Kathmandu

Hotel Mountain Peace, Thamel, Kathandu, Nepal – Keskiviikkona 31.8.2011 klo 22:18

Ja se olis sitten viimeset pakkaukset menossa, samalla myös vikat blogikirjotukset toistaiseks menossa varmaankin. Tosiaan otettiin aika pomppunen ja kurvinen bussimatka Chitwanista tänne ja mun 7 tuntia veikkaus tais pitää aika paikkansa. Muuten olis ollu se 5, mutta vuorelle oli hajonnu rekka mistä ei päässy ohi niin meni aikaa. Ja Chitwanissa näky lakot joten madeltiin kaupungin läpi. Kathmanduhan on mun käsittääkseni vähän korkeemmalla, joten vedettiin kunnon serpenttiiniteitä dösällä, taas melkosella vauhdilla. Elkku herätti mut että ollaan Kathamndussa pian, ja kuski ilmotti että viimeinen mesta on Thamel – eli kuulemma ainoo alue missä voi liikkua öisin ulkona ja turistialue joten sinnehän mekin suunnattiin totta kai kun ei ollu mitää muuta tietoa. Kivasti rupes vaan puskeen monsuunia niskaan samaan aikaan, mutta onneks tuttuun tapaan bussia oli vastassa kasa taksikuskeja ja hotellin edustajia. Vaikka sato kaatamalla ja taksikuski tiesi varmasti että hypätään kyytiin hinnalla millä hyvällä niin onnistuin tinkimään taksin ihan meidän alueelle kolmesta eurosta euroon, hyvin yllätyksellisesti ja joku hotellinomistaja tarjos meille hotellia 3euroon/yö alueelta. Päädyttiin ottamaan se, mutta se huone oli vähän ankee joten otettiin neljän euron (ei per höhlä vaan per huone) huone ylimmästä kerroksesta. Iso, kahdenhengen, huone lämpimällä vedellä ja tuulettimella sekä isoilla ikkunoilla. Ollaan painettu viimeset viikot niin nopeella tempolla eteenpäin, että ihan siistiä että ollaan nyt kerrankin hetki oltu paikallaan. Tää alue on pahin turistighetto missä oon ikinä ollu – miljoonia neonvaloja, rafloja, pubeja, guesthouseja ja kokoajan joku tuputtamassa marihuonaa, cracia, trekkiä, bussilippua yms. käteen. Siihenkin tottu onneks aika nopeeta, mutta tätä ei voi kuvata – tää on vaan koettava. Hyvänä puolena on että tarjontaa on aika paljon, ja mitään hirveen pahaa cartellia ei oo havaittavissa joten hinnat on ihan OK ja on melko helppo löytää hyvää safkaa sun muuta. Joten ollaan vaan chillattu muutama päivä – kävelty ympäriinsä, syöty hyvin ja nähty muutamia kavereita Suomesta. Tänään viimesenä päivänä herättiin aikasin aamulla ja otettiin taksi Boudha Stupalle, mikä on maailman isoin Stupa (en tiedä vieläkään mikä se on, joku Budhalainen monumentti). Sinne olis teoriassa maksanu 150 rupiaa sisään, mutta Jennin ohjeiden mukaan käveltiin sata metriä eteenpäin pienelle kujalle mistä pääsi locaalien mukana ilmaseks sisään, siinä sai aamupalan verran säästettyä. Alue oli kyllä jotenkin unenomainen – budhalaiset munkit poltti suitsukkeita, rukoili ja pyöritteli rukousmyllyjä. Niin jotenkin rauhallinen ja siisti fiilis jota (tätäkään) ei pystyny kuvailemaan mitenkään. Otettiin aamupala taas jollain kattoterassilla, kattellen kun Stupaa maalattiin ja siihen kiinnitettiin lisää rukouslippuja, minkä jälkeen käveltiin muutama kilsa johonkin Uneskon maailmanperintökohteelle. Sinne tosin olis maksanu ihan törkeesti sisään, ja se oli vaan Hinduille, joten ei menty. Kierrettiin aluetta ja ihmetltiin kun siellä oli satoja ja taas satoja Hindunaisia pukeutuneina punaisiin mekkoihin jonottamassa. Ei päästy selville ihan mihin ne oli jonottamassa, mutta taksikuski tiesi kertoa että tänään on valtiollinen juhlapyhä koska on joku kansallinen naistenpäivä tai vastaava. Taksilla hotellille takas ottamaan päikkärit ennen kun nähtiin mun Nepalilaisia kavereita. Käytiin Sagarin ja Saddichhyan kanssa kahvilla ja löpistiin vähän niiden töistä, molemmat nuoria lääkäreitä, eroista Suomen ja Nepalin välillä ja vähän Nepalilaisesta poliittisesta tilanteesta. Meidän piti käydä kattomassa Durban Square, mutta rupes satamaan niin paljon notta skipattiin ajatus kokonaan kun huomattiin katujen lainehtivan. No onpa ainakin syy tulla takasin tänne näkemään reissulla tutustuttuihin uusiin tuttavuuksiin taas! Käytiin vielä Elkun kanssa ottamassa hyvä, vähän kalliimpi eli alle 8euroa kuitenkin, maksava Mexicolainen illallinen vikan illan kunniaks ennen kun ostettiin pullo viiniä ja tultiin sen voimin pakkaamaan tänne kämpille. Vika pakkaus hetkeen – kohtuu fileissä, vaikkakin semi haikeilla fiiliksillä. Oon aina sanonut että kotiin palaaminen on reissun siistein juttu, ja niinhän se onkin, mutta en oo ihan varma kuitenkaa haluaisinko mennä. Tää Nepal on niin erilainen, niin paljon ystävällisempi, kulttuurina kun Intia, ja ollaan vedetty niin kovalla tempolla täällä viimeset viikot ettei oo kerenny oleen hetkeäkään paikallaan ja kokemaan sitä ”oikeata” Nepalia. No tää oli vähän tällänen pintaraapasu, eli pitää tulla uudestaan käymään. Kuitenkin 2,5kk ollu jo reissussa pian, joten on ehkä aikakin mennä kotiin ja nähdä niitä vanhoja, niin hyviä kavereita taas pitkästä aikaa. Eli Suomi, varaudu! Huomenna aamulla taksi kentälle mistä lento Delhiin jossa olis 12h vaihto sikäli mikäli lennot menee niinkun pitäis (ja mehän ei tietenkään päästä enää Intiaan sisään, koska kerran kun on lähtenyt maasta, niin vaikka viisumi olis voimassa niinkun meillä on, niin 2kk sisään ei kuitenkaan pääse takas sisään) ennen kun lennetään Moscovan kautta Helsinkiin mistä pitää ottaa sitten vielä bussi Tampereelle. Perus uuvuttava reissu tulossa taas, huh!

Chitwanista Kathmanduhun mutkiteltiin aika pitkään joen vartta vuorten välissä

Thamelista tuli vähän jotkut kanariansaaret tai muut turistirysät mieleen

Boudhanath Stupa - maailman suurin Stupa siis

Näkymää aamupalalta

Ja toiseen suuntaan. Alue oli siisti, jotenkin mystinen kaikesta turismista huolimatta. 

Täälläkin maassa lehmillä on hyvät oltavat

Morjes että noita punasiin Sareihin pukeutuneita naisia oli paljon joka puolella!

Osuttiin johonkin näytökseenkin

Yleisnäkymää Kathmandusta - oli oikeestaan tosi kivanolonen kaupunki (varsinkin verrattuna Mumbaihin, Varanasiin ja etenkin Delhiin)

Mutta täälläkin kyllä tulvi sillon kun sato (eli päivittäin)

Chitwan National Park

Ja nyt sitten vihdoin sain koulu- ja muilta kiireiltäni päivitettyä tän blogin. Kerrankin on sen verran nopee netti kun Suomesta päivittelee, että vaikka reissun loppuvaiheessa ei kirjottaminen enää hirveesti maistunu niin nyt sai paljon enemmän kuvia. Nehän kuulemma kuitenkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Jungle Safari Resort, Chitwan, Nepal – Lauantaina 27.8.2011 klo 21:24

Hitto kello ei oo kymmentäkään ja oon jo ihan valmista kauraa. Eilen illalla vie sullottiin rinkat täyteen ja vedettiin taas kerran ihan taju kankaalle –unet järjettömästä salamoinnista ja ukkosen jyrinästä huolimatta. Paikalliset ukkoset ei oo mitää lepposia tuutulauluja meinaan! Aamulla kuuden pintaan ylös ja eilen säädettyyn 1,5€ taksikyytiin bussiasemalle mistä ostettiin suklaa kroisantit aamupalaks, heitettiin rinkat bussin katolle ja hypättiin kyytiin. Pitkän ja pomppusan (mutta henkeäsalpaavilla maisemilla ja ohituksilla varustetun) bussimatkan päästä saavuttiin kahden pintaan tänne Chitwaniin missä hypättiin pois bussista ja hotellista oltiin meitä jo vastassa – rinkat auton lavalle ja nopee ajo tänne hotellille. Hotelli itsessään sijaitsee ilmeisesti ihan luonnonpuiston reunalla, joku huhus että luonnonpuiston sisällä joutuis maksamaan parisataa dollaria liikaa (mikä olis aika kohtuutonta kun ei kuitenkaan makseta all inclusive –paketista edes satasta). Oltiin maksettu kymppi enemmän hotellia valitessa siitä, että saatiin ilmastoitu mesta ja siitä oli kyllä kiitollinen bussimatkan jälkeen, varsinkin varmaan Elkku jolle on ruvennu puskeen kuumetta ja muutenkan aika sairas olo ilmeisesti. Mun kuva Nepalista oli muutenkin sellanen, että koko maa on pientä kylää vuorilla viileessä, missä ei tosiaankaan tarvitse ilmastointia, mutta tää on kyllä varsin erilaista: niin trooppisen sademetsän keli kun vaan voi olla. Syötiin buffet lounas ja otettiin päikkärit, enkä ollu edes huomannu että yli oli puskenu taas järjetön ukkonen. Iltapäivästä meillä oli vielä kävelysafari ja päätettiin lähtee vaikka oli vielä aika pahat pilvet. No ne ei satanu onneks paljon, ja käytiin ”kylässä” (käveltiin kadun yli johonkin sisäpihalle missä opas selitti jotain paikallisista tavoista ja historiasta) minkä jälkeen käytiin jossain norsutalleilla. Valtio omistaa paljon norsuja, ja niitä käytetään täällä oikeesti ratsuina – kuskit partioi niillä rajoja ja vahtii salametsästäjiä ja kuulemma kun maasta on bensa loppu niin ne on ainoot tavat liikkua pitempiä matkoja. Tuola viidakossa ne on varmaan muutenkin ainoo tapa liikkua. Kun oltiin tsuuumailtu norsuja hetki meille ilmotettiin että lähetään kävellen viidakkoon. Ei siinä mitään, vehreys oli ihan överisiistiä ja olin ilonen että mieluummin käveltiin kun mentiin tyypilliseen tapaan autoilla, mutta tähän sadekauden aikaan ”polut” oli melko mutasia ja kaikilla oli täysin vääränlaiset kengät liikkua sielä. Kaikki ongelmat tosin unohtu melkein heti (ainakin mun kohdalla) kun joessa oli Sarvikuono isä poikansa kanssa uimassa ja päästiin niitä ihan lähelle, jopa kuumottavan lähelle meikän mielestä. Varsinkin siinä vaiheessa kun ne lähti nousemaan joesta ja Japsituristit ei älynny väistää kameroidensa kanssa ennen kun oppaat vähän muistutti niitä että kyseessä on kuitenkin villieläimet. Lopuks mentiin vielä kattelemaan auringonlasku joenrannalle, ja kivasti pilvet väisty että oli aika upeen näkönen. Äskön käytiin sitten vielä syömässä buffet illallinen ja katteltiin jotain paikallisten traditionaalisia tansseja hotellin henkilökunnan esittämänä. Nyt on ilmeisesti aika vetää ilmastointi päälle, kömpiä moskiittoverkon alle (ekaa kertaa koko reissulla! Vaikka nää väittää että 50-luvulla WHO piti valistuskamppanjan alueella ja sen jälkeen täällä ei oo näkyny Malariaa, niin alotettiin kyllä Lariam-kuuri varmuuden vuoks) ja ottaa isoo zetaa ennen huomista aamu kuuden herätystä.

Rinkat katolle ja eikun menoks!

Tosin eväät piti vielä napata tottakai matkaan

Ja vihdoinkin nähtiin kunnolla ne annapurnan kahdeksan kilsan korkuset lumihuiput!

Jos eväät loppu kesken ni ei hätää, aina kun bussi hidasti vähänkään niin oli mahdollista täydentää varastoja

Ensimmäinen ronsuhavainto! Partionorsu "tallissaan"

Siellä ne kaks sarvikuonot vaan lillu ja vilvotteli

Ja vaikka ne lähti liikkeelle (turistienkin puoleisella rannalla on sarvikuono samassa kohtaa kun vastarannalla) ja tulemaan ylspäin, niin idioottituristeja joutu käskemään liikkeelle ettei ne jäis sarvikuonojen alle

Ai kuinka niin mutasta? Kaikilla just oikeet kengät (ja Elkku matkii Seepraa, väärä manner vaan)

Tästä esimerkkivideota miten lastataan norsu!

Illaks onneks selkeyty ja tsuumailtiin aika päräyttävää auringonlaskua, harvoin näkee niin punasta taivasta kun tuolla lumihuippusten vuorten piirtyessä silhuettina taakse

JSR, Chitwan – Sunnuntaina 28.8.2011 klo 23:04

Ois pikkuhiljaa aika vetää yöpuulle vaihteeks taas! Aamulla kuudelta ylös, nopee aamupala ja jeepillä joelle. Hypättiin yhdestä puusta koverrettuihin kanootteihin – opas eteen, turistit keskelle ja taakse mies sauvomaan kanoottia eteenpäin ja ohjaileen – ja lähdettiin lipumaan jokea alavirtaan auringon noustessa.  Lämpötila oli just sopiva ja pilvistä ei ollu tietookaan kun livuttiin välillä aika kovaakin ja spottailtiin erilaisia kohtis smuutteja lintuja puiden oksilta. Nähtiin myös turistit elefanttisafarilla sekä 2 erilaista krokotiiliä (kyllä, Nepalissa on kun onkin krokotiilejä) – toinen enemmän sen näkönen mitä oon tottunu näkeen Afrikassa joka syö kuulemma mitä vaan ja toinen tosi suipolla kuonolla varustettu otus joka syö vaan kalaa. Enimmistä ei nähny kun vähän päätä, mutta muutama oli kiivenny hienosti rantatöyräälle lämmittelemään ja poseeraamaan meille turisteille. Opas jakso korostaa kuinka onnekkaita oltiin kun nähtiin eilen sarvikuonot ja tänään harvinaiset krokotiilit, ei sen väliä sanoko se niin joka kerta, nosti se fiilistä joka tapauksessa. Kun oltiin aikamme livuttu tuli valinnan aika  kävelläänkö taas mudassa vai livutaanko vielä hetki. Sadekaudella eilisen kokemuksen jälkeen yleinen mielipide oli melko selvä – siitäkin huolimatta että olin tänään varautunut paremmin kunnon kengillä joissa mun jalat paahtu nyt turhaan, livuttiin vielä hetki ennen kun rantauduttiin ”Elephant Breeding Centerin” rantaan. Täällä pidettiin naaras elephantit ja niiden poikaset ja yritettiin nostaa norsupopulaatiota. Nähtiin muutama ihan pieni, n. 3kk ikänen, norsuvauva minkä lisäks näillä oli harvinaisuutena kaksospojat – kuulemma 2. Maailmassa ja ainoat jotka on selvinny hengissä terveinä. Melomalla taas joen yli, autolla kämpille, pikaset päikkärit, kevyempää vaatetta päälle ja takas joen rantaan. Maksettiin 100 rupiaa, eli n. Euro, per höhlä, norsukuskeille ja ne vei meidät uimaan norsujen kanssa (siihen samaiseen jokeen missä aikasemmin spottailtiin krokotiilejä). Tai siis me kiivettiin norsun selkään, se käveli jokeen ja heitti kärsällä meidän päälle vettä minkä jälkeen se sukelsi niin että pudottiin kunnolla uimaan. No päästiin takas selkään ja heiteltiin vähän vettä päälle ja takas rannalle. Oli niiiiin siistiä! Oltiin muutenkin jo kuolemassa kuumuuteen niin oli siisti päästä virkistäytymään jokeen. Lounaan jälkeen meidät vietiin sitten ratsastaan norsuilla ihan kunnolla satulan kanssa. Nyt vaan puski monsuuni päälle ja kastuttiin ihan kunnolla! Eikä siinä kelissä paljon tiikerit joita jahdattiin halunnu näyttäytyä. Varsinkaan kun äijät veteli melkosella sarjatulella hommaa – meitä oli 4henkilöä + kuski per norsu ja laskin vissiin 12 norsua. Ei niin siistiä kun joessa leikkiminen, mutta ihan mielenkiintonen kokemus kuitenkin. Painettiin aika syvälle sademtetsään ja kävi kyllä helposti selville miks täkäläiset sotilaat partio Intian ja Nepalin rajaa norsuilla. Ei sinne yksinkertasesti pääse millään muulla millään. Mentiin (norsun)polven syvysessä mudassa ja kahlattiin/uitiin jokien yli ihan tosta vaan, 4 turistia kyydissä, minkä lisäks painettiin tosi tiheessä metsässä. Pystyin hyvin kuvitteleen kuinka helposti rangerit, jotka tuntee norsunsa hyvin ja osaa kontroloida niitä varmaan vielä paremmin kun meidän kuskit, ja joiden ei tarvi varoa että turistit putoais, pääsee liikkumaan näillä seuduilla norsuilla. Oli kyllä siistiä päästä viidakkoon, en olis koskaan uskonut että näkisin tällästä meininkiä Nepalissa. Mulla on aina ollu sellanen kuva Nepalista että koko maa on Tibetin tapasta ylänköä, mutta kaukana siitä. Chitwan oli hyvä osotus siit ja siellä oli siisti käydä, mutta varmaan paljon halvemmalla olis käyny kun olis ottanu vaan kaiken ite. Kylä oli täynnä guest houseja ja rafloja minkä vaan travellerigheton tyyliin ja ajelut ja sisäänpääsyt luonnonpuistoon ei ilmeisesti maksanu paljon mitään. Ruoka hotellilla ei meinaan ollu niin erityistä että siitä olis kannattanu ehkä maksaa 30€/päivä, mutta ainakin näin pääsi aika helpolla verrattuna siihen että olis säätäny kaiken ite. Nyt pitäs vielä vetää kamat, toiseks viimestä kertaa, kasaan ja yrittää saada vielä vähän unta ennen kun otetaan huomenna sitten joku viiden tunnin bussimatka Kathmanduhun. Tai nää ilmottaa viis tuntia, eli oon varautunu vähintään seitsemään, saas nähä. Wish us luck!

Heti aamusta hypättiin tollasiin kivoihin, kiikkeriin, yhdestä puusta veistettyihin kanootteihin

Niistä olikin sit turvallinen fiilis tsuumailla mm. krokoja. Tää laji tosin ei syöny kun kaloja (ja nyt oli kiivenny lämmittelemään rannalle), mutta nähtiin myös laji joka syö kuulemma kaiken eteen tulevan

Pikkunen, 3kk ikäinen, norsuvauva ja äiti pilttuussa

Kasteli meidät! Tosin tossa lämpötilassa se oli vaan toivottua virkistystä

Sit meidän norsu päätti kellahtaa kyljelleen, mä yritin pitää epätoivoisesti kiinni ettei hukattais sitä mutta uintireissuhan siitä tuli

Illalla saatiin sit satulatkin ja mentiin "melko" tiheeseen viidakkoon. Ja tottakai iski rankkasade samaan aikaan!

Mentiin myös joista yli, tällä kertaa onneks ei uiden vaikka toisaalta sade kastelikin meidät ihan läpimäriks

Ja nähtiin Bambitkin, ne ei paljon jaksanu välittää meistä. En tiedä johtuko siitä että oltiin norsuilla liikkeellä