Virallinen joulupäivitys

Hyvää joulua

22.12.2010 klo 22.29 – Club Makokola, Malawi

Nyt on olo kun olis kotona. Aamulla ennen kuutta tapahtuneen herätyksen ja aamupalan jälkeen ei ajeltukkaan, vaan otettiin kävelysafari. Tai ajettiin pieni matka että päästiin hiekkaisalle alueelle, joka oli imeny kaiken edellisinä päivinä sataneen veden ja päästiin käveleen kohtuu kuivina. Autokuskin/oppaan lisäks meille tuli vahvasti aseistettu turvaaja sekä toinen opas mukaan puskaan. Kävely oli kyl hullun piristävää vaihtelua autoiluun nähden: näki asiat ihan uudesta perspektiivistä. Tällä kertaa kiinnitettiin paljon enemmän huomiota kasveihin ja pieniin eliöihin, mutta nähtiin me isojakin eläimiä. Impaloista ja norsuista oli tullu niin rutiinikauraa ajaessa että niihin ei kiinnitetty eilen illalla enää pahemmin huomiota, mutta jalan niitä sai kattella vähä rauhallisemmin – tosin kauempaa (varsinkin norsuja). Myös seeprat pakoili meitä aika myöhään, eli niitä pääsi katteleen läheltä kans. Yks melko mielenkiintonen näky oli norsun pääkallo. Jiilauta se oli iso! Ja kuten tavallista Steveltä, oppaalta tuli tarinaa mistä vaan. Tiesittekö että eläimet syö termiittikekoja niiden sisältämän ravinnon takia? (myös kuulemma raskaana olevat afrikkalaiset äidit tekee tätä). Entä sen, että norsuilla kun hampaat kuluu, niin liukuhihnalta tulee uudet? Tää tapahtuu tosin vaan 6 kertaa, sitten hampaat loppuu ja norsu kuolee nälkään, mutta ne on älykkäitä eli ne huuhtelee ruohon vedessä usein ennen syömistä ettei hampaat kuluis. En mäkään tienny aikasemmin, nyt tiedän. No vähän rupes sateleen, mutta päästiin kuitenkin lähteen takas koneella. International airpot oli melko pieni, eikä paljon kiinnitetty huomiota vaikka turvatarkastuksessa piippaskin. Metallit tosin käskettiin laittaa erikseen mutta kuitenkin piippas, no ei voi mitää. Lento takas Malawiin kesti taas noin tunnin ja taas väisteltiin pilviä ja lennettiin pirun matalalla välillä että päästiin myrskyjen ohi ja pilvien ali. Lilongwesta napattiin porukoitten auto ja lähettiin ajeleen takaspäin. Tiet oli yllättävän hyvässä kunnossa ja liikennettä ei ollu kovin kaoottista, yllättäen! Matkalla pysähdyttiin ostaan ruokatarvikkeita ja dedza potteryssa syömässsä. Muistan että skidinä siellä oli maailman parhaat juustokakut ja olihan se vieläkin ihan hullun hyvää! EN ollukkaan muistanu kuinka käsistä hieno toi droppi tuolta ylängöltä on tänne Afrikan hautavajoamaan. Jengi osas myös rakentaa kylänsä ja peltonsa aika hullun jyrkkille rinteen reunoille. Päästiin tänne porukoitten kämpille joka sijaitsee Club Makin alueella ja heti huomas että porukat on ollu täällä liikaa – ajettiin turistialueen sijaan ”private” arealla jossa tää kämppä on ja kaikki naapurit morjesteli. Kämppä on tällänen kiva 3 makuuhuoneen ja ison olohuoneen pirun sokkeloinen, mutta tuntu heti täysin kodilta.Oli jotenkin kotoisa tunne muutenkin kun suihkussa käydessä suihkuverhoon takertu koppakuoriainen ja pihalla pitää varoo liskoja ja torakoita, welcome back to Africa! Oltiin kaikki aika loppu mutta käytiin ottamassa vielä ilta GTt tossa baarin puolella ja siellä tuli heti omistajat ja työntekijät läpälle, taitaa olla vanhemmat aika locaaleja täällä jo. No miksä siinä, paikka on hieno ja oli niin chilli fiilis taas pimeellä hiekkarannalla järven äärellä kohtuu lämpösessä kelissä kattoa täyskuun nousevan taivaalle. Huomenna ollaan menossa Mumbo Island nimiseen paikkaan jonne pääsee laivalla Cape Maclearilta, tuttu vanhoilta reissuilta – Julle ainakin muistaa! Porukat soitteli tänää ympäriinsä että miten sinne pääsee tällä kelillä omalla autolla (kelihän tosiaan on aika mukava: joku 25 lämpöö ja aika kostee ilma satanu on mutta sitä ei oo luvassa kuulemma muutamaan päivään) ja Club Makin johtaja väitti että sinne pääsee meidänkin pikku autolla, pidetään sormet ristissä!

Porukoiden auto ja joku kovaluu. Tolla ei oliskaan päässy niin mutasista mestoista eteenpäin

Per ostoksilla

Joku paikallinen kylä jossain vuorenrinteellä

Kerrankin onnistu kohtuu hyvin kameran panoramakikkailu - matkalta itä-Afrikan hautavajoamaan

24.12.2010 klo 22.29 - Club Makokola, Malawi

Hyvää joulua vaan kaikille! Tosiaan päästiin lopulta Mumbolle, kuten Mr. Dumba, hotellin johtaja, sano: It’s bumpy, but you’ll make it. Oli aika siisti eilen herätä pitkästä aikaa siihen kun apinat pomppi katolla. Vaikka oli sadekausi, niin ulos katsominen kirkasti kyllä mielen: melkein pilvetöntä ja lämpöä sellanen sopiva vähän päälle 25°C. Painettiin siis kohti Monkey Bayta ja Cape Maclearia. Matkalla huomas kyllä että oli satanui, jengi kalasti pelloilla ja ojissa eli vettä oli oikeesti paljon! Mitä lähemmäs Monkey Bayta päästiin, niin sitä ruskeempaa tuli: maissit ei ollu yhtä pitkiä vielä jne. No vikaan 18km meni kyllä melkein tunti, mutta päästiin perille ja löydettiin meidän mestat. Auto sisään ja 45minsaa veneellä Mumbo Islandille. Matka oli melkei peilityyni ja nähtiin lukemattomia kalajastajia yhdestä puusta veistetyissä kanooteissa ja Fish Eageleita puiden latvoissa hengailemassa. Mumbo Island on tosiaan jonkin näkönen luonnonsuojelualue – saari on n. 3km ympärysmitalta ja siell- on 5 kahden hengen ”telttaa” ja muutama muu rakennus eli n. 10hengee ja muutama työntekijä. Kamat telttaan ja kajakit käteen ja isän kanssa saaren ympäri niillä ei edes palettu pahasti! Keli oli nätti ja sielu sekä mieli lepäs. Kun päästiin takas niin meillä oli vähän aikaa joten sykittiin ettimään snorklaus gearit ja painettiin hetkeks snorklaileen. Kalat ei ollu ehkä ihan yhtä kirkkaita kun Thaimaassa eikä vesi aivan yhtä kirkasta, mutta oli se lämmintä ja vesi oli melko kirkasta minkä lisäks kalat oli kuitenkin tosi upeen värikkäitä ja niitä oli paljon! Lisäks kivet ei ollu niin teräviä kun korallit meressä, eli niihin ei repiny itteensä kun paino pieniin väleihin katteleen lähempää. Lunchin jälkeen mentiin sukeltaan, mikä ei alkanu kovin lupaavasti: ensin kattelin että mulla ei ollu ilmaa kun 50baria (eli sen verran mitä pitäs olla kun tulee ylös), sitten kun mulle löydettiin ilmaa niin regu pamahti rikki. No ei siinä mitää, keräsin regun palat ja opas ruuvas sen kasaan (turvallinen fiilis muuten lähtee tollasen jälkeen syvyyksiin). Sukellus oli hyvä, ja painettiin jopa yhdestä kohtuu kuumottavasti sokkeloisesta ja kapeesta luolasta läpi. Sukelluksen jälkeen oli hetki aikaa lukee ja rentoutua auringossa ennen kun lähdettiin sun set cruisille. Ikävä kyllä pilviä oli ruvennu kertyyn vähän, joten ei päädytty näkemään auringonlaskua ollenkaan, mutta sen sijaan nähtiin pirun monta Valkopää merikotkaa eli Fish Eageleita, King Fishereitä ja muita lintuja sekä saatiin aika hyvä overview saaresta. Illallinen sinäänsä oli ihan OK, mutta oli hyvin lähellä etten saanu extra proteiniiniannosta kun tollanen ihan pirun iso torakka laskeutu meikäläisen safkaan. No ei se haitannu, TIA eli This Is Africa. On muuten usein hyväks todettu fraasi. Koska koko saarella ei oo sähköä, vaan muutama valo jotka toimii aurinkokennoilla, niin ei iltapalan jälkeen ollu paljon mitään muuta tekemistä kun nukkua. Vaikka teltta oli vaan kahdelle hengelle, niin oli mut päätetty mahduttaa patjalle sisään, mutta spottasin saman tien kuistilta riippumaton. Ulkona lämpötila oli just sopiva ja miellyttävä tuulenvire ajo kaikki örkit pois – lisäksi viereisen saaren nimi oli Malari-island koska kaikki hyttyset on kuulemma sielä ja tällä ei oo mitää. No ei näyttänykkään olevan.

