Kuvapäivitys vol. 1

Dodii, nyt on taas viimeaikoina sattunu ja tapahtunu, mutta koska oon paikallani ja ei elämä ihan niin spessua oo niin en oo jaksanu pitää blogia. Jos heittelisin kuitenkin aina aika-ajoin jotakin kuvia näytille, eli tässä tulee kuvapäivitys vol. 1 (kuvathan kertoo kuulemma enemmän kun tuhat sanaa, right?).

Kuvista sitä ei ehkä huomaa, mutta käyn mä oikeesti koulussakin täällä! No...maanantaina ja tiistaina aamusta (11) iltaan (21) asti ja keskiviikkona aamulla koulua, loppuviikko sit vapaata, tosin kotona joutuu jonkinverran painaan. Lisäks alotin taas yhden sukelluskurssin johon pitää tietenkin lueskella. Mutta niiden lisäks on kerenny tietenkin tekeen kaikkee kivaa, päivittäin käymään tossa lähirannalla, ollaan kokeiltu surffausta, maisteltu rommia, käyty snorklaamassa kilppareiden kans sun muuta. Oon käyny skeittaamassa ja tietenkin se tärkein, eli tutustunu uusiin upeisiin ihmisiin - niin täkäläisiin kun muihin vaihtareihinkin. Koko ajan kun pikkuhiljaa oppii paikan tavoille, miten liikutaan ja kuka tekee mitäkin ja tutustuu jengiin niin elämä helpottuu tietenkin ja rupee tuntumaan että elämä on siirtymässä tänne. Reissun sijasta rupee pikkuhiljaa tuntumaan että asuu täällä oikeesti.

Oikeeseen asumiseen liittyy myös se, ettei tää tosiaan oo pelkkää paratiisia mitä kuvista voi päätellä. Niistä ei esim. huomaa sitä, että hyttysiä on ja ne kutittaa (ja moskiittoverkkoja ei vieläkään oo, kun ei oo mitään tauteja ainakaan teorias mitä noi levittäis). Sen lisäks kosteus meinaa olla välillä aika sietämätön. Viime viikolla yhtenä-päivänä huomasin että hikoilu lähti ihan uusille leveleille, pienikin liike pihalla sai aikaan samanalaisen efektin kun olis uimassa käyny, mut kelasin et se on vaan darra. Samalla mun tietokone rupes oikutteleen ja hiiri lopetti toimimisen, kone rupes muutenkin käymään hitaammalla kun yleensä. Menin paniikkiin ja selvittelin netin ja kavereiden avustuksella, että kosteus turvottaa akkua, joka painaa hiirtä väärin. Voidaan joutua vaihtaan tai pystytään ehkä säätämään - apple-kaupassa. Täältä jopa löytyis sellanen, mutta en kerenny sinne ikinä kun kone rupes pikkuhiljaa palautuun normaaliks, ensin se toimi ulkona ja nyt taas sisälläkin. Samalla sietämätän hikoilu loppu, nyt ei hikoile enää paikallaan eikä pihallakaan valu puroo naamasta kun kävelee kouluun esim. (skeitatessa tosin meinaan kuolla viekin).

Se, ettei tää oo ihan sellanen paratiisisaari mitä odotin, rupee myös kirkastuun päivä päivältä. Tää on tosi sankkaan asuttu ja turismi on lisääntynyt kokoajan vaan, joten tää on yks iso ecokatastrofi. Ilmeisesti viimesen kymmenen vuoden aikana n. 80% koralleista on kuollu, ja vaikka ne pikkuhiljaa rupee palautumaan, niin luonto täällä rupee oleen aika loppuunkoluttu ja jopa osa paikallisista on tajunnu vihdoin, että ne ei voi jatkaa luonnon hyöndyntämistä turismin ja (vähäisen) viljelyn kustannuksella. Jengi rupee oleen huolissaan, että mikäli jotain ei tehdä, ei turistit pian enää tuu tänne. Vielä mitään ei kuitenkaan oo tehty, ja hotelleja kohoaa ilmeisesti kun sieniä sateella. Jotkut alueet on jännännäkösiä kun on pelkästään 5 tähden luxushotellia peräkkäin, mutta biitsit ei kuitenkaan oo kovinkaan hienoja mun mielestä (tietenkin "hieno" on aika subjektiivinen käsite ja täällä ehkä turtuu jonkinverran siihen).

Alla siis muutama kuva jotka on räpsitty edellisen päivityksen jälkeen. Osa on lainattu Miialta tai Emmiltä, kahdelta Suomalaiselta vaihtarilta, kun en ite tajunnu/jaksanu/voinu ottaa tilanteista fotoja. Oon kuitenkin ollu mukana kaikessa!

P.S. miten voi Suomi ruveta nyt jo sujumaan näin päin hevilettiä vaikka puhunkin (ja kirjotan) sitä päivittäin. No Barbadoksen aksentin ymmärtäminen onneks helpottuu kuitenkin päivä päivältä!

Elikkäs tässä käytiin kokeilemassa surffausta Barrys Surf Schoolissa, Dover Beachilla. Mesta oli vähän tollanen turistimpi ja aallothan ei ollu isoja, mutta ihan hauskaa kuitenkin päästä edes vähän taas pitkästä aikaa laudan päälle! Mesta on kuitenkin saaren etelä-kärjessä johon ei tuu oikein koskaan aaltoja, mutta onneks tutustuin Espanjan luennolla yhteen surffariin joka vois lainata mulle lautaa ja viedä mut surffaa vähä paremmille mestoille. Ongelma vaan on ettei sillä oo autoo ja bussit on niin täynnä, ettei niihi oikein voi ottaa surffia messiin. Pitää tutustua siis lisää jengiin jotka vois kuskata....

Ja ei tää mesta oo ihan pelkkää paratiisia. Tossa ihan vieressä on hirvee hotelli-kompleksi rakenteilla, mutta sen rakentaminen on ilmeisesti lopetettu aikoja sitten rahoittajien puutteessa. Lisäks yllättävän paljon näkyy tälläsiä rämähtäneitä ja hylättyjä hotelleja, jotka on selvästi ollut tosi hienoja, mutta ei oo enään tosiaankaan.

Rommitehdas on vedetty ihan rantaan kiinni. Ilmeisesti joku lauhdutusjärjestelmä tms. vaatii vettä, joka lämpenee, ja johdetaan viereen suoraan mereen ja siihen syntyy "hot spot". Hajo on tosi imelä (muistuttaa ehkä eniten pilaantunutta rommia tai jotain) ja näkykin melko kuvottava, mutta ei se tunnu paikallisia haittaavan. Niiden parasta huvia tuntuu olevan kylpeminen tässä hot spotissa.

Välillä pitää tietenkin vähän maistella rommia ja juhlia! Rommi on varmaan ainoo halpa alkoholi-juoma täällä (sitä kun tuotetaan paikallisesti), muut juomat on varmaan vähintään Suomen hinnoissa kaupassa. Baarit sit on taas aika usein "all you can drink" -periaatteella, ja mun mielestä joku 20€ ineen yhteen tyylikkäimmistä baareista, jossa 9-03 on ilmaset juomat on ihan OK (En tajuu miten toi voi kannattaa täällä tai miten mä selvisin hengissä ekasta illasta, katotaan osaanko yhtä hyvin ton homman ens kerralla). Tässä anyway aika suuri osa meidän vaihtariporukasta menossa Nedimin, Ruotsalaisen jannun (takana käsi pystyssä) synttäri-illalliselta Harbour Lightsiin ahtautuneena taksiin.

 

Ei se aurinko aina paista... Crane Beachillä oli vähän aaltoja (ja ihan tyhjää). Täältä löydettiin oma privaatti-biitsi johon pitää mennä luolan sisältä. Ranta on vaan tyhmän muotonen ja tuolla olis Skimboard paljon parempi kun surffilauta, mutta saahan tossa kivan hiekkapesun (varsinkin kun noi aallot paiskas usein pohjaan). Miia on menossa ihan mukana kans!

Tää on eka kosketus "Platinium Coastiin", joka ilmeisesti saa nimensä joko hiekan tai luottokortin väristä. Anyway tää on se mesta jossa on vaan viiden tähden hotelleja ja tänne tullaan kuulemma jos ei oo rahasta pulaa. Mun mielestä vähän yliampuvaa, koska ei tää mun mielestä mitenkään käsistä hieno paikka ollu. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen faktan kanssa, että nyt on off sesonki, ja suuri osa hotelleista on kiinni. Löydettiin yks sellanen ja kysyttiin että voidaanko chillata niiden terassilla ja tottakai se oli OK. Yks mun suosikkimestoista tähän asti ehdottomasti! Niillä oli jopa allaskin (en tiedä kuinka puhdas tai kuinka laillisesti sinne sai mennä, mutta kyllä se viilensi!)

Palmusta näki auringonlaskun kivasti 

Hotellin rafla (ja terassi missä chillattiin kattomas auringonlaskua) 

...ja se allas... 

...ja itse upee auringonlasku!

Batts Rock Beach eli meidän lähibiitsi. Mun lempparipaikka viettää hypärit lukemassa (tässä tosin taitaa olla sukelluskirja eikä "oikee" koulukirja,hups...)

Käyttiin myös snorkalaustourilla kilppareiden ja fisujen kanssa

 Veneessä oli lasipohja!

 ...ja mäkin pääsin "akvaarioon"

 Ensimmäinen näkymä kun hyppäs sinne kalasoppaan ineen oli aika kaoottinen, elämää riitti!

 Laivan omistaja fisusti jonkun törkeen rumannäkösen fisun jota syötettiin sit kilppareille. En tie mistä toi tuli, koska en nähny (onneks) yhtään tollasta - toihan näyttää siltä et se vois purra aika kovaa!

 Kilpparin ensispottaus!

 Niitä pääsi uimaan aika lähelle

 Ja uteliaisuus tais olla välillä kyllä hyvin molemminpuolista

 Lisää kalasoppaa. Ilmeisesti tälle hylylle tuodaan intro-sukeltajat ja jengi jotka suorittaa sukelluskorttia. Mäkin opin vihdoin taas hengittään oikein ja pääsin morjesteleen sukeltajia lopulta hylylle asti melko helposti!

 Vika kuva hylyltä. Vaikka koralli on kuollutta, niin onneks hylkyjä pitäs riittää ja niillä näytti elämää riittävän!

 Ja vielä viimenen foto jostain hienosta hotellista jossa Tiger Woods meni ilmeisesti kuulemma naimisiin. Saatto olla tää tai joku muu, mutta anyway asia tuli selväks: jokanen on nähnyt jonkun julkkiksen jollain näistä hotelleista (ja hinnat on kyllä sen mukasiakin).

Kotiutumista

Kämpillä – Ma 3.9.2012 klo 20:19

Tässä on nyt tapahtunu kaikennäköstä, mutta nyt pitäs ehkä olla kaikki säädöt säädetty toistaiseks pankkitilin avaamista lukuun ottamatta. Koska saan mun opiskelijaviisumin luultavasti vasta joskus marraskuussa niin sitä ennen tuskin pääsen saarelta pois (ainakaan niin että pääsisin takas sisään) ja saari on niin pieni, että ei täällä paljon yli päivän mittasia reissuja tehdä, joten kaikki päivitykset tuun varmaan kirjottamaan tästä meidän kämpän terassilta. Päivityksiä tosin ei välttis tapahdu järjettömän usein kun tää arki nyt ei välttämättä oo ihan hirveen mielenkiintosta (joskins sitäkin mukavampaa ainakin toistaiseks).

Nyt alkuun on tietenkin ollu hirvee säätö kaiken kanssa. Se, että mut hyväksyttiin alun perin maisteriohjelmaan eikä normi vaihtariks ei oo myöskään helpottanu yhtään asioita, oon joutunu säätämään varmaan tuplasti siihen verrattuna mitä muut kurssien sun muiden kanssa. Viimenen pisara oli tää ID-card, jonka tarvii että pääsee kulkemaan busseilla täällä, käyttää kirjastoo, printtaamiseen ynnä muuhun. Jonkin ihmeen takia siitä on täällä tehty vaan elämää suurempi juttu. Alun perin niiden piti olla valmiita kun tultiin (lähetettiin kuvat yms. sitä varten), mutta ei ne ollu. Nyt ollaan yritetty päivittäin useen tunnin ajan saada niitä ja aina meidät ohjataan eri paikkaan. Tänään löysin vihdoin paikan, missä kuvan saa otettu siihen ja olin siellä oikeeseen aikaan, MUTTA nyt olin, en maisteriopiskelija enää, vaan jopa tohtoriopiskelija (papereiden mukaan)! Tää mun akateeminen ura on jyrkässä nousukiidossa! Ainoo vaan, että kortteja ei myönnetä tohtoriopiskelijoille, tai ainakin ne myönnetään eri paikasta. No lukemattoman ravaamisen jälkeen sain jostain lapun, että oon normaali vaihtari ja et mulle pitää antaa kulkulupa ja sain sen lopulta. Sen tekeminen kesti alle 5min lopulta.

Torstai oli vielä yhtä juoksemista paikasta toiseen koululla, ja iltapäivällä mun piti käydä kaupassa ostamassa lakanoita yms. shittiä. Päätettiin lähtee Janin kans ettimään niitä Bridgetownista, ja kerran oltiin siellä niin päätettiin sateisesta kelistä huolimatta kävellä biitsillä kattelemassa ja tutkimassa. Eivät yllättäen ottaneet meitä hotelli Hiltonin –baariin, mutta onneks löydettiin sketseimmän näkönen biitsibaari koskaan. Sieltä joku vanha patu esittäyty olevansa ”John John, the Local Alcoholic”. Kaveri kysy paljon tarjotaan kun pyysin kahta rommikolaa. Tarjosin kympin, ei hyväksyny. Lopulta päädyttiin ostamaan pullo rommia ja 2 pulloo kokista 20dollarilla (täkäläinen dollari on puolet jenkkien taaloista, eli toi oli about 10 dollaria). Ihan fair deal mun mielestä, kuulemma kun näytetään opiskelijakortit niin saadaan se viiteentoista, sweet! Istuttiin tuhoamaan meidän rommia biitsille ja sadepilvet muuttu upeimmaks auringonlaskuks pitkään aikaan! Bussi kämpille pötkötteleen, että jaksaa perjantaina lähtee taas biitsille.

Otettiin perjantaina bussi ekaa kertaa vähän etelämpään, Oistinsiin. Kävelin ettimässä surfers point –nimistä rantaa, missä pitäs olla vähä enempi aaltoja, varmaa 3h mutta en löytäny. Knoy ja Niina pötkötteli biitsil sil aikaa ja oli ettiny jo Oistinsin kuuluisan kalamarketin. Tää on listattu Lonely Planetissa ”must do” listoille. Marketista tulee perjatnai-iltasin pahin turistirysä: siellä on paitsi kauppiaita, niin myös ruokaa (ihan OK, mutta mun mielestä laatuunsa nähden vähän liian kallista). Meininki tosin oli hyvä: reggae ja dancehall pauhas, ihmiset nautti ruuasta, seurasta ja juomasta ja pikkuhiljaa niistä tuli bailut.

Oltiin kuitenkin päätetty lähtee St. Lawrence Gapille, eli tuttavallisemmin ”The Gap” nimiseen mestaan, mikä on tän saaren ehdoton bilemesta ilmeisesti. Päätettiin kävellä ja niin tehtiinkin. Tytöt tosin väsy, ja otti bussin kotiin, mutta me Janin kanssa käytiin hakemas huoltsikalta vähän bissee ja jäätiin rannalle juomaan sitä. Törmättii melkein saman tien Californian Invasioniin (kutsutaan Kalifornian vaihtareita sillä nimellä, koska meitä on about 30 vaihtaria joista 22 on Kaliforniasta) jotka oli menossa Reggae Lounge nimiseen baariin. Tyhjennettiin bisset ja pamautettiin mestoille. Huh mikä meininki! Reggaeton ja Dancehall pauhas ja musavideot pyöri isolta screeniltä, rommikola tai bisse makso molemmat 7dollaria (ja tää oli ilmeisesti kalleimpia mestoja mitä saatto löytyy) ja ainoo mitä tää puoliks katettu baari olis mun mielestä enää tarvinnu, oli hiekka lattia. No toimi tää näinkin, ainoo vaan että trooppinen lämpötila ja intensiivinen bailaus oli aika kova yhdistelmä. Oli huvittava huomata, että siinä missä suomessa mimmit menee meikkaan vessaan, niin täällä jätkät meni kuivaan itteensä. Kaikilla oli taskussa hikipyyhe jolla käytiin aina välillä pyyhkimässä naama ja taas mentiin. Smart thinking there! Ja täkäläinen tanssityyli…No on sanalla sanoen mielenkiintoinen. Innokkaat voi googlata reggae lounge tai dance hall tai jotain muuta. Siinä oli kyl Suomipojalla ihmeteltävää. Tää baari näytti menevän neljältä kiinni (vaikkakin täällä on jotain jotka on 24/7 auki kuulemma) ja onneks mestoilla oli paljon vaihtereita, joilla oli ilmeisesti joku paketti johon kuulu kuljetus molempiin suuntiin ja sisäänpääsy. No sisään onnistuin puhuun itteni samassa porukassa, ja samoin onnistuin selittään et mun ranneke oli repeytyny pois, joten sain kuljetuksen koululle mistä kävelin himaan.

Lauantaina oli vuokranmaksupäivä. Venailtiin aika pitkää kämpillä vuokranantajaa että päästiin maksaan vuokra ja allekirjottaan soppari. Now it’s official! Mul on kämppä. Se on sitova soppari 9kk ajan, mutta sain neuvoteltua sanktiot pois soppparista, eli käytännössä kuukauden varotusajalla voin muuttaa pois jos tulee parempi vastaa. Samalla kämpille muutti myös lisää jengiä, eli nyt meitä asuu 5 skundia täällä. En tosin oo puhunu edes vielä kun ton Jamaicalaisen Ianin ja Kanadalaisen Danin kanssa, muut ei oo vissii hirveen sosiaalisia tapauksia. Iltapäiväks otettiin bussi accra-beachille, jonka on tarkotus olla maailman kauneimpia biitsejä (ei tosin mee mun listalla ihan hirveen korkeelle, mut oon ehkä nähny liian upeita biitsejä. On tää nyt kutienkin ehkä vähän Tahmelan rantaa parempi…). Oli aika pilvinen keli niin ei tullu hirveesti brunaa otettua, mut uitiin läheiselle riutalle ja sukelleltiin vähän, pääsi vähän taas vedessä telmimisen makuun, mutta huomasin ettei oo kyllä snorklannu tai sukellellu pitkään aikaan kun ei jaksanu sukeltaa kovinkaan pitkään riuttaa pitkin katsellessa fisuja. Ja taas auringon laskiessa taivas muuttu upeen punaseks! Vaikkakin länsirannikko on karibianmerelle päin eikä täällä oo aaltoja, niin nää auringonlaskut tekee ehkä tällä puolella saarta asumisesta ihan OK helmee kuitenkin. Niihin rupee vaan tottuun ja turtuun eikä näitä osaa ehkä arvostaa ihan riittävästi.

Käveltiin bäkkiin boardwalkkia pitkin. Tänne on just valmistunu muutaman kilsan mittanen tollanen laudoista tehty kävelsilta rantaa pitkin, ja se oli ehkä mun mielestä hienointa koko biitsillä. Tääkin on vaan aika jännä, varmaan osittain offsesongin takia, mutta osittain tän yleisen maan elintason takia: tosi vähän ravintoloita tai hotelleja, ja nekin aivan tyhjiä mitä on. Sitäkin enemmän on kuitenkin ihan ränsistyneitä, hylättyjä hotelleja yms. myynnissä. Lamako?

Sunnuntaina mentiin sitten Accra-beachille vähän vielä etelämmäks Janin ja kahden hostellilla asuvan tyypin kanssa. Bussit ei pahemmin kulje viikonloppusin, joten meidän piti ottaa 3 bussia yhteensä et päästiin kävelyetäisyydelle, ja siihenkin meni varmaan melkein 3h. Toisaalta mihinkäs meil olis ollu kiire? Käveltiin rantaa pitkin turistien suosiman biitsin sijaan ja löydettiin ihan tyhjä ranta joka saatiin käytännös kokonaan meille ittellemme! Huippua, vielä kun mestoilla oli vähän jopa aaltojakin (onnistuin joutuun yhteen pesukoneeseenkin) niin oli jopa tekemistä normi biitsihomman lisäks!

Ruvettiin huomaamaan, että nousuvesi oli tuloillaan. Oltiin tultu yhden kallion ohi, mistä piti juosta, ja kelattiin et pitäs varmaa lähtee takas ettei nousuvesi lukitse meitä sinne. No oli lukinnu jo, joten valmistauduttiin jäämään vähän pitemmäks aikaa tai uimaan, kunnes löydettiin luola johon meni portaat. Sieltä pääsi kallion läpi takas toiselle biitsille! Se oli ilmeisesti ihan käytetty reitti, mutta sen suu oli niin hyvin piilossa, että ei sitä löytäny jo ei tienny mistä etsiä. No ens kerralla tietää. Mentiin sitten kuitenkin turistibiitsille ja sieltä pääsi vähän hyppiin ja oli vähän paremmat aallotkin. Ens kerralla vois vuokrata vaikka mahasurffilaudan tai jotain, siihen aallot oli ihan riittäväti. Ja bussilla vielä takas kotiin n. 3h niin viikonloppu oli siinä ja rupeso leen aika finaalissa!

Tänään alko sit oikee koulu! Tai no ei vielä oikee, esittäydyttiin yms. Sain jopa taisteltua ittelleni vihdoin tosiaan opiskelijakortin! Muahan ei tosiaan sit päästetty millekkään kursseilla mitkä alun perin halusin, mutta pääsin Espanjan ja Karibian historian kurssille, ihan yleishyödyllistä ehkä. Historia tosin kuulosti aika mielenkiintoselta: meidän pitää lukee paljon, mutta koska kaikki on kiinnostunu eri asioista niin meille ei anneta mitään luettavaa, fair enough. Meille ei myöskään anneta mitään vinkkejä, vaan meidän pitää ite ettiä kirjastosta oikee materiaali, daamn! Tai kuulemma luultavasti sitä ei löydy kirjastosta, eli kirjat pitää ostaa, daamn x 2! Oon tajunnu tässä täällä ollessa ja jenkkien kans keskusteltaessa, ettei pitäs ehkä valittaa niin paljon jos suomessa ei saa kirjoja kirjastosta just sillon kun haluu…Näil kavereil menee about tonni/lukuvuosi kirjojen ostamiseen! No anyway huomenna pitää mennä katteleen pankkitilä tonne pankkiin ja sen jälkeen kirjakauppaan katteleen kirjojen hintoja ja verrata varmaan näitä kahta keskenään ja kattoo minkänäköstä hommaa…

Jan ja John Johnin biitsi-baari. Sunnuntaisin on kuulemma karaokea ja grillibileet, pitää mennä joku sunnuntai tsekkaan!

Carlisle Bay, Bridgetown. Kelpas nauttia rommikolat tässä näkymässä!

Oistins Fish Market alkuillasta.

Acra Beach

Our private beach at Crane!

Cranella pääsi hyppiinkin! Taattua pokkarilaatua: taivas ei näytä siniseltä ja polulta lähtevä joku 3m droppi ei näytä miltään. Anyway oli kivaa! (ikävä kyllä tää biitsi ei oo länsirannikolla niin tätä kuvaa ei saa auringonlaskua vasten vaikka kuinka toivoin niin)