Kotiutumista

Kämpillä – Ma 3.9.2012 klo 20:19

Tässä on nyt tapahtunu kaikennäköstä, mutta nyt pitäs ehkä olla kaikki säädöt säädetty toistaiseks pankkitilin avaamista lukuun ottamatta. Koska saan mun opiskelijaviisumin luultavasti vasta joskus marraskuussa niin sitä ennen tuskin pääsen saarelta pois (ainakaan niin että pääsisin takas sisään) ja saari on niin pieni, että ei täällä paljon yli päivän mittasia reissuja tehdä, joten kaikki päivitykset tuun varmaan kirjottamaan tästä meidän kämpän terassilta. Päivityksiä tosin ei välttis tapahdu järjettömän usein kun tää arki nyt ei välttämättä oo ihan hirveen mielenkiintosta (joskins sitäkin mukavampaa ainakin toistaiseks).

Nyt alkuun on tietenkin ollu hirvee säätö kaiken kanssa. Se, että mut hyväksyttiin alun perin maisteriohjelmaan eikä normi vaihtariks ei oo myöskään helpottanu yhtään asioita, oon joutunu säätämään varmaan tuplasti siihen verrattuna mitä muut kurssien sun muiden kanssa. Viimenen pisara oli tää ID-card, jonka tarvii että pääsee kulkemaan busseilla täällä, käyttää kirjastoo, printtaamiseen ynnä muuhun. Jonkin ihmeen takia siitä on täällä tehty vaan elämää suurempi juttu. Alun perin niiden piti olla valmiita kun tultiin (lähetettiin kuvat yms. sitä varten), mutta ei ne ollu. Nyt ollaan yritetty päivittäin useen tunnin ajan saada niitä ja aina meidät ohjataan eri paikkaan. Tänään löysin vihdoin paikan, missä kuvan saa otettu siihen ja olin siellä oikeeseen aikaan, MUTTA nyt olin, en maisteriopiskelija enää, vaan jopa tohtoriopiskelija (papereiden mukaan)! Tää mun akateeminen ura on jyrkässä nousukiidossa! Ainoo vaan, että kortteja ei myönnetä tohtoriopiskelijoille, tai ainakin ne myönnetään eri paikasta. No lukemattoman ravaamisen jälkeen sain jostain lapun, että oon normaali vaihtari ja et mulle pitää antaa kulkulupa ja sain sen lopulta. Sen tekeminen kesti alle 5min lopulta.

Torstai oli vielä yhtä juoksemista paikasta toiseen koululla, ja iltapäivällä mun piti käydä kaupassa ostamassa lakanoita yms. shittiä. Päätettiin lähtee Janin kans ettimään niitä Bridgetownista, ja kerran oltiin siellä niin päätettiin sateisesta kelistä huolimatta kävellä biitsillä kattelemassa ja tutkimassa. Eivät yllättäen ottaneet meitä hotelli Hiltonin –baariin, mutta onneks löydettiin sketseimmän näkönen biitsibaari koskaan. Sieltä joku vanha patu esittäyty olevansa ”John John, the Local Alcoholic”. Kaveri kysy paljon tarjotaan kun pyysin kahta rommikolaa. Tarjosin kympin, ei hyväksyny. Lopulta päädyttiin ostamaan pullo rommia ja 2 pulloo kokista 20dollarilla (täkäläinen dollari on puolet jenkkien taaloista, eli toi oli about 10 dollaria). Ihan fair deal mun mielestä, kuulemma kun näytetään opiskelijakortit niin saadaan se viiteentoista, sweet! Istuttiin tuhoamaan meidän rommia biitsille ja sadepilvet muuttu upeimmaks auringonlaskuks pitkään aikaan! Bussi kämpille pötkötteleen, että jaksaa perjantaina lähtee taas biitsille.

Otettiin perjantaina bussi ekaa kertaa vähän etelämpään, Oistinsiin. Kävelin ettimässä surfers point –nimistä rantaa, missä pitäs olla vähä enempi aaltoja, varmaa 3h mutta en löytäny. Knoy ja Niina pötkötteli biitsil sil aikaa ja oli ettiny jo Oistinsin kuuluisan kalamarketin. Tää on listattu Lonely Planetissa ”must do” listoille. Marketista tulee perjatnai-iltasin pahin turistirysä: siellä on paitsi kauppiaita, niin myös ruokaa (ihan OK, mutta mun mielestä laatuunsa nähden vähän liian kallista). Meininki tosin oli hyvä: reggae ja dancehall pauhas, ihmiset nautti ruuasta, seurasta ja juomasta ja pikkuhiljaa niistä tuli bailut.

Oltiin kuitenkin päätetty lähtee St. Lawrence Gapille, eli tuttavallisemmin ”The Gap” nimiseen mestaan, mikä on tän saaren ehdoton bilemesta ilmeisesti. Päätettiin kävellä ja niin tehtiinkin. Tytöt tosin väsy, ja otti bussin kotiin, mutta me Janin kanssa käytiin hakemas huoltsikalta vähän bissee ja jäätiin rannalle juomaan sitä. Törmättii melkein saman tien Californian Invasioniin (kutsutaan Kalifornian vaihtareita sillä nimellä, koska meitä on about 30 vaihtaria joista 22 on Kaliforniasta) jotka oli menossa Reggae Lounge nimiseen baariin. Tyhjennettiin bisset ja pamautettiin mestoille. Huh mikä meininki! Reggaeton ja Dancehall pauhas ja musavideot pyöri isolta screeniltä, rommikola tai bisse makso molemmat 7dollaria (ja tää oli ilmeisesti kalleimpia mestoja mitä saatto löytyy) ja ainoo mitä tää puoliks katettu baari olis mun mielestä enää tarvinnu, oli hiekka lattia. No toimi tää näinkin, ainoo vaan että trooppinen lämpötila ja intensiivinen bailaus oli aika kova yhdistelmä. Oli huvittava huomata, että siinä missä suomessa mimmit menee meikkaan vessaan, niin täällä jätkät meni kuivaan itteensä. Kaikilla oli taskussa hikipyyhe jolla käytiin aina välillä pyyhkimässä naama ja taas mentiin. Smart thinking there! Ja täkäläinen tanssityyli…No on sanalla sanoen mielenkiintoinen. Innokkaat voi googlata reggae lounge tai dance hall tai jotain muuta. Siinä oli kyl Suomipojalla ihmeteltävää. Tää baari näytti menevän neljältä kiinni (vaikkakin täällä on jotain jotka on 24/7 auki kuulemma) ja onneks mestoilla oli paljon vaihtereita, joilla oli ilmeisesti joku paketti johon kuulu kuljetus molempiin suuntiin ja sisäänpääsy. No sisään onnistuin puhuun itteni samassa porukassa, ja samoin onnistuin selittään et mun ranneke oli repeytyny pois, joten sain kuljetuksen koululle mistä kävelin himaan.

Lauantaina oli vuokranmaksupäivä. Venailtiin aika pitkää kämpillä vuokranantajaa että päästiin maksaan vuokra ja allekirjottaan soppari. Now it’s official! Mul on kämppä. Se on sitova soppari 9kk ajan, mutta sain neuvoteltua sanktiot pois soppparista, eli käytännössä kuukauden varotusajalla voin muuttaa pois jos tulee parempi vastaa. Samalla kämpille muutti myös lisää jengiä, eli nyt meitä asuu 5 skundia täällä. En tosin oo puhunu edes vielä kun ton Jamaicalaisen Ianin ja Kanadalaisen Danin kanssa, muut ei oo vissii hirveen sosiaalisia tapauksia. Iltapäiväks otettiin bussi accra-beachille, jonka on tarkotus olla maailman kauneimpia biitsejä (ei tosin mee mun listalla ihan hirveen korkeelle, mut oon ehkä nähny liian upeita biitsejä. On tää nyt kutienkin ehkä vähän Tahmelan rantaa parempi…). Oli aika pilvinen keli niin ei tullu hirveesti brunaa otettua, mut uitiin läheiselle riutalle ja sukelleltiin vähän, pääsi vähän taas vedessä telmimisen makuun, mutta huomasin ettei oo kyllä snorklannu tai sukellellu pitkään aikaan kun ei jaksanu sukeltaa kovinkaan pitkään riuttaa pitkin katsellessa fisuja. Ja taas auringon laskiessa taivas muuttu upeen punaseks! Vaikkakin länsirannikko on karibianmerelle päin eikä täällä oo aaltoja, niin nää auringonlaskut tekee ehkä tällä puolella saarta asumisesta ihan OK helmee kuitenkin. Niihin rupee vaan tottuun ja turtuun eikä näitä osaa ehkä arvostaa ihan riittävästi.

Käveltiin bäkkiin boardwalkkia pitkin. Tänne on just valmistunu muutaman kilsan mittanen tollanen laudoista tehty kävelsilta rantaa pitkin, ja se oli ehkä mun mielestä hienointa koko biitsillä. Tääkin on vaan aika jännä, varmaan osittain offsesongin takia, mutta osittain tän yleisen maan elintason takia: tosi vähän ravintoloita tai hotelleja, ja nekin aivan tyhjiä mitä on. Sitäkin enemmän on kuitenkin ihan ränsistyneitä, hylättyjä hotelleja yms. myynnissä. Lamako?

Sunnuntaina mentiin sitten Accra-beachille vähän vielä etelämmäks Janin ja kahden hostellilla asuvan tyypin kanssa. Bussit ei pahemmin kulje viikonloppusin, joten meidän piti ottaa 3 bussia yhteensä et päästiin kävelyetäisyydelle, ja siihenkin meni varmaan melkein 3h. Toisaalta mihinkäs meil olis ollu kiire? Käveltiin rantaa pitkin turistien suosiman biitsin sijaan ja löydettiin ihan tyhjä ranta joka saatiin käytännös kokonaan meille ittellemme! Huippua, vielä kun mestoilla oli vähän jopa aaltojakin (onnistuin joutuun yhteen pesukoneeseenkin) niin oli jopa tekemistä normi biitsihomman lisäks!

Ruvettiin huomaamaan, että nousuvesi oli tuloillaan. Oltiin tultu yhden kallion ohi, mistä piti juosta, ja kelattiin et pitäs varmaa lähtee takas ettei nousuvesi lukitse meitä sinne. No oli lukinnu jo, joten valmistauduttiin jäämään vähän pitemmäks aikaa tai uimaan, kunnes löydettiin luola johon meni portaat. Sieltä pääsi kallion läpi takas toiselle biitsille! Se oli ilmeisesti ihan käytetty reitti, mutta sen suu oli niin hyvin piilossa, että ei sitä löytäny jo ei tienny mistä etsiä. No ens kerralla tietää. Mentiin sitten kuitenkin turistibiitsille ja sieltä pääsi vähän hyppiin ja oli vähän paremmat aallotkin. Ens kerralla vois vuokrata vaikka mahasurffilaudan tai jotain, siihen aallot oli ihan riittäväti. Ja bussilla vielä takas kotiin n. 3h niin viikonloppu oli siinä ja rupeso leen aika finaalissa!

Tänään alko sit oikee koulu! Tai no ei vielä oikee, esittäydyttiin yms. Sain jopa taisteltua ittelleni vihdoin tosiaan opiskelijakortin! Muahan ei tosiaan sit päästetty millekkään kursseilla mitkä alun perin halusin, mutta pääsin Espanjan ja Karibian historian kurssille, ihan yleishyödyllistä ehkä. Historia tosin kuulosti aika mielenkiintoselta: meidän pitää lukee paljon, mutta koska kaikki on kiinnostunu eri asioista niin meille ei anneta mitään luettavaa, fair enough. Meille ei myöskään anneta mitään vinkkejä, vaan meidän pitää ite ettiä kirjastosta oikee materiaali, daamn! Tai kuulemma luultavasti sitä ei löydy kirjastosta, eli kirjat pitää ostaa, daamn x 2! Oon tajunnu tässä täällä ollessa ja jenkkien kans keskusteltaessa, ettei pitäs ehkä valittaa niin paljon jos suomessa ei saa kirjoja kirjastosta just sillon kun haluu…Näil kavereil menee about tonni/lukuvuosi kirjojen ostamiseen! No anyway huomenna pitää mennä katteleen pankkitilä tonne pankkiin ja sen jälkeen kirjakauppaan katteleen kirjojen hintoja ja verrata varmaan näitä kahta keskenään ja kattoo minkänäköstä hommaa…

Jan ja John Johnin biitsi-baari. Sunnuntaisin on kuulemma karaokea ja grillibileet, pitää mennä joku sunnuntai tsekkaan!

Carlisle Bay, Bridgetown. Kelpas nauttia rommikolat tässä näkymässä!

Oistins Fish Market alkuillasta.

Acra Beach

Our private beach at Crane!

Cranella pääsi hyppiinkin! Taattua pokkarilaatua: taivas ei näytä siniseltä ja polulta lähtevä joku 3m droppi ei näytä miltään. Anyway oli kivaa! (ikävä kyllä tää biitsi ei oo länsirannikolla niin tätä kuvaa ei saa auringonlaskua vasten vaikka kuinka toivoin niin)