Viimesia viedaan

27.6.2009 12.15
Kuuman kostean, mina tunsin Mombasan… Siis kylla! Alle tunnin lento Nairobista, ei paha varsinkaan kun se sisaltaa hyvan aamiaisen. Ilmastoidusta koneesta pihalle oli kylla melkonen shokki, lampotila lahenteli varmaa 40 jo puol10 aamulla ja kosteus oli jotai sanoin kuvaamatonta. No kentalta pihalle ja ettiin taksia, 35e kaikki tarjos mutta lopulta kun vahan kilpailutti (hinta tuntu hirveen korkeelta) niin jengi suostu ajaan menopaluun tolla hinnalla, eli maksan vaan puolet tannepain kyydista. No kavikin ilmi etta kaikki turistikohteet, taa mukaan lukien on south coastilla, eli piti ottaa eka lossi ja sit ajaa, ja matka kestikin melkei 2.5h. Paadyin sit maksaa vaha extraa, 20e kyyti tollasesta matkasta ei ollu paha....Mombasa oli kylla aika janna kaupunki, huomas selvasti etta taa on ollu kauppareittien varrella ja saanu vaikutteita muualta. Valila oli ihan stereotyyppista Afrikkaa, mutta ihan yhtakkia maisema saatto muuttua kun suoraan tuhannen ja yhden yon –saduista tutuks Muslimipainotteiseks Moskeijoineen j huntupaisine naisineen. Ihmisetkin on ihmeellinen sekotus Afrikkalaista ja Arabiverta. Kortti ei toiminu tosin automaateissa, eli nyt mulla on nolla rahaa, onneks hotelli on maksettu jo, mutta pitaa menna kohta kysaseen lahi pankkiin etta mika on homman nimi (pitaa myos ehka ostaa aurinkorasvaa ja flipflopit). Hotellille kun paasin niin oli kylla vaha fiilis etta hetkonen… Suhteellisen hieno mesta, portieeri tulee ottaan mun repun selasta ja tarjoo kosteuspyyhetta ja juomaa silla aikaa kun odotan et paasen tsekkaan sisaan. Sisalle tsekatessa kuulen etta single roomit on loppu – mut on upgreidattu johonkin sviittiin ja taa kamppa on isompi kun monen mun kaverin koko asunto! Sisaan tsekatessa mulle myos ilmotetaan illallisen drescode – suorat housut ja kauluspaita, olikohan mulla varmasti ne pakattuna? Ehka jos oikein natisti yritan selittaa paasen syomaan, mutta nyt pankkiin->

Huonon nakonen hotelli, eiko?

27.6.2009 – 15.22
Oiskohan riittavan kuuma – mittari receptionissa naytti 37 astetta celssiusta ja ilman kosteuskin kapeet 97%. Kyllahan tossa lampotilassa makoilis altaalla mielellaan, mutta meikapoika joutukin urheileen. Kavelin jonkun n. kilsan matkan pankkiin, ja totesin etta koska on lauantai niin taalla ei tapahdu mitaan yhden jalkeen – pankki oli siis kiinni. Eihan siina mikaan auttanu, paatin kavella takas ja toivoa parjaavani muovirahalla. Matkalla tuli tottakai kaikki tarjoamaan ties mita – taksia, matkamuistoja, safareita yms. Yks safarin jarjestaja pisti kuitenkin erityisesti silmiin, koska han tarjos delffiinin katselu reissue, olin varannu samanlaisen aikasemmin jo hotellilta mutta jannu lupas saman 25e halvemmalla, sano etta asiakkaita on pakko saada kun ei oo turistikausi, eli han ottaa ite vahemman voittoa ja buukkaa mut samaan bussiin, tieda sitten miten asiat oikeesti on, mutta meika paatti luottaa. Sanoin etta otan sen jos vaan saan rahaa jostain. Bissneksen toivossa taa matkanjarjestaja tarjoutu tuleen nayttaan muutamat pankkiautomaatit mulle, ja nain tekikin. Kaytiin yhteensa 3 ATMlla ja yhdestakaan en saanu rahaa kortilla. Lahin aukioleva pankki oli 4km paassa ja avulias tyyppi lupas lainata mulle fillariaan etta paasen sinne, no siinahan meika sitten polkas nopeesti pikku helteessa 4km, loysin pankin ja paatin ihan piruuttaan kokeilla automaattia ennen kun meen sisalle. Kas kummaa, ihme tapahtu ja sain rahaa seinasta, eli ei tarvinnu menna ees sisaan. Takasin kapeet 4km melkein koko matka loivaa ylamakee (onneks paasin hyvin yhen rekan imussa) ja matkanjarjestajan pakeille, nyt oli sitten 50eurolla jarjestetty koko maanantaiks ohjelmaa niin etta on vie varaa vahan venyakkin ja kerkeen viela lentokoneeseen takas nairobiin. Kavellen takas hotellille, hyva purilainen naamaan ja sukelluskeskukseen, huomisaamupaivaks varasin sit muutamat sukellukset. (Tahan valiin etta taa hotelli on kylla tosiaankin liian tasokas mulle, joku toi mulle justiinsa korillisen banaaneita ja omenoita kaarittyna banaaninlehteen. Koska taa on double room ni olisin saanu 2 mutta sanoin etta kylla yks riittaa, olis ehka pitany ottaa molemmat koska naa on varmaa parhaita mita oon syony elamassani.) Nyt olis tarkotus lahtee altaalle, mutta ongelmana on toi aurinko ja lauantain yhdistaminen. Kaikki oli kiinni, ja aukee vasta maanantaina, niin en saanu mistaan aurinkorasvaa tai flipfloppeja, eli oli suhteellisen riskialtista lahtee tonne, mutta ihme kylla en nakojaan palanu. Oli smuuttia vaa istua auringossa pitkasta aikaa lukemassa kirjaa ja kuuntelemassa Michael Jacksonia (Kylla, myoskaan taalla ei nayteta soittavan mitaan muuta musiikkia). Uima-altaan vesi oli odotettavasti jotain varmaan 30 asteen luokkaa, mutta tuli yllatyksena etta merivesi oli vielakin lampimampaa. Rannalla kavellessa oli tosin jokseenkin ahdistavaa etta jokanen ohikulkija tuntu hyokkaavan kimppuun ja yrittavan myyda sita tata ja tota. Mutta onhan se ymmarrettavaa koska taalla ei oo turistikausi niin business on “aika” hiljasta, ja kun meika viela oli liikkeella yksin niin olin helppo kohde niiden mielesta. Kattoo etta jos ostais jokupaiva vaikka jotain.

Safkaamassa


Oliko kuuma 8km fillarireissun jalkeen?





28.6.2009 – 12.24
Aikasin ylos ja aamupalalle. Hetken leikin kissojen ja apinoiden kanssa siina ja nain jopa pari delffiinia hyppivan meressa, mutta totesin etta paikallinen palvelu on niin hidasta ettei mulla ollu aikaa syoda aamupalaa – olin meinaan sopinu etta mut haettiin 0700 tosta hotellin edesta, eli uikkarit vaa paalle ja auton kyytiin ja sukeltaan. Kamat kasaan – tehokkaimmalla briiffauksella kun ikina ennen ja Sarari (opas) briiffas mihin mennaa, mita tehdaan ja miten ollaan turvassa tehokkaammin kun missaan mestassa koskaa ennen. Sit alkokin melkonen seikkailu. Ensinnakin nousuvesi oli ilmeisesti just tulossa sisaa, ja aallot kaatu melkein rantaan – ei oo helppoo saada moottorivenetta metristen kaatuvien aaltojen lapi ja vene horppi melko paljon vetta kun yritettiin sita. No lopulta paastiin niin syvalle etta voitiin laittaa moottorikayntiin ja alko n. 15min ajelu riutan sisapuolella. Aurinko meni onneks pilveen enka palanu vaikka en tosiaan omista aurinkorasvaa. Seuraava etappi oli paasta ulkoriutan ulkopuolella. Aallot kaatu riutalle sen kokosina etta ite en olis lahteny sinne ees surffilaudalla, saatika sitten pienella 25hp peramoottoriveneella, mutta Safari sano etta kuski tekee tata paivittain, ja ihmeen kaupalla selvittiin. Pakko nostaa hattua kuskille siita kuinka hyvin se luki merta ja aaltoja, ite olisin varmaa ollu suhteellisen monta kertaa katon kautta ympari. No sen jalkeen aallot oli viela isoja, mutta ei enaa kaatunu ja ainoona ongelmana oli poijun eli sukellusmestan loytaminen joka loytykin n. puolentunnin etsinnan jalkeen. Sit kamat kasaan, joka ei ollu helppoo niissa aaloissa ja veteen, just ennen kun hyppasin sisaan Safari ilmotti etta virta on sit suhteellisen voimakas, etta paree pitaa kii koydesta, no nainhan meika teki ja paastiin veden alle. 15m jalkeen rupes tyyntyyn ja virtakin katos, eli oli tosi hyva sukellus. Vaikka aallot tuntu selvasti pohjallakin ja nostatti paljon polya, niin nahtiin vaikka mita: pari isoo kilpikonnaa, parvi barracudia, tonneittain varikkaita kaloja joita en tunnistanu, muutama lobster, muutama kivikalan nakonen otus joita taalla kutsutaan krokotiili kaloiks (en tosiaankaan nahny niita ennen kun Safari naytti ne) ja suht isoja rauskuja. Vesi oli mukavat 29 astetta 20m syvyydessakin, eli ei tullu kylma lyhyellakaan markapuvulla ihan nopee. Ylos tullessa tehtiin tietenkin safety stop 5m syvyydessa, ja oli melko hektiset 3m. Kova virta pakotti pitaan kiinni koydesta joka repi aika vahvasti koska pinnalla vene oli tietenkin kiinni siina ja mainingit oli 2-3m korkeita. Ei siina sen ihmeellisempia, pintaan ja “mukava” yllatys – monsuunisade oli yllattany. Sadekausi kun on niin sade oli melko kylma, jopa suomalaisen mittapuulla, kaikki vaatteet tietenkin oli kastunu ja tuuli oli nousemassa ni oli parasta iskee aika nopee takas rantaan ja jattaa toinen sukellus tekematta. Venekuski oli kuitenkin, kaikesta hektisyydesta huolimatta, palotellu pari appelsiinia ja kookospahkinaa joista sit sai maittavan aamiaisen. Kuski surffas meidat onnistuneesti rantaan (melkein pelotti niissa aalloissa), kamat kaapista mukaan ja bussilla takas hotellille. Mombasan kuumuus ja kosteus tais tosin olla liikaa kameralle, tai ainakin sen akulle ja naytolle, vaikka se oli lukollisessa kaapissa kuivassa niin akku ja naytto tuntuu sanoneen ittensa ainakin toistaiseks irti.

29.6.2009 – 18.07
Dodii, nyt kirjotan varmaan viimesta merkintaa tahan blogiin talta reissulta, meinaan istun nytten Mombasan lentokentan TERASSILLA siemallen kylmaa Redbullia, kuunnellen vaihteeks Michael Jakcsonia ja kattellen auringonlaskua. Eilen kavin viela syomassa varmaan elamani yhden parhaista pizoista, alle femmalla, ja koska sato enimmakseen istuin katoksen alla lukemassa taas yhta Miken kirjaa ja kuunnellen vaan sateen ropinaa. Talla kertaa yritin illalliselle, mutta dresscode oli kuulemma strict, eli enpa paassy. Onnistuin kuitenkin neuvotteleen eilisen illallisen ittelleni tan paivan lunchiks jonka sain viela mukaan, ja soin tossa taksissa askon. Koska en paassy illalliselle, kavin vahan tinkimassa curioista. Enpa ookkaan ennen pelannu tinkimista. Homman nimi oli siis se, etta istuttiin alas pelaan paikallista pelia, ja joka kerta kun sai pisteen niin sai kirjottaa paperille hinnan, jonka vastapeluri sitten veti yli ja kirjotti alle oman hintansa pisteen saadessaan, kokoajan tietenkin tinkien ja hintojen lahestyessa toisiaan. Kun jompikumpi havis pelin, niin peprilla oleva hinta jai voimaan. Havisin pelin, mutta voitin mielestani tinkauksen – 3600shillinkia oli alkuperanen hinta ja 1100 lopullinen, tosin maksoin vahan ekstraa koska peli oli hauska. Mut onpa ollu tanaankin aika hektinen paiva. Puol6 ylos, syomaan todella herkullinen aamupala ja sitten minibussiin jolla painettiin johkin 30km paahan rantaan. Siitta otettiin “Dove”, joku tollanen purjevene joka kylla nimensa mukaan kiiti kun kyyhky. Matka bussilla oli melkosta monsuunia, tosiaan tollasia sateita ei kylla nay Suomessa, mutta onneks sade loppu kun paastiin rantaan. Tuuli sen sijaan jatko puhaltamistaan, ja keli avomerella olikin aika raffi (tosin selvasti tyynempi kun eilen sukeltaessa), mutta monet matkustajat tuli merisairaiks ja kamerat kastu jne. Niin paatettiin kaantya takasin. Mun mielesta homma ois voinu jatkua, vaikka yleensa oon merisairas ekana ni nyt ei ollu pienimpiakaan merisairauksien oireita, ja kamerakin alko toimiin taas, naytto tosin on hyvin kyseenalainen. No Delffiinit jai siis nakematta, muutamaa pienta evan vilausta lukuunottamatta, eika paasty oikeelle riutalle snorklaan, joten kaannyttiin takas ja mentiin jonkun saaren edustalle. Saari kuulu kuulemma Tanzanialle, joka nakojaan oli totta koska mun puhelin ilmotti virallisesti etta siella ollaan – sain tekstarin joka toivotti tervetulleeks Tanzaniaan. No snorklaus ei ollu mitaan kovin erikoista – nakyvyys melko huono, ei mitaan kovin erityista nahtavaa ja miljoona mzungua samassa mestassa karkattaen kalat pois. Syvemmalle sukeltaen loysin kuitenkin muutaman Mureenan ja Merimakkaran piilosta kivien alta, joten ei ihan turha reissu. Ylos veneeseen ja syomaa saarelle, joka paljastu olevan tiukan islamilainen – eli siella ei suvaittu ollenkaan alkoholia josta monet reissulaiset otti melkein paniikin.Taman lisaks saarella ei ollut vesijohtovetta tai sahkoa, mutta ne oltiin anppararasti jarjestetty sadeveden kerayksella ja generaattoreilla. Ruoka oli hyvaa (enimmakseen merenelavia, tosin itse soin kanan) ja sita oli todellakin riittavasti. Ruuan jalkeen meilla oli tournee kylaan, joka ei poikennu olennaisesti muista Afrikkalaisista kylista, mutta 150 lisashillingilla paastiin nakeen yllatys – koralli puutarha. Kauan sitten vesi oli melkein kokonaan peittany saaren, mutta aikojen saatossa maa on muuttunu – vesi katos mutta korallit jai. Tayden kuun aikaan vesi tosin viela tulee saarelle, jonka johdosta koralleissa oli selva variero. Purjehdittiin takas mantereelle, ja puhelin ilmotti etta tultiin takas keniaan. Matkalla aurinkokin paisto oikein kunnolla ja miehisto esitti Hakuna Matata –laulun, iski melko haikee fiilis kun ties etta joutuu lahteen kotio pain. No mahan luulin etta seikkailut loppuis tahan, mutta ei suinkaan. Poliisit pysaytti minibussin ylinopeudesta (jota meilla kylla oli, mutta ei niilla mitaan tutkia taalla oo..) Siitakin selvittiin nopeella lahjomisella ja selityksilla ja uhkauksilla etta jos myohastyn koneesta en tuu koskaan enaa takasin. No paasin hotelliin, otin kerasin kamat turvalokerosta ja hyppasin taksiin, joka oli just sopivasti myohassa etta tuli pihaan samaan aikaan ko meika. Tanaan tuntuu olevan yleinen korruptiopaiva, meinaan meidat pysaytettiin nytkin – eri paikassa ja ilman mitaan syyta. Taksikuski selitti etta mulla on kiire lentokentalle ja hoitaa hommat myohemmin poliisien kanssa ja siitakin paastiin, onneks oltiin varattu aikaa kunnolla. Lautta oli nopee niin ilmestyin hyvissa ajoin kentalle, ja kerrankin oli mukava yllatys – mut siirrettiin puoltoistatuntia aikasempaan koneeseen. Se taitaa tarkottaa etta on aikaa viettaa kostea ilta basella Miken kanssa visioidessa tulevaa, nain on ainakin suunniteltu. Huomenna ois tosiaan 6 pintaan taas lahto ja paluu suomeen, jossa mulle ei oo konetta, mutta puhelimen pitas toivottavasti toimia. Eli eikohan taa ollu tassa, kiitos ja nakemiin vahaan hetkeks (Ihme jos joku on oikeesti jaksanu lukee tata kuraa)

Coral Garden


Perus sammakkomies

Mike & kamera huudeille!

26.6.2009 – 17.46
Noniin, tulihan se Mike! Eilen illalla ysin maissa jannu pamahti mestoille ihan kun ei olis ollukkaan poissa jai ski mulle kateen repun jossa oli mm. ipod, kamera ja ulkoinen kovalevy jonka jalkeen katos huoneeseensa ja tuli takas vodkapullon kanssa. Siinahan se ilta sitten manikin mukavasti rupatellessa ja suunnitellessa tulevaa, oli taas suhteellisen villeja visioita – ja vasta eka ilta. Ihme jannu toi Mike, jannu oli lentany lontoosta DUBAIN kautta nairobiin, n. 300puntaa eli ei mitaa mutta 24h niin luuls etta vasyttais, mutta ei. Joskus yhen pintaan nukkuu ja seiskalta ylos ja nokka kohti Masailandia, Manuelkin tuli mukaan. Manuel oli aivan allapain Michael Jacksonin poismenon johdosta, ja tuntu etta tulee melko ikava reissue, mutta onneks Manuel nukahti nopeeta ja paastiin ajeleen rauhassa MJta kuunnellen – jokanen kenian radio tuntu soittavan koko paivan pelkastaan MJ-tribuutteja. Hassua etta se oli niin iso nimi taallakin pain maailmaa, jopa uutisten paa-aiheena oli hanen poismeno, ja vasta sen jalkeen tuli etta joku melko iso kiho oli murhattu. No perus automatka Masailandiin, ja koska mulla vihdoin oli kamera niin otin kuvia enka ajanu. Huudeillahan oli varmaan kuumempi kun koskaan, eli lampotila lahenteli varmaa neljaakymmenta astetta, mutta Masait nakojaan on tottunu. Ma, ja varsinkaan Manuel, ei oltu. Mike halus kuvia musta ja Manuelista puskassa, en tieda mihin, mutta paatavote oli ottaa niita. Eli kuvailtiin vuorotellen toisiamme leikkimassa lasten kanssa jne, oli ihan jaatavan siistia. Menomatkalla oli hajonnu pidike joka pitaa nokkapellin alhaalla, joten Joe korjas sent olla aikaa kun me palloiltiin muutama tunti Masaiden kanssa. Perus ajomatka takas, meikan viimenen Safarirallin reeni patka tanne kampille. Matkalla nahtiin mm. strutseja (jotka juoksi karkuun kovempaa kun mita oon nahny minkaan koskaan liikkuvan) ja kameleita. En ookkaan ennen ollu kosketusetaisyydella vapaata kamelia, tajusin vasta tanaa kuinka isoja ne oikeesti on! Manuel oli enemman hereilla, ja selitti etta oli ilmeisesti tuntenu MJn henk. Koht, ollu kuulemma sen luona Los Angelesissa jne. Joten sen poismeno ei ollu vaan idolin, vaan myos kaverin, poismeno. Just tultiin kampille ja yritin menna suihkuun mutta eihan taalla oo sitten vetta, no ollaan sitten hikisia ja polysia, pitaa vissiin menna kaappaan videoo jotta sen sais tone ulkoselle kovalevylla ja jossai vaiheessa suomeen. Ei tosin tekis yhtaan mieli tulla vaikka Suomessakin vissiin on kerrankin hyva keli, mutta aika taalla loppuu vaan niin kesken…

Kuva kotipihalta aamulla. ICROSSilla on hyvin autoja, mutta vaan 2 niista on laillisia ajaa...



Aamuruuhkaa Ngongissa, lahi "kaupungissa"


Jokapaivaiselta automatkalta Masailandiin, en valttamatta haluis etta toi tie jaatyy...


Autokoulussa ei kerrottu mitaan etta miten tallasessa maastossa ajetaan.



Hervottoman kokonen kemeli seisoskeli ihan rauhassa vaikka menin kuinka lahelle sita.

Ja lopulta illan koodaukset toimistossa. 3 konetta, videokamera, pokkari, ulkonen kovalevy, ipod ja puhelin on normaalit afrikkalaiset varustukset ja pakko olla kaytossa kokoajan.

Valilla ne hommat luistaa

22.6.2009 – 05.26
Se nairobin yo… olipa hektinen paiva. Eka Kevo herattaa 7 ja haluu lainata muutaman paketin Nuudeleita kun silla on hirvee nalka ja se on menossa kattoon Safari Sevenssin finaaleita. Safari Sevens on yks Afrikan isoimmista Rugby tournamenteista, ja Kenia parjaa nakojaan rugbyssa tosi hyvin. Ysilta ian soittaa etta haluunko tulla niiden kanssa 2 maissa kattoon Safari Sevensia, ja olin sillai etta todellakin. No sit 10 soittaa Rizz ja sanoo etta silla on yks VIP lippu, etta kiinnostaako mua lahtee NYT, ja meikahan lahti. Otin matatun ja nain Rizzin puolentunnin paasta heraamisesta Junktionilla josta sit otettiin 2e taksi Impala klubille. Sisalle ja palloileen ympariinsa, Rizzilla oli hitosti kavereita mutta ne oli kaikki tosi random porukoissa joten paadyttii lopulta kaksin VIP-alueelle. Oltiin jonkun vesifirman “vieraina” koska Rizzin sisko oli toissa silla ja jotai, liian randomia. Rizz ei kuitenkaa halunnu istua siella koska se oli taynna intialaisia ja se aija inhoo niita (en tosin tajua miks koska se nayttaa ite ihan intialaiselta, haha). No palloiltiin ympariinsa muutama tunti kunnes Eddy heras ja lahti mestoille, ongelmana oli etta silla ei ollu puhelinta, joten paadyttiin odottaan sita 45min portilla koska Rizzilla oli sille lippu, ja lopulta Eddy oli jotenkin onnistunu sneikkaa ittensa vie sisaan ilman lippua. Koska mestoille oli turvatarkastus Eddy ei tuonu yhtaan huumeita, eli sen kanssa uskals taas hengaa kun ei oo kokoajan vaarassa jaada kii, mutta kaikki ei ollu yhta fiksuja. Joku Eddyn ja Rizzin tuttu oli ilmeisesti tullu jaatvan Marijuonasakin kanssa ja jaany turvatarkastuksessa kiinni, ja siina oli jo niin paljon poliiseita ettei lahjominen kuulemma enaa onnistunu. Eddy oli yrittany menna puhuun asiaa mutta poliisit uhkas heittaa senkin putkaan jos se ei haivy, eli eipa kaverit voinu enaa paljon mitaa – jannu oli totaalisen pulassa. Hyva muistutus siita etta vaikka lakeja ei pahemmin valvota, niin laittomuuksista kuitenkin voi jaada kiinni ja sillon vasta onkin tosi pahassa pulossa, eli paree leikkia ihan kuuliaista kansalaista. Kaiki tunsi taas Eddyn, ja sitahan ei kiinnostanu yhtaa mita muut ajatteli siita, joten vihdoinkin paastiin VIP-alueelle ja ilmasen ruuan kimppuun, oli siella miten paljon vaan intialaisia. Eli niin paljon ruokaa ja juomaa kun vaan napa veti, ja parhaat mahdolliset paikat kattoa finaaleita, jotka oli kyl aika uskomattomalla fiiliksella koska Kenia pelas Etela-Afrikkaa vastaan. Huudeilla oli myos Chekka ja Ashley, vissiin etela-afrikkalaiset tytot jotka oli ihan jees seuraa. No finaalit loppu ja kenia voitti – oli aika after partylle, joka oli kun olis yhdistany suomalaisen ulkoilma festarin latkamatsiin – eli avian kasista. Enimmakseen jatkat soitti lavalla gangsa-rappia, mutta mukaan mahtu muutama piriste kuten poker face ja suomen oma Sandstorm. No mestoilla oli myos Nate, englantilainen “bisnessmies” jolla oli auto parkittuna huudeille, enka tieda miks, mutta paatettiin feidata afterpartyt ja lahtee Kareniin ja luulin paasevani kotiin. Paadyttiin kuitenkin Dubliniin, irkku-pubiin jossa ei ollu mitaa muuta irlantilaista kun nimi ja muutama rugbypelaaja. Siella jonkin aikaa kunnes aijat halus lahtee Junktioniin kaymaan ja tiputettiin Natasha ja Rizz siihen, jonka jalkeen aijien piti tiputtaa mut Kareniin jostap ystyin ottaan taksin himaan. No aijat lahtikin sen sijaan westlandsiin, Black Diamond nimiseen baariin, johon meikakin paaty. Aluks oli live orkesteri joka soitti kaikkea greendayn kautta jazziin, ja illan viimesena biisina oli Rasmuksen In the shadows, oli suhteellisen mielenkiintosta kuulla niinkin paljon suomalaista musiikkia siella koska DJn eka biisivalinta Rasmuksen jalkeen oli mikas muukaan kun Sandstorm. Siella sit hengailtiin ja juotiin (Nate tarjos koko illan ja siina tuli Naten ja Eddyn kans puhuttuu kaikki politiikasta naisten kautta autoihin) ennen kun paadyttiin ottamaan Eddyn ja Chekkan kanssa taksi kareniin. Randomeinta illassa oli ehka thaimaalainen tytto jonka isa oli toissa eriksonilla ja joka oli ruotsalaisessa koulussa jonka kanssa paadyin sit puhuun ruotsii. Paasipa sitakin kielta kayttaan tokaa kertaa elamassani koulun ulkopuolella. Oli yks hirveimmista taksimatkoista ikina takapenkin kuhertelijoiden, rengasrikon yms. takia, mutta lopulta oon kuitenkin kampilla, ja loppujen lopuks oli helvetin hyva ilta, arvostan aijia kun jaksaa pitaa mut mukana ja huolehtia! Normi sunnuntai?

24.6.2009 – 16.55
Vai etta sellanen Nakurun reissue. Maanantaina aikasin ylos, en tie nukuinko ollenkaa ennen kun Joe tuli koputteleen ikkunaan. No pikkusella saadolla paatettiin et lahetaan Nakuruun, mutta sita ennen piti kayda matkatoimistossa kyseleen vaha Mombasan trippia. Varasin 90e lennot ja sovittiin etta tuun keskiviikkona takas maksaan hotellin kun tiedan etta mulla on passi ja voin lahtee. No siita sitten n. 3.5h ajo Nakuruun, korruptoituneet poliisit pysaytteli matkalla ja vaati nahda ajokorttia yms, onneks meika ei ajanu. Matkalla naky pahaa kuivuutta, ja jopa puhvelit oli vaihtanu mestalle jossa niita ei oltu kuulemma koskaa ennen nahty. Yritin ottaa kuvia mutta totesin etta kamera ei lopultakaan toimi, eli se siita sitte. No iskettii officelle jossa Ann oli jo, otettiin se kyytiin ja mentiin Free Area –nimiselle alueelle (missa mikaan ei tosin ollu ilmasta) ja kuvailtiin siella muutamat tapaukset. Ekana oli tosi koskettava 11vuotias HIV-positiivinen tytto joka oli menettany jopa nakonsa, hyvaa videomatskua. Kasetti loppu ni piti lahtee ettiin kaupungista uusia, ja tuli pimeeta niin chekattiin sisaa hotelliin. Tarjottiin Annille illallinen ja pidettiin pieni palaveri seuraavaa aamua varten, sovittiin etta han ilmaantuu hotellille ysilta. No aamulla kun Joe heratti meikan ni suunnitelmat oli muuttunu – otetaan Ann toimistolta kyytiin ysilta. Ajettiin odotteleen ja soiteltiin ympariinsa – toimistolla ei ollu ketaa ja kukaan ei vastannu puhelimeen. Puol12 Ann lopulta ilmaantu, tosin eipa tullu yllatyksena kun Joe oli varottanu etta Ann on aina myohassa eika vastaa koskaan puhelimeen. No paastiin liikkeelle, ostettii supermarketista kympilla perheille vietavaks ruokaa ja lahettiin kierteleen. Muutama ihan OK perhe kameralle, mutta kokoajan tuntu etta mentiin vaan vauraampiin ja vauraampiin perheisiin, viimesella ei nayttany mun mielesta olevan mitaan vikana. Toki HIV-tartunta on aina surullista, mutta ei oo hyotya kuvata videolle hyvinvoivan nakosta 2 lapsen aitia kattomassa telkkaria ja puhumassa kuinka hyvin silla menee aviomiehensa kanssa. Ainoo vika oli haju, joka joissan kampissa oli avian karsee, mutta eipa sita saa kameralle, ja onneks ihmisen hajuaisti on yks nopeiten adaptoituvista. Paivan aikan ainoona uutena, ja erittain koskettavana, tuli IDP-camp. Viime vaalien jalkeen tanne synty sekahallitus, ja heimot nousi toisiaan vastaan. Vaalien jalkeisissa vakivaltaisuuksissa kuoli suuria joukkoja, ja viela suuremmat joukot ajettiin pois kotiseuduiltaan tai talot tuhottiin. YK yhdessa Kenian punaisen ristin kanssa oli lahjottanut naille joukoille pakolaistelttoja ja paja-majoja, joista oli sit syntynyt kyla jossa jengi asu ihan kun pakolaisleireilla, sielta sai muutamia tosi hyvia shotteja. Takas kampille Officelle jossa oli Kaitryn, Indialainen tytto joka nahtiin jo joulukuussa. Nopeet kuulumisen vaihdot ja kampille. Matkalla tiputettiin James, jenkkilainen alle 30v jannu, kampille kun se oli liian heikkona, jannulla oli vissiin 2. Kertaa Malaria naiden mukaan (jota en kyl tieda voiko uskoa etta se on oikeesti Malaria…). James tosin ei syo malarianestolaakitysta, eli voishan se ollakkin, muistakaa siis ottaa ne malariapillerit! Hotellihuoneessa tosin ei ollu toivookaan saada nukuttua, koska seinat tuntu olevan paperin ohuet. Ja mika tata maata vaivaa? Vastapaisessa huoneessa oli ilmeisesti jannu joka poltteli pilvee, ja lahjo yhden hotellintyontekija olemaan soittamatta poliisia, mutta lopulta kaikki huomas tan ja kokoajan sai kuunnella koputusta ja puhumista kun yks toisensa jalkeen muutkin tyontekijat kavi ottamassa lahjukset vastaan. Ja tama siis ihan suht hienossa hotellissa. Muutenkin tuntu etta kaikilla oli hirveesti asiaa muihin huoneisiin, koska kokoajan sai kuunnella askeleita, koputuksia ja puhumista. Nopeiden younien jalkeen seiskalta ylos ja suihkuun (sillon tuli lamminta vetta) ja takas puolihorrokseen. Oltiin sovittu etta Ann tulee seiskalta ja mennaan Nakuru National Parkkiin, mutta tapansa mukaan Ann ilmaantu puol10. No nokka kohti luonnonpuistoo, joka osoittautui erinomaiseks valinnaks. Hajottaa kun ei ollu toimivaa kameraa, meinaan en oo ikina ollu niin vilkkaassa luonnonpuistossa. Mihin vaan kaansi paansa niin oli joku elain, oli tonneittain apinoita,puhveleita, seeproja, impaloita ja vaikka minkanakosta ja kokosta muutakin antilooppia seka gasellia. Nahtiin jopa leopardi paivaunilla puussa seka muutama sarvikuono poikasineen joita en ollu koskaa ennen nahny. Nakuru on kuuluisa Flamingoistaan, ja koska parkissa on iso jarvi niin se oli taynna Flamingoja – en edes tienny etta noin monta flamingoa on olemassa! Niiden lisaks oli kurkia, “kruunulintuja” seka tuhansia (oikeesti) pelikaaneja, jos sattuu oleen huudeilla niin suosittelen tata ehdottomasti esim. Nairobi Nationalparkin sijaan! No Ann toimistolle jossa pikaset kuulumisen vaihdot muiden kanssa ja nokka kohti Nairobia. Ajeltiin “rekkareittia”, joka tosin on paljon hienompi ja kulkee afrikan hautavajoaman reunalla, naky on avian uskomaton! Muutenkin oli vahan vaihtelua, koska ajettiin jonkun myrsky alueen lapi. Ensin nousi jaatavan kokosia hiekkapyorteita pilviin ja muutaman kilsan jalkeen iski kunnon sadekuuro jonka lapi kun paasi niin oli taas niin aurinkoista, taalla tosiaan voi vaihtua saa muutamassa minuutissa aaripaasta toiseen. Matkalla mulle tuli puhelua suurlahetystosta – passi on vihdoin valmiina noudettavaks, WUHU! Eli kun paastiin Nairobiin ni samaan matkatoimistoon varmistaan lennot ja hotelli. No mun varaukset oltiin hukattu, mutta saatiin hoidettua ne uusiks – nyt on siis viela viikonloppu Mombasassa edessa! Manuelin nayttely alkais Westlandsissa puolentunnin paasta, eli taitaa olla aika suunnata suihkuun ja kikkailla ittensa jotenkin (julkkisilla kulkuneuvoilla) sinne, eipa kay aika ainakaan pitkaks!

25.6.2009 – 14.21
Mita se kikkailu eilen RaMoMaan, puoltoista tuntia matatuilla ja taksilla, mutta lopulta – Afrikkalaisittain normaalisti – tunnin myohassa selvisin mestoille. Oli melko smuutit avajaiset – Manuel oli saanu lisatilaa nayttelylleen ja se naytti todella hyvalta, ilmeisesti myos muiden mielesta koska kauppa naytti kayvan kuumana. Hyva niin, meinaan ICROSS on totaalisen broke talla hetkella. Muutama tunti palloilua siella ja sitten jengin kanssa illalliselle Art cafeen. Talla kertaa oli vahemman kyseenalaista jengia, mukavaa vaihtelua kun ei tarvinnu kokoajan kattella pajauttelua ja rookin vetamista. Eikait siina, hyvaa pizaa ja hyvaa seuraa, uuteen jengiin on aina siisti tutustua ja kuulla tarinoita miten ne on paatyny Nairobiin ja mita ne duunaa. Taksi himaa ja potkottaan ekaa kertaa kunnolla viikonlopun jalkeen. Aamulla Joe tuli koputteleen etta suunnitelmat muuttunu – Mike ei ollu tullukkaan aamulla niinkun piti vaan oli Dubaissa, toivottavasti vaan vaihtamasssa konetta ja tulee sitten EHKA illalla. No jokatapauksessa mun piti saada passi eli Suomen suurlahetystoon nappaan se – nyt on sitten luottokortti,passi seka hammasharja eli kaikki mita voi tarvita. Passissa tosin ei ollu viisumia, eli piti suunnata viela Nairobin ydinkeskustaan Imigran Officeen. Byrokratianrattaat Euroopassakin on raskaat, mutta Afrikassa… Vastassa oli melko kyllastyneen olonen nainen joka ei puhunu sanaakaan englantia, onneks oli GT tulkkaamassa, nainen kaski tayttaan lapun eika uskonu etta oon opiskelija kun mulla ei ollu kynaa, ja vaikka hanella oli niin ei suostunu lainaan – piti sit menna anoon muilta lomakkeita tayttavilta. No lomake oli taytetty niin mut tylysti ohjattiin takahuoneeseen, en tienny yhtaan miks, jossa ekana oli vastassa iso jannu joka kysy onko 25us dollaria, ei ollu ja shillingit ei kayny niin ulos ja pankkiin. Loysin melko lahelta Forexin ja sain ostettua dollarit, takas takahuoneeseen ja poydan aareen istuun, mestoilla ei ollu ketaan. GT kaskettiin ulos ja meikalle vaa sanottii wait, skidisti kuumottavaa? Puoltuntia venailin kunnes tuli joku jannu joka otti rahat, kirjotti kuitin ja taytti viisumin jonka jalkeen heitti huolimattomasti passin vaan takas poydalle ja sano etta ruokatunti, odota. No eikai siina muu auttanu, tunnin jalkeen tuli joku jannu, loi leiman viisumiin, ojensi passin mulle ja viittas mut ulos. Kauanhan se kesti mutta nyt ollaan vihdoin laillisesti maassa! Ja onhan se kai suhteellisen siistia etta passia ei oo myontany mikaan Tampereen poliisi vaan Nairobin suurlahetysto. Kampille ja todettiin etta taalla ei oo sahkoo, autoja ei oo huollettu eli niilla ei saa ajaa, mike ei oo huudeilla – tosin eipa taalla ketaa muutakaa ollu – ja vanha Masai jannu oli sairaana kavelly 40km hakeen palkkaansa etta paasis hoitoon. Palkkaa ei ollu maksaa mutta bussimatkan pystyin onneks tarjoon sille, ite tosin en taida paasta Masailandiin enaa. Katotaan etta koska tulee sahkot, tuleeko Mike ja paasenko huomenna tekeen jotain… Rupee vahan hajottaan kun viimeset paivat huudeilla ja mikaan ei toimi ja kohta loppuu lapparista akkukin. Ja kameran samisen suhteen meinaa toivo vahan loppua, mulla ei siis vielakaan oo toimivaa kameraa.

16.6.2009 – 18.48

Olipa uuvuttavaa. Meni vahan myohaan eilen kuvien kanssa leikkiessa, ja Joe ilmaantu tanaa puol9 koputteleen ikkunaan etta tanne tulee jotain opiskelijoita, eli nopee ylos ja teeta naamariin. Huudeillehan tuli bussilastillinen vaihtareita, meidan autossa olleet oli ainakin jenkeissa yliopistossa lukemassa kansanterveystiedetta ja ne on kuukauden Keniassa vaihdossa, ja koulu ajatteli (kerrankin fiksusti) etta olis hyva saada ne kentallekkin nakeen mita se on kaytannossa, eli opiskelijat tiputettiin tanaan tone ICROSSin projekteille keskelle ei mitaan ja haetaan 2 paivan paasta pois. Ajeltiin lahimmalle projektille n. puoltuntii ahtautuneena 6 henkee autoon, ja hengailtiin siella hetki. Osa porukasta (toisista autoista) jai sinne ja matka jatkuu. Joen kanssa suunnitelmien mukaan ehdotettiin etta osa porukasta menis lavalle, ja Will, 3. Vuosikurssin opiskelija New Englannista, tarjoutu heti vapaaehtoiseks – ettei aika kavis pitkaks meika paatti tehda seuraa ja jattaa tytot Joen huomaan auton sisaan. Muutama tuntihan siina vierahti, ja ihan lepposastihan matka meni, onneks oli pilvista niin ei palanu (on meinaan tehokkain tapa polttaa ittensa kun tuuli viilentaa sen verran ettei kuumuutta huomaa). Ikina tosin ei oo ollu nain polynen olo, hiekkaa oli meinaa enemman kun lapsuuden hiekkalaatikoissa. Ja jo menomatkalla nahtiin willin kanssa impaloita, kameli ja tietenkin perus kotielamet vuohet, lehmat , aasit jne. Oli tosin aika pysayttavaa nahda mita kuivuus oli saanu aikaan – jokapuolella oli elainten luurankoja ja kuolleita puita. Otettiin yks Masai kyytiin joka lavalla kertoili, mikali oikein tulkitsin (mun Maasain taito on aika heikko) etta pelkastaan hanen perheeltaan oli kuollu 30 lehmaa ja koko alueella kuolleita lehmia oli tuhansia. Jopa muutamat juomapaikat elaimille, joissa viela viime viikolla oli vetta, oli kuivunu. No paastiin pitkan ja polysen taipaleen jalkeen huudeilel terveyskeskukselle, ja kerrankin siella oli potilaita ja sain itseasiassa varmaan melko hyvaa footage kun Rose hoiti heita. Pikaseen tytoille vakuuttelu etta kaikki siella turvallista ja etta he on hyvissa kasissa (ja mistaha meikakin sen tietaa, en ma oo ollu Masai-kylassa yota) ja takasmatkalla. Autosta viela vahan footagee kuivuudesta ja kuolleista elaimista ja kuskin vaihto – meika rattiin. No talla kertaa ajettiin yhen toimivan, valtion tukeman, juomapaikan ohi joka toimi niinkin hyvin etta tie oli pelkkaa mutaa, ajettiin jonkin matkaa ja todettiin etta jos jatketaan ni jaadaan jumiin, kaannos takasin ja toinen reitti, onneks puskassa ei tarvii seurata teita. Muutama liftaava Masai, joille paatettiin antaa evaat jotka vaihtareiden rehtori oli meillekkin antanu, Masai aiti ja hanen lapsensa tarvi niita enemman kun ma ja joe. Pysahdyttiin viela kuvaamaan just poikinutta lehmaa joka oli tosi heikossa hapessa, ja sen omistajakin naytti kuihtuvan pois, joten annettiin loput vedet sille, menipa ainakin tarpeeseen. Oikeesti oli tosi vaikeeta kattoo miten huonosti asiat on kuivuuden takia. Mutta takastulomatkalla Afrikka naytti myos parhaat puolensa – upee valo ja tienvarsi muuttu kunnon elaintarhaks kun illan viiletessa villielaimet tuli esiin – oli strutsia, kirahvia, seepraa, impalaa ja jopa uutena elaimena “secretary bird”, iso lintu joka pystyy lentaan, mutta ei tykkaa siita. Ja Afrikkalainen auringonlasku on kylla niin upee edelleenkin et huhhuh!

18.6.2009 – 20.30

Eilen sai nukkua pitkaan, eika tapahtunu oikeestaan paljon mitaa. Vietiin jotain postikortteja myytavaks Giraffe-centerille ja paas syottaan kadesta kirahvia, en oikein fiilannu tota villielainten lemmikiks tekemista. Safkaa ja vaatteet pesuun Junktionille ja takas kampille, tarkotuksena oli editoida vahan, mutta oli keskiviikko niin eihan taalla mitaan sahkoo ollu. Viidelta piti tulla sahkoo, mutta ei nakyny koko iltana. Tanaan sit aikanen lahto kohti Masailandia, ja taas meika ajo viimeset 40km, hitto en oo ikina ajanu niin syvassa hiekassa! Haettiin opiskelijat Singrainiasta, ja niilla oli nakojaa ollu jaatavan hienoo siella! Toivottavasti ite paasen ens viikolla kanssa. Ei tullu hirveesti shotteja, mutta jotain kuitenkin. Toista reittia takas, ja taas meika ja Will auton lavalla, talla kertaa mukana oli myos William eli oli vahan ahasta. Nyt ottaa ja poskia kuumottaa, en tieda johtuuko hiekasta (maksimi vauhti joku 120km/h) vai auringosta, no ei tunnu olevan paha onneks. Matkalla oli tullu porukoilta tekstari etta paasin kouluun, suhteellisen fiiliksissa! Eli Tampereen yliopisto, here we come! Pitaa kattoo ottaako ton paikan vastaan heti vai lykkaako ja tekee jotai muuta vaha aikaa. Pidettii lopulta miitti kaikkien ryhmien kanssa etta mita kukin oli tehny ja mita kukin oppinu, naytti etta jengi oli selvinny tosi hyvin! Hassua sinaansa etta kaikki oli 3. Vuoden public health opiskelijoita – eli siis opiskeli ainetta jota ma kuulin tanaan paasseen lukeen – ja mut luettiin ICROSSin henkilokunnaks ja jannut kyseli multa samalla tavalla kun muiltakin opettajilta, vaikka tosiaan oon viela kaikkia nuorempi ja ollu Keniassa vahemman aikaa kun he. Kampille takas ja piti editoida, mutta eiha taalla taaskaan ollu sahkoo… Askon tuli sahko ekaa kertaa pariin paivaan, eli jos huomenna sit sais jotain aikaseks. Ja loysin kaapista pokkarin (vanhan digin, mutta toimii) johon kun lyo normi AA patterit sisaan ni pitas pelaa! Mikesta ei tosiaan oo kuulunu mitaan joten en elata suuria toivoja et saisin oman kameran ihan lahiaikoina…

20.6.2009 – 17.00

Eihan taalla kylla tapahdu viikonloppusin yhtaan mitaan…Eilen oli aikanen heratys ja mentiin jarjesteleen Ramomaan Manuelin nayttelya, oli ihan smuuttia mutta ei voinu tehda ihan hirveesti viella koska seinat piti maalata (tyypilliseen tapaan Afrikassa niiden piti olla valmiit, mutta eipa ollukkaan). Eli paa-asiassa vaan katteltiin paikat kuntoon ja varmistettiin etta kaikki oli mukana. Kampille, ja vasymyksesta huolimatta pistin viestia jengille etta mita tapahtuu – olihan sentaan pe ilta ja juhannus. Rizz tai ian ei tehny mitaa, mutta onneks Eddy, kokaiini-kuski, sano samantien etta tuu vaa tanne. No Matato Kareniin ja Eddyn luo hengaan. Myos Oliver ja pari jotain Namibialaista tyttoo iski mestoille, ja siella hengailtiin jonkun aikaa. Lopulta saatiin aikaseks ottaa auto ja Eddy ajo samalle kentalle kun viimekskin. Talla kertaa jannut ei tyytyny pelkastaan pajautteleen vaan ne teki perus kokaiinikeittimen. Tyhja bissetolkki poikki keskelta ja nestemainen kokaiini sinne joka sitten laitettiin kynttilan paalle. Siina sitten katteltiin kun koksu kiteyty, kavas mielessa vaihtaa porukkaa – menee melko HCks meikan asteikolla. Ikina en oo varmaa pelastyny niin paljon kun tossa tilanteesta kun joku eddyn tuttu, jota en tuntenu, paino moottoripyoralla keskelta pimeytta huutaen etta “Freeze, get your hand up, this is the police!”. No onneks ei ollu kuitenkaan, ja lopulta jannut sai hommat hoitoon ja otettiin auto ja painettiin Kenchikkiin safkaan kanaburgerit ja jatkettiin Inniin jossa sitten manikin lepposasti ilta. Jannut lahti viela joskus 3 maissa Nairobiin, mutta kokaiinipainen kuski yhdistettyna vasymykseen sai meikan ottamaan taksin kampille, toivottavasti jannut on hengissa kun ei oo kuulunu mitaa tanaa…Tanaa ei sitten ookkaan tapahtunu ihan hirveesti. Mike soitti ja kertoi tulevansa keskiviikkona, eli just ajoissa Manuelin nayttelyn avajaisiin. Sita ennen pitas kayda ite viela Nakurussa, ja koska Miken reissue on viivastyny niin se ei kerkee Mombasaan, eli yritin kayda tanaan matkatoimistossa varaamassa reissue, mutta kas kummaa – sehan oli kiinni. Katotaan maanantaina jos kerkeis kaymaan kattelemassa reissun kuntoo ennen kun lahtee Nakuruun. Nyt toimistolle editoimaan.

20.6.2009 -22.43

Huhhuh, lensipa aika. Mutta ainakin sain jotain editoituu toivottavasti melko hyvan patkan. Mutta kavipa ilmi etta vaikka on toimiva kamera, niin ei oo toimivaa muistikortin lukijaa. No ehka sellasenkin saa jostain, nyt on muutama Manuelin lahettama Drought kuva jota voi kayttaa videoissa. Jos sita lahtis vaikka nukkuun, Ian soitti just etta meenko huomenna niiden kanssa kattoon Safari Sevens rugby-otteluita. Kenia oli tanaa voittanu japanin 56-0 ja marokonkin reilusti, joten huomenna pitas olla hyvat geimssit.

Sain tosiaan kameran toimimaan, mutta nyt en saa kuvia koneelle silta - ei oo toimivaa kortinlukijaa eika tietokone tunnista tota. Olispa vaan omat kuvauskamat... No tassa kuitenkin piristykseks muutama Manuelin ottama kuva kuivuudesta taalla.

Tassa siis vahan kuivuuden satoa, naky on kun jostain elainten hautausmaalta. Ainoot elaimet jotka selviaa on koirat ja hyeenat jotka syo kaiken mahdollisen kuolleen, muut elaimet kuolee nalkaan ja janoon ja kokoajan tuolla Masailandissa liikkuessa naki elainten ruhoja. Ei pysty tajuaan miten noi Maasait selviaa tuolla keskella ei mitaan, ainoina kulkuneuvoina shoelace express (tosin ei niilla oo nauhoja kengissa) ja joilla rikkailla on aaseja. Kaikki kuvat siis (c) Manuel Scrima.

Kuvat kehiin!

15.6.2009 – 20.00

Tan pitaminenhan rupee oleen jo huolestuttavan saannollista…Mutta asiaan, tanaan siis aamulla lahettii Joen ja Sarunin kanssa puskaan, sama mesta missa kaytiin ekana paivana jossa oli tekeilla klinikka. Joe paatti etta han on tanaan “pomo joka istuu vaan auton takana”, eli pistettiin Saruni ajaan sinne pain. No matka meni lepposasti paskaa jauhaessa ja fiilistellessa musaa, huudeilla oli kerrankin positiivinen yllatys kun miehet oli taydessa tyon touhussa, sai hyvaa materiaalia filmilla. Astuin vaan akaasian? Piikin paalle joka meni suoraa kenganpohjasta lapi ja jalkapohjaan, mutta naita sattuu. Kaytiin viela kuvaamassa vahan paikallista koulua Sarunin kanssa ja otettiin muutamat poset Masaiden kanssa, yks Masai-vaimo lahjotti mulle hienon kaulakorun, tanksit! Takas kampille, meika ratissa koko matkan (mun pitaa kuulemma harjotella Safarirallia varten, haha),nopeesti Joen puolesta muutama emaili liikkeelle ja Kareniin vaihtaan rahaa, Joen kotiin hakeen jotain tavaraa, Junktionista Manuel, Ian ja Ola mukaan ja hoitaan Manuelin asioita, no eihan niita saatu hoituun. Karenista ruokaa ja kampille, Joe meinas pesta auton mutta tylsyyteeni paatin tehda sen ja paastaa Joen kotiin valosalla. Sit vaha macille koodaan ja nyt on yllatys – sain Sarunilta reissun ekat kuvat, wuhu!

Meikan haaremi

Uus koti?

Sain uusia kavereita jo ekana paivana puskassa

Vasemmassa reunassa Joe ja mun oikeella

puolen Maasaipaallikko joka lahjotti maan pro-

jektia varten.

Nairobin yossa!

13.6.2009 – 13.10

Tanaan taitaa olla taas virallinen sunnuntaipaiva – eli pelkkaa hengailua. No ei tarvi valittaa, eilen oli sen verta hektista menoo. Aamulla ysilta Joe tuli koputteleen ikkunaan etta nyt lahetaa kentalle, nopeesti teet naamaan ja kameran kanssa autoon. Matkalta GTn vaimo ja tytar kyytiin kun ne oli kipeita, ja mehan oltiin menossa terveyskeskukselle. Vie Saruni kyytiin ja tunnin ajomatka. Kun paastiin paatielta pois Joe totes etta mun pitaa ajaa afrikassa, kunnon nelivedolla puskassa ajo maistuu mulle tottakai aina. No eiha sie klinikalla mitaa tapahtunu, muutaman yleisklipin ehka sain ja kuuntelin Sarunin tarinoita kuinka se oli asunu siella – taa kyseinen klinikka oli kuulemma ICROSSin eka ja perustettu jo -82. Kun GTn perhe oli saanu laakkeensa ni ajomatka takaspain, Maka taas ratissa puskassa. Joskus kahen pintaan kampilla ja hetki hengailua kunnens ian soitti etta paasisinko jotenkin Kareniin. No meikan annettiin ekaa kertaa ottaa Matatu, paikallinen pikkubussi, yksin. Otin Ferrarin, jossa oli sisalla 23ihmista, laskin, ja ite roikuin puoliks pihalla. No fiilis oli taas katossa kunnon aanentoiston ja telkkarin jossa pyori musavideot ansiosta. Karenissa Ianin ja Rizzin kanssa burritot mukaan ja kavellen jollekkin niiden Eddylle. Eka kysymys oli etta “hope tha’t you don’t mind people smoking weed?”, Eddy ite meinaa poltti nakojaa aika paljon, ja diilas puolelle kylasta. Jannu oli kehittany keinon jolla se voi polttaa kotona sisallakin – kun pistaa margariinia jointtiin ni se ei kuulemma haise, ovelaa. Mestoilla eddy pamautti et oli tienannu 4k shillinkia edellisena iltana diilaamalla kokaa, homma rupes menee vaha turhan levelille meikalla. Mut ei siina mitaa, eddy oli ihan hiton hyva jannu ja ilmeisesti yks illan DJeista, joten se hoiti meikan listalle ja tarjos muistitikulle kasan hiton hyvaa musaa. Ianilla oli jotain juttuja joten se jatti meikan Rizzin ja Eddyn kanssa kaksin ja lahti ite, mutta lupas tulla myohemmin huudeille, Rizz tosin veikkas ettei se tuu ja veikkaus meni melko lahelle oikeeseen… Meinattiin lahtee jo 7 pintaan liikkeelle, mutta onneks Ian soitti etta ei kannata kun Matatu oli poltettu keskelle tieta, ilmeisesti se oli ajanu kolarin ja jengi oli vaha suutahtanu, joten liikenne seiso. Pari viikkoo aikasemmin joku Matatu oli ajanu samassa kohtaa poliisitarkastuksen lapi pysahtymatta ja poliisit oli ampunu sita tappaen 2 matkustajaa, suht kuumottavan kuulosta… No jokatapaukses 10 pintaan paastiin lahteen ja eddy otti koiransa mukaan! Haettiin Max ja Oliver jotka oli 2 valkosta jannu ja kans DJeita, ja ilmeisesti diilas myos pajaa seka koksua. Ensi toikseen Oliver rupes kaariin satkaa ja Eddy ajo keskelle jotai hiton pimeeta futiskenttaa jossa jannut sit poltteli. Kun jointti loppu niin jatkettiin matkaa huoltoaseman kautta Mercury nimiseen baariin joka oli vissiin valkoihosten kokoontumispaikka – hinnat oli ainakin sita luokkaa. No onneks mestoille ilmaantu joku brittilainen toimittaja ja joku Intialainen jannu joilla vissii oli rahaa – sen verran paljon ne oli valmiita ostaan Eddylta tavaraa ja tarjos juomat koko poydalle, hyvia jannuja siis. Siina sit hengailtiin joku 3h kunnes lahettiin paa tapahtumaan, matka sinne oli melko kuumottava kun jannut ajeli motarilla niin kovaa kun autot kulki, kuskin sylissa istuu koira ja pelkaajan paikalla oleva Oliver kaarii jointtia, joka lopulta paadyttiin ojentamaan vauhdissa vieressa ajavalle intialaiselle Kaman ostajalle. No paastiin ihmeen kaupalla perille, loydettiin parkkipaikka, kusetettiin koira ja kikkailtiin ittemme sisaan jonon ohi ilmaseks, olin selvasti tutustunu oikeeseen jengiin. Mesta oli avian tajuton! Parkkitalon katto kerros ja viereisen ostarin katto kaytossa, tayskuu, hitosti jengia (varmaa puolet ainakin valkosia), musa pauhas ja laserit valkky. Teltoista sai shotit 50 shillingilla (50snt) ja bisset makso 1-1.5e/kpl, eli just ja just oli varaa juoda. Eddy ilmeisesti on joku paikallinen legenda, koska se tunsi kaikki, ja kun ei hengannu sen kanssa vaan jonkun muun ni KAIKKI kysy etta onks eddy taalla. No jossain vaiheessa Eddy, eli mun kuski himaan, lahti sen intialaisen jannun kanssa vetaan viivoja autoon, ja meikaa rupes jo vahan huolettaan. Tassa vaiheessa paatin vaihtaa seuraa, ja loysi onneks Rizzin joka vei mut backstagelle ja esitteli muillekkin DJeille, Max oli ainoo meidan porukasta joka lopulta soitti. Siella sit pyorittiin Rizzin kanssa, joka kuvas (toivottavasti saan jotain noista kuvista!) Maxin kameralla ja lopulta esitteli mut parille suomalaiselle jannulle, jotka tosin oli asunu Keniassa melkein koko ikansa eika oikein puhunu suomee. 4 pintaan ian soitti etta on menossa Kareniin Olan kanssa etta tarviinko kyytia, ja koska Ed veteli koksua nenaansa niin nain tan aika paljon turvallisempana vaihtoehtona, vaikka olis ollu hieno viella jaada (taallahan klubit on auki niin pitkaan kun asiakkaita riittaa, mika tarkottaa yleensa 6-8 valiin aamulla). No taksi Kareniin, ja siina Ian pisti mut toiseen taksiin jolla paasin tanne baselle. Koko ilta makso mulle alle 15e, tutustuin erittain hienoon porukkaan ja kokemus voitti varmasti provinssi rokin, ei pysty vaan sanoin kuvaamaan tota fiilista! Askon tuli Kevo herattaan ja tuomaan teeta sankyyn, ei huono palvelu! Sintonik nukkuu tuo sohvalla kuulemma hirveessa krapulassa, ittella ei onneks oo pienintakaa krapulaa mutta joutuu ehka menee vie takas nukkuun, sen verra vasyttaa. Ngong kiittaa ja kuittaa toistaiseks.