista koettu niin miks pitas lahtee? Oon ehka vahan huonommin varustatutunu, mutta enimmat asiat taalta saa luottokorttia vinguttamalla ostettua ihan hyvat, ja kun kerran tanne on lahettu niin oishan se tyhmaa ekasta vastoinkaymisesta luovuttaa vai? Mutta kylla taa taas anto sellasen realitychekin etta ei noi madventuresin turvallisuusohjeet oo ihan hatusta temmattuja, ei silla hengella pida ruveta leikkimaan.

3.6.2009, 18.42

Tultiin just Joen ja Cadizan (vai miten kirjotetaankaan) kanssa huudeilta.Kaytiin ostaan vahan paikallisesta ulkomarketista mulle vaatteita – Cadiza toimi oppaana markettialueen sisapuolella ja naytteli meikan tyttoystavaa etten kuulemma nayttais niin turistilta jolta kinutaan kaikki. Joe taas naytteli meikan appiukkoo ja hoiti tinkaamisen, alle 5 eurolla sai 3 t-paitaa (quicksilveria ja no fearia), parit sortsit, boksereita ja muuta yleishyodyllista. Tinkaaminenhan on kaiken kaupanteon suola Afrikassa, ja nain vaikka Mike anto mulle 10k shillinkeja ja sano etta jos tarviin ni senku otan luottokortin, niin hinnoista putos kyl yli puolet lahtohinnasta pois. Mutta pitaa kattoo jos kavis poistaan kameran huomenna… Kaytiin myos syomassa ja hakemassa Manuel. Manuel on Italialainen valokuvaaja joka on taalla tekemassa vahan sita ja tota ICROSSin kanssa, mutta nyt on nayttelyn suunnittelu alla, nayttelyn valokuvat on vaa jaany tulliin eika tuu Irlannista tanne ilman kovia veroja ja puusepat oli tehny kuulemma kehykset pai helvettia, etta se siitta, katotaa huomenna uusiks sita. Huomenna pitas muutenkin kayda Suomen suurlahetystossa vaha kattelee meininkia, apteekista hake noita laakkeita ja Nairobissa kattoon etta saisinko vaikka vie hyvalla sakaa kerattya noita vuoristokiippeily kamoja kasiin, voi tosin olla aika heikkoo toi kilimanjarolle ens viikolla lahteminen….


4.6.2009 14.36

Nonii, takas Miken kampilla. Joe ja Manuel tiputti mut aamulla Nairobiin suomen suurlahetystoon jossa mulla oli Ninan kanssa tapaaminen. Nina on kuulemma asunu -95 vuodesta taalla eika ikina kayny mitaa, melkosella maihalla meinaa koska muut siella toissa olevat Suomalaiset oli ollu 4kk mestoilla ja molemmat oltii ryostettu jo kadulla. Voi tietenkin olla etta niilla on vaan kayny paska maiha… No jokatapauksessa kaikki oli tosi jarkyttyneita, mutta ystavallisia ja avuliaita. Passiin tarviin valokuvan ja 9200 shillinkia, joten lahin hommaan niita. Aulassa tutustuin Muhammadiin, joka yritti saada viisumia Suomeen koska hanen vaimonsa asuu Rovaniemella. Muhammadi oli kayny just otattamassa kuvat jotka meni lapi, ja han kuskinsa kanssa ystavallisesti lahti heittaan meikaa mestoille. Kasilaukku- ja jalkinekauppa jossa oli tiskilla moderni valokuvaprintteri. Takahuoneeseen oltiin viritetty hieno studio, kahdella valaisimella, valkosilla seinilla ja keskelle iskettiin tuoli ja pokkari jalustaan kiinni ja napsastiin 2 kuvaa joista toinen kelpasi. Muistikortti kiinni printteriin, 300shillinkia (skidisti alle 3euroo) tiskiin ja voila – meilla oli kasa passivalokuvia. Muhammadi meni takas hoitaan viisumiaan kuntoon ja meika jai lahetyston ulkopuolelle syomaan hyvan lounaan odotellessa Manuelia ja Joeta. Manuel meinas tyypilliseen tapaansa kuolla nalkaan, joten mention Western Malliin, niin jenkkilainen ostoskeskus kun voi olla joka sisalsi lukemattomia kauppoja, hienon elokuvateatterin, pari kahvilaa ja mika tarkeinta – NOPEAN langattoman netin. Manuelin kans kirjoteltiin meilit tassa ja juotiin kahvit, minka jalkeen kaytiin toimittaan joku laakepaketti. Samalla kuulin etta Mike on lahossa tanaan jo, eika vasta lauantaina niinkun alunperin piti, eurooppaan, joten katotaan kerkeenko nakeen sen tossa pikaseen vie.

Asiathan taalla on muuttunu yllattavan paljon. Patrick oli yllattaen ottanu lopputilin hommista, ja sen touhuissa oli kuulemma ollu jotain mielenkiintoista ja melko epailyttavaa. Chris, joka viimeks kuskas meita, oli ottanu tukun rahaa ja kadonnu vaan yhtakkia. Mestoilla oli nyt Joen ja Sarunin lisaks Ian, jonka ainakin Julle on tavannu viimeks, ja Edward vissiin, joka koruista paatellen oli Masai. Tosi rennon olosia about meikan ikasia jannuja. Ian varsinkin luvannu auttaa jos tarviin mitaan, tyyliin vaatteita tai muuta, jai ski meikalle just kovalevyn kateen joka on kuulemma taynna musiikkia, erittain nattia ottaen huomioon etta mulla ei oo mitaan, eika spotify nailla nopeuksilla paljo pelaa. Mike myos kaivo mulle jostain jonkun ikivanhan pokkarin, mutta toi toimii ni saa edes jotai kuvia otettua. Huomenna pitas tosiaan kayda vie lahetystossa laittaan passi vireille, siihen tosin menee n. 2viikkoo niin ei varmaan tarvi lahtee Tansanian puolelle, eika nain kiiveta myoskaan Kilimanjarolle….SHIT! No vois asiat huonomminkin olla, viikossa pitas tulla uus luottokortti ja muutenkin hommat etenee melko hyvin. Eniten vituttaa etta plehat ja lippis meni, silmat avian sekasin auringosta.

