On ollu "lievästi" kiire tuolla koulussa ja on tuntunu siltä, ettei sen ulkopuolella oo tapahtunu oikein mitään niin on tää bloginkin päivitys jääny aika huolella - kävin jopa Afrikassakin välillä kuten edellisistä päivityksistä selviää. Lisäks oon tossa viimeaikoina venaillu yksiä kuvia jotka vois postata tänne, mutta eihän niitä koskaan oo tullu. Lensin muutama päivä sitten etelä-Afrikkaan, joten päätin päivittää tän ennen taas uusia Afrikan päivityksiä, eli olkaatte hyvät:
UCSF - Masters Global Health Sciences
Pääsyy tietenkin miks oon ylipäänsäkkään San Franciscossahan on mun maisteriopinnot. Ne on pitänyt aika huolella kiireisenä. Ollaan aikalailla jokapäivä samalla n. 30hengen porukalla samassa ikkunattomassa huoneessa, joten luokka tulee todella tutuks. Oon oikeestaan hyvin yllättyny siitä, ettei mitään suurempia ristiriitoja oo vielä sattunu - varsinkaan kun metodit koostuu paljon ryhmätöistä.
Ensimmäisen jakson aikana ei kerenny tekeen oikeestaan mitään muuta kun opiskeleen - joka päivä koulussa 9-16 ja läksyjä sitten 17-20/22 illalla eli hommia riitti. Viikonloppusinkin piti molempina päivinä tehdä suurimpiirtein viis tuntia päivässä hommia. Kursist vaihteli biostatistiikasta kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin ja terevys-taloustieteeseen. Sen verran mielenkiintosta, että huomas, että kutakuinkin oikeella alalla ollaan, mutta hommat tuntu entistä raskaammilta saleen kun ne ei kiinnostanu ihan niin paljon.
Jollain järjellä selvittiin ekasta jaksosta, ja muiden luokkalaisten kanssa keskusteltaessa kävi ilmi, että muutkaan ei ymmärrä miten selvittiin siitä. Joululomalla kävin tosiaan latautumassa Afrikassa ja uudella energialla kohti tokaa jaksoa. Tällä kertaa hommat ei ollut lähellekkään niin intensiivisiä, vaikka niitä oli paljon vieläkin. Enimmäkseen oli vaan puoltapäivää koulussa ja yks vapaapäivä, mutta tää tietenkin tarkotti sitä, että hommia oli kotona jonkinverran enemmän kun ekassa jaksossa. Vapaa-aikaa oli kuitenkin onneks enemmän myös ja hommia helpotti se, että kurssit kiinnosti enemmän kun ykkös jaksossa. Oli tartuntatautjea (eli niin sanottu -aasi-kurssi), kroonisia tauteja, sosiaalisia tekijöitä yms. Tartuntataudeista käytiin muutama niin sanottu "neglectec tropical disease" pikasesti läpi, mutta suurimmaks osaks homma painottu Malarian, HIVin ja jonkinverran Tuberkuloosin ympärille. Kroonisista taudeista käsiteltiin ikävän vähän ympäristöä (kahden slaidin verran koko luennolla) ja loput keskitty väestön lihomiseen ja syöpiin (ikävää mun kannalta, koska syövät ja lihominen ei mua henkilökohtasesti kiinnosta yhtään, vaikka ne onkin isoimpia ongelmia nykysin, vaan nimenomaan ympäristö, ilmastonmuutos yms. kiinnostaa eniten). Varmasti jakson mielenkiintosin kurssi henkilökohtaisesti oli Social Behavioral Determinants of health. Opetusmetodit panosti enemmän ryhmätyöhön ja keskusteluun kun ulkoaopetteluun ja tentteihin (vaikka niitäkin oli paljon paljon enemmän vieläkin kun Suomessa olis ikinä) joka sopi mulle paljon paremmin. Ryhmätyöt on teoriassa tän opiskelun suola, onhan meidän vuosikurssi ihan mielettömän monipuolinen ja ihmisillä on paljon sanottavaa. Ikävä kyllä melkein aina ryhmätöiden ja keskusteluiden jälkeen piti kertoa muulle luokalle mistä keskusteltiin. Meidän ryhmä on myös mielettömän kilpailu- ja tavoitehenkinen, joten usein joku otti ohjat käsiinsä ja määräs että "sä teet tosta osasta powerpointin ja sä tosta" ja keskustelu jäi liian vähälle.
Tässä jaksossa ns. capstone, eli päättötyö, otti tuulta alleen ihan kunnolla. Ensimmäisessä jaksossa etittiin aihetta ja kirjotettiin alustava tutkimussuunitelma ja tässä jaksossa ruvettiin syventään metodeja, tapaan ihmisiä ja hoitamaan käytännön asioita. Mä löysin lopulta superhyvän ja kiinnostavan projektin malarian eliminoinnista Swazimaassa ja mun ohjaaja ,Hugh Sturrock, on mielettömän hyvä tyyppi jonka kanssa on helppo työskennellä. Lisäksi onnistuin puhuun itseni paikanpäälle Swazimaahan jonka malariaporjekti maksaa, eli mulla on hyvin pullat uunissa. Muilla ei välttämättä niinkään, koska monien päättötyö meni puihin vielä kolmannen jakson alussa, jollon meidän pitäis ruveta kerään dataa ja pitäis olla tutkimsussuunitelma, jonka kirjottamiseen on laitettu tosi paljon aikaa, hyväksyttynä. Mutta näin kuulemma käy joka vuosi muutamalle, ikävää.
Kaiken kaikkiaan opetus UCSFssä ei ehkä oo sen parempaa kun Suomessa sais, mutta ympäristö on paljon kannustavampi. Kokoajan tapahtuu jotakin: välillä on joku mielenkiintonen konferenssi tai välillä opettajat tuo supermielenkiintosia ja hyviä vieraspuhujia. Meille on ollut luennoimassa mm. Sir Rirchard Feachem joka käytännössä pisti The Glubal Fundin pystyyn aikoinaan, Eric Goosby, PEPFARin entinen johtaja, muutama TED-luennoitsija ja muita. Parasta noissa luennoissa on paitsi se, että puhujat on tietenkin alansa ehdottomia huippuja, mutta yleensä luennon jälkeen niiden kanssa saa jäädä juttelemaan itseään kiinnostavista asioista. Lisäksi ehkä kurssi, jota odotan koko vuodelta eniten on keväällä pidettävä kurssi miten terevyspolitiikkaan pitää vaikuttaa jonka vetää Gavin Yamey ja Neelam Feachem - molemmat oman alansa ehdottomia huippuja. Mulla on ollut kunnia tavata molemmat jo, joten tiedän kuinka mielettömän innostavia luennoitsijoita kyseiset sällit ehdottomasti on!
Thean ja Karenin kanssa preppaamassa biostatistiikan tenttiin puol2 aamuyöstä
Luentotapoihin kuulu mm. suora luento Skypen välityksellä Norsunluurannikolta paikallisen professorin pitämänä
Meillä on kaikilla tommoset toimistot (missä vietän mahdollisimman vähän aikaa, koska ei siellä kuitenkaan saa mitään tehtyä kun kokoajan joku on säätämässä ja puhumassa jotain)
Mun oma kattotoimisto missä tulee vietetty melko paljon aikaa!
Meikä pitämässä esitelmää mun tutkimussuunnitelmasta. Ja tostalhan tuli A!
UCSF Global Health Symposium (spottaa meikä!)
Kutakuinkin koko meidän luokka ja ohjaajat
Ja koska ollaan mukamas niin hienoja maisteriopiskelijoita, kaikki koulun semi-pakolliset bileet on aika pirun fiinejä! Mutta niissä pitää kuulemma käydä verkostoitumassa (ei oo mua varten: juomat on kalliita ja ihmiset pinnallisia, mutta kuitenkin meininki on ihan sama kun Tamperelaisessa räkälässä - musiikki on yhtä huonoa, jengi juo liikaa alkoholia ja luulee osaavansa tanssia)
Auto
Lopulta tulin siihen tulokseen, että multa lähtee järki jos en pääse surffaan ja muutenkin liikkumaan ja ostin auton. Vaikka keskustan alueella pääsee likkumaan julkisilla jotenkuten, niin kaupungista ei pääse yhtään ulos ilman autoa ja keskustassakin kulkeminen on ihan tajuttoman hidasta. Ostin siis -99 vuoden For Explorerin 5litrasella v6 koneella (onneks bensa on halpaa... 3.9dollaria/gallona). Mittarissa on tosin jo melkein 280 000 mailia, joten ei se ihan bränikkä oo. Mutta näyttää hyvltä ja toistaiseks kulkenut tosi hyvin. Autot on ihan järjettömän halpoja täällä - tää kiesi kustansi mulle 2200€ rekisteröinnin kanssa (kaupasta ostettuna, en uskaltanu ostaa yksityiseltä). Miks näin iso? Pienet on autot on hajonnu, ja halpoja pikkuatoja ei saanu mistään. Oikeestaan tää on pikkuato täälläpäin: menee parkkiessa aina "compact car" -kategoriaan ja usein liikenteessä tää on pienin auto. Lisäks sinne saan roadtripillä taakse patjan ja surffilaudat, skedet ja muut tavarat mahtuu hyvin mukaan. Parkkiminen tosin ei oo halpaa - parkkihallit kustantais 300-400 dollaria kuussa. Mun onneks koitu se, ettei ihmisiä selvästi opeteta täällä taskuparkkiin. Löysin Chinatownista kivan pikku paikan ja sain sen 200dollarilla kuussa, koska omistajat ei saanu niiden Priusta mahtuun peruuttamalla sisään autotallin ovesta. Ei se kivaa oo, mutta parempi kun maksaa puolet enemmän joka kuukausi.
Ainoo ongelma on mun status tän maan byrokraattisessa helvetissä: en ole vieläkään saanut sosiaalituravtunnusta ja ilman sitä en saa ajokorttia - täytyy vaan toivoa ettei kukaan pysäytä mu. Jengin ajotyyli täällä tosin on niin holtitonta, että suomalaisen autokoulun käyneenä epäilen sitä. Oikeesti usein pelottaa kun suurin osa teistä on motareita, joilla ajetaan pirun kovaa ja jengi ei pidä minkäännäköstä turvaväliä vaikka ihan yhtäkkiä motari saattaa ruuhkautua ja pysähtyä kokonaan. Tietoa ei helpota se, että ajokortin saa 16 kesäsenä ja jengi ajelee melko paljon kännissä (uskomatonta mun mielestä tossa liikenteessä).
Vierailijat ja pikku tripit:
Verrattuna viimevuoteen Barbadoksella, täällä on käynyt ihan superpaljon tuttuja ja vierailijoita. Ensin kävi porukat osana duunimatkaa, joiden kanssa ajettiin Santa Cruziin (mulla ei ollut tässä vaiheessa vielä autoa). Pääsi näkemään vähän miltä muu kalifornia ja ekat skedeparkit näytti ja jopa skedeen niitä pikkusen ite!
Vapaa-aika ja kaupunki
Kuten jenkeissä tuntuu olevan tapana, koko elämä pyörii duunin (tai meidän tapauksessa koulun) ympärillä. Ihan kun ei riittäis, että ollaan 24/7 koulussa yhdessä, niin lisäks hengataan koulun ulkopuolallakin porukalla. Jengi käy yhdessä trekkaamassa, bilettämässä yms. Mä en oo ihan niin paljon pystyny hengaamaan porukassa (johtuu osittain siitäkin, että vaikka muutama väittää surffaavansa ja skedeevänsä, niin ei ne oo kertaakaan koulun alun jälkeen ainakaan käyny tekemäs kumpaakaan). Alkuun vuokrasin muutaman kerran auton, että pääsin surffaamaan mutta se rupes tuntumaan vähän tyhmältä kun maksoin kuitenkin tunnilta (ja paljon maksoinkin) ja niissä ei ollut kattotelineitä, että olis saanu lonkkarin mukaan ja lyhyellä laudalla ei täällä kovin paljon aaltoja saa. Kun osti omana auton niin kaupunkin tutkiminen ja surffaus on lisääntynyt exponentiaalisesti - vastaavasti biletys on sitten jääyt vähemmälle kun ei jaksa/kerkee lähteä ulos kun kouluasiat pitää kuitenkin hoitaa (eikä tää kulttuuri oikein iske muhun ulkoilun suhteen).
Los Angeles
Kävin pikasesti yhtenä pikasena viikonloppuna losissa - kun se autokin kerran tuli hommattua. Kävin kattomassa kaikki "pakolliset" nähtävyydet nopeeta ja takas San Franciscoon. Jakson jälkeen, ennen kun lensin Afrikkaan tein vähän kunnollisemman roadtripin Losiin ja San Diegoon - siitä erillinen päivitys jossain vaiheessa.
Emory Global Health Case Competition
Kuten mainitsin, kokoajan tapahtuu jotakin. Mut valittiin osaks joukkuetta edustamaan meidän koulua Emory Global Health Case Competitionissa Atlantassa - siitäkin varmaan jossain vaiheessa kunnon blogi postaus. Ideana oli siis, että joka vuosi 24 kuuden hengen joukkuetta (enimmät oli jenkeistä, mutta tänäkin vuonna oli Australiasta, Canadasta ja Ruotsista mukana joukkueet) saa jonkun global health aiheisen tehtävän maanantaina, valmistelee sitä viikon mittaan ja esittää sen tuomareille lauantaina. Tänä vuonna aiheena oli modernisoita World Health Organization tälle vuosituhannelle.
Ei ikävä kyllä voitettu kilpailua, mutta kokemuksena supermilenekiintoinen. En usko, että meidän koulun joukkue tulee koskaan voittamaan kyseistä kilpailua - muista kouluista tulee niin paljon koulutetumpaa ja kilpailuhenkisempää jengiä jotka pitää loppuunsa asti hiottuja puheita jotka vois hyvin olla itse WHOn päämajassa. Anyway laitettiin tähän tosi paljon energiaa - tehtiin töitä (pakkaamisen ohessa) käytännössä ympäri vuorokauden vika viikko ja opittiin paljon. Kuten sanoin, kirjotetaan kouluun ainakin blogi tästä ja ehkä mä tännekkin laitan jotain vielä enemmän, oli sen verran mielenkiintoinen kokemus.
Just hyvää fiilistelyä ja paljon kuvia jee! :)
VastaaPoista