15.2.2010 klo 17.44
Hitto millä säädöllä taas. Teoriassa oli kai ihan hyvä idea ottaa juna myöhään illalla lentokentälle ja viettää yö siellä. Ongelma oli vaan että helpommin sanottu kun tehty. Painoin asemalle ja ostin normaalisti lipun että pääsin porteista läpi laiturille. No tästä alko säätö – näytöissä luki että illan viimenen juna on menny että ota bussi. Käväs mielessä että voisin tietenkin viettää täälläkin yön ja ottaa ekan junan aamulla, mutta missään ei lukenu koska aamun eka juna menee niin en viittiny riskeerat, ja olihan opastauluun selvästi merkitty mitkä bussit menee kentälle, ja vielä samalla lipulla. No seikkailin vesisateessa bussipysäkille ja hyppäsin ekaan bussiin, kysyin vielä kuskilta että lentokentälle? Ja näytin mun lippua sille ja se oli et joojoo sisään vaan. Jossain vaiheessa havahduin sitten horroksesta ja totesin että ei oo lentokentän näköstä (kello joku 3 yöllä siis) ja kävin kysymyssä että mitä hommaa. Kuski oli vaan että ”ai sä oot menossa sinne NYT, no ei tää mee lähellekkää, mee takas kaupunkiin”, doddeh… Onnistuin selitteleen takaspäin menevälle bussikuskille että nyt on tapahtunu virhe ja pääsin samalla lipulla takasin lähtöpisteeseen, 1,5h myöhemmin ja aika hullun väsyneenä. Eikait siinä, muitakin busseja oli tauluun merkitty ja yritin kaikkia niitä, mutta tuplatsekkasin että meneehän ne kentälle. No ei menny, eikä kukaan tienny mikä sinne menee. Yks kuski sit lopulta sano että hänen tietääksensä sinne ei mee mitään busseja että pitää ottaa aamun eka juna, mikä menee seiskalta – tunti mun koneen lähtemisen jälkeen. Eli käytännössä lentokentälle ei pääse julkisilla 19-7 välillä millään, NICE! No eihän siinä auttanu kun ottaa taksi kentälle. Kun vihdoin pääsin sinne ni toivoin että oisin saanu unta palloon, mutta kenttähän oli kiinni! Aukes 5min ennen chek innin päättymistä, mutta mikäs siinä, hyvin siinä ulkonakin nukku! Kentällä nopee aamianen ja 5h lento tänne Perthiin. Koneessa torkuin hiukan, heitin kamat täällä säilytykseen, nappasin kartan kentältä ja rupesin selvittään et miten pääsen kaupunkiin. Nää osaa kyllä ryöstämisen jalon taidon täällä, n. 50dollaria makso menopaluu kentälle ja arvatkaas kauan kesti? No vartin suuntaansa, whataa?!. Perth ittessään oli ihan kivan, tosin törkeen kuuman, olonen kaupunki. Missään en oo nähny niin paljon kahviloita ja pikaruokamestoja niin pienellä alueella kun Perthin ydinkeskustassa! Bussikuski hehkutti koko matkan että kaikki on ilmasta: museot, keskustanbussit, puutarhat yms. Mutta eipä ollu! Museot ainakin makso kaikki niin paljon että mun budjetti olis kaatunu, joten skippasin. Onneks keskustan bussit oli ilmasia niin pääsin museolta takasin keskustaan ja kävelin sit joen rantaa pitkin Botanical Gardenille, joka tosin tuntu olevan yhtä isoa muistomerkkiä vaan sodalle, mutta eikait siinä, oli se ihan hieno kuitenkin. Ja siellä oli törkeen pehmee ruoho, missä sitten vedin muutaman tunnin päiväunet puun alla ja nyt on taas ihan suhtkoht pirtee fiilis venailla tässä että pääsisin chekkaan sisään Singaporen koneeseen. Tosiaan muutaman tunnin päästä lento Singaporeen missä keskellä yötä 5tunnin vaihto Bangkokin koneeseen mistä vaihto vielä Phuketin koneeseen ja siellä pitäs sit ettiä joku yömesta ja päästä vihdoin levolle!
16.2.2010 klo 16.19
Vihdoin Phuketissa, olo ”melko” sekanen, pääasiassa valvomisesta johtuen. Elikkä kävi ilmi, tosin sitä oli odotettukkin oikeestaan, että mun lentoyhtiö Tiger Airways oli paikallinen Ryanair – eli kone oli suhteellisen vanha, penkit nuhjusia, ei mitään (ilmasta) tarjoilua eikä peittoja. Väsymyksestä johtuen nukuin kuitenkin varmaan ainakin 4,5/5h ja heräsin Singaporessa siihen kun kone oli jo laskeutunu. No kerta kyseessä oli halpalentoyhtiö niin eihän kamat tietenkään ittekseen kulkenu seuraavaan koneeseen, vaan piti mennä passintarkastuksen kautta maahan, ottaa kamat ja mennä chekkaan sisään uusiks. Mutta koska kyseessä oli niin halpalentoyhtiö että terminaalin virallinen nimikin oli ”budjet terminal”, niin sehän oli kiinni keskellä yötä. Päätin repästä ja ottaa bussin keskustaan (täälläpäin maailmaa lentokenttäkuljetukset on ilmasia!), eihän sielläkään paljon mitään ollu auki mutta sainpahan mäkistä ruokaa ja aikaa tapettua. Bussi takasin ja kenttä oli auki, mutta lähtöselvitys ei, eli lasten leikkipaikassa tunnin unet ja chekkaan sisään ja seuraavaan koneeseen ja muutaman tunnin lento Bangkokin lentokentällä. Oli suhteellisen käsistä kokonen, ja hieno, kenttä, mutta onneks täällä oli sentään ulkomaan- ja kotimaanlennot saman kentän alla, joten kun sain kamat ni eikun vaihteeks chekkaan sisään kotimaan lentoon ja lento tänne Phukettiin mistä taksi hotelliin ja huoneeseen. Rupeen pikkuhiljaa ymmärtään miks jengi Ausseissa jotka oli eka kiertäny Aasiaa valitti siellä, nän päin meinaan tuntuu että olisin tullu niin luksusmestaan että huhhuh. Viimesen pätkän Thai-airlinesin kone oli vissiin ihan normaali, mutta tuntu noiden halpalentoyhtiöiden jälkeen niin luksukselta, hotelli oli halvin minkä sain buukattua Raya Diverssin kautta, joku 10e/yö, mutta kuitenkin sain ison ilmastoidun huoneen YKSIN (Vihdoin vähän yksityisyyttä dormien jälkeen), suihkusta tulee lämmintä vettä ja tossa on parveke josta voi tsiigailla auringonlaskua. Mullahan oli melkoset kuumotukset tulla tänne kun en koskaan ollu reissannu Aasiassa yksin, mutta ensivaikutelma oli ainakin hullun positiivinen. Tiet ja autot oli överihyvässä kunnossa siihen mihin oon tottunu Afrikassa ja mitä venasin oikeestaan täältäkin, liikenne oli suhtkoht rauhallista, kaikki oli suhteellisen ystävällisiä ja osas ihan riittävästi toistaiseks ainakin Englantia. Katotaan mitä tässä nyt sit kunnon yöunien jälkeen keksii!
18.2.2010
Dodiin, tänään onkin sitten aktiivinen päivä. Aamulla chekkasin ulos hotellista ja tein sen minkä äiti varmasti kieltäis. Otin ja vuokrasin moottoripyörän. En skootteria, vaan oikeen moottoripyörän – harrikan. Sillä pääsi sitten vähän liikkumaan. Asuin tosiaan semi-turistialueella, joten ajelin ensi alkuun vähän väljemmille vesille, mestoille missä ei näkyny ollenkaan turisteja. Pysähdyin ja söin aamiaista, listalla ei ollu ollenkaan englantia joten pyysin niitä tuomaan mulle jotain ja sain erittäin maittavan aamiaisen murto-osalla siitä hinnasta mitä tuo turistimestoilla maksaa. Tän jälkeen pärtsäilin kattomaan Phuketin Big Budhaa, mikä on tollanen kerrostalon kokonen budha-patsas yhen mäen päällä. Kukkulalta näki käytännössä koko Phuketin, ja positiivisena yllätyksenä koko roska oli ilmasta. Siittä sitten kun lähin kruisailemaan alaspäin pysähdyin yhteen kahvilaan ostamaan Fantan, niin kävi ilmi että se oli samalla norsusafarimesta. No siittä oli lähössä Suomalainen porukka justiinsa safarille, ja onnistuin sniikkaan niiden mukaan lapsena, eli puoleen hintaan! Ihan siisti safari, en ookkaa ennen päässy leikkimään norsukuskia. Tästä sitten otin pärrän ja ajelin Phuketin keskustaan pyöriin ja sieltä sitten kunnon turistimestoille. Oli aika hirveetä katottavaa kun ruokalistat oli thaiks ja sit mestoittain ruotsiks, saksaks yms, jopa suomeks ja mestoilta löyty tuore ilta-lehti! (Tosin kaikki kansilehtee lukuun ottamatta oli mustavalkosta, haha). Oli ihan siisti nähdä kuinka hirveetä toi meno oikeesti oli, ei mua varten varmaankaan. No palautin pyörän ja menin hotellille takas mistä mut noudettiin sitte tänne Similanin sukellussafarille. Asutaan 28m pitkässä, 4kerroksisessa venessä 20hengen, sisältäen oppaat ja työntekijät, kanssa. Hytti on tilava, sähköö ja lämmintä vettä on saatavilla, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, juomat on ilmasia ja 4sukellusta/päivä – HUH! Vähän kontrastia tohon aussien backpacker ”täyshoitoihin”. Oli aika utopistinen fiilis taas syödä Thai-ruokaa (Ne hedelmät, niiin hyviä!) laivan kannella tähtikirkkaassa yössä lämpimän Andamanian merituleen puhaltaessa naamalla. Vähän tosin joutu täyttään papereita, ja kävi ilmi että opas ja AOWD-kurssikirja puhuu Suomee, ai kuinka niin turistimesta? Miinuspuoleks vois lisäks lisätä ton palaneen naaman. Vaikka kuinka luulin että oon ruskee jo ja laitoin aurinkorasvaa varoilta niin kuitenkin naama tais palaa tossa leikkiessä prätkähiirtä, ja paidasta tuli perus vaimarirajatkin jo. Ehkä ne saa korjattua tällä tripillä, mutta katotaan miten ton naaman käy…
19.2.2010 klo 19.53
Joo-o, elämä täällä on aikalailla dive,eat,sleep,dive,dive,dive – eli eihuono! Aamulla eka kuudelta ylös, nopee jugurtti naamaan, seiskalta jo veteen ja eka sukellus, ylös ja second breakfest, chillausta, kolmas sukellus, ylös ja lunch,chillaudta, teetä, yösukellus ja nyt ylös. Eka sukellus oli vaan tollanen chekki missä Heikki, meidän guide, näki vähän miten ollaa sukellettu ja mitä voidaan tehdä. Tokalla sukelluksella otettiin sit jo syvävesisukellus ”koulutus”, eli mentiin vähä vajaan 40metriin. Otettiin samaan virtasukellusreeni kanssa kun oli mahis – suhteellisen siistiä vetää aika vahvan virran mukana 40m syvyydessä vaan kattellen ohimeneviä asioita – jos tuli kivi vastaan ni eikun keuhkot täyteen ni nousi ja virta kuljetti kiven yli jne. Pari ekaa sukellusta oli sisäriutalla eli paljon korallia ja kaloja, mm. pari mureenaa ja ankeriasta, yks pieni rausku ja paljon isoja ja pieniä värikkäitä kaloja. Kolmas sukellus oli sitten toiselle puolelle missä ei ollu korallia ihan niin paljon, mutta ihan järjettömän massiivisia kallioseinämiä pinnalta aina tonne kolmeenkytä metriin mihin me mentiin – ja edelleen kaloja sun muita vaikka muille jakaa. Tähän väliin otettiin pienet hyppysessarit laivalta kun oltiin ankkuroituna paikalleen, oli hullun kivaa ja kukaan ei ottanu mahapommia! Viimenen sukellus oli yösukellus – meikän eka sellanen. Ei menty kun 15m mutta siellä olikin sitten elämää kun olis voinu kuvitella. Nähtiin kasa isoja ja pieniä rapuja (ja isot oli oikeesti isoja), mm. tollanen parimetrinen mureena saalistamassa ja hirvee kasa ihan pikkuriikkisiä ötököitä jotka näitti roskilta, mutta ollakseen roskia ne veti aika vauhtia vastavirtaan! Näiden lisäks saatiin uusia kavereita – eli barracudat ui ihan vieressä melkein koko sukelluksen ajan. Syykin selvis, ja sen jälkeen pysty leikkiin vähän kaikkivaltiasta – näytti valolla jotain pikkukalaa niin ei menny pitkään kun ne barracudat hyökkäs ja söi ne pikkukalat aika nopeeta suihinsa – ne siis hyödynsi meidän valoo saalistamiseen! Mitäs muuta pitäs kertoa… Ainakin täällä on ollu aika paljon Suomalaisia turisteja kun noi Thaikut puhuu parempaa Suomee kun Englantia, mikä sinäänsä ei sano vie hirveesti, mutta ne teki buddy-chekin ihan sujuvasti Suomeks: ”Huomenta, tankki täynnä? Painot? Maski? Räpylät? Lamppu?” ja kun tuli ylös niin kysy että ”Näkykö mitään?” Meidän Japanilainen dive masterikin oli ihan tulessa, puhuttiin että missä oon sukeltanu ja se kysy että millasta Suomessa sukeltaa, selittämisen jälkeen totes että ”Paska sukellus”, ja kun oltiin syömässä se tuli ihan innoissaan selittään että ”Kato, kilpikonna!” ja kilpparihan siellä vedessä mässytti banaania ihan tyytyväisenä. Ruoka on thaita, eli törkeen hyvää ja varmasti riittävästi, tuun lihoon varmaan ihan hulluna tällä reissulla. Taaskin on niin herkulllinen tuoksu tuolta ylhäältä että joutuu lähteen safkaan!
20.1.2010 klo 18.14
Dodiin, taas suhteellisen rankka päivä sukeltamista takana. Aamulla taas kuudelta ylös, eka aamiainen kehiin ja veteen. Eka sukellus oli tollanen aika syvä virta sukellus. Tuli niin siisti lentämisen fiilis kun meni vaan virran mukana ja hengityksellä meni esteiden yli, mentiin jopa parista tunnelista. Isojahan ne oli mutta sai niihin silti vähän skarpata että osu sen virran mukana. Heikki tiesi virrat ihan uskomattoman hyvin ja niiden avulla tehtiin joku varmaan 5 kertaa normaalia pitempi lenkki samassa ajassa. Lähettiin ajeleen seuraavaa saarta kohden ja mä yritin saada vähän opiskeltua, mutta eihän siitä tullu mitään kun delffiinit tuli veneen viereen leikkiin ja joutu hyppään katolta uimaan niiden sekaan. No ihme kyllä sain luettuu kaikki kappaleet ja tehtyä tentin, eli nyt on kaikki kurssin teoria tehty ja jäljellä enää vaa sukelluksia. 2 seuraavaa sukellusta oli manta-sukelluksia. Oltiin suhteellisen pienellä alueella aika matalassa kattelemassa vaan manta-rayta. Nää päälle 4metriset rauskut on kyllä ihan uskomattomia, niin elegantteja ja majesteettisia liitäessään siellä vedessä, ja kun pysy paikallaan niin ne tuli melkein silitysetäisyydelle, meinas ruveta kuumottaan vaikka tiesikin että ne on aika tuttavallisia eikä mitenkään vaarallisia. Sukellusten välissä saatiin pieni show kun ne päätti ruveta hyppimään. Ja missä oli kamera? No hytissä tietenkin… Vedessä kun kattoo niitä niin ei uskois että ne kykenee saamaan niin paljon vauhtia että nousee yli metrin veden pinnasta. Tuli tehtyä aika pitkiä, vähän yli tunnin sukelluksia ton mun ruotsalaisen parin kanssa. Oltiin kerrankin niin pienellä alueella kaikki, että kun tolta meidän Singaporen vahvistukselta loppuu aina ekana ilma, niin Heikki vei sen ylös ja jätti meidät kaksin alas katteleen mantoja vielä. Muutenkin toi Singaporen vahvistus vaikka tekeekin AOWDtä on ehkä huonoin sukeltaja ikinä. Se suhaa ylös ja alas käskyistä huolimatta, sen lisäks se tulee kokoajan ihan kiinni. Vaikka Singaporessa onkin varmaan aika ahdasta, niin on se kuitenkin aika ihme että kokoajan se paino jostain kainalosta ali tai potkas regun suusta sun muuta. Ei ihme tolla sähläämisellä että sillä oli aina 30-50baria vähemmän kun meillä muilla. Viimenen sukellus oli tähän asti hoosein virtasukellus – veteenkin kun mentiin niin joutu hyppäämään liivi tyhjänä vauhdista, ja kun tavallisesti ollaan totuttu kelluun hetki pinnalla ja odottaan kaikki veteen ni nyt piti kääntyä pää alaspäin saman tien kun osu veteen ja potkia ittensä mahdollisimman nopeesti sinne ronttiin 20metriin. Se isojen kalojen, tonnikalojen, papukaijakalojen sun muiden, määrä karkas ihan totaalisesti! Muutenkin tällä viimesellä sukelluksella tuntu jotenkin kaikki kalat olevan isompia. Nähtiin jopa iho kivikala, onneks kukaan ei osunu, ja järjettömän kokonen mureena käpertyneenä korallin alle. Sukellusaika tosin ei ollu kovin pitkä kun kulutti happee niin paljon potkiessa vastavirtaan. Ylös tulon jälkeen viereisessä veneessä joku tuli tajuttomana ylös, toivottavasti ei käyny pahemmin. 2 päivää sitten joku korealainen oli kuollu kuulemma – oli ollu sukeltamassa jonkun pienen järjestön väärennetyllä kortilla ja tehny paniikkinousun rikkoen sukeltajan ekaa sääntöä – pidättäny hengitystä. Keuhkothan siinä räjähtää ilman laajenemisen takia. Ei tää oikeesti niin vaarallista oo kuitenkaan kunhan opettelee noi turvahommat kunnolla, PADI-kursseilla niihin on ainakin perehdytty enemmän kun tarpeeks!
21.2.2010 klo 20.55
Nyt on sit takana varmaankin kaks elämäni parasta sukellusta. Päivärytmi oli sama, eli kuudelta ylös ja sukeltaan. Aamun eka sukellus oli vedenalaista navigointia ja suunnistusta kurssiin liittyen, eli vähän kompassin kanssa ja vähän koralleja seuraten. Ei kovin vaikeeta, eikä muutenkaan menny kovin kauaa siihen – loppusukellus kerettiin käyttään ihan normi exlporamiseen mikä sinäänsä oli ihan normia, perus fisuja ja yks kivikala. Mitä nyt toi opas oli saanu vedenalaisen pointterinsa toimimaan joten se vähä kiusaili erilaisia kaloja. En meinannu aluks uskoo, mutta kalat jotka yleensä piilottelee koloissa, tuli pointterin perässä ja jahtas sitä samalla tapaa kun kissat, wtf? Sit kun lähettiin ajaan kohti Richellinnien rockia niin oppaat kerto että 10vuotta sitten siellä oli kokoajan valashaita, mutta että se on ”suhteellisen” suosittu sukellusmesta vieläkin. No sinnepäin mennessä kapteeni kuuli radiosta että siellä olevat veneet oli nähny valashain, eli täyttä vauhtia eteenpäin! Ei olla varmaan koskaan vedetty kamoja päälle ja hypätty veteen niin vauhdilla. En oo myöskään koskaan nähny sellasta ryysistä vedessä. Heikki totes että ”mitä hittoo, se on vaan yks kala” ja uitiin pois ryysiksestä, onneks, koska nähtiin sitten tää valashai ihan yksin. Eka tulee tää ”vaan” joku 8-10m pitkä pikkunen fisu, ja 10m sen perässä varmaan ainakin 50 sukeltajaa kameroineen. No nähtiin valashai (mikä on ilmeisesti järjettömän harvinaista koska yks opas sano että 3300sukellusta takana maailman eri puolilla eikä oo ikinä nähny sellasta) ja pystyttiin jatkaan sukellusta. Nopeesti ymmärsin kyllä mestan suosion, vaikka valashaita ei otettaiskaan lukuun. Järjettömän värikkäitä koralleja koko matka 5-40m syvyyteen, hirvee kasa erilaisia kaloja – monia mitä ei ollu tullu koskaan nähtyä ennen. Kaikkee löyty – cuttle fisheistä, parrot ja pineapple fishien kautta aina merihevosiin, mureenoihin ja lobstereihin. Oli pientä ja isoo, niin hienoa. No välissä piti käydä syömässä ja täyttämässä pullot taas ja eikun uus sukellus. Ei nähty valashaita mutta kaikkee muuta näkykin sitten, vielä edellistä enemmän. Jengiäkin oli vähemmän kun hai katos, joten sai olla rauhassa. Oli tosissaan varmaan yks elämäni parhaista, ellei jopa paras, sukelluksista! Taas ylös ja safkaan, enimmät veteli päiväunia hetken ennen seuraavaa sukellusta, mutta mua ei väsyttäny niin hengailin tossa oppaiden ja laivapoikien kanssa musaa kuunnelle ja chillaten. Katteltiin kanssa kuvia mitä ne oli ottanu. Nää tekee yhdessä jotain kalakirjaa täältä riutalta ja yrittää saada kuvia niihin, ei huonoja! Yllättävän hyvin noiden laivan Thaimaalaisten työntekijöidenkin kanssa tulee naurettua vaikka kovin montaa yhteistä sanaa ei ookkaan käytössä, mutta ei niitä aina tarvi! Viimenen sukellus oli vielä samalle mestalle, mutta aurinko rupes jo laskeen jonkin verran niin värit ei