1.2.2010 klo 13.33
FIJI! Eilen aamulla heräsin taas viideltä tekeen kouluhommia minkä jälkeen chekkasin ulos hostellista, omistaja heitti mut kentälle ja lensin Sydneyyn takas. Lämpötila tippu rontti 5astetta, ja se 25 ei oo tuntunu varmaa koskaan niin kylmältä – tuntekaa mun tuska. Kelatkaa, VAAN +25°C ja kuiva ilma. Mitä, ai Suomessa on kylmempi, en ois uskonu. Nojoo, otin kentältä junan central stationille, ja toisin kun viimeks kun tulin junalla sinne ettiin hostellia, mulla ei ollu mitään varattuna mutta osasin suunnistaa jonkin verran. Kiertelin jonkun tunnin rinkka selässä kaikki keskustan hostellit läpi, mutta hinnat oli noussu ihan älyttömästi! Lähin ni dormi hostellista jossa oli langaton netti oli 18aud, nyt se oli 26-36aud ilman nettiä, wtf?! Ja sitä paitsi se yks, mistä chekkasin että on netti, oli kiinni. No päätin vetästä radikaalin ratkasun eli heitin vaan kamat aseman tallelokeroon ja lähin palloileen – en tosiaankaan halunnu maksaa tota hintaa muutaman tunnin sängyn käytöstä. Kun tuun takas Fijiltä niin pitää tehdä kouluhommia aika huolella eli etin nettikahvilat, $15/päivä oli halvin minkä löysin, mutta löysin myös hostellin mikä on $22/yö sis. Netin, eli sinne sitten ja katotaan riittääkö nopeus siellä, mikäli ei riitä ni tuo nettikahvilassa onneks riittää vaikakkin tulee melko kalliiks. No kiertelin satamassa ja keskustassa taas ja päädyin mäkkiin dataan ja tappaan aikaa, minkä jälkeen vein koneenkin aseman seiffiin ja kävin hostelleja vähä yksityiskohtasemmin läpi. Yhdessä oli ovet auki 24/7 ja yläkerrassa täysin tyhjä TV huone jossa oli hyvät sohvat joten päädyin jäämään sinne. Sohvan sijasta valitsin kuitenkin yöpaiksekseni säkkituolin, toi-mi! Joskus kahen kolmen pintaan yöllä sinne paineli kuitenkin lauma känniapinoita takasin baarista, ja hostellin omistaja tuli valittamaan ”meille” (mähän toki olin hostellin asiakas mutta melusin vaan liikaa), ja tajusin että nyt on suuri vaara jäädä kii pummaamisesta ja otin junan lentokentälle mistä löysin aika rauhallisen nurkan jatkaa unia. Aikasin aamulla sitten otin koneen välille Sydney-Nadi. Lento meni hyvin, tyhjä kone ni sain vedettyä itteni jopa pitkäkseni penkeille ja nukuin sen about 4h, tosin heräsin välillä syömään ja onnistuin pummimaan tupla aterian! Fijiä lähestyminen oli ihan käsistä helmi, lennettiin vaikka kuinka pitkään ihan hullun matalalla ja näki kaikki saaret ja riutat koneesta! Kentältä sain kamat, ja oli aika hauska näky kun heti kentällä oli joku Fijiläinen bändi soittamassa. Olin buukannu hostellin valmiiks jo ja hintaan sisälty kuljetus tänne huudeille ja tästä huomenna aamulla satamaan, eli tänne tulo tuli iha mutkitta. Kävin äskön kävelemässä ja nostamassa paikallisia dollareita ja tuli heti kotoisa olo! Kuuma ja kostea (lämpimämpää kun Cairnsissa oli!), rämiä vanhoja autoja ja paikalliset on oikeesti paikallisia eikä Eurooppalaisia reppureissaajia! Oli siisti käydä hakemassa kaupasta kokis kun jopa Coca-Cola –tölkin kyljessä luki ”Bula”, eli tervetuloa tai mitä vaan positiviista oikeestaan paikallisella kielellä, tölkki makso n. 0,5€ ja myyjät ei puhunu Englantia (mikä tuli kyllä puskista, onhan tää mun käsittääkseni kuitenkin Brittien vanha siirtomaa)
2.2.2010 klo 19.40
Nonii, reissun ekat kommellukset alko. Hostelli/kautta hotelli oli suhteellisen tyhjä, täälläkin on off-sesonki. Heräilin siinä sit vähä ennen seiskaa, kävin syömässä aamupalan (huudeilla about miljoona kissaa kehräämässä ympäriinsä, ja nyt puhutaan siis oikeista eläimistä) ja pakkailin tyytyväisenä ja menin respaan puol8 ja totesin että kello onkin puol9, wtf?! Viime yönä oltiin menty kesä- tai talviaikaan, en oo varma, mutta kuitenkaan en ollu tietoinen tästä – lopputuloksena se että mun olis pitäny olla sillä kellonlyömällä satamassa. Ei ollu tapahtumassa. Iski pienoinen paniikki että wtf, mitäs nyt sit? No menin matkatoimistoon ja ne ilmotti mulle että kun esitän voucherin niin ne saa mut kyllä tänää vielä seuraavalle tripille tai huomenna aamulla samalle minkä olin buukannu. Kuulosti loistavalta, ainoo miinus vaan että multa oltii otettu voucheri pois lentokentällä kun mut kuskattiin hostelliin ja sitä ei oltu muistettu antaa takas, no selvisin antamalla luottokorttitiedot ja ne tarkastaa sit Australian matkatoimistosta sen että oon maksanu oikeesti (ja toivottavasti saa sen vastauksen, muuten tulee kallis tikki…). No missasin ekan purjehduksen, mutta teen nää saaret nyt lopusta alkuun (suunnitellusta järjestyksestä), mikä ei mua haittaa pätkääkään koska ei kuitenkaan olis ollu ketään menossa koko reissua samassa järjestyksessä kun mä, niin en olis saanu vakituista seuraa vaikka olisin tehny suunnitellussa ”virallisessa” järjestyksessä. Kerta aikaa oli niin otin 70c maksavan bussin satamaan missä boardasin katamaraanin kyytiin millä kruisailtiin puoltuntia tänne saarelle. Saarihan on aika lähellä paratiisia – parikytä metriä levee ja maksimissaan pari sataa metriä pitkä, hiekkarantaa ja pari tönöä. Ovia tai lukkoja ei oo, mutta toivottavasti jengi on lunkia. Jätin kyllä rinkan pää saaren hostelliin ja lähin vaan pienen päivärepun kanssa reissuun, mutta ei ois kiva päästä eroon kamerasta yms. Tutustuin pariin Australialaiseen jannuun, joiden perheet tosin oli Libanonista ja ne puhu ihan järjettömän huonoo englantia. Ne pyys mua ottaan muutaman kuvan niistä kameralla ja lähettään niille meilillä, ja kun suostuin (huom. Muutamaan), ne liimaantu kiinni mun kameraan ja siittä lähtien mulla oli n. Miljoona kuvaa kamerassa niistä poseemassa ja esittelemässä lihaksiaan, enimmät lähti poistoon saman tien. Muutenkin jannuihin palo vähän hermo ton poseemisen ja yleisen asenteen kanssa. Ei siinä mitään jos haluut lainata mun hattua ja aurinkolaseja poseemista varten, ihan ymmärrettävää vielä, mutta jos sen jälkeen päätät hypätä ne päässä uima-altaaseen kysymättä lupaa ni homma lähtee vähän käsistä kai…Täällä saarella syötiin eka lounas, mutta juomat makso, tä? Kävi ilmi että vaan niille jotka on yötä, day trippereille kaikki oli ilmasta (ilmeisesti koska ne ei, tai jengi täällä ei voi, vetää päiväkoomia, mehän totta kai dokattais liikaa jos kaikki olis ilmasta), joten hoidin juomat aina niiden kautta. Lounaan jälkeen chillausta poolilla ja kruisailu ”sukellusveneellä”, mikä oli normaalin näkönen moottorivene mutta pohjassa oli ”köli” läpinäkyvillä seinillä mihin mentiin hengaileen ja kattoon riuttaa. Tultiin bäkkiin, vedettiin iltapäiväteet naamaan ja lähin opastetulle snorklaustripille. Oli ihan törkeen hyvä! Vesi oli kirkasta ja lämmintä ja nähtiin kaikkea meritähdistä värikkäiden kalojen kautta jopa lobsteriin, niin siistiä! Tän jälkeen daytripperit lähti menee ja saari hiljeni aika huolella, täällä on ehkä joku 10 vierasta + työntekijät. Käytiin tossa 3 ranskalaisen jannun kanssa pelailemassa lentopalloa noita työntekijöitä vastaan eka minkä jälkeen syötiin iltapala. Pitkästä aikaa hyvää ruokaa niin paljon kun maha vaan vetää! Sen jälkeen saatiin vuokrata omistajan kasvattamia rapuja about eurolla kipale, hintaan sisälty totta kai olut, ja otettiin rapujuoksukisat. Mun rapu tuli kolmanneks! Nyt alhaalta sitten kuuluu melko helmee musiikkia ni pitäs mennä kai juomaan vähän Rommikolaa noiden ranskalaisten kanssa ja katteleen auringonlaskua, aika raskasta tää elämä täällä!
3.2.2010 klo 18.17
Dodii, waya lailai island tai joku vastaava. Aamulla seiskalta ylös ja aamupalalle ja veneelle venaileen katamaraania mikä ottaa meidät kyytiin. No katamaraanihan ei pysähtyny saarella, vaan ajettiin vaan pienellä veneellä viereen ja suoritettiin laivan vaihto vauhdissa. Katamaraanilla parin tunnin kruisailu pohjoseen ja taas vaihto pieneen veneeseen vauhdissa, tällä kertaa katamaraani kuitenkin jopa hidasti vähän. Mitäs tää saari, vähän isompi, mut ei nyt mikään ihan järisyttävän kokonen vie. Mut täällä on ton hiekkarannan lisäks keskellä tollanen tuliperänen vuori ja kasvustoo sekä pari kylää. Syötiin tossa lounas ja käytiin katteleen kylä minkä jälkeen chillailin vaa riippumatossa kuunnellen musiikkia ja uidessa. Ja elämä täällä on hirveen raskasta ja vaarallista! Makasin siinä kaikessa rauhassa riippumatossa kun yhtäkkiä palmusta putos kookospähkinä ja osu mun riippumaton naruun mistä se kimpos mun jalalle – päätin vaihtaa riippumattoa viereiseen, se oli meinaan sidottu palmuun jonka kaikki kookospähkinät oli kerätty jo. Aika peruspäivä, mutta huomenna pitäs sitten olla vähän enemmän häppeninkiä kaiken maailman trekkausta ja snorklausten merkeissä!
4.2.2010 klo 10.24
Huh, kylläpä kello puol11 tuntuu myöhäseltä kun on heränny ennen viittä muutaman tunnin yöunien jälkeen. Eli eilen olikin vielä Fiji-day, eli alotettiin iltapala traditionaalisella Kawa (paikallinen alkoholijuoma) –seremonialla, eli tehtiin Kawa eka minkä jälkeen se tarjoiltiin hienoin rituaalein. Tän jälkeen saatiin iltapala paikallisesta maauunista, eli periaatteessa ruokana oli yhdenlaista rosvopaistia + erilaisia juureksia ja salaatteja. Iltapalan jälkeen paikalliset esitti niiden perinteisiä lauluja ja tansseja, minkä jälkee jatkettiin iltaa pienellä porukalla Kawan merkeissä locaalien kanssa. Yritin kovasti sanoa että ei onnistu kun huomenna on aikanen herätys, mutta kuten päällikkö sano: ”live now, sleep later!”, ja niinhän sitä sit tehtiin. Tanssittiin traditionaalisia tansseja, laulettiin, juotiin Kawaa ja pidettiin helvetin hauskaa. Aamulla revin itteni niskasta ylös joskus vähän ennen viittä ja menin rannalle venaileen aamu haikkauksen alkamista. ”Yllättäen” sinne ei selvinny ketään muita rankan illan jälkeen, joten mentiin oppaan, jona toimi samainen kylän päällikkö joka eilen lateli mulle viisauksia, kanssa kaksin. Tai no oikeestaan kolmisin, joku koira tuli mukaan kanssa ja seuras meitä koko reissun. Lähettiin siis viideltä pimeessä, taskulamppujen valossa, kiipeen ylös kohti saaren korkeimpia kallioita, ja jonkun tunnin kiipeemisen jälkeen selvittiin sinne just auringon noustessa. Pilvistä huolimatta oli aika käsistä hieno näky, todellakin aamuherätyksen arvosta! Varsinkin kun alas tullessa todettiin että rupee oleen suhteellisen lämmin, eli siinä 35°C pintaan, niin ei tekis mieli kiivetä darrassa päivällä tonne. Takaspäin tullessa nähtiin vieä ”wobling rock”, eli ihan järjettömän iso kivi jonka päälle pysty kiipeen ja kun sitä töni niin se heilu, mutta sitä ei olla saatu koko kylän voimin liikkeelle paikaltaan, aika jännä. No tulin alas ja kävin tsekkaamassa että vieläkö kerkeen snorklaukselle jos syön aamiaisen, niin oppaat oli vaan että ”No worries, Fiji time”, eli mikä meinaa sitä että täällä aikataulut ei oo nii justiinsa. Jos pitää olla jossain just eikä melkein ajoissa niin sillon todetaan että ”No Fiji time”. No Snorklaus oli ihan OK, mutta hirvee kasa naapurisaaren bileparadiisista tulleita darrasia brittejä jotka ei osannu oikein snorklata, ui ihan kiinni ja kun sukelsi alas niin ei osannu kattoa ylös, sain 3 kertaa räpylästä ja 2 kertaa joku sukelsi mua mahaan, sen lisäks ne karkotti kaikki kalat. No onneks ne ei osannu sukeltaa kovin syvälle niin sai rauhassa sukeltaa syvemmälle ja kattella sie mikä meno. Oppaat otti harppuunat mukaan ja harppuunoi pikkukaloja, minkä avulla ne sit houkutteli riuttahait mestoille, joten siinä sitä sit snorklailtiin riuttahaitparvessa, suhteellisen helmi! Nyt sitten voisin melkeinpä vetästä päiväunet tossa riippumatossa ennen lounasta ja iltapäiväivän sukellusta, hirveen rankkaa.
4.2.2010 klo 16.09
Noni, nyt on sit otettu päikkärit, safkattu, sukellettu ja vedetty vie iltapäiväteekin. Sukellus oli ihan käsistä helmi, ajeltiin vähän matkaa ulos veneellä ja totesin että nyt on kyllä niin lämmin ettei mitää märkäpukua tarvi, taaskaan, vaan hypättiin veteen meikä, yks norjalainen ja yks islantilainen tyttö ja opas. Litle-Joe kerto että se ottaa harppuunan koska tänän syötetään haita, minkä lisäks se anto mulle kameran käteen, huh! Islantilainen muija flippas totaalisesti ja ilmotti et jos vedessä on yhtään kaloja hän ei tule, joten mentiin sit kolmisin. Laskeuduttiin 18 missä nähtiin heti pari riuttahaita ja Joe harppuunoi pari pientä kalaa, iski harppuunan pohjaan ja kii ja siinä katottiin ja kuvailtiin kun kalat söi, minkä jälkeen se harppuunoi lisää ja anto kalat mulle käteen että pääsin syöttään haita kädestä pitäen, helemi! Pienin syöttötuokion jälkeen uitiin ympäriinsä loppuaika, ja pakko sanoa että oli kyllä selvästi upeempi kun great barrier reef! Korallit ihan käsistä helmiä, vaikka näkyvyys ei ihan vetäny vertoja back in da days Kuuban sukelluksille, niin ei kyllä jääny kalamäärä ja korallien helmeys paljoo puuttumaan! Nyt iltapäivän loppusuunnitelma on kyllä selkee, aion rehkiä kunnolla ja kävellä rantaan riippumattoon fiilisteleen reggaeta, en tiedä miten tuun selviämään.
.jpg)
5.2.2010 klo 22.06
Eilen illallisella rupes tuleen tuttuja kasvoja vastaan edelliseltä saarelta, ja moni tuttu jatko tänää tänne Korovu-Islandille. Kävi ilmi että moni muukin oli missannu lähdön kesä-ajan takia, haha. No mutta tänää siis kruisailtiin tänne uudelle saarelle, joka on aika iso mutta ei täällä oikeestaan mitään tekemistä oo. Tervetliaisseremonia oli ihan helmi, saatiin kaikki kukat ja kookospähkinä-juomat käteen ja kamat kannetiin huoneisiin (ja täällä on sähköö sekä kattotuulettimet!). Kävelin tossa saaren ympäri ja näin oikeestaan pelkästään rapuja ja hiekkarantaa. Loppu iltapäivän torkuinkin vaan riippumatossa musiikkia kuunnellen. Rupeen pikkuhiljaa peesaileen Madventuresia siinä, että ehdotetaan Nobelin Chillaus –palkintoa riippumaton keksijälle! Äskön oli taas Fiji-night, ihan törkeen hyvä (ja paljon) buffet-illallinen minkä jälkeen Bula Boys&Girlssit esitti meille traditionaalisia tyynenvaltameren saarten tansseja. Ja olihan mukana myös muotinäytös, joka koostu siitä miten monella tavalla sarongin voi sitoa (ja niitä tapoja oli ihan uskomattoman monta!). Ilta loppu siihen kun Bula Groub paino tulishown missä nielteen ja puhallettiin tulta, pyöriteltiin sitä, poltettiin itseensä (tarkotuksella, ilmeisesti osottamaan kivun sietoa wtf) sekä sytytettiin lattia tuleen, minkä jälkeen ryhmä haki turisteja tanssiin ja siinä sit sheikattiin Reggaen tahtiin Korovu saarella Fijiläisten kanssa.
6.2.2010 klo 20.54
Pakko päästä jakamaan taas nää dormien ilot teidän kanssa. Viimeyönä pari jotain pelleä veti aivan liikaa rommia ja rupes riehuun. Eka ne huusi dormissa toisilleen huoneen toiselta puolen eikä niitä meinannu saada millään hiljaseks ja ulos, mutta se onnistu lopulta. Eihän ne ulkona tosin pitkään pysyny, vaan tuli takasin sisään ”nukkuun”, yks niistä pääsi yläsänkyyn ja melkein heti rupes oksentaan siihen sänkyyn minkä jälkeen se kierähti sieltä alas, putos suoraan selälleen lattialle ja sammu siihen omaan oksennuksensa. Mutta ei, eihän tässä ollu riittämiin vaan sen kaveri ei kestäny tätä vaa rupes norjaamaan kans ja paino alasänkyyn ja kaikkien kamojen päälle pitkät syljet, oon nyt hyvin ilonen että oon ottanu tavakseni laittaa kaikki kamat sängyn ALLE enkä jättää niitä sängyn viereen lattialle, säästyin paljolta harmilta. Siinä sit vedin luurit korville ja onnistuin nukahtaan (onneks sänky oli ihan ikkunan vieressä ni en haistanu mitää), mutta muut oli jatkanu siivousoperaatiota ilmeisesti pitkälle yöhön. Tänään ei sitten oo tapahtunu paljon mitään muuta kun että tultiin tänne Coral View –resorttiin. Saari on isompi ja kohde selvästi kiireisempi ja turistimpi, jokapaikassa rakennetaan lisää tönöjä eikä oo yhtään sitä samaa rauhaa mikä oli muilla saarilla. Päätettiin tylsyyteemme kiivetä noiden kahden Norjalaisen likan, jotka on vetäny samat kohteet kun mä alusta loppuun asti, kanssa tonne saaren huipulle kattelemaan auringonlasku. No eihän siitä mitään tullu kun sadekausi puski niskaan saman tien kun päästiin huipulle, ihan järjetön monsuunisade. Lähdettiin tuleen alaspäin mutta se olikin sit vähän helpommin sanottu kun tehty. Tai ainahan alas pääsee, mutta pystyssä tuleminen oli aikamoista kikkailua kun polku oli kovaa mutaa, minkä sade sitten muutti ihan järjettömän liukkaaks. Vähä kuumotti polven takia kun alas tultiin enemmän liukumalla kun kävelemällä, mutta siitäkin selvittiin ehjinä (jopa paljain jaloin) ja päästiin ehjänä ruokailemaan ja takas tänne dormiin. Ongelma vaan että ulkona sataa niin kovaa että heti kun astuu jalallakaan dormista ulos, niin kastuu läpikotasin ja sisällekkin rupee tuleen jo vähän vettä… Mutta ainakaan ei oo enää tukalan kuuma, vaan just sopiva!
7.2.2010
Sunnuntai, ja kuten pyhinä on tapana niin tänään oli kirkkopäivä, ja meikähän joinas mukaan. Eli aamupalan jälkeen otettiin yhden Saksalaisen likan kanssa vene viereiselle saarelle missä ”kirkko” sijaitsi. Keskellä saarta, metsän siimeksessä, oli peltikatos jossa oli musavehkeet ja saarnaaja. Välillä laulettiin ja tanssittiin ja välillä kuunneltiin saarnaa, mutta kaiken kaikkiaan aika paljon mielenkiintosempi toimitus kun kirkolliset seremoniat Suomessa mihin oon osallistunu, vaikka ei ees ymmärtäny kieltä! Oltiin ainoot länkkärit mestoilla, mikä tuntu aika hyvältä kun sai olla locaalien kesken, minkä jälkeen ne vielä vei meidät viereiseen kylään käynnillä, aika siistiä. Lounaan jälkeen mentiin sukeltaan. Oli aika raffi keli, eli sateen ja tuulen takia vesi ei ollu ihan niin kirkasta kun ennen, mutta oli näkyvyys vieläkin aika bueno, ja sitä vaan paransi ne pari erilaista rauskua, mureenaa sekä ankeriasta ison white tip –hain ohella mitkä nähtiin! Muutenhan täällä ei oikein oo mitään tekemistä kun keli on mitä on, Jane ja Nik tuli huudeille Korovulta tänää ja huomenna mennää yksiin luoliin fiilaan vielä ennen paluuta Nadille, mutta muuten loppuaika menee varmaan korttia pelatessa.
8.2.2010 klo 14.02
Nonii, nyt ollaan sitten takas katamaraanissa matkalla kohti Nadia. Eilen illalla oli vielä viihdettä, eli locaaleja tansseja, lauluja ja taasen rapujuoksu-kilpailu. Oli aika paljon ammattimaisempi kun South Sea –islandilla, ja ravuista maksettiin jopa $50, joten ei mulla sellasia summia ollu pistää mukaan! Hyvää viihdettä kuitenkin kattella, kaikilla näytti olevan kivaa. Tänään aamulla ennen lounasta käytiin vielä luolissa, mitkä oli ihan järjettömän upeet! Tunnin venematkan päässä noustiin maihin jossain saaressa ja käveltiin sisälle yhteen luolaan missä piti ruveta uimaan. Eka luola oli jo ihan järjettömän iso ja korkee, mutta sukellettiin kallioiden alta seuraavaan luolaan vielä, joka oli paljon paljon isompi. Sukellus oli suhteellisen kuumottava, ei se ollu kun pari kytä senttiä syvä ja ehkä muutaman metrin pitkä, mutta seuraavassa luolassa ei ollu reikää katossa=ei valoa. Oppaalla oli onneks taskulamppu, ja sitä seuraillen uitiin varmaan muutama sata metriä luolan toiselle puolelle, missä pidettiin tauko ja opas kertoili kaikkee luolien ja Fijiläisten kansojen suhteesta toisiinsa ja historiasta. Jengi uskoo että se on pyhä paikka koska siellä elää 2 kalaa – toinen makeen veden ja toinen suolasen veden kala, eli aika randomia! Takasin sukelluksen jälkeen kävin vielä hyppäämässä yhdeltä kalliolta. Sai leikkiä aikamoista spider mania että pääsi kiipeemään ylös liukkaita kallioita pitkin johonkin about 10m mistä sitten pysty hyppään alas kivasti, nätti reissu! Nyt on edessä 5h katamaraaniajelu takasin Nadiin, ja rupeen oleen aika fileissä. Niin hieno mesta kun tää onkin, niin tää hengailu rupee käymään aika rutiiniks, ei oo paljon mitään uutta tekemistä eikä kiinnosta ihan liikaa hengailla täällä enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti