8.6.2009 – 18.47
Onpa ollu taas suhteellisen kiireinen paiva…. Kunnon younet ja 11 pintaan Joen kanssa lahetystoon – taas. No vihdoin sain allekirjotettua passihakemuksen ja se saatiin eteenpain – nyt pitaa venailla pari viikkoo ja mulla pitas olla uus passi kadessa. Lahetystossa sit tapaa aina kummaa jengia. Tanaan vuorossa oli nainen (tummaihoinen) joka puhu erittain huonosti englantia ja yritti saada lapselleen ja miehelleen oleskelulupaa Suomeen – keskenaan he puhuivat jotain Afrikkalaista kielta joka ei ollu paikallinen, kukaan ei ainakaan ymmartanu sita. Talla valilla ma puhuin puhelimeen suomeks ja nainen kysas multa – virheettomalla suomen kielella ja viela melko vahvalla Tampereen murteella etta pystynko kaantamaan englannista suomeks. No mikas siina, mahan kaansin, mutta ikava kylla heilla oli sen verran kiire etta ei kerenny selittaan et miks puhuu niin hyvin Suomee, olis meinaan ollu aika janna varmaan tietaa! Lahetystossa ollessa taa Suomalainen laakari, Pentti, soitti etta koska treffit ei eilen onnistunu, niin paasisinko tanaan johonkin johon han vois lahettaa kuskin tuomaan rahaa. Ikava kylla Pentilla oli niin kiire ettei ite ehtinyt tulemaan paikalle, mutta ehka paasen viela talla reissulla kiittamaan hanta kasvotusten. No rahanvaihtopisteen kautta kampille, jossa Ian odotti jo. Huudeilla oli myos ekaa kertaa Ola, puolalainen n. 25v nainen joka suorittaa jotain harjoitusjaksoa tai vastaavaa ICROSSin kanssa. Ianin ja Olan kans otettiin bussi Junktioniin jossa piti hengailla jonkin aikaa, Ola oli huonolla tuulella ja halus jonkun luo joka puhuu “oikeeta kielta”, eli Italiaa koska Ola on kuulemma asunu koko ikansa Italiassa, ja nainpa han paatti lahtee Manuelin luo johonkin. Huudeille tuli kuitenkin Ianin kaveri Rizz, Englantilaiset vanhemmat omaava Arabi joka on syntyny ja asunu koko ikansa Keniassa, riittavan monimutkasta? Istuttiin siina syomassa ja jauhamas paskaa, ja mestoille tuli joku Collins, tai vastaava, joku Ianin ja Rizzin saman ikanen kaveri joka on perustanu jonkun tuotanto yhtion ja tuottaa musiikkia ja piirrettyja. Jannu oli just ostanu auton ja sanoin et meika tykkaa ajaa rallia – no aijahan sit ilmotti et oli ostanu Subaru impreza WRC (Foson korjaus etta se on WRX) ja kysy etta haluisinko lahtee tyyppaan, ajeltiin vahan tosta keskustasta pois tollasille pikkusille hiekkateille jossa Collins sit kaski mun hypata rattiin. MORJES OLI SIISTIA! Tosin vaihteiden vaihtaminen vasurilla on edelleenkin ihan hiton vaikeeta, kasijarrukaannoksesta puhumattakaan. Hetken rassittiin, ja sit Rizz ilmotti etta han haluu menna kysyyn ruotsalaisesta koulusta (taalla tosiaan on sellanen) etta paljonko Ruotsin alkeiskurssi maksaa. Rizzilla oli ihan jaatava fetissi ruotsalaisiin muijiin kuulemma, ja se kylla naky, joka kerta kun joku blondi kaveli ohi niin paat kaanty, ja koska oltiin rikkaalla alueella niin niita blondejahan oli yllattavan paljon. Ian kavi kans kyselemassa vahan koska han on kelannu menna yliopistoon Ruotsiin, ja hommaa taydentamaanhan tuli viela Ruotsalainen business-mies jonka kans juteltiin lounasta syodessa. Junktionin yhdessa kahvilla on kuulemma Nairobin nopein netti, joten han hoitaa kaiken tyonsa sielta, katevaa. Lopulta kun aikaa oltiin tapettu riittavasti paatettiin menna leffaan, Junktionissa siis on leffateatteri joka oli kun ihan mika vaan leffateatteri suomessa, paitsi etta liput maksaa 5e ja se sisaltaa popcornia, hodarin ja juoman. Terminator oli yllattavan hyva leffa, mutta takarivissa oli tietenkin kaupungin pahimmat teinit hihittelemasas…. Takas tultiinkin sitten Matatulla, eli pikkubussilla jossa tunnelma on hieman eri kun suomalaisissa busseissa. Afrikassahan “liian taytta – ei mahdu” –kasitetta ei vaan oo olemassa, joten jengia oli 4 rivissa 4-5 henkee/rivi +Edessa kolme ja kuski, musa (paa-asiassa damian marleyta ja muuta reggaeta, mutta mukaan mahtui myos random yllatyksia kuten poker face) soi kovempaa kun parhaimmissakin kotibileissa.
9.6.2009 17.38
Hetki sit tultiin kampille takasin, olipa mukava “field trip” Aamusta lehttiin Joen, Sarunin Ianin ja Olan kanssa kohti Masailandia. Yllattavan pitka makta oli asfalttitieta, tosin pienta ja taynna pot holeja, eli teravareunasia reikia keskella asfalttia, mutta kuitenkin Joe piti nopeuden jossain 120km/h, hulluja naa takalaiset kuskit, ja toi oli vie kuulemma melko normaali nopeus. 30 viimesta kilometria olikin sit hiekka “tieta”, eli enimmakseen polkuja, joten nopeus pysykin sit reilusti alle 50km/h. Tan reissun tarkotus oli kuulemma vaan kattoa etta toimiiko mestoilla vesihuolto ja kysya etta onko klinikan pitajalla Rosella jotain asioita seuraaviin kokouksiin. Ikava kylla muutamana paivana on satanu vahan, eli vihreeta rupee oleen puissa yms. Joten ei saa kameralle sita kaikista pahinta lookkia, mutta kuitenkaan ei oo satanu niin paljoo etta se olis tuonu helpostusta asukkaiden elinoloihin. Matkalla sai hyvan kuvan etta kuinka pahasti asiat on ollu muutama viikko sitten – kuivuuteen kuolleiden elainten luurankoja lojui siella taalla ja karja oli tosi huonovointisen nakosta. Mestoilla Rose selitti karuja faktoja – Maasait kavelee jopa 24h et paasee sinne, yhelle hoitajalle on hommattu ICROSSin kautta moottoripyora niin se paasee liikkumaan ja hakemaan esim. Potilaita terveyskeskukselle seka tekemaan koti kaynteja. Jos vesi loppuu, kuten nyt esim. Kuivuuden aikana on kayny niin tunnin kavelymatkan paasta menee 3kertaa viikossa juna jolla saa vetta haettuu 60km paasta, sahkoa ei oo lahellakaan. Karua on siis, mutta ihmiset on erittain mukavia ja vaikutti olevan enemman kun tyytyvaisia etta mestoilta saa edes jotain terveyspalveluita, varsinkin lapsille. ICROSS on saanut maalahjoituksen, ja talla hetkella mestoille suunnitellaan kokonaista uutta taloa pelkastaan synnytyksia varten, koska talla hetkella enimmat synnyttavat kotona ja mikali mitaan komplikaatioita ilmaantuu on todennakoista etta seka aiti etta lapsi kuolevat. Muutenkin kylla suhteellisen rajun kuulosta, uutena ongelmana esim. Se etta jengi ei usko (WTF?) HIViin, eli jos henkilo on terve mutta antaa positiivisen testin ni ei ne usko etta mitaa on vialla, mutta heti kun henkilo alkaa osoittaa sairastumisen merkkeja niin hanet hylataan kokonaan, mutta Maasaiden vaimonvaihto/lainaus-politiikan vuoksi vahinko on kerenny tottakai. Lahettiin meneen niin kaytiin viela Maasai kylassa, ja saatiin kutsu jopa talon sisaan vanhimmalta vaimolta. Oli aika uskomatonta nahda mite jengi pystyy tosissaan elaan, sain kutsun tulla yoks joku kerta, pitaa kattoo jos ottais kutsun vastaan… Teesta oli ikava kylla pakko kieltaytya ajan puutteen takia, mutta otettiin kylla n. miljoona henkee auton lavalle kyytiin. Jatkat istu lavalla ihan kun ei mitaan kun Joe ajo 120km/h ihan hiton pienella tiella. Ja takaspain mennessa paastiin vahan turisteilun makuun kun eka tien reunassa oli iso lauma strutseja ja jossain vaiheessa ihan tyhjasta tielle ilmesty helvetillinen kasa kameleita, jotka ei liikkunu siita sitten millaa, etta siinahan sitten odoteltiin. Nyt venailen tassa kampille etta Saruni tekee Ugalia – paikallista ruokaa joka koostuu maissi “puurosta” ja jostain lihasta ja vihanneksista.
10.6.2009 19.46
Kelasin etta tasta tulis pelkka hengailupaiva, mutta saatiinhan tahankin actionia lopuks. Aamulla ei nayttany olevan kiire mihinkaan, mutta Manuel onneks tuli sitten jossain vaiheessa mestoille ja kaivo huoneestaan ICROSSin HD-videokameran. Siina sit yritettiin yhdessa opetella kayttaan sita, ja katottiin jotain vanhoja Manuelin kuvauksia ja yritettiin miettia etta mita kameralla voi ja mita ei voi tehda. Sit tajuttiin etta kameran mukana ei oo tullu firewire piuhaa, eli ainoo piuha jota oikeesti tarvii… No paatettiin kaivaa sellanen jostain. Manuel oli muutenkin paattany muuttaa hetkeks aikaa westlandsiin kaverinsa luo, kun silla on kaikki businekset siella, joten Joen kans lahettii viemaan sita. Samalla kaytiin hakemassa puusepilta muutamat taulunkehykset, pysahdyttiin Kareniin vaihtaan rahaa ja kaytiin syomassa Junktionissa jne. Normisettia siis. Kaytiin westlandsissa yhessa ostoskeskuksessa ettimassa firewire piuhaa – ekasta mestasta loyty just oikeenlainen, suht hyva saavutus. Manuel kampille, nopee tsekkaus siella (kateeks kay, oli meinaa aika luksus talo uima-altaineen yms.) ja “nopeesti” takas kampille. Onnistuttiin osumaan Nairobin rushhouriin – alta 10km ja paalle 2.5h, ei huono saavutus…Matkasta tuli tosin paljon mukavampi kun Joe loysi Nairobi Rock –radiokanavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti