Noniin, nyt on taas sattunu ja tapahtunu jonkinverran, eli on aika lyödä lisää kuvia tulille. Ihan ensialkuun kuitenkin yliopiston pyynnöstä muutama sananen koulusta täällä, kun siihenkin on nyt oikeesti päässyt jonkinverran sisään.
Eli siis UWI on hieno koulu, melko jenkkityyppinen kampus. Aika paljon ollaan kavereiden kanssa keskusteltu eroavaisuuksista omiin kouluihin, ja tuntuu että kaikki on about samoilla linjoilla. Kurssithan on siis koko lukukauden mittasia, ja hyvin vaihtelevan tasoisia. Osa on tosi hyviä ja luennoitsijat puhuu hyvää englantia ja opettaa mielenkiintoista asiaa, mutta ikävän monella tuntuu olevan (varsinkin jos professori on paikallinen) että opettaja opettaa tenttiä varten ja oppilaat opettelevat tenttiä varten. Nimet, numerot ja suorat lainaukset on tärkeempiä tenttivastauksessa kuin kokonaiskuva. Lisäks osa professoreista puhuu vaikeeta aksenttia, ja hyvin puolueellisesti (Karibialaisen näkökulmasta, joka on ihan mielenkiintoista kunhan sen älyää, mutta huomaa, että moni asia mitä opetetaan tietona perustuu mielipiteisiin ja faktojen puolueelliseen tulkintaan).
Kursseista riippuen tietenkin opetusmetodit eroaa toisistaan. Enimmillä kursseilla tosin on luennot joilla luennoitsija luennoi ja oppilaat kuuntelee minkä lisäks on tutorialsit, eli pienryhmäopetukset missä käydään luentojen asioita läpi. Osissa kursseista tutorialsit on erittäin hyödyllisiä, mutta monessa vaan täydellistä ajan hukkaa ja turhaa työtä. Osa opettajista laittaa powerpointit etukäteen nettiin, osa ei käytä ollenkaan sähköisiä (tai muitakaan) apuvälineitä vaan luottavat pelkästään puheen voimaan.
Suurimmilla osalla kursseista on välitentti ja lopputentti + erinäinen kasa erilaisia esseitä ja muita tehtäviä jotka vaikuttavat numeroon tietyn prosentin verran. Pakko mainita, että työtä on paljon verrattuna mihin on tottunut. Tai olisi, jos tekis kaiken. Kirjastosta pitäisi hakea kaoottissia artikkeleita (monella kurssilla ne pitää etsiä itse mikä tuntuu käytännössä mahdottomalta tietämättä systeemiä, kirjoittajia tms.) ja systeemi on muutenkin byrokraattinen helvetti. Kirjastossa pitää täyttää erinäisiä papereita että saa artikkeleita lainaan tnniks, moni on päätynyt ottamaan vaan kuvia tärkeistä asioista. En ole kuullut että kukaan olisi vielä löytänyt tarvittavia kirjoja kirjastosta. Esseisiin pitää niittää kiinni allekirjoitettu vakuus, ettei ole plagioinut ja esseet pitää palauttaa toimistoon. Välitenttiin saa kysymykset etukäteen ja sitten opetellaan essee, lähteineen kaikkineen, ulkoo, joka sitten käydään kopioimassa paperille tunnin tentin aikana toivottavasti hyväsyttävästi.
Kaiken kaikkiaan siis systeemi on erittäin byrokraattinen, eikä ehkä yhtä tehokas kuin Suomessa. Kuitenkin oikeilla ja mielenkiintoisilla kurssivalinnoilla joilla on hyvät professorit (kursseja voi vaihdella suurinpiirtein 2 viikkoo niiden alkamisen jälkeen, eli on aikaa käydä kuuntelemassa ymmärtääkö professoreista mitään) voi täältä saada paljon irti. Mielenkiintoisia kursseja on lopulta paljon, ja vaikka moni on melko huonoja, niin suurempi osa on onneksi erittäin laadukkaita. Ja onhan erilaisen opetussysteemin parissa oleminen melko mielenkiintoista.
Mutta se koulusta, sit kuviin! Ensimmäinen kuva on meidän ensimmäiseltä reissulta itärannikkolle. Se oli aika erinäkönen mesta kun muu osa saaresta! Tää kuva on maailan kuuluisalta surffirannalta nimeltä Soup Bowl joka sijaitsee pienessä Bathseban -kylässä. Sie piti olla surffiskabat, tai olikin, mutta ne oli aika laimeet. Hyvin jengi kyllä surffas, mutta ei se mikään kunnon yleisötapahtuma ollu. Tai siis ihan järjettömän hyvin, ihan sairasta kuinka hyvin jengi täällä surffaa. Biitsi ittessään ei oo kovin kiva - heti mistä alkaa vesi alkaa myös riutta (jolla on kuulemma myös kivikaloja, merisiilejä ja kaikkee muuta kivaa) eli siitä ei voi mennä uimaan oikein ilman lautaa. Lisäks biitsillä on ihan järjetön virta, ettei sielä kuulemma pärjäiskään ilman lautaa millään. Ehkä tää ei ollu sen mun mesta surffata...
Tässä oltiin sitten juomassa (vaihteeks) rommia biitsillä, kun pelästyttiin ihan hitosti - kilpikonna oli ihan vieressä! Se vaikutti olevan ihan sekasin ja sotkeutu puunjuuriin yms joten autettiin sitä vähän pääseen pois kun se jäi jumiin. Lopulta kun se oli aika pitkään paikallaan, tajuttiin että sehän oli tullu munimaan biitsille! Kaivo kyllä järjettömän kuopan, mutta ei kerenny muniin kun pari jotain jäbää käveli ohi ja otti siitä fotoja ja kaikkee niin että tää kilppari pelästy ja lähti sisämaahan seikkaileen, törmäili aitoihin yms.
Lopulta se kuitenkin löysi veteen ja katos. Soitettiin kuitenkin Turtle Hotlinelle että tulee tsekkaan. Nää kilpparit tosiaan on aika uhanalaisia ja täällä tehdään aika paljon että niiden poikaset selviäis hengis veteen asti. Eli siis on Turte Hotline, johon kun soittaa jengi tulee hakeen ne munat/poikaset ja vie ne turvaan ennen vapauttamista (Olin myöhemmin sukeltamassa parin tyypin kanssa jotka on jenkeistä tätä projektia varten täällä ja ollu vuorossa sillon. Oli ne käyny kattomassa ton paikan mutta ei sieltä ollu kuulemma ikävä kyllä löytynyt yhtäkään munaa).
Perus bileet - Memories 2! Spottaa Maka sieltä. Olikohan näihin joku suurinpiirtein 10€ ineen ja juomat kuulu hintaan. Näissä oli myös mekaaninen härkä ja kaikkee muuta kivaa. Sairasta.
Tää on mulle aika tuttu spotti - sukelluskeskus. Tossa tuli vietettyy aika monta tuntia lukien noita kirjoja ja kattelen DVDeitä ennen kun lähdin tekeen testejä veteen. Lopulta sain kuitenkin Resque Diver -kurssin (ja samalla ensiapukoulutuksen) aika helposti taskuun, nopeemmin kun piti.
Välillä sataa aika paljon....
Tutustuin Zak-nimiseen tyyppiin, joka oli paikallinen mun ikänen tyyppi. Zak tunsi saaren kun omat taskunsa ja sillä oli auto, minkä lisäks se oli supersosiaalinen ja soitteli kokoaika et halutaanks mukaan kun se tekee sitä tätä tai tota. Vikoina päivinä kun Zak oli täällä (se oli ikävä kyl tääl vaan viikon ja lähti takas Jenkeihin opiskeleen) käytin ajamassa saari ympäri. Yllättävän monennäköstä maisemaa näinkin pieneltä saarelta löytyy! Tässä North Point, saaren pohjoisin kärki.
Bay Tavern, Martins Bay. Itärannikolla Zakin locaali safkamesta. Kun länsirannikolla saatto turistialueella, missä turisteilta yritetään lypsää kaikki mahdolline hillo, ateria maksaa 40 Barbadoksen dollaria, niin täällä sen sai 4-10dollariin (+ safka oli tuoreempaa kun se tehtiin paikalla paikallisille eikä turisteille).
Martins Bay
Bath-nimiseltä alueelta. Tiet on aika hasardeja välillä ottaen huomioon paikallisten ajotavan - täysii!
Vikaks Zak vei meidät johonkin hippikommuunille. Hipit asu alueella teltassa ja eli kuulemma täysin omavaraisesti. Tuolla oli lähde, josta tuli juomakelposta vettä (mutta jossa saatto myös pestä suolan meriveden jälkeen pois).
Yliopisto oli järjestäny meille tourin. Ikävä kyllä eka, jonka piti olla mielenkiintosempi mun mielestä, peruuntu. No anyway tällä tokalla mentiin Harrison Cave:iin - paikalliseen tippukiviluolaan, ja sit "Aerial Trek" tai Ziplinaan, eli liukuun tollasia vaijereita pitkin. Tässä Sisäänkäynti (lepakko)luoliin.
Tässä sit Emmi Ziplinaamassa. Tollasia ratoja mentiin viidakon keskellä, nähtiin jopa muutama apina!
Tourin lounaspysähdys
Raflasta oli ihan "ok" näkymä itärannikolle. Halutaan tulla tänne katteleen auringonlaskua, mutta tajuttiin et tää on väärään suuntaan. No jos tullaan dokaan auringonnousuun asti - problem solved!
Ja tottakai täältäkin sai rommia!
Välillä sade yllättää ihan ykskaks, ja ennen niitä terassilta näkee usein aika upeita sateenkaaria (tosin mitä niiden päässä on, niin siitä ei oo hajuakaan).
Käytiin myös Barbados Wildlife Reservissä, joka on tuolla aika lähellä itärannikkoa. Siellä piti olla apinoita ja kaikkee muuta siistiä, mutta mun mielestä se muistutti lähinnä eläintarhaa ja oli vielä kaikenlisäks ihan remontissa, eli oli vähän pettymys. No tulipahan tehtyä. Ainakin sielä oli n. miljoona maa kilpikonnaa, riikinkukkoja, jotain peuroja ja lintuja. Ja muutama iso käärme ja kaimaani kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti