Bangkok

27.2.2010 klo 18.04

Dodi, tää on sitten varmaan viimenen blogikirjotus Aasian-mantereelta (toistaiseks, luonnollisesti). Eilen otin tosiaan mopotaksin linja-autoasemalle. Kuski ajeli onneks tosi rauhallisesti, ei ollu helpointa meinaan painaa kaikkien kamojen kans skootterin kyydissä! Siittä sitten 2,5h bussi tänne Bangkokkiin ja Aksu oli asemalla vastassa – skytrain aksun kämpille ja kamat tänne ja safkaan tollaseen katukeittiöön. Siittä jatkettiin skytrainilla näkeen yhtä aksun kaveria Jonnaa ja painettiin johkin baariin. Todettiin että aika kalliin näkönen baari, ja olihan se – bisse makso 4€, järjetön hinta! Ei keretty oleen kun muutama tunti siellä kun Aksulla kuitenkin aikanen herätys tänään. Lähettiin siitä ni katottiin että oltii vissii vähä meidän limitin ulkopuolisessa baarissa oltu – jos sulla oli bemmin avo M5 ni et kehdannu näköjään ajaa ees pihaan kun se oli täynnä lamboja, ferrareita ja hummereita – normi bemareilla piti jäädä parkkipaikalle kauemmas hengaileen. No eikait siinä, ei saatu ees kaikkia rahoja meneen ja otettiin joku 2euron taksimatka kämpille, on se halpaa. Aksu lähti aamulla tosiaan reissuun mutta jätti meikälle avaimet joten jäin tänne kämpille punkkaan ja heräsin siivoojan tuloon. Ei ollenkaan huono tosiaan tää kämppä – ihan tässä ydinkeskustassa, 30m kävelyllä löytyy ruokaa sun muuta ja pyykitkin pestiin ilmaseks. Ainoo huolen aihe on että uima-altaalle ei paista aurinko kun 2 päivällä minkä jälkeen se menee talojen taakse, shit! Eli Aksulle isot kiitokset vaan! No tänää sit kävin lähettämässä reissun ekan (ja vikan) kirjeen minkä jälkeen otin mopotaksin tonne MBKlle – törkeen isolle ostarille. Ei oo varmaan ikinä tuntunu se joku 40km/h niin kovalta kun tänään kun puikkelehdittiin tuolla autojen seassa Bangkokin liikenneruuhkassa, mutta eipä aikaakaan menny kovin paljoo! Ja ostarilla käsite ”iso” ei ehkä tee ihan oikeutta, verrattuna Suomalaisiin ostareihin ainakaan. Joku tunti/kerros oli ehkä sellanen nopeus millä kerkes näkeen enimmät, ei tosin kaikkee, ja kerroksia oli aika monta! Sieltä löysi kyllä mitä vaan mitä kuvitella saatto, ja aika paljon sellasta mitä ei saattanukkaan. Oli aitoo kamaa mihin mulla ei ollu ees varaa kattoo ja aasialaisia Bazaareita pienine kujineen (ostarin sisällä siis, wtf) mistä lähti vaikka mitä alle eurolla. Takaspäin otin taas sitten taksin, maksoin melkein 40min matkasta alle euron, siis huh! Nyt istun tosiaan tässä parvekkeella kattomassa auringonlaskua siemaillen rommikolaa ja kuunnellen Pink Floydia valmistautuen lähteen metsästään iltapalaa noista katukojuista. Huomenna ei varmaan kerkee tekeen muuta kun makaan altaalla hetken ja pakkaan ennen kun illalla lähtee lento Lontooseen.

Perus näkymä Aksun kämpiltä...

Siittä lounas mukaan!

Ja porukoiden lähettämä kuva kotoota, tuolla pitäs olla sitten alle viikon päästä. Hassu ajatus, tollasella kapeella kontrastilla mennään tohon viimesen 4kk näkymään kai.

Pattaya

24.2.2010 klo 21.13

Taas tällänen semihyvän mittanen reissu takana. Eilen chekkasin hotellista Phuketissa aamulla ulos, vuokrasin skootterin ja ajelin Patong-beachille katteleen taas turistihelvettiä ja tekeen muutamia feikkivaate-ostoksia sun muita pakollisia travellerighetto-hankintoja. Palautin skooterin, keräsin kamani ja otin taksin bussiasemalle (muulla ei kuulemma päässy, makso 350 bahtia eli aikamoinen ryöstö…), mistä otin 16.00 bussin johonkin kaupunkiin. Oisin saanu alle 20eurolla suoran yöbussin Bangkokkiin, mutta semikuumotukset herää aina noita yöbusseja kohtaan kolmannen maailman maissa. Tai en tie voiko tätä sellaseks sanoo, tiet kuitenkin suht hyviä, mutta onhan toi liikenne kulttuuri aika kaoottinen ja pimeellä vielä enemmän, joten päätin ottaa junan. Yöjuna kustansi muutaman euron, ei olis paljoo maksanu makuupaikka 2. Luokassa mutta otin alimman luokan paikan ihan huvin vuoks. Kerrankin ei ollu muita turisteja (yllätäen) mestoilla, vaan jaoin penkin jonkun Thai-perheen kanssa. Eivät puhuneet sanaakaan englantia, mutta näytti että heillä oli joku DVD mukana ja kysy että ”computer?”, joten kaivoin läppärin esiin ja katottiin leffa – naurun määrästä päätellen kyseessä oli komedia. Leffasta en hirveesti ymmärtäny, mutta oli jotenkin siisti fiilis kattoo locaalien kanssa junassa paikallista leffaa, ja perheen emäntä oli tehny erittäin maittavat leivät evääks joista sain osani. Olin Bangkokissa perillä neljältä aamulla, ja olihan toi ihan siistin näkönen kaupunki kaikkine valoineen! Juna-asemalta otin tuktukin bussiasemalle, missä sitten venailen semihorroksessa neljätuntia ja otin bussin tänne Pattayalle. Majotun tänne Tytin, Tamperelaisen kaverin, luo, mutta Tytti sattu oleen töissä vielä joten jouduin odotteleen. Eikait siinä, chillailin kirjaa lueskellen katukahvilassa ja käväsin nopee netissä, nopeestihan se aika kulu. Vuokrasin taas skootterin 2päiväk joten nyt pääsen kulkeen täällä, vaikkakin kämppään on vaan yhdet avaimet etten ihan vapaasti pääse meneen, mutta ainakin on katto pään päällä!

Patongin turistihelvettiä

Mopopuuma ja puolenvuoden matkatavarat. Kai tohon vielä pari lasta ja vuhota ois helposti mahtunu kyytiin?

25.2.2010 klo 19.38

Skootteripainotteinen päivä. Aamulla Tytti lähti rannalle ja mä otin skootterini ja lähin suunnistaan pohjoseen. Ajelin eka tonne Pattayan pohjoispäätyyn, vähän pois turistialueilta, ja menin sinne pyöriin yhdelle torille ja otin sieltä vähän aamupalaa. Siittä sitten jatkoin motaria pitkin 30km (ei muuten ollu hirveen siistiä ajella motaria skootterilla kun kypärä ei pysy ees kunnolla päässä!) Sri Racha nimiseen kaupunkiin, minne ihme kyllä löysin jotenkin kysymällä vaan kerran neuvoja. Päädyin siellä sit vahingossa yhdelle temppelille, ja kerran olin siellä ni sama kai se oli käydä vähän palloilemassa – kerrankin ei näkyny yhtäkään länkkäri turistia! Aika hieno ja rauhallinen Budhalainen temppeli, eikä kukaan ees tullu sanoon mitään vaikka olikin vaan wifebeatteri-päällä. Siittä sitten lähin suunnistaan kohti tiikeri-eläintarhaa, ja en tajua miten, mutta löysin sinne eksymättä kertaakaan. Aika intuitiolla sai mennä, ei meinaan ihan joka kulmassa ollu kylttejä mutta sit kun ajo vaan riittävän pitkään ni taas yhtäkkiä oli opasteita vaikka muille jakaa. No aika kallis sisäänpääsy, mutta sen kun kärsi ni sai aika rauhassa palloilla – ei ollu pahemmin muita turisteja kun luokkaretkeläisiä. Mestoilla oli ihan hieno krokotiilishow (ite en välttämättä laittais päätäni korkotiilin suuhun…) ja sen jälkeen tiikeri-show. Tiikerishow ei ollu enää nii hieno, tai oli hieno, mutta en tykkää kun eläimet pakotetaan hyppiin niinkun ihmiset haluaa. Muista eläintarhoista poiketen täällä oli education center, missä kerrottiin eläintarhan krokotiileista ja tiikereistä. Sinne saikin sit meneen aika pitkään kun lueskeli kaikkee, tekstit oli jopa englanniks. Kävi ilmi että niillä on siellä yli 250 tiikeriä joita ne kasvattaa ja vähitellen vapauttaa luontoon, mutta koska se ei tuota ja niiden on pakko rahottaa toimintansa jotenkin, niin ihmiset maksaa sitten noista show-meiningeistä millä ne rahottaa toimintaa. Sen lisäks rahaa kerätään turisteilta ruuan muodossa – mäkin nappasin maukkaat krokotiili-vartaat matkaan siitä lounaaks!

Tikru

Normi Buddhalainen temppeli

26.2.2010 klo 16.24

Pattaya alkaa oleen aika nähty, Tytin sohva kelpas vaan kahdeks yöks kolmen sijasta. Aamulla otin taas skootterin ja lähdin ajeleen – en päässy kovinkaan pitkälle ennen kun löysin pari kolme rautanaulaa kivasti takarenkaaseen. No eihän siinä auttanu sit kun ettiä lähin korjaamo ja venailla, tunti ja 3euroa kesti uuden sisäkumin vaihtaminen, ei kai ihan hirveen paha? No matka jatku totuuden temppeliin. Joku kokonaan puusta rakennettu 100m korkee mesta minkä joku businessmies oli päättäny 20vuotta sitten rakennuttaa – vieläkin kesken! Aika hieno, ja meni siihen taas yks päivä. Nyt sit kävin äskön palauttamassa mopon (ja nyt on mopoilut mopoiltu eikä oo ollu yhtäkään edes läheltäpiti –tilannetta :o) ja kohta bussi Bangkokkiin. Piti mennä sinne vasta huomenna, mutta tajusin että Aksu, Pispala/Tahmle-akselin äijä kotosuomesta on rantautunu sinne suurlähetystöön töihin, mutta lähtee huomenna aamulla reissuun ni keretään ottaan tänään miittiä – ja totta kai yks reissari mahtuu aina Aksun nurkkiin asumaan!

Sanctuary of Truth. Ihan komee pytinki ottaen huomioon että kokonaan puuta!

Sydney-Perth-Singapore-Bangkok-Phuket-Similan/Surin

15.2.2010 klo 17.44

Hitto millä säädöllä taas. Teoriassa oli kai ihan hyvä idea ottaa juna myöhään illalla lentokentälle ja viettää yö siellä. Ongelma oli vaan että helpommin sanottu kun tehty. Painoin asemalle ja ostin normaalisti lipun että pääsin porteista läpi laiturille. No tästä alko säätö – näytöissä luki että illan viimenen juna on menny että ota bussi. Käväs mielessä että voisin tietenkin viettää täälläkin yön ja ottaa ekan junan aamulla, mutta missään ei lukenu koska aamun eka juna menee niin en viittiny riskeerat, ja olihan opastauluun selvästi merkitty mitkä bussit menee kentälle, ja vielä samalla lipulla. No seikkailin vesisateessa bussipysäkille ja hyppäsin ekaan bussiin, kysyin vielä kuskilta että lentokentälle? Ja näytin mun lippua sille ja se oli et joojoo sisään vaan. Jossain vaiheessa havahduin sitten horroksesta ja totesin että ei oo lentokentän näköstä (kello joku 3 yöllä siis) ja kävin kysymyssä että mitä hommaa. Kuski oli vaan että ”ai sä oot menossa sinne NYT, no ei tää mee lähellekkää, mee takas kaupunkiin”, doddeh… Onnistuin selitteleen takaspäin menevälle bussikuskille että nyt on tapahtunu virhe ja pääsin samalla lipulla takasin lähtöpisteeseen, 1,5h myöhemmin ja aika hullun väsyneenä. Eikait siinä, muitakin busseja oli tauluun merkitty ja yritin kaikkia niitä, mutta tuplatsekkasin että meneehän ne kentälle. No ei menny, eikä kukaan tienny mikä sinne menee. Yks kuski sit lopulta sano että hänen tietääksensä sinne ei mee mitään busseja että pitää ottaa aamun eka juna, mikä menee seiskalta – tunti mun koneen lähtemisen jälkeen. Eli käytännössä lentokentälle ei pääse julkisilla 19-7 välillä millään, NICE! No eihän siinä auttanu kun ottaa taksi kentälle. Kun vihdoin pääsin sinne ni toivoin että oisin saanu unta palloon, mutta kenttähän oli kiinni! Aukes 5min ennen chek innin päättymistä, mutta mikäs siinä, hyvin siinä ulkonakin nukku! Kentällä nopee aamianen ja 5h lento tänne Perthiin. Koneessa torkuin hiukan, heitin kamat täällä säilytykseen, nappasin kartan kentältä ja rupesin selvittään et miten pääsen kaupunkiin. Nää osaa kyllä ryöstämisen jalon taidon täällä, n. 50dollaria makso menopaluu kentälle ja arvatkaas kauan kesti? No vartin suuntaansa, whataa?!. Perth ittessään oli ihan kivan, tosin törkeen kuuman, olonen kaupunki. Missään en oo nähny niin paljon kahviloita ja pikaruokamestoja niin pienellä alueella kun Perthin ydinkeskustassa! Bussikuski hehkutti koko matkan että kaikki on ilmasta: museot, keskustanbussit, puutarhat yms. Mutta eipä ollu! Museot ainakin makso kaikki niin paljon että mun budjetti olis kaatunu, joten skippasin. Onneks keskustan bussit oli ilmasia niin pääsin museolta takasin keskustaan ja kävelin sit joen rantaa pitkin Botanical Gardenille, joka tosin tuntu olevan yhtä isoa muistomerkkiä vaan sodalle, mutta eikait siinä, oli se ihan hieno kuitenkin. Ja siellä oli törkeen pehmee ruoho, missä sitten vedin muutaman tunnin päiväunet puun alla ja nyt on taas ihan suhtkoht pirtee fiilis venailla tässä että pääsisin chekkaan sisään Singaporen koneeseen. Tosiaan muutaman tunnin päästä lento Singaporeen missä keskellä yötä 5tunnin vaihto Bangkokin koneeseen mistä vaihto vielä Phuketin koneeseen ja siellä pitäs sit ettiä joku yömesta ja päästä vihdoin levolle!

Kissa-bussi (CAT=Central Area Transport) Perthissä, suht nopeeta toi rakentaminen tuollakin kun nostureita jokamestassa.

16.2.2010 klo 16.19

Vihdoin Phuketissa, olo ”melko” sekanen, pääasiassa valvomisesta johtuen. Elikkä kävi ilmi, tosin sitä oli odotettukkin oikeestaan, että mun lentoyhtiö Tiger Airways oli paikallinen Ryanair – eli kone oli suhteellisen vanha, penkit nuhjusia, ei mitään (ilmasta) tarjoilua eikä peittoja. Väsymyksestä johtuen nukuin kuitenkin varmaan ainakin 4,5/5h ja heräsin Singaporessa siihen kun kone oli jo laskeutunu. No kerta kyseessä oli halpalentoyhtiö niin eihän kamat tietenkään ittekseen kulkenu seuraavaan koneeseen, vaan piti mennä passintarkastuksen kautta maahan, ottaa kamat ja mennä chekkaan sisään uusiks. Mutta koska kyseessä oli niin halpalentoyhtiö että terminaalin virallinen nimikin oli ”budjet terminal”, niin sehän oli kiinni keskellä yötä. Päätin repästä ja ottaa bussin keskustaan (täälläpäin maailmaa lentokenttäkuljetukset on ilmasia!), eihän sielläkään paljon mitään ollu auki mutta sainpahan mäkistä ruokaa ja aikaa tapettua. Bussi takasin ja kenttä oli auki, mutta lähtöselvitys ei, eli lasten leikkipaikassa tunnin unet ja chekkaan sisään ja seuraavaan koneeseen ja muutaman tunnin lento Bangkokin lentokentällä. Oli suhteellisen käsistä kokonen, ja hieno, kenttä, mutta onneks täällä oli sentään ulkomaan- ja kotimaanlennot saman kentän alla, joten kun sain kamat ni eikun vaihteeks chekkaan sisään kotimaan lentoon ja lento tänne Phukettiin mistä taksi hotelliin ja huoneeseen. Rupeen pikkuhiljaa ymmärtään miks jengi Ausseissa jotka oli eka kiertäny Aasiaa valitti siellä, nän päin meinaan tuntuu että olisin tullu niin luksusmestaan että huhhuh. Viimesen pätkän Thai-airlinesin kone oli vissiin ihan normaali, mutta tuntu noiden halpalentoyhtiöiden jälkeen niin luksukselta, hotelli oli halvin minkä sain buukattua Raya Diverssin kautta, joku 10e/yö, mutta kuitenkin sain ison ilmastoidun huoneen YKSIN (Vihdoin vähän yksityisyyttä dormien jälkeen), suihkusta tulee lämmintä vettä ja tossa on parveke josta voi tsiigailla auringonlaskua. Mullahan oli melkoset kuumotukset tulla tänne kun en koskaan ollu reissannu Aasiassa yksin, mutta ensivaikutelma oli ainakin hullun positiivinen. Tiet ja autot oli överihyvässä kunnossa siihen mihin oon tottunu Afrikassa ja mitä venasin oikeestaan täältäkin, liikenne oli suhtkoht rauhallista, kaikki oli suhteellisen ystävällisiä ja osas ihan riittävästi toistaiseks ainakin Englantia. Katotaan mitä tässä nyt sit kunnon yöunien jälkeen keksii!

18.2.2010

Dodiin, tänään onkin sitten aktiivinen päivä. Aamulla chekkasin ulos hotellista ja tein sen minkä äiti varmasti kieltäis. Otin ja vuokrasin moottoripyörän. En skootteria, vaan oikeen moottoripyörän – harrikan. Sillä pääsi sitten vähän liikkumaan. Asuin tosiaan semi-turistialueella, joten ajelin ensi alkuun vähän väljemmille vesille, mestoille missä ei näkyny ollenkaan turisteja. Pysähdyin ja söin aamiaista, listalla ei ollu ollenkaan englantia joten pyysin niitä tuomaan mulle jotain ja sain erittäin maittavan aamiaisen murto-osalla siitä hinnasta mitä tuo turistimestoilla maksaa. Tän jälkeen pärtsäilin kattomaan Phuketin Big Budhaa, mikä on tollanen kerrostalon kokonen budha-patsas yhen mäen päällä. Kukkulalta näki käytännössä koko Phuketin, ja positiivisena yllätyksenä koko roska oli ilmasta. Siittä sitten kun lähin kruisailemaan alaspäin pysähdyin yhteen kahvilaan ostamaan Fantan, niin kävi ilmi että se oli samalla norsusafarimesta. No siittä oli lähössä Suomalainen porukka justiinsa safarille, ja onnistuin sniikkaan niiden mukaan lapsena, eli puoleen hintaan! Ihan siisti safari, en ookkaa ennen päässy leikkimään norsukuskia. Tästä sitten otin pärrän ja ajelin Phuketin keskustaan pyöriin ja sieltä sitten kunnon turistimestoille. Oli aika hirveetä katottavaa kun ruokalistat oli thaiks ja sit mestoittain ruotsiks, saksaks yms, jopa suomeks ja mestoilta löyty tuore ilta-lehti! (Tosin kaikki kansilehtee lukuun ottamatta oli mustavalkosta, haha). Oli ihan siisti nähdä kuinka hirveetä toi meno oikeesti oli, ei mua varten varmaankaan. No palautin pyörän ja menin hotellille takas mistä mut noudettiin sitte tänne Similanin sukellussafarille. Asutaan 28m pitkässä, 4kerroksisessa venessä 20hengen, sisältäen oppaat ja työntekijät, kanssa. Hytti on tilava, sähköö ja lämmintä vettä on saatavilla, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, juomat on ilmasia ja 4sukellusta/päivä – HUH! Vähän kontrastia tohon aussien backpacker ”täyshoitoihin”. Oli aika utopistinen fiilis taas syödä Thai-ruokaa (Ne hedelmät, niiin hyviä!) laivan kannella tähtikirkkaassa yössä lämpimän Andamanian merituleen puhaltaessa naamalla. Vähän tosin joutu täyttään papereita, ja kävi ilmi että opas ja AOWD-kurssikirja puhuu Suomee, ai kuinka niin turistimesta? Miinuspuoleks vois lisäks lisätä ton palaneen naaman. Vaikka kuinka luulin että oon ruskee jo ja laitoin aurinkorasvaa varoilta niin kuitenkin naama tais palaa tossa leikkiessä prätkähiirtä, ja paidasta tuli perus vaimarirajatkin jo. Ehkä ne saa korjattua tällä tripillä, mutta katotaan miten ton naaman käy…

Prätkähiiri, kuulemma Turbo?

Oon aina tykänny reissata joten hommasin uuden ammatin - nykysin ajelen noita Hesalaisia turisteja ympäriinsä täällä norsuilla.

Lounas & päivän lehti...

Koti neljäks päiväks

Raketit hyvänonnentuojiks

19.2.2010 klo 19.53

Joo-o, elämä täällä on aikalailla dive,eat,sleep,dive,dive,dive – eli eihuono! Aamulla eka kuudelta ylös, nopee jugurtti naamaan, seiskalta jo veteen ja eka sukellus, ylös ja second breakfest, chillausta, kolmas sukellus, ylös ja lunch,chillaudta, teetä, yösukellus ja nyt ylös. Eka sukellus oli vaan tollanen chekki missä Heikki, meidän guide, näki vähän miten ollaa sukellettu ja mitä voidaan tehdä. Tokalla sukelluksella otettiin sit jo syvävesisukellus ”koulutus”, eli mentiin vähä vajaan 40metriin. Otettiin samaan virtasukellusreeni kanssa kun oli mahis – suhteellisen siistiä vetää aika vahvan virran mukana 40m syvyydessä vaan kattellen ohimeneviä asioita – jos tuli kivi vastaan ni eikun keuhkot täyteen ni nousi ja virta kuljetti kiven yli jne. Pari ekaa sukellusta oli sisäriutalla eli paljon korallia ja kaloja, mm. pari mureenaa ja ankeriasta, yks pieni rausku ja paljon isoja ja pieniä värikkäitä kaloja. Kolmas sukellus oli sitten toiselle puolelle missä ei ollu korallia ihan niin paljon, mutta ihan järjettömän massiivisia kallioseinämiä pinnalta aina tonne kolmeenkytä metriin mihin me mentiin – ja edelleen kaloja sun muita vaikka muille jakaa. Tähän väliin otettiin pienet hyppysessarit laivalta kun oltiin ankkuroituna paikalleen, oli hullun kivaa ja kukaan ei ottanu mahapommia! Viimenen sukellus oli yösukellus – meikän eka sellanen. Ei menty kun 15m mutta siellä olikin sitten elämää kun olis voinu kuvitella. Nähtiin kasa isoja ja pieniä rapuja (ja isot oli oikeesti isoja), mm. tollanen parimetrinen mureena saalistamassa ja hirvee kasa ihan pikkuriikkisiä ötököitä jotka näitti roskilta, mutta ollakseen roskia ne veti aika vauhtia vastavirtaan! Näiden lisäks saatiin uusia kavereita – eli barracudat ui ihan vieressä melkein koko sukelluksen ajan. Syykin selvis, ja sen jälkeen pysty leikkiin vähän kaikkivaltiasta – näytti valolla jotain pikkukalaa niin ei menny pitkään kun ne barracudat hyökkäs ja söi ne pikkukalat aika nopeeta suihinsa – ne siis hyödynsi meidän valoo saalistamiseen! Mitäs muuta pitäs kertoa… Ainakin täällä on ollu aika paljon Suomalaisia turisteja kun noi Thaikut puhuu parempaa Suomee kun Englantia, mikä sinäänsä ei sano vie hirveesti, mutta ne teki buddy-chekin ihan sujuvasti Suomeks: ”Huomenta, tankki täynnä? Painot? Maski? Räpylät? Lamppu?” ja kun tuli ylös niin kysy että ”Näkykö mitään?” Meidän Japanilainen dive masterikin oli ihan tulessa, puhuttiin että missä oon sukeltanu ja se kysy että millasta Suomessa sukeltaa, selittämisen jälkeen totes että ”Paska sukellus”, ja kun oltiin syömässä se tuli ihan innoissaan selittään että ”Kato, kilpikonna!” ja kilpparihan siellä vedessä mässytti banaania ihan tyytyväisenä. Ruoka on thaita, eli törkeen hyvää ja varmasti riittävästi, tuun lihoon varmaan ihan hulluna tällä reissulla. Taaskin on niin herkulllinen tuoksu tuolta ylhäältä että joutuu lähteen safkaan!

Näkymä oli yleensä "ihan OK"

Yritin kysellä kovasti, muttei sekään tienny missä Nemo on

Joutu heittään pienimuotosen Shown pystyyn - vääränsuunan jykä.

Auringonlaskussa menossa huudeille

Kilppari spottas banaanin jota syötettiin sille

Pipefish yösukellukselta

20.1.2010 klo 18.14

Dodiin, taas suhteellisen rankka päivä sukeltamista takana. Aamulla taas kuudelta ylös, eka aamiainen kehiin ja veteen. Eka sukellus oli tollanen aika syvä virta sukellus. Tuli niin siisti lentämisen fiilis kun meni vaan virran mukana ja hengityksellä meni esteiden yli, mentiin jopa parista tunnelista. Isojahan ne oli mutta sai niihin silti vähän skarpata että osu sen virran mukana. Heikki tiesi virrat ihan uskomattoman hyvin ja niiden avulla tehtiin joku varmaan 5 kertaa normaalia pitempi lenkki samassa ajassa. Lähettiin ajeleen seuraavaa saarta kohden ja mä yritin saada vähän opiskeltua, mutta eihän siitä tullu mitään kun delffiinit tuli veneen viereen leikkiin ja joutu hyppään katolta uimaan niiden sekaan. No ihme kyllä sain luettuu kaikki kappaleet ja tehtyä tentin, eli nyt on kaikki kurssin teoria tehty ja jäljellä enää vaa sukelluksia. 2 seuraavaa sukellusta oli manta-sukelluksia. Oltiin suhteellisen pienellä alueella aika matalassa kattelemassa vaan manta-rayta. Nää päälle 4metriset rauskut on kyllä ihan uskomattomia, niin elegantteja ja majesteettisia liitäessään siellä vedessä, ja kun pysy paikallaan niin ne tuli melkein silitysetäisyydelle, meinas ruveta kuumottaan vaikka tiesikin että ne on aika tuttavallisia eikä mitenkään vaarallisia. Sukellusten välissä saatiin pieni show kun ne päätti ruveta hyppimään. Ja missä oli kamera? No hytissä tietenkin… Vedessä kun kattoo niitä niin ei uskois että ne kykenee saamaan niin paljon vauhtia että nousee yli metrin veden pinnasta. Tuli tehtyä aika pitkiä, vähän yli tunnin sukelluksia ton mun ruotsalaisen parin kanssa. Oltiin kerrankin niin pienellä alueella kaikki, että kun tolta meidän Singaporen vahvistukselta loppuu aina ekana ilma, niin Heikki vei sen ylös ja jätti meidät kaksin alas katteleen mantoja vielä. Muutenkin toi Singaporen vahvistus vaikka tekeekin AOWDtä on ehkä huonoin sukeltaja ikinä. Se suhaa ylös ja alas käskyistä huolimatta, sen lisäks se tulee kokoajan ihan kiinni. Vaikka Singaporessa onkin varmaan aika ahdasta, niin on se kuitenkin aika ihme että kokoajan se paino jostain kainalosta ali tai potkas regun suusta sun muuta. Ei ihme tolla sähläämisellä että sillä oli aina 30-50baria vähemmän kun meillä muilla. Viimenen sukellus oli tähän asti hoosein virtasukellus – veteenkin kun mentiin niin joutu hyppäämään liivi tyhjänä vauhdista, ja kun tavallisesti ollaan totuttu kelluun hetki pinnalla ja odottaan kaikki veteen ni nyt piti kääntyä pää alaspäin saman tien kun osu veteen ja potkia ittensä mahdollisimman nopeesti sinne ronttiin 20metriin. Se isojen kalojen, tonnikalojen, papukaijakalojen sun muiden, määrä karkas ihan totaalisesti! Muutenkin tällä viimesellä sukelluksella tuntu jotenkin kaikki kalat olevan isompia. Nähtiin jopa iho kivikala, onneks kukaan ei osunu, ja järjettömän kokonen mureena käpertyneenä korallin alle. Sukellusaika tosin ei ollu kovin pitkä kun kulutti happee niin paljon potkiessa vastavirtaan. Ylös tulon jälkeen viereisessä veneessä joku tuli tajuttomana ylös, toivottavasti ei käyny pahemmin. 2 päivää sitten joku korealainen oli kuollu kuulemma – oli ollu sukeltamassa jonkun pienen järjestön väärennetyllä kortilla ja tehny paniikkinousun rikkoen sukeltajan ekaa sääntöä – pidättäny hengitystä. Keuhkothan siinä räjähtää ilman laajenemisen takia. Ei tää oikeesti niin vaarallista oo kuitenkaan kunhan opettelee noi turvahommat kunnolla, PADI-kursseilla niihin on ainakin perehdytty enemmän kun tarpeeks!

Normi swimtrough, vähän joutu skarppaan että osu virranmukana tosta läpi

Välillä joutu opiskeleenkin - jääteet kuulu hintaan <3

Heikki ja Manta-Ray

21.2.2010 klo 20.55

Nyt on sit takana varmaankin kaks elämäni parasta sukellusta. Päivärytmi oli sama, eli kuudelta ylös ja sukeltaan. Aamun eka sukellus oli vedenalaista navigointia ja suunnistusta kurssiin liittyen, eli vähän kompassin kanssa ja vähän koralleja seuraten. Ei kovin vaikeeta, eikä muutenkaan menny kovin kauaa siihen – loppusukellus kerettiin käyttään ihan normi exlporamiseen mikä sinäänsä oli ihan normia, perus fisuja ja yks kivikala. Mitä nyt toi opas oli saanu vedenalaisen pointterinsa toimimaan joten se vähä kiusaili erilaisia kaloja. En meinannu aluks uskoo, mutta kalat jotka yleensä piilottelee koloissa, tuli pointterin perässä ja jahtas sitä samalla tapaa kun kissat, wtf? Sit kun lähettiin ajaan kohti Richellinnien rockia niin oppaat kerto että 10vuotta sitten siellä oli kokoajan valashaita, mutta että se on ”suhteellisen” suosittu sukellusmesta vieläkin. No sinnepäin mennessä kapteeni kuuli radiosta että siellä olevat veneet oli nähny valashain, eli täyttä vauhtia eteenpäin! Ei olla varmaan koskaan vedetty kamoja päälle ja hypätty veteen niin vauhdilla. En oo myöskään koskaan nähny sellasta ryysistä vedessä. Heikki totes että ”mitä hittoo, se on vaan yks kala” ja uitiin pois ryysiksestä, onneks, koska nähtiin sitten tää valashai ihan yksin. Eka tulee tää ”vaan” joku 8-10m pitkä pikkunen fisu, ja 10m sen perässä varmaan ainakin 50 sukeltajaa kameroineen. No nähtiin valashai (mikä on ilmeisesti järjettömän harvinaista koska yks opas sano että 3300sukellusta takana maailman eri puolilla eikä oo ikinä nähny sellasta) ja pystyttiin jatkaan sukellusta. Nopeesti ymmärsin kyllä mestan suosion, vaikka valashaita ei otettaiskaan lukuun. Järjettömän värikkäitä koralleja koko matka 5-40m syvyyteen, hirvee kasa erilaisia kaloja – monia mitä ei ollu tullu koskaan nähtyä ennen. Kaikkee löyty – cuttle fisheistä, parrot ja pineapple fishien kautta aina merihevosiin, mureenoihin ja lobstereihin. Oli pientä ja isoo, niin hienoa. No välissä piti käydä syömässä ja täyttämässä pullot taas ja eikun uus sukellus. Ei nähty valashaita mutta kaikkee muuta näkykin sitten, vielä edellistä enemmän. Jengiäkin oli vähemmän kun hai katos, joten sai olla rauhassa. Oli tosissaan varmaan yks elämäni parhaista, ellei jopa paras, sukelluksista! Taas ylös ja safkaan, enimmät veteli päiväunia hetken ennen seuraavaa sukellusta, mutta mua ei väsyttäny niin hengailin tossa oppaiden ja laivapoikien kanssa musaa kuunnelle ja chillaten. Katteltiin kanssa kuvia mitä ne oli ottanu. Nää tekee yhdessä jotain kalakirjaa täältä riutalta ja yrittää saada kuvia niihin, ei huonoja! Yllättävän hyvin noiden laivan Thaimaalaisten työntekijöidenkin kanssa tulee naurettua vaikka kovin montaa yhteistä sanaa ei ookkaan käytössä, mutta ei niitä aina tarvi! Viimenen sukellus oli vielä samalle mestalle, mutta aurinko rupes jo laskeen jonkin verran niin värit ei karannu enää yhtä paljon eikä tullu nähtyä enää mitään ”erikoista”, vaikkakin näkymä on vieläkin kun suoraan jostain leffasta tai kuvakirjasta. Siihen vaan rupee tottuun jo liikaa eikä osaa enää ehkä arvostaa ihan samalla tapaa. Nyt tässä sitten katteltiin justiinsa maittavan iltapalan jälkeen kaikkien ottamat kuvat läpi, täyteltiin lokikirjat hyvää musaa kuunnellen minkä jälkeen korkattiin viski ja rommipullo tän ydinporukan kanssa ja siemaillaan näitä tässä leffaa kattoen. Pitäsköhän kouluttautua divemasteriks? Ei oo meinaan ihan paskanolonen lifestyle, vaikka rankka onkin…

Valmiina hyppään sisään - märkäpuku maastokuviolla tottakai ettei fisut pelästy

Skidi valashai lipu ohi...

...ja sen perässä "muutama" sukeltaja.

22.2.2010 klo 17.31

Ja takas Chalong innissä. Olis pitäny lähtee varmaan lukeen meribiologiaa mitä sillon joskus harkitsinkin aika tosissaan. Vois päästä asuun tollaselle laivalle, oli toi sen verran helmi reissu! Tänään saatiin nukkua ruhtinaalliseen 7 asti aamulla, kamat niskaan ja veteen. Ihan perus sukellus, ei mitään uutta ja mullistavaa, ylös ja AOWD-kortin testi sillä välin kun muut veti päiväunia ja ajeltiin kohti viimestä sukellusmestaa. Viimenen mesta oli hylky – iso laiva mikä oli uponnu 30vuotta sitten parinkytä metrin syvyyteen keskelle hiekkapohjaa. Lähellä ei ollu siis mitään riuttaa tai muutakaan, minkä takia kaikki elämä oli keskittyny sille – ja sitähän riitti! Näkyvyys oli aika huono, verrattuna siis muihin mestoihin, mutta oli se silti aika hyvä. Nähtiin kasa mureenoita, rapuja, papukaijakaloja sun muita erikoisuuksia, sekä uusina pari mustekalaa ja vihdoin oikeita kivikaloja. En tiedä miten suomessa tekee eron rock- ja stone-fishien välille, mutta aikasemmin ollaan nähty vaan stone-fishejä mitkä ei oo edes yhtä myrkyllisiä kun skorppioni tai leijonakalat (mut kuitenkin kivuliaita jos niihin osuu), mutta nyt nähtiin vihdoin tosiaan noita rock-fishejä. Niitähän ei meinaa oikeesti erottaa millään pohjasta, ja noi muutkin myrkylliset kalat on aika hyviä naamioitumaan, joten tuolla oli ehdoton kielto koskee mihinkään, varsinkaan pohjaan. Kivikalan pistohan voi meinaan olla tappava, ja sitähän kukaan ei kai halua? No vielä viimeset kompassisuunnistuskokeet, ylös, kamat kasaan ja lounaalle. Täyteltiin vielä lokikirjat matkalla maihin, mutta sit olikin reissu jo ohi. Bussi tänne hotellille, missä tuli vastaan ikävä yllätys. Rupesin kaivaan rahavyöstä rahoja hotellia varten, niin oli aika nippu kadonnu. Vyöhän oli ollu siis laivan safesissa kapteenin hytissä, mutta yllättäen sieltä oli kadonnu rahanipusta kaikki tonnin setelit, eli yhteensä joku 100€. Eihän tolle mitään enää voi, eikä se nyt mua tapa, mutta erittäin ikävää kuitenkin…

Välillä tuntu että ois sukeltanu kalasopassa

Last update on Australia

14.2.1020 klo 12.40

Nonii, eihän täällä oikeestaan mitään oo tapahtunu. Tulin tosiaan Fidziltä takasin, ja lento säädöt oli aika mielenkiintoset. Tulin tosiaan Brisbanen kautta, ja vaikka mun matkatavarat oli tsekattu meneen aina Sydneyyn asti niin jo Brisbanessa piti tulla maahan, ottaa kamat hihnalta ja kävellä tullin kautta. Tänne kun on tosi tarkat rajotukset mitä tuoda niin pari huumekoiraa haisteli siinä mun reppuja, selvisin kliinisti ni eikun tavarat sisään seuraavaan koneeseen, junalla kotimaan kentälle ja lento tänne Sydneyyn. Perillä olin keskellä yötä ja otin tuttuun tapaan junan kentältä keskustaan ja lähin ettimään hostellia. Oli suhteellisen kuumottava fiilis kävellä tuolla keskustassa yksin keskellä yötä kaikkien kamojen kanssa. No löysin yllättävän halvan hostellin jossa piti olla ilmanen langaton netti, mutta arvaa toimiks se? No eihän se toiminu. Muutenkin hinta selvis kyllä, ehkä yks sketseimmistä hostelleista missä oon ollu - työntekijät ei puhu kunnolla englantia mutta ei se mitään, ja huoneetkin ihan ok kokoset. Se, mikä tekee hostellista niin sketsin on asukkaat. En tiedä miks, mutta tuolla tuntuu kaikki olevan jengiä jotka ei puhu englantia. Mun viereisessä sängyssä oli joku 35v törkeen kokonen jannu joka uhkas vetää kaikkia turpiin mikäli ne pyörii yöllä ja sängyt narisee sen verran että se herää, mikäli ymmärsin oikein. Sen lisäks mun alasängyssä nukku joku nelikymppinen törkeen pieni itämainen jätkä, mutta öisin se puhuu unissaan hyvin aggressiivisesti, yllättäen englanniks (Fuck you mother fucker, I’ll kill you bitch! Ja muita kivoja hommia) ja hakkaa seinää ja yläsänkyä jossa satun nukkumaan. Päivisinkin se kulkee siellä seiniä lyöden ja ovia paiskoen. Näiden muutaman mukavan asukkaan lisäks mun sängystä löyty kasa kivoja kavereita – bed bugseja ja heräsin aamulla selkä ihan syötynä. Nyt rupee kutina pikkuhiljaa helpottaan. Onneks ei tarvinnu olla pitkään siellä vaan pääsin asuun tohon yhelle Alexalle, kaverille johon tutustuin kun asuskeltiin Bondissa. Päivät on menny hyvin pitkälti 12-15h/päivä kouluhommien parissa, mutta eiköhän tän koulunkin saa tästä hoidettua alta pois! Sen lisäks en sit ookkaa paljo muuta kerenny tekeen, mitä nyt kävin vähän vaihtamassa rahaa ja sulkemassa pankkitilin sun muuta shittiä. Eilen piti käydä surffaamassa vie viimesen kerran, mutta iskipä melkosen ukkosen niskaan toissapäivänä. Kävelin tosta nettikahvilalta kämpille niin sortsien lahkeet kastu tietä ylittäessä. Oke myönnän että mulla on aika pitkät sortsit, mutta kun kyse ei ollu lätäköstä vaan kunnon virrasta, sai oikeesti tehdä töitä että pysty käveleen suoraan. Muutenkin oli aikamoinen kaaos kun vesi meni taloihin kattojen läpi ja valu kellareihin niin palohälyttimet soi tuolla jokasessa liikkeessä (en ymmärrä yhteyttä mutta näin se vaan meni) ja paloautoja ja ambulansseja meni aika hektiseen tahtiin. No ei päästy eilen sit surffaan kun keli oli vielä vähän mitä oli, mutta käytiin sen sijaan kattoon Avatar 3Dnä maailman isoimmalta, n. 6kerrosta korkeelta, screeniltä tossa IMAX-teatterissa Darling Harbourissa. Aika sanattomaks veti kyllä, sen verran upee! Mitäs muuta, ainii joo piti vielä kertoo että ei oo ihan liikaa tosiaa tullu nukuttua kun toi kiinalainen uusivuosi on tässä hollilla. Kämppään ihan tossa Chinatownin vieressä niin juhlat on aika kovia – niin päivisin kun öinkin. Tää on nyt varmaankin viimenen update Ausseista, koska huomenna aamulla otan kuudelta lennon Perthiin jossa palloilen päivän ja lennän ilallla Singaporen ja Bankokin kautta Phukettiin, eli Aasia kutsuu! Kivat lennot tosiaan, ens yö menee varmaan kentällä ”nukkuessa” kun aamulla pitäs olla viimestää 04.30 siellä, ja sitten tiistaina iltapäivällä perillä. Ai mitennii raskasta reissausta?

Perus lohikäärme tanssimassa rumpujen tahdissa kadulla, normipäivä? (Taattua iPhone laatua)

Fidzi!

1.2.2010 klo 13.33

FIJI! Eilen aamulla heräsin taas viideltä tekeen kouluhommia minkä jälkeen chekkasin ulos hostellista, omistaja heitti mut kentälle ja lensin Sydneyyn takas. Lämpötila tippu rontti 5astetta, ja se 25 ei oo tuntunu varmaa koskaan niin kylmältä – tuntekaa mun tuska. Kelatkaa, VAAN +25°C ja kuiva ilma. Mitä, ai Suomessa on kylmempi, en ois uskonu. Nojoo, otin kentältä junan central stationille, ja toisin kun viimeks kun tulin junalla sinne ettiin hostellia, mulla ei ollu mitään varattuna mutta osasin suunnistaa jonkin verran. Kiertelin jonkun tunnin rinkka selässä kaikki keskustan hostellit läpi, mutta hinnat oli noussu ihan älyttömästi! Lähin ni dormi hostellista jossa oli langaton netti oli 18aud, nyt se oli 26-36aud ilman nettiä, wtf?! Ja sitä paitsi se yks, mistä chekkasin että on netti, oli kiinni. No päätin vetästä radikaalin ratkasun eli heitin vaan kamat aseman tallelokeroon ja lähin palloileen – en tosiaankaan halunnu maksaa tota hintaa muutaman tunnin sängyn käytöstä. Kun tuun takas Fijiltä niin pitää tehdä kouluhommia aika huolella eli etin nettikahvilat, $15/päivä oli halvin minkä löysin, mutta löysin myös hostellin mikä on $22/yö sis. Netin, eli sinne sitten ja katotaan riittääkö nopeus siellä, mikäli ei riitä ni tuo nettikahvilassa onneks riittää vaikakkin tulee melko kalliiks. No kiertelin satamassa ja keskustassa taas ja päädyin mäkkiin dataan ja tappaan aikaa, minkä jälkeen vein koneenkin aseman seiffiin ja kävin hostelleja vähä yksityiskohtasemmin läpi. Yhdessä oli ovet auki 24/7 ja yläkerrassa täysin tyhjä TV huone jossa oli hyvät sohvat joten päädyin jäämään sinne. Sohvan sijasta valitsin kuitenkin yöpaiksekseni säkkituolin, toi-mi! Joskus kahen kolmen pintaan yöllä sinne paineli kuitenkin lauma känniapinoita takasin baarista, ja hostellin omistaja tuli valittamaan ”meille” (mähän toki olin hostellin asiakas mutta melusin vaan liikaa), ja tajusin että nyt on suuri vaara jäädä kii pummaamisesta ja otin junan lentokentälle mistä löysin aika rauhallisen nurkan jatkaa unia. Aikasin aamulla sitten otin koneen välille Sydney-Nadi. Lento meni hyvin, tyhjä kone ni sain vedettyä itteni jopa pitkäkseni penkeille ja nukuin sen about 4h, tosin heräsin välillä syömään ja onnistuin pummimaan tupla aterian! Fijiä lähestyminen oli ihan käsistä helmi, lennettiin vaikka kuinka pitkään ihan hullun matalalla ja näki kaikki saaret ja riutat koneesta! Kentältä sain kamat, ja oli aika hauska näky kun heti kentällä oli joku Fijiläinen bändi soittamassa. Olin buukannu hostellin valmiiks jo ja hintaan sisälty kuljetus tänne huudeille ja tästä huomenna aamulla satamaan, eli tänne tulo tuli iha mutkitta. Kävin äskön kävelemässä ja nostamassa paikallisia dollareita ja tuli heti kotoisa olo! Kuuma ja kostea (lämpimämpää kun Cairnsissa oli!), rämiä vanhoja autoja ja paikalliset on oikeesti paikallisia eikä Eurooppalaisia reppureissaajia! Oli siisti käydä hakemassa kaupasta kokis kun jopa Coca-Cola –tölkin kyljessä luki ”Bula”, eli tervetuloa tai mitä vaan positiviista oikeestaan paikallisella kielellä, tölkki makso n. 0,5€ ja myyjät ei puhunu Englantia (mikä tuli kyllä puskista, onhan tää mun käsittääkseni kuitenkin Brittien vanha siirtomaa)

Saaria ja riuttoja koneesta kuvattuna...

BULA!

2.2.2010 klo 19.40

Nonii, reissun ekat kommellukset alko. Hostelli/kautta hotelli oli suhteellisen tyhjä, täälläkin on off-sesonki. Heräilin siinä sit vähä ennen seiskaa, kävin syömässä aamupalan (huudeilla about miljoona kissaa kehräämässä ympäriinsä, ja nyt puhutaan siis oikeista eläimistä) ja pakkailin tyytyväisenä ja menin respaan puol8 ja totesin että kello onkin puol9, wtf?! Viime yönä oltiin menty kesä- tai talviaikaan, en oo varma, mutta kuitenkaan en ollu tietoinen tästä – lopputuloksena se että mun olis pitäny olla sillä kellonlyömällä satamassa. Ei ollu tapahtumassa. Iski pienoinen paniikki että wtf, mitäs nyt sit? No menin matkatoimistoon ja ne ilmotti mulle että kun esitän voucherin niin ne saa mut kyllä tänää vielä seuraavalle tripille tai huomenna aamulla samalle minkä olin buukannu. Kuulosti loistavalta, ainoo miinus vaan että multa oltii otettu voucheri pois lentokentällä kun mut kuskattiin hostelliin ja sitä ei oltu muistettu antaa takas, no selvisin antamalla luottokorttitiedot ja ne tarkastaa sit Australian matkatoimistosta sen että oon maksanu oikeesti (ja toivottavasti saa sen vastauksen, muuten tulee kallis tikki…). No missasin ekan purjehduksen, mutta teen nää saaret nyt lopusta alkuun (suunnitellusta järjestyksestä), mikä ei mua haittaa pätkääkään koska ei kuitenkaan olis ollu ketään menossa koko reissua samassa järjestyksessä kun mä, niin en olis saanu vakituista seuraa vaikka olisin tehny suunnitellussa ”virallisessa” järjestyksessä. Kerta aikaa oli niin otin 70c maksavan bussin satamaan missä boardasin katamaraanin kyytiin millä kruisailtiin puoltuntia tänne saarelle. Saarihan on aika lähellä paratiisia – parikytä metriä levee ja maksimissaan pari sataa metriä pitkä, hiekkarantaa ja pari tönöä. Ovia tai lukkoja ei oo, mutta toivottavasti jengi on lunkia. Jätin kyllä rinkan pää saaren hostelliin ja lähin vaan pienen päivärepun kanssa reissuun, mutta ei ois kiva päästä eroon kamerasta yms. Tutustuin pariin Australialaiseen jannuun, joiden perheet tosin oli Libanonista ja ne puhu ihan järjettömän huonoo englantia. Ne pyys mua ottaan muutaman kuvan niistä kameralla ja lähettään niille meilillä, ja kun suostuin (huom. Muutamaan), ne liimaantu kiinni mun kameraan ja siittä lähtien mulla oli n. Miljoona kuvaa kamerassa niistä poseemassa ja esittelemässä lihaksiaan, enimmät lähti poistoon saman tien. Muutenkin jannuihin palo vähän hermo ton poseemisen ja yleisen asenteen kanssa. Ei siinä mitään jos haluut lainata mun hattua ja aurinkolaseja poseemista varten, ihan ymmärrettävää vielä, mutta jos sen jälkeen päätät hypätä ne päässä uima-altaaseen kysymättä lupaa ni homma lähtee vähän käsistä kai…Täällä saarella syötiin eka lounas, mutta juomat makso, tä? Kävi ilmi että vaan niille jotka on yötä, day trippereille kaikki oli ilmasta (ilmeisesti koska ne ei, tai jengi täällä ei voi, vetää päiväkoomia, mehän totta kai dokattais liikaa jos kaikki olis ilmasta), joten hoidin juomat aina niiden kautta. Lounaan jälkeen chillausta poolilla ja kruisailu ”sukellusveneellä”, mikä oli normaalin näkönen moottorivene mutta pohjassa oli ”köli” läpinäkyvillä seinillä mihin mentiin hengaileen ja kattoon riuttaa. Tultiin bäkkiin, vedettiin iltapäiväteet naamaan ja lähin opastetulle snorklaustripille. Oli ihan törkeen hyvä! Vesi oli kirkasta ja lämmintä ja nähtiin kaikkea meritähdistä värikkäiden kalojen kautta jopa lobsteriin, niin siistiä! Tän jälkeen daytripperit lähti menee ja saari hiljeni aika huolella, täällä on ehkä joku 10 vierasta + työntekijät. Käytiin tossa 3 ranskalaisen jannun kanssa pelailemassa lentopalloa noita työntekijöitä vastaan eka minkä jälkeen syötiin iltapala. Pitkästä aikaa hyvää ruokaa niin paljon kun maha vaan vetää! Sen jälkeen saatiin vuokrata omistajan kasvattamia rapuja about eurolla kipale, hintaan sisälty totta kai olut, ja otettiin rapujuoksukisat. Mun rapu tuli kolmanneks! Nyt alhaalta sitten kuuluu melko helmee musiikkia ni pitäs mennä kai juomaan vähän Rommikolaa noiden ranskalaisten kanssa ja katteleen auringonlaskua, aika raskasta tää elämä täällä!

Ekan yön majapaikka. Rupeen ymmärtään miks tätä mestaa kutsutaan paratiisiks.

Perus poset meritähtien kanssa snorklaustrippiltä

Turistit vs. työntekijät -peli. Yllättäen tyäntekijät voitti, "joutuuhan" ne pelaan jokapäivä tota.

Yks reissun suosikkimestoista - kyl tossa kelpas nauttia Rommikolaa!

3.2.2010 klo 18.17

Dodii, waya lailai island tai joku vastaava. Aamulla seiskalta ylös ja aamupalalle ja veneelle venaileen katamaraania mikä ottaa meidät kyytiin. No katamaraanihan ei pysähtyny saarella, vaan ajettiin vaan pienellä veneellä viereen ja suoritettiin laivan vaihto vauhdissa. Katamaraanilla parin tunnin kruisailu pohjoseen ja taas vaihto pieneen veneeseen vauhdissa, tällä kertaa katamaraani kuitenkin jopa hidasti vähän. Mitäs tää saari, vähän isompi, mut ei nyt mikään ihan järisyttävän kokonen vie. Mut täällä on ton hiekkarannan lisäks keskellä tollanen tuliperänen vuori ja kasvustoo sekä pari kylää. Syötiin tossa lounas ja käytiin katteleen kylä minkä jälkeen chillailin vaa riippumatossa kuunnellen musiikkia ja uidessa. Ja elämä täällä on hirveen raskasta ja vaarallista! Makasin siinä kaikessa rauhassa riippumatossa kun yhtäkkiä palmusta putos kookospähkinä ja osu mun riippumaton naruun mistä se kimpos mun jalalle – päätin vaihtaa riippumattoa viereiseen, se oli meinaan sidottu palmuun jonka kaikki kookospähkinät oli kerätty jo. Aika peruspäivä, mutta huomenna pitäs sitten olla vähän enemmän häppeninkiä kaiken maailman trekkausta ja snorklausten merkeissä!

Paikallisten kanssa tuttavuutte tekemässä

Tough life täälläpäin maailmaa

Kawa-Ceremony!

Vähän musiikkia...

...ja perinteisiä tansseja kanssa.

4.2.2010 klo 10.24

Huh, kylläpä kello puol11 tuntuu myöhäseltä kun on heränny ennen viittä muutaman tunnin yöunien jälkeen. Eli eilen olikin vielä Fiji-day, eli alotettiin iltapala traditionaalisella Kawa (paikallinen alkoholijuoma) –seremonialla, eli tehtiin Kawa eka minkä jälkeen se tarjoiltiin hienoin rituaalein. Tän jälkeen saatiin iltapala paikallisesta maauunista, eli periaatteessa ruokana oli yhdenlaista rosvopaistia + erilaisia juureksia ja salaatteja. Iltapalan jälkeen paikalliset esitti niiden perinteisiä lauluja ja tansseja, minkä jälkee jatkettiin iltaa pienellä porukalla Kawan merkeissä locaalien kanssa. Yritin kovasti sanoa että ei onnistu kun huomenna on aikanen herätys, mutta kuten päällikkö sano: ”live now, sleep later!”, ja niinhän sitä sit tehtiin. Tanssittiin traditionaalisia tansseja, laulettiin, juotiin Kawaa ja pidettiin helvetin hauskaa. Aamulla revin itteni niskasta ylös joskus vähän ennen viittä ja menin rannalle venaileen aamu haikkauksen alkamista. ”Yllättäen” sinne ei selvinny ketään muita rankan illan jälkeen, joten mentiin oppaan, jona toimi samainen kylän päällikkö joka eilen lateli mulle viisauksia, kanssa kaksin. Tai no oikeestaan kolmisin, joku koira tuli mukaan kanssa ja seuras meitä koko reissun. Lähettiin siis viideltä pimeessä, taskulamppujen valossa, kiipeen ylös kohti saaren korkeimpia kallioita, ja jonkun tunnin kiipeemisen jälkeen selvittiin sinne just auringon noustessa. Pilvistä huolimatta oli aika käsistä hieno näky, todellakin aamuherätyksen arvosta! Varsinkin kun alas tullessa todettiin että rupee oleen suhteellisen lämmin, eli siinä 35°C pintaan, niin ei tekis mieli kiivetä darrassa päivällä tonne. Takaspäin tullessa nähtiin vieä ”wobling rock”, eli ihan järjettömän iso kivi jonka päälle pysty kiipeen ja kun sitä töni niin se heilu, mutta sitä ei olla saatu koko kylän voimin liikkeelle paikaltaan, aika jännä. No tulin alas ja kävin tsekkaamassa että vieläkö kerkeen snorklaukselle jos syön aamiaisen, niin oppaat oli vaan että ”No worries, Fiji time”, eli mikä meinaa sitä että täällä aikataulut ei oo nii justiinsa. Jos pitää olla jossain just eikä melkein ajoissa niin sillon todetaan että ”No Fiji time”. No Snorklaus oli ihan OK, mutta hirvee kasa naapurisaaren bileparadiisista tulleita darrasia brittejä jotka ei osannu oikein snorklata, ui ihan kiinni ja kun sukelsi alas niin ei osannu kattoa ylös, sain 3 kertaa räpylästä ja 2 kertaa joku sukelsi mua mahaan, sen lisäks ne karkotti kaikki kalat. No onneks ne ei osannu sukeltaa kovin syvälle niin sai rauhassa sukeltaa syvemmälle ja kattella sie mikä meno. Oppaat otti harppuunat mukaan ja harppuunoi pikkukaloja, minkä avulla ne sit houkutteli riuttahait mestoille, joten siinä sitä sit snorklailtiin riuttahaitparvessa, suhteellisen helmi! Nyt sitten voisin melkeinpä vetästä päiväunet tossa riippumatossa ennen lounasta ja iltapäiväivän sukellusta, hirveen rankkaa.

4.2.2010 klo 16.09

Noni, nyt on sit otettu päikkärit, safkattu, sukellettu ja vedetty vie iltapäiväteekin. Sukellus oli ihan käsistä helmi, ajeltiin vähän matkaa ulos veneellä ja totesin että nyt on kyllä niin lämmin ettei mitää märkäpukua tarvi, taaskaan, vaan hypättiin veteen meikä, yks norjalainen ja yks islantilainen tyttö ja opas. Litle-Joe kerto että se ottaa harppuunan koska tänän syötetään haita, minkä lisäks se anto mulle kameran käteen, huh! Islantilainen muija flippas totaalisesti ja ilmotti et jos vedessä on yhtään kaloja hän ei tule, joten mentiin sit kolmisin. Laskeuduttiin 18 missä nähtiin heti pari riuttahaita ja Joe harppuunoi pari pientä kalaa, iski harppuunan pohjaan ja kii ja siinä katottiin ja kuvailtiin kun kalat söi, minkä jälkeen se harppuunoi lisää ja anto kalat mulle käteen että pääsin syöttään haita kädestä pitäen, helemi! Pienin syöttötuokion jälkeen uitiin ympäriinsä loppuaika, ja pakko sanoa että oli kyllä selvästi upeempi kun great barrier reef! Korallit ihan käsistä helmiä, vaikka näkyvyys ei ihan vetäny vertoja back in da days Kuuban sukelluksille, niin ei kyllä jääny kalamäärä ja korallien helmeys paljoo puuttumaan! Nyt iltapäivän loppusuunnitelma on kyllä selkee, aion rehkiä kunnolla ja kävellä rantaan riippumattoon fiilisteleen reggaeta, en tiedä miten tuun selviämään.

Venaamassa auringonnousua Fidzin katolla! Castaway-leffa kuvattiin yhdellä noista saarista tuo takana kuulemma.

Saaren itäpuolta auringon noustessa.

Perus sammakkomies, hyvin taas kiristetty toi BCD.

White tip reef shark!

Yritin opetella vähän vedenalaista valokuvausta. Pari fisua 5m safetystopilta.

5.2.2010 klo 22.06

Eilen illallisella rupes tuleen tuttuja kasvoja vastaan edelliseltä saarelta, ja moni tuttu jatko tänää tänne Korovu-Islandille. Kävi ilmi että moni muukin oli missannu lähdön kesä-ajan takia, haha. No mutta tänää siis kruisailtiin tänne uudelle saarelle, joka on aika iso mutta ei täällä oikeestaan mitään tekemistä oo. Tervetliaisseremonia oli ihan helmi, saatiin kaikki kukat ja kookospähkinä-juomat käteen ja kamat kannetiin huoneisiin (ja täällä on sähköö sekä kattotuulettimet!). Kävelin tossa saaren ympäri ja näin oikeestaan pelkästään rapuja ja hiekkarantaa. Loppu iltapäivän torkuinkin vaan riippumatossa musiikkia kuunnellen. Rupeen pikkuhiljaa peesaileen Madventuresia siinä, että ehdotetaan Nobelin Chillaus –palkintoa riippumaton keksijälle! Äskön oli taas Fiji-night, ihan törkeen hyvä (ja paljon) buffet-illallinen minkä jälkeen Bula Boys&Girlssit esitti meille traditionaalisia tyynenvaltameren saarten tansseja. Ja olihan mukana myös muotinäytös, joka koostu siitä miten monella tavalla sarongin voi sitoa (ja niitä tapoja oli ihan uskomattoman monta!). Ilta loppu siihen kun Bula Groub paino tulishown missä nielteen ja puhallettiin tulta, pyöriteltiin sitä, poltettiin itseensä (tarkotuksella, ilmeisesti osottamaan kivun sietoa wtf) sekä sytytettiin lattia tuleen, minkä jälkeen ryhmä haki turisteja tanssiin ja siinä sit sheikattiin Reggaen tahtiin Korovu saarella Fijiläisten kanssa.

Perus paratiisi kun ainoot jäljet rantahiekassa on omat.

On OK tää näkymä...

Mitä ne hulahula-tytöt?

Firedance! Jätkät meinas sytyttää koko mestan tuleen.

6.2.2010 klo 20.54

Pakko päästä jakamaan taas nää dormien ilot teidän kanssa. Viimeyönä pari jotain pelleä veti aivan liikaa rommia ja rupes riehuun. Eka ne huusi dormissa toisilleen huoneen toiselta puolen eikä niitä meinannu saada millään hiljaseks ja ulos, mutta se onnistu lopulta. Eihän ne ulkona tosin pitkään pysyny, vaan tuli takasin sisään ”nukkuun”, yks niistä pääsi yläsänkyyn ja melkein heti rupes oksentaan siihen sänkyyn minkä jälkeen se kierähti sieltä alas, putos suoraan selälleen lattialle ja sammu siihen omaan oksennuksensa. Mutta ei, eihän tässä ollu riittämiin vaan sen kaveri ei kestäny tätä vaa rupes norjaamaan kans ja paino alasänkyyn ja kaikkien kamojen päälle pitkät syljet, oon nyt hyvin ilonen että oon ottanu tavakseni laittaa kaikki kamat sängyn ALLE enkä jättää niitä sängyn viereen lattialle, säästyin paljolta harmilta. Siinä sit vedin luurit korville ja onnistuin nukahtaan (onneks sänky oli ihan ikkunan vieressä ni en haistanu mitää), mutta muut oli jatkanu siivousoperaatiota ilmeisesti pitkälle yöhön. Tänään ei sitten oo tapahtunu paljon mitään muuta kun että tultiin tänne Coral View –resorttiin. Saari on isompi ja kohde selvästi kiireisempi ja turistimpi, jokapaikassa rakennetaan lisää tönöjä eikä oo yhtään sitä samaa rauhaa mikä oli muilla saarilla. Päätettiin tylsyyteemme kiivetä noiden kahden Norjalaisen likan, jotka on vetäny samat kohteet kun mä alusta loppuun asti, kanssa tonne saaren huipulle kattelemaan auringonlasku. No eihän siitä mitään tullu kun sadekausi puski niskaan saman tien kun päästiin huipulle, ihan järjetön monsuunisade. Lähdettiin tuleen alaspäin mutta se olikin sit vähän helpommin sanottu kun tehty. Tai ainahan alas pääsee, mutta pystyssä tuleminen oli aikamoista kikkailua kun polku oli kovaa mutaa, minkä sade sitten muutti ihan järjettömän liukkaaks. Vähä kuumotti polven takia kun alas tultiin enemmän liukumalla kun kävelemällä, mutta siitäkin selvittiin ehjinä (jopa paljain jaloin) ja päästiin ehjänä ruokailemaan ja takas tänne dormiin. Ongelma vaan että ulkona sataa niin kovaa että heti kun astuu jalallakaan dormista ulos, niin kastuu läpikotasin ja sisällekkin rupee tuleen jo vähän vettä… Mutta ainakaan ei oo enää tukalan kuuma, vaan just sopiva!

Ai mitennii märkänä?

7.2.2010

Sunnuntai, ja kuten pyhinä on tapana niin tänään oli kirkkopäivä, ja meikähän joinas mukaan. Eli aamupalan jälkeen otettiin yhden Saksalaisen likan kanssa vene viereiselle saarelle missä ”kirkko” sijaitsi. Keskellä saarta, metsän siimeksessä, oli peltikatos jossa oli musavehkeet ja saarnaaja. Välillä laulettiin ja tanssittiin ja välillä kuunneltiin saarnaa, mutta kaiken kaikkiaan aika paljon mielenkiintosempi toimitus kun kirkolliset seremoniat Suomessa mihin oon osallistunu, vaikka ei ees ymmärtäny kieltä! Oltiin ainoot länkkärit mestoilla, mikä tuntu aika hyvältä kun sai olla locaalien kesken, minkä jälkeen ne vielä vei meidät viereiseen kylään käynnillä, aika siistiä. Lounaan jälkeen mentiin sukeltaan. Oli aika raffi keli, eli sateen ja tuulen takia vesi ei ollu ihan niin kirkasta kun ennen, mutta oli näkyvyys vieläkin aika bueno, ja sitä vaan paransi ne pari erilaista rauskua, mureenaa sekä ankeriasta ison white tip –hain ohella mitkä nähtiin! Muutenhan täällä ei oikein oo mitään tekemistä kun keli on mitä on, Jane ja Nik tuli huudeille Korovulta tänää ja huomenna mennää yksiin luoliin fiilaan vielä ennen paluuta Nadille, mutta muuten loppuaika menee varmaan korttia pelatessa.

Kirkossa

Kylää, ihan normia että keskellä saarta on hevonen?

International Crab Race!

8.2.2010 klo 14.02

Nonii, nyt ollaan sitten takas katamaraanissa matkalla kohti Nadia. Eilen illalla oli vielä viihdettä, eli locaaleja tansseja, lauluja ja taasen rapujuoksu-kilpailu. Oli aika paljon ammattimaisempi kun South Sea –islandilla, ja ravuista maksettiin jopa $50, joten ei mulla sellasia summia ollu pistää mukaan! Hyvää viihdettä kuitenkin kattella, kaikilla näytti olevan kivaa. Tänään aamulla ennen lounasta käytiin vielä luolissa, mitkä oli ihan järjettömän upeet! Tunnin venematkan päässä noustiin maihin jossain saaressa ja käveltiin sisälle yhteen luolaan missä piti ruveta uimaan. Eka luola oli jo ihan järjettömän iso ja korkee, mutta sukellettiin kallioiden alta seuraavaan luolaan vielä, joka oli paljon paljon isompi. Sukellus oli suhteellisen kuumottava, ei se ollu kun pari kytä senttiä syvä ja ehkä muutaman metrin pitkä, mutta seuraavassa luolassa ei ollu reikää katossa=ei valoa. Oppaalla oli onneks taskulamppu, ja sitä seuraillen uitiin varmaan muutama sata metriä luolan toiselle puolelle, missä pidettiin tauko ja opas kertoili kaikkee luolien ja Fijiläisten kansojen suhteesta toisiinsa ja historiasta. Jengi uskoo että se on pyhä paikka koska siellä elää 2 kalaa – toinen makeen veden ja toinen suolasen veden kala, eli aika randomia! Takasin sukelluksen jälkeen kävin vielä hyppäämässä yhdeltä kalliolta. Sai leikkiä aikamoista spider mania että pääsi kiipeemään ylös liukkaita kallioita pitkin johonkin about 10m mistä sitten pysty hyppään alas kivasti, nätti reissu! Nyt on edessä 5h katamaraaniajelu takasin Nadiin, ja rupeen oleen aika fileissä. Niin hieno mesta kun tää onkin, niin tää hengailu rupee käymään aika rutiiniks, ei oo paljon mitään uutta tekemistä eikä kiinnosta ihan liikaa hengailla täällä enää.

Luolissa uimassa

Nick yrittämässä kiivetä ylös (ei päässy) ja joku random jannu hyppäämässä. Ihan ylhäällä näkyy yks opas joka meinaa hypätä. Ite olin ainoo sen lisäks joka onnistu kiipeemään sinne asti ja hyppäämään alas.

Reissualus