Malawi vol. 2 - Hyvää joulua!

Sainpas taas ladattua tälläkin netillä kuvia tänne blogiin! Tosin vieläkään en oo jaksanu pahemmin kirjotella mitään, enemmän menny aika vaan chillatessa ja palautuessa syksyn rasituksista. Ei sillä, että täällä olis kerenny pahemmin nukkumaan kun kokoajan on pitäny tehdä jotain, mutta mieluumminhan sitä sitten kuitenkin tekee jotain kivaa kun makaa vaan paikallaan. Nyt joulun alla muutamana päivänä on tullu sit vaan maattua paikallaan ja syötyä liikaa.

Oltiin Roopen kanssa päätetty jo aikasemmin (tai minä ehkä), että ajetaa Cape Maclear nimiselle mestalle Monkey Bayn lähelle, missä aikoinaan täällä asuessa käytiin paljonkin. Nykysin mesta on ehkä eniten backpacker mesta tästä lähettyviltä, ja ajateltiin että varataan huone muutamaks päiväks ja mennään julkisilla sinne. Huoneet oli kuulemma kuitenkin täynnä, joten muutettiin suunnitelmia ja ajettiin sinne vaan päiväks ja piti ajaa ilallla takasin. Noh, suunnitelmat ei ihan pitäny. Löydettiin ihan siistin olonen porukka, muutama suomalainen jollain järjellä ja sekalainen sakki muuta jengiä, ilallla piti olla bileet ja löyty tyhjiä huoneita vaikka kuinka paljon, joten päätettiin jäädä. Ihan hyvä ratkasu, vaikka bileet olikin vähän mitä oli. Ei nää oikein tota turismia haltsaa, täys baari ja kaheltatoista lyötiin mestat kiinni.

Cape Maclear on kyl upee mesta. Vesi on usein ihan kristallinkirkasta ja kaloja on about sata ja yks erilaista (luultavasti enemmänkin, 90% maailman akvaariokaloista tulee tästä järvestä). Mesta on siis todellakin niin mulle suunniteltu kun vaan voi olla - snorklausta ja kallioilta hyppimistä. Nyt vesi oli aika matalalla ni joillekkin kallioille oli vaikee tai mahdotonta kiivetä ja piti vähän kattoo miten tuli alas, mutta kuitenkin homma toimi hyvin ja oli siistiä! Käytiin ilallla vielä toinen kerta hyppimässä ja juomassa yhet tuolla kallioilla isommalla porukalla, ja se vasta siistiä olikin.

Vanha kunnon mäkkäri oli vieläkin mestoilla!

Gecko Lounge tai -lodge tai joku vastaava on the place to be cape maclearilla, ainakin hengata. Ilmeisesti se on vähän enemmän up scale mesta asua, mutta ruoka oli siellä hyvää ja siinä oli paras mesta hengailla, joten siinä tutustu kaikkiin ihmisiin. Lisäks siellä on kuulemma parhaat bileet, vaikkakin ne löi baarin kiinni kaheltatoista ja musiikki oli usein vähän mitä oli. Tosin välillä musiikki oli hyvää, dancehallia ja reggaeta niin, että tuli ihan Karibia mieleen, ja Gin Tonicit oli melko halpoja. Lisäks siinä alla oli usein kaikennäköstä jengiä. Kauppiaat oli välillä semi hajottavia, mutta skidit oli ihan parhaita. Yhdellä porukalla oli bändi, ja ne pyysi rahaa. Kun ne oli aikansa pyytäny niin hellyttiin ja otettiin niiltä biisi, tai niinhän me luultiin. Saatiin kunnon pitkä show - monta soittajaa ja tanssijaa ja varmaa vartin bileet (joihin osa meistä länkkäreistäkin yhty).

Kun tultiin takasin Club Makkiin, niin täällä oli käynnissä häät. Joku Malawilainen ja Jenkki meni naimisiin, ja huhujen mukaan niiden piti olla allashäät. Ei ollu, vaan hyvinkin virallisen näköset. Meidän piti mennä kuokkiin, mutta edellisenä iltana kun oltiin valvottu vähän pitkään ja herätty aamulla kaikenmaailman älämölöön ja kuumuuteen niin oltiin niin loppu, että mentiin vaan nukkumaan. Alue oli kuitenkin laitettu aika superhienoks!

Miks ylipäänsäkkään mentiin takas Club Makkiin oli se, että oltiin sovittu, että mennään porukoiden kanssa Mumbo Island -nimisellä saarelle. Alunperin meinattiin, että otetaan julkiset Cape Maclearille ja porukat ajaa sinne ja sieltä lähetään veneellä Mumbolle, mutta koska oltiin autolla, niin käytiin sit yks yö kotona ja otettiin porukat kyytiin. Aamulla ajettiin sit takas Cape Maclearille Kayak African mestoille josta otettiin about 45minsan veneily pienelle Mumbon saarelle.
Saari on siis tämmönen "eco lodge", missä on about 5 telttaa eikä sähköö tai juoksevaa vettä. Tai siis juokseva vesi on - kun tilas suihkun niin joku haki ämpäreihin vettä, lämmitti sen ja juoksi sen sun kämpille. Teltat kans ei ollu ihan perus telttoja, vaan tommosia ihan superluksuksia joissa oli sängyt ja riippumatto upeesti terassilla, mistä näki järvelle. Muutenkin saari oli aika chilli. Suurimmat aktiviteetit ja pakolliset tehtävät koostu kirjan lukemisesta, snorklauksesta, kajakoinnista, jopa sukelluksesta ja gin tonicin juonnista auringonlaskuun. Tämmösiä lisää!

Nyt jouluna sitten aika on menny enimmäkseen siihen, että ollaan vaan lueskeltu ja chillattu kämpillä ja vähän altaalla. Tänään, 25.12 kun on virallinen joulu täällä, jouduttiin kuitenkin töihin! Jouduttiin ottaan vesijetti taas esiin ja turvaamaan pukin selusta. Olishan se ollu katastrofi jos pukki ei olis päässy veneeltä maihin ja saanu lahjoja jaettua lapsille. Että hyvää joulua täältä Afrikan lämmöstä vaan!

Malawi kuvapläjäys vol. 1

Huhhuh! Ollu niin kiire koulun kanssa San Franciscossa, ettei oo sieltä kerenny päivitteleen mitään! Niistä enemmän myöhemmin, kunhan saan kerättyä kuvia kavereilta.

Joululomaks painettiin tosiaan mun serkun, Roopen, kanssa morjestaan mun porukoita jotka hengailee täällä. En oo jaksanu kovinkaan paljon kirjotella, joten annetaan kuvia kuvien puhua puolestaan. 

Roope tuli Suomesta 60 tuntia ja mä jenkeistä 27 tuntia Lilongween eli molemmat oltiin vähän loppu. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan vielä riittäny lennot, vaan piti ottaa vika pikkunen kone kämpille. Porukat vuokraa tämmösen ihan semi hienon hotellin alueelta kämppää ja on hyvää pataa hotellin omistajien kanssa. Omistajilla on kone joka lennättää koko sukua eri puolille Malawia hoitamaan bisneksiä. Kone oli tulossa takasin jostain ja kävi tosta Lilongwen kentän kautta, joten se nappas meidät kyytiin. En ollu ennen lentäny, tai ainakaan 20 vuoteen, tota matkaa. Lentohan oli ihan superhieno - matalalta näki aika hienosti sekä järven, että vuoret. Ensimmäisessä kuvassa Roope on tyytyväisenä ensimmäisen Malawin oluensa kanssa jonka jälkeen käveltiin koneelle ja lennettiin Lilongwe-Club Makokola Cirruksella.

Ekat, hyvin ansaitut uinni, Club Makissa

Yks ilta oltiin syömässä viereisessä Intialaisessa, Sun & Sandissa, illallista. Laitettiin pöydät kivasti biitsille ja syötiin tähtitaivaan alla kattellen vastapäätä järveä olevia salamia. Kunnes tietenkin lopulta ukkonen saavutti meidät ja vettä rupes tuleen pikkasen - sadekausi....

Ekana viikonloppuna lähettiin ajaan Livonden luonnonpuistoon, Mvuu-camp nimiselle mestalle. Ensin alotettiin ottamalla yks tyyppi kyytiin Magochin "keskustasta". Samalla mä sain mahiksen käydä kattomassa taloa, missä asuin skidinä, 1993-1995 välillä. Mesta oli ehkä vähän ränsistyny matalaks, mutta kuitenkin ihan entisensä!

Sadekautena mestoille ei voi oikein ajaa, joten otettiin vene. Venereissu jo sinäänsä kävi hienosti ajelusta, kun rannoilla näky hippoja (Mvuu meinaa paikallisella kielellä hippoa), krokoja ja norsuja. Nyt kun sadekausi meinas puskee niskaan, niin norsuilla on enemmän ruokaa eikä niitä näkyny niin paljon, mutta hipot toisaalta nousi maalle niin, että niitä näki rannalla syömässä kokoajan. En oo ennen nähny hippoja ees noin paljon rannalla, joten ihan siistiä.

Illalla käytiin vielä yhellä ajelulla kattelemassa erinäkösiä ötököitä. Nähtiin myös lentoknettä (alla), jossa pitää varoo ettei törmää esim. antilooppeihin! Auringonlaskuks piti tietenkin vetää joen rantaan katteleen eläimiä, joita ei nyt ollu ihan niin paljon koska sadekaudella niillä on muallakin kun joen varrella juomista, ja juomaan drinkkejä länsimaalaiseen tyyliin. Gin Tonic ja ihan OK auringonlasku!

Öisin piti varoo skorppareita!

Aamulla viideltä ylös ja kävelysafarille. Kävelysafarit on musta siisteimpiä. Vaikkei niissä nää ihan niin paljon eläimiä, niin onhan noissa autoissa tullu istuttua, ja kävellen pääsee paljon lähemmäks sitä luontoo. Lisäks aamusin ei ollu onneks liian kuuma kävellä edes. Kävelyn jälkeen mentiin taas autolla ja tällä kertaa syvemmälle puskaan missä tiet oli alkavan sadekauden takia semi sketsit. Mutta olihan se sen arvosta, kun nähtiin muutama aika isokin norsu semiläheltä.

Otettiin vielä lounas mestoilla, jonka aikana rupes kerääntyyn ikävän näkösiä pilviä taivaalle. Ikävän siinä mielessä, että meillä oli vielä tunnin venematka kaikkien kamojen kanssa edessä! Onneks sade alko vasta ihan veneilyn loppumetreillä, eikä sillonkaan vielä kovin kovana. Kun lähettiin ajaan, niin huomattiin kuitenkin, että oli melkonen sade pyyhkässy mestoilta. En muista oonko koskaan nähny peltojen ja kylien tulvivan nin paljoa.

Otettiin yhtenä päivänä Roopen kanssa auto, ja ajettiin Zombaan ja Ku Chave -nimiselle ylängölle. Sieltä otettiin opas ja käveltiin vesiputouksille. Alue oli aika mukava koska se oli niin korkeella, että ilmasto oli miellyttävän viilee ja miljöö koostu pääasiassa havupuista ja maisemat oli taas kerran "ihan OK". Jätkät kävi hakemassa sieltä fillareilla vähän polttopuita, vois ehkä ittelle tehdä tiukkaatommosen lastin vieminen.

Matola, paikallinen julkinen. Ne vedetään usein ihan semisti täyteen, ja puhutaan Afrikkalaisesta täydest, ei semmosesta mihin euroopassa ollaan totuttu.

Käytiin myös vähän kattomassa minkä näkösiä tutkimuksia täällä sitten tehdään. Ekaa kertaa viiteen vuoteen Lungwena-nimisessä kylässä, missä vietettiin kuukaus aikoinaan. Nyt ei tosin oltu siellä kun päivä, ja mikäänhän ei ollu muuttunu. Tai no ehkä tutkimuksen laajuus ja muutama rakennus oli muuttunu, mutta samat ihmeset pyöri vieläkin mestoilla. Oli supermielenkiintosta nähdä kuitenkin miten dataa kerätään ja säilötään ja mitä kaikkee muuta tähän hommaan menee. Ja tietenkin pyöriä vähän noissa perinteisissä afrikkalaisissa kylissä. Vaikka lapsilla kesti hetki tajuta, että iPhone on kamera, niin kun ne tajus sen ne meni edelleen ihan yhtä pähkinöiks kun aina ennenkin!

Lopulta oltiin niin väsyneitä, että todettiin, että tarvitaan yks chillaus biitsipäivä. Kelihän oli kun morsian, ja sen seurauksena tietenkin hyvin palettiin. Normaalistihan en hengaa poolilla tai auringossa, niinkun ei Roopekaan kai pahemmin, mutta hotellin omistaja anto meille sen muutaman vesijetin käyttöön. Ideana helvetin hyvä, mun kannalta toteutuksena ei välttämättä niin hyvä. Ensinäkin toinen jetti ei välttämättä toiminu ihan niinkun piti, joten ajettiin se takas rantaan ja rässättiin toisella. Mähän otin tietenkin pannut ja se oli vika kerta, kun näin mun rakkaita aurinkolaseja. Nyt en sitten nää mitään, koska plehat on malawijärven pohjassa niin syvässä paikkaa, etten päässy pohjaan. No onneks Roope edes palo pahemmin kun minä, eikö vahingonilo oo paras ilo?

Ja viimesenä vielä, että jengi on kyselly kuinka kuuma täällä on. Asteista ja kosteuksista ei oo hajuakaan, mutta tää meidän kynttilä vähän ehdottaa että aika lämmin saattas välillä olla...