5.6.2009 18.33
Haha, vanha kunnon sintonik on onneks mestoilla. GT (sintonik, melkein ku gintonic=gt) on saanu potkut vaikka kuinka monta kertaa, ja on taas erotettuna eika sais hengata taalla, mutta heti kun Mike lahti niin GT ilmaantu jostain. EIlen illalla katteltiin telkkaria ja GT teki hyvaa ruokaa ja oli muutenkin mukavaa seuraa, eli mua ei haittaa. Aamusta piti sit kayda suurlahetystossa viemassa kuvat ja passiasia olis silla selva. No ensinakin eilen otetut passikuvat oli printattu liian pienina, ja eikun ottaan uusia. Lahetystosta neuvottiin etta kandee menna yhteen ostariin ja tiettyyn kauppaan, et he osaa kylla. No painettii sinen ostariin, matkalla kuulin et se on Nairobin isoin, eli kylla nyt jai aika paljon koskarit sun muut suomalaiset ostoskeskukset kakkoseks, tuolta sai kylla ihan mita vaan saatto toivoo (paitsi sopivaa lippista). Sielta sitten kuvat nopee ja takas suurlahetystoon. Sinne on muuten uskomattoman vaikee paasta ilman virallista henkkaria, eivat uskoneet etta oon siella sen takia etta mut ryostettii ja tarviisin henkkarin. No miljoonan soiton jalkeen paasin sinne, vaan todetakseni etta ne tarvii jonkun asiakirjan josta voi tunnistaa mut jotta saadaan passi eteneen. No onneks mulla on scannattuna kaikki asiakirjat koneella, mutta enhan muistanu etta olin just ennen kotoo lahtoo tsekannu meilin omalla koneella ja nettimeilista oli kaikki poistunu…. No soittoo isille joka lahettaa asiakirjat tanne, maanantaina takas suurlahetystoon. Tuli vaan mieleen etta mitahan Jengi tekis jos ei olis kopioita asiakirjoista, eli ei ois mitaa tunnistusta varten? Mutta taa nyt viivytti sen verran tota passin saantia etta ei saa sita sillain et kerkeis Kilimanjarolle, joutuu varmaan ostaan sit menolipun Mombasaan. Ja on ainakin syy tulla takas Afrikkaan kun joutuu sinne Kilimanjarolle sit jossai valis kiipeen kuitenkin. Siitta sitten napattiin Manuel joltain kaveriltaan ja samalla piti tiputtaa meidan huudeille joku Manuelin jenkkilainen kaveri Tylor. Talla porulla kaytii nopee syomassa jossain ostarissa tosi hyva Italialainen lounas, voin sanoo etta taalta Nairobin esikaupunkialueelta saa parempaa italialaista ruokaa kun mita oon koskaa saanu Suomesta. Manuel baselle, Flip cam (puhelimen kokonen “pokkari videokamera” just youtube yms. Kuvaamista avrten, tosi helppo kayttaa ja ihan hyva laatusta videoo tulee) mukaan ja takas autoon Sarunin ja Joen kanssa. Vihdoin paasin alas Afrikan hautavajoamaan ja Maasailandiin. Vaikka vasytti iha helvetisti, niin jotenkin tuli tosi kotoisa ja rauhallinen olo siella keskella ei mitaan. Kaytiin kattelees vahan uutta rakenteilla olevaa klinikkaa.Masait ite oli lahestyny ICROSSia etta tarvis terveyspalveluita koska lahimmat oli yli 50km kavelymatkan paassa. ICROSS sitten oli alottanu klinikan teon, joku Miken tuttu oli lahjottanu maata ja yks Masai paallikko oli lahjottanu vahan lisaa joten klinikkaa saadaan tulevaisuudessa jatkettua. Vaikka koko yhteiso on ollu todella aktiivinen tan klinikan suhteen, rakentanu ilmaseks ja muutenkin osallistunu, on rakentaminen talla hetkella jaissa koska varoja ei oo. Reissu vaikutti ihan jarjettomalta kun ei tehty paljon mitaa mestoilla, mutta nopeesti mulle selitettiin etta Afrikassa yhteisollisyys on erittain tarkeeta, joten tan reissun tarkotus oli vaan osottaa Masaille ettei ICROSS oo hylanny heita, vaan heidat muistetaan ja heti kun saadaan rahaa niin klinikkaa jatketaan. Muutenkin oli tosi hyva reissu, Sarunilta ja Joelta oppii tosi paljon siina autossa puhellessa ja muutenkin hieno pyorii taalla ja nahda miten Masait oikeesti elaa ja nahtiin muutama kirahvi ja dick dick -antilooppikin. Ja olihan toi automatka muutenkin viihdyttava kun oli itse Michael Jackson viihdyttamassa. Manuel, joka paljastu vannoutuneeks faniks, oli polttanu monta CDta. Muutenkin Manuel ollu tosi avulias ja rento, kaikki sanonu etta se on muuttunu ja oppinu ottaan muut huomioon, eli nakojaan taa elama Afrikassa ja vie aika paljon hengaus keskella ei mitaan tekeeh hyvaa kaikille.

6.6.2009 17.42

Dodii, tanaa oli sit lauantai ja aika virallinen hengailupaiva. Aamulla herasin ni kampilla ei ollu ketaan, ei ketaan, ni siina sit dataili ja katteli telkkarii jonkun aikaa ja joskus puoliltapaivin tanne rupes valuun jengia. Tunti horpittii teeta ja katteltii telkkaria ja jauhettiin paskaa. Sit pikku saadolla etta sai scannattua ton pollisiasiakirjan joka pitas lahettaa suomeen vakuutusyhtiolle, mutta eipa taida liitetiedostot nailla nopeuksilla menna lapi…. Pitaa huomenna kysyy jotain nayttaan miten toi faxi toimii, jos sais alustavan raportin tehtya vakuutusyhtiolle. Saruni vei mut sitten, koska oli lauantai ja toripaiva, torille ostoksille, repasin ja ostiin 2 jaatavan siistia t-paitaa, 50shillinkia (n. 50snt) kpl. Siitta sit suunnattiin Nakumatin Junktioniin jossa soin tutussa burrittopaikassa lounaan ja kavin GTn kans vaha shoppaileen sukkia ja shamppoota sun muuta. Piti kayda kans hake Miken kortilla rahaa, mutta eipa onnistunu. Nyt meikalla on siis n. 15e rahaa, ei tietoo koska tulee lisaa. No onneks on viikonloppu ja tuskin muutenkaan mitaan tarvii ostella, kun passikin on jo maksettu. Karenista jatkettiin hakeen Manuelin taulujen kehyksia, noin miljoonatta kertaa, eika ne vielakaan ollu oikein tehty. No kaytettiin aika sit hyodyks ja kaytiin Joen kotona. Nopeet morjestukset Joen mutsille ja sit mention niille kotiin. Joe asu pienessa, mutta tosi mukavan olosessa talossa jossa oli iso piha, vaimo vaikutti kans tosi mukavalta ja kutsu mut syomaan. Sit tuli pommi, Joella oli iso puutarha jossa kasvo maissia, perunaa, papuja ja muutama mango puu, mutta talla kertaa meidan kohteena oli Avocado-puu. Aijat yritti taivuttaa oksia, mutta kaikki avocado oli niin ylhaalla etta ei niihin yltany, joten paatin kiiveta sinne sit. Homma onnistu, saatiin nopeesti kasaan pari kassillista avocadoja ja nain jopa muutaman Kameleontin puussa. Joe ja GT nimes meikan “avocado-harvesteriks”, milla nimella Sarunikin on kutsunu mua kokoajan nyt.

7.6.2009 14.22
Eilen illalla soitti viela yks Suomalainen laakari, jolla on vissiin joku laakefirma Nairobissa tai jotai ja joka on meikan isan kaveri kai, ja sano tulevansa Keniaan nyt ja tarjoutu tuomaan vahan rahaa lisaa mulle (mulla tosiaan on se 15e talla hetkella….), ja sovittiin etta han soittaa aamulla kun tulee mestoille. Siita innostuneena paatettiin GTn kanssa kayda kattomassa vahan yoelamaa. Mentiin aluks “the nest”-nimiseen baariin, joka nimensa mukaisesti sijaitsi kerrostalon katolla. En ookkaan ennen joutunu meneen metallinpaljastimesta paastakseni baariin, etta ei taa ehka mikaan turvallisin maa oo kun jopa paikallisilla on tollaset varotoimet. Siella sit juotiin GTn kanssa muutamat juomat ja lappailtiin vahan kaikkee, tuli todettua etta taalla Breezerit on 7% ja maksaa euron, joka on kuulemma erittain kallis hinta. GTlta oppi yllattavan paljon takalaisesta elamasta, kuten sen etta esim. Hanella on vaimo, 2 lasta ja 5 tyttoystavaa, ja kaikki naiset tietavat toisistaan, ei taitais menna Suomessa ihan lapi? Kellon lahetessa puoltayota poikettiin vie nopee tien toiselal puolella olevassa baarissa jossa oli GTn veli, mutta meika paatti etta kun pitas lahtee 6-8 valilla liikkeelle niin vois lahtee nukkuun. No aamu ei sit menny ihan suunnitelmien mukaan. Pentin, suomalaisen laakarin, kone oli ajoissa ja soitin GTlle joka vastas ja lupas olla nopee taalla etta olis pystyny ottaan Matatun (paikallinen pikkubussi) tapaamispaikalle. No liikennetta ei ollu, joten Pentti oli siella ennen kun GT tuli hakeen mua, ja muahan ei yksin paasteta taalla liikkeelle, niin ei sitten menty. Huomenna kun pitaa kayda suurlahetystossa viela niin uus yritys jos sais vahan lisaa rahaa. Sunnuntai on taalla aika chilli mesta. Kampilla oli aluks vaan Kevin, joka heratti mut tuomalla mulle hodarin ja teeta, ei huono palvelu ollenkaa. Kevin on paikallinen yliopisto opiskelija jolla ei ollu varaa jatkaa opintoja, ja jonka opintomaksut ICROSS maksaa kunhan Kevin tekee aina sillon tallon jotain duunia taalla basella ja valilla kay muutenkin auttamassa ICROSSia. Ja jos suomen koulut tuntuu raskaalta, Kevin lahtee joka aamu kuudelta liikkeelle ja tulee ysilta takas, sunnuntai on ainoo lepopaiva, sen takia en oo nahny sita ikina ennen. GT myos toi skidinsa tanne, 7v ja 13v skidit joiden kans ollaan sit katteltu discovery chanelia ja riehuttu koirien kanssa. Jos huomenna sais sit ton passiasian eteneen ja paasis tekeen oikeesti jotain minka takia oon tullukki tanne.