karannu enää yhtä paljon eikä tullu nähtyä enää mitään ”erikoista”, vaikkakin näkymä on vieläkin kun suoraan jostain leffasta tai kuvakirjasta. Siihen vaan rupee tottuun jo liikaa eikä osaa enää ehkä arvostaa ihan samalla tapaa. Nyt tässä sitten katteltiin justiinsa maittavan iltapalan jälkeen kaikkien ottamat kuvat läpi, täyteltiin lokikirjat hyvää musaa kuunnellen minkä jälkeen korkattiin viski ja rommipullo tän ydinporukan kanssa ja siemaillaan näitä tässä leffaa kattoen. Pitäsköhän kouluttautua divemasteriks? Ei oo meinaan ihan paskanolonen lifestyle, vaikka rankka onkin…
22.2.2010 klo 17.31
Ja takas Chalong innissä. Olis pitäny lähtee varmaan lukeen meribiologiaa mitä sillon joskus harkitsinkin aika tosissaan. Vois päästä asuun tollaselle laivalle, oli toi sen verran helmi reissu! Tänään saatiin nukkua ruhtinaalliseen 7 asti aamulla, kamat niskaan ja veteen. Ihan perus sukellus, ei mitään uutta ja mullistavaa, ylös ja AOWD-kortin testi sillä välin kun muut veti päiväunia ja ajeltiin kohti viimestä sukellusmestaa. Viimenen mesta oli hylky – iso laiva mikä oli uponnu 30vuotta sitten parinkytä metrin syvyyteen keskelle hiekkapohjaa. Lähellä ei ollu siis mitään riuttaa tai muutakaan, minkä takia kaikki elämä oli keskittyny sille – ja sitähän riitti! Näkyvyys oli aika huono, verrattuna siis muihin mestoihin, mutta oli se silti aika hyvä. Nähtiin kasa mureenoita, rapuja, papukaijakaloja sun muita erikoisuuksia, sekä uusina pari mustekalaa ja vihdoin oikeita kivikaloja. En tiedä miten suomessa tekee eron rock- ja stone-fishien välille, mutta aikasemmin ollaan nähty vaan stone-fishejä mitkä ei oo edes yhtä myrkyllisiä kun skorppioni tai leijonakalat (mut kuitenkin kivuliaita jos niihin osuu), mutta nyt nähtiin vihdoin tosiaan noita rock-fishejä. Niitähän ei meinaa oikeesti erottaa millään pohjasta, ja noi muutkin myrkylliset kalat on aika hyviä naamioitumaan, joten tuolla oli ehdoton kielto koskee mihinkään, varsinkaan pohjaan. Kivikalan pistohan voi meinaan olla tappava, ja sitähän kukaan ei kai halua? No vielä viimeset kompassisuunnistuskokeet, ylös, kamat kasaan ja lounaalle. Täyteltiin vielä lokikirjat matkalla maihin, mutta sit olikin reissu jo ohi. Bussi tänne hotellille, missä tuli vastaan ikävä yllätys. Rupesin kaivaan rahavyöstä rahoja hotellia varten, niin oli aika nippu kadonnu. Vyöhän oli ollu siis laivan safesissa kapteenin hytissä, mutta yllättäen sieltä oli kadonnu rahanipusta kaikki tonnin setelit, eli yhteensä joku 100€. Eihän tolle mitään enää voi, eikä se nyt mua tapa, mutta erittäin ikävää kuitenkin…
TOI PYÖRÄ :DDDDDD ihana kuva :DD
VastaaPoistaHei, mä asustelen sit helsingissä nykyään, että oot varmaan tulossa helsingin lenttikselle reissunpäätteeks? vai suoraa tre? mietin vaa et voidaan vaik hakee sut asemalta ja voit punkata tääl luultavasti jos on kunnon jetlag ja stuff :) sekä tuoda mun tuliaiset samalla