Kalastaja ja yhdestä puusta veistetty kanootti. Ite en kyllä lähtis tollasella virtahepojen ja krokotiilien sekaan!

Melontaa ja meidän "teltta"

Fisuja

Hetki chillausta ja Mark Twainia

Fish Eagle a.k.a Valkopäämerikotka

Kaipaatko lisäproteiniia ja kitiiniä ruokaas?

Skidi etana oli kivunnu aika korkeelle rannalta

Aurinkopaneeleilla toimivat jouluvalot oli kohtuu nätit pimeellä!

Tsiigailin illalla sen verran aikaa nousevaa kuuta että nukuin aamulla auringonnoususta huolimatta johonkin kasiin asti, ja linnut tais luulla että mä oon kuollu. Heräsin yhden linnun huutoon ihan pään vierestä mutta mutsi sano että vähän aikasemmin riippumaton naruissa oli ollu molemmissa päädyissä lintuja. Tänään ei aurinko paistanu ihan yhtä paljon kun eilen vaan joka puolelle rannalle kerty ukkospilviä ja jyrinää kuulu taukoomatta. Aamupalan jälkeen painettiin iskän kanssa vähän kiipeileen saaren päälle ja nähtiin vissiin 8 monitor lizardia, osa ihan pirun isojakin. Osa ei jaksanu kiinnittää meihin minkäännäköstä huomiota kun ne kaivo muurahaisia maan alta ruuaks. Oltiin maksettu extra lunch, joten kerettiin vielä käydä snorklaan vähän pitempään ennen lounasta ja botskin lähtöä. Mun kaiken kestävä kamera sano tosin ittensä taas irti, kuvat sain pelatettua ja nyt kuivattelen sitä tossa ja katon että heräiskö se henkiin, toivotaan parasta! Fisuja oli taas ihan hulluna eikä pieni sade haitannu pahemmin. Otettiin paatti takas rannalle, ajettiin taas joku tunti alle 20km ja sit toinen tunti kämpille. Käytiin illasta vielä kääntymässä mangochissa, meikäläisen entisessä kotikaupungissa, ennen kun piti kiiruhtaa jouluillalliselle. Porukoiden Italialainen land lady kutsu meidät perhelounaalle. Siellä sitä istuttiin 22 aikuisin, 6 lapsen ja 4 koiran kanssa saman katon alla syömässä perinteistä Italialaista jouluateriaa. Mulle oli aika tukalat paikat, koska mähän en syö kalaa, ja Italialaisiin tapoihin kuuluu, että jouluaattona syödään pelkkää kalaa ja joulupäivänä pelkkää lihaa. No löysin salaattia, mutta ympärillä tapahtuva keskustelu Italiaks meni jo vähän yli. Onnistuttiin onneks liukeneen sieltä ja käytiin vielä business centerillä chekkaamassa meilit. Taino itse business center ei ollu auki, mutta istuttiin siinä pihalla. Hotellilla oli ihan järejttömät bileet, hirvee musan pauhu kuulu joka suuntaan! Tosin kun käytiin chekkaamassa niin Malawilaiset oli jo väsähtäny, ei sielä ollu montaakaan henkee enää, kaikki oli kuulemma menny jo nukkuun. Vaikka tää on selvästi maan top notch mesta, niin kuitenkin jouluna täällä on melkein aina kuulemma Malawilaisia ja sit UVna Mzunguja eli valkoihosia. Nähtiin myös big ant, mitä en oo ennen nähny. Se on muurahaisen näkönen, mutta about scorpparin kokonen ja kuulemma puree/pistää/jotain – en kokeillut vaan totesin että oli aika tullu kotiin sisälle ja nukkumaan. Huomenna sit taas lisää, oikein hyvää joulua!

Oon mä paskemmastakin mestasta heränny...

Pikkunen monitor lizard, toi ei jaksanu kiinnittää meihin oikein mitää huomiota!

Ne paikalliset julkiset, jotain lisättävää?

25.12.2010 13.05 Club Makokola, Malawi

Dodi, taas istumassa business centterissä, ja tällä kertaa tää on jopa auki. Sain ekat kunnon yöunet ja heräsin vasdta joskus ysin jälkeen, aika smuuttia! Poruakt sano ettei täällä oo koskaa ollu näin hiljasta, ja aika rauhallista onkin. Tai siis tuolla private puolella, hotelli sinäänsä on ihan täynnä. Aamulla huomattiin että joulupukki on tulossa: se paino mestoille: se tuli traktorilla. Oli ehkä vähän kuuma noissa joulupukin kuteissa, koska vaikka täällä onkin kuulemma sadekausi niin lämpöö on kuitenkin yli 27 ja aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta, eli kuuma tulee ja kyl tuo palais heti jos menis yhtään poolille. Nyt istutaan täällä business centterissä koko porukka koodaamassa meilejä ja mä blogia.

Pukki kävi traktorilla kääntymässä ja jakamassa lapsille lahjoja

Joulupuu on rakennettu...

Finally back in Africa!

18.12.2010 klo 23:35 – Hotel Crowne Plaza, AmsterdamNoni ja taas jatkuu blogi, ja ikävä kyllä vaan vielä ainoastaan blogin muodossa. Mikään matkailulehti ei vastannu/halunnu mun tarinoita reissuista, joten jos jollain on hyviä connectioneita jota kautta meikäläisen läppiä vois saada yleisempäänkin julkasuun ni infoo kehiin vaan!

Mutta siis eihän se menny ihan niinkun leffoissa. Tai kyllä tässä varmaa leffamatskua ois pikkuhiljaa. Ideanahan oli siis lähtee takas Afrikkaan jouluks. Sain järjettömän tenttirumban päätökseen ja sykin ihan järjettömällä sykkeellä ainoon vapaapäivän ennen reissua järjestämässä kaikkia tavaraoita. Koneen piti lähtee lauantaina kuudelta aamulla Hesasta, joten totesin että ihan turha siinä on mennä nukkuun kun pitää kuitenkin lähtee ajeleen niin aikasin. Elkku oli ystävällisesti luvannu viedä mut kentälle, mutta itehän mä sen ajoin sitten (kiitti kuitenkin seurasta ja auton lainasta, ja Elkku pääsi jopa kotiinkin hengissä vaikka keli olikin aika HC ilmeisesti). No kävelin sisään ja katoin että ei voi olla totta – ainoo peruttu lento oli mun lento Damiin. No ei siinä auttanu muu kun ruveta selvitteneen asiaa, alakertaan KLMän tiskille jossa oli jo pieni jono, mutta tiski ei ollu vie auki. Onneks on tottunu näihin tilanteisiin ja aika rutiinilla heitti jo repun siihe maahan ja meni jatkaan unia siihen päälle sillä välin kun muut Suomiurpot ressas, huusi ja töni toisiaan. Tiski aukes ja jono ei tuntunu liikkuvan mihinkään, kun tuntu että tärkeempää kun se, että pääsee sinne Las Palmasiin (vaikkakin 3tuntia myöhässä) oli se, että sai syyttää mahdollisimman paljon sitä virkailijaa. 2.5tunnin odottelun jälkeen pääsin tiskillä ja olin melko varma että peli oli pelattu, esimerkiks Panamaan menevät oli saanu lennot vaihdettua maanantaille, ja nyt elettiin tosiaan pe-la välistä yötä. Mulle kerrottii kuitenkin että mut saadaan 4h myöhässä Damiin, mistä lähtee sitten yökone Nairobiin ja aamulla Lilongween. Ei huono, varsinkin kun iltakone Lilongween oli kuitenkin peruttu, eli sen sijaan että olisin viettäny päivän konees ja yön Nairobis, tulisin viettämään päivän kentällä ja yön koneessa. No päästiin liikkeelle Damiin – kulkupelinä oli edellisenä päivänä peruttu lento jonka miehistön piti päästä takas kotiin – iso kone ja meitä oli 7henkee kyydissä, oli aika outo tunne. Damissa melkein 11h venailun jälkeen portin aukeemiseen oli 15min kun ruudulle tippu pommi: lähtö myöhästyy 13tuntia, MITÄ?! No 4h odottamisella sain hotellin ittelleni KLMän maksamana, eikä huono ookkaan! Jonotuksen aikana meitä synty pieni, erittäin random porukka, joka oli menossa Nairobiin samalla koneella. Siihen kuulu mä, Jenkkiläis-Italilainen hyperaktiivinen eläkkeellä oleva lentoemäntä joka on menossa kattoon äitiään Nairobiin ja ei antanu kyllä kenenkää hyppiä silmille, Etelä-Afrikkalainen nainen joka opetti Businestä Erasmus-yliopistossa täällä ja menos jouluks kotiin ja Etelä-Afrikkalainen jannu joka opettaa ITtä jossain yliopistossa täällä. Jouduttiin kaikki tänne samaan 4 tähden hotelliin täys hoidolla, joten käytiin tossa äskön vielä syömässä hyvin ja juomassa hyvä pullo punkkua ja nyt pitäs sit vetää lepiä. Pakko kyllä antaa propsit tosta touhusta, että vaikka koneet ei lennäkkää ja joutuu jonotteleen ja palloileen ympäri ämpäri tuolla, ni jonoon tuotiin kyllä sukltaa, kolmioleipiä ja vettä että selvis hengissä edes jotenkuten. Mutta kuitenkin tuntuu kohtuu luksukselta tää oma rauhallinen huone ton koko päivän sykkimisen jälkeen! Huomenna taas seiskaks aamulla kentälle ja uus yritys päästä pois Euroopasta, ei oo koskaan ottanu näin paljon päähän toi mielettömän rankka lumisade tossa ikkunan ulkopuolella…

No ei Damissa ihan hirveesti lunta näkyny. Tää määrä aiheutti käsittämöttäm kaaoksen!

19.12.2010 klo 21.49 – Jomo Keniatta Airport, Nairobi, KeniaNoni, oikeella mantereella jo, kyllä tää tästä! Tarinahan jatkuu siis niin, että aamulla pelattiin varman päälle ja puol6 ylös ja runsaan aamupalan kautta kentälle seiskaks jonottaan. Yks meidän porukasta ei ollu päässy eilen vielä chekkaan sisään, eli kaverilla ei ollu boardingpassia vie ja se joutu eri jonoon kun me. Tajuttiin jossain vaiheessa että kahden tunnin jonottamisen jälkeen kun päästiin kentälle sisään, niin eilisen boardingpasseilla pääsi suoraan passintarkastukseen kaikkien jonojen ohi, kerrankin positiivinen yllätys! Muutenkin jonot liikku selvästi nopeemmin kun eilen, joku oli selvästi istunu eilen alas ja lyöny viisaat päät yhteen. No painettiin suoraan kattoon screeneiltä: ei mitään meidän lennosta (jonka tosin piti lähtee vasta yhdeltä). Positiivisen mielin painettiin infoon kyseleen että onko portti vielä sama kun eilenkin, kuulemma oli eikä näkyny screeneillä sen takia kun se oli eilisen lento. Ei vaan näkyny portilla konetta tai mitään tietoo siitä joten ei uskottu ja painettiin jollekkin KLMn virkailijalle: portti oli kuulemma vaihdettu toiseen. Sielläkään ei näkyny mitään niin mentiin KLMän info-descille sitten. Lento on kuulemma peruttu, mutta 20minuutin päästä lähtee aamukone – toiselta puolelta kenttää, johon mahduttais ehkä hyvällä säkällä sisään mutta se selviäis vasta portilla kuulemma. Ei siinä auttanu sit muu kun pistää juoksuks, tuli vedettyy varmaa jonkin sortin ennätys Amsterdamin kentän päästä päähän. Meinas juoksu pysähtyä kun sain ihan selvän merkin jostain ylemmältä taholta: iPodin soittolista paino randomilla eka Relax, take it easy ja heti perään Road to Africa nimiset biisit – kyllä me reissuun päästäis! Onneks kone oli myöhässä niin kerettiin, ja vaikka se oli ylibuukattu, niin yli 100 matkustajaa oli jättäny tulematta ja kaikki eiliseltä lennolta riittävän ajoissa liikkeelle lähteneet matkustajat sai siihen lipun, paitsi se yks meidän epäonninen kaveri joka ei ollu saanu eilen chekattua sisään: kaverin ei annettu tänäänkään chekata sisään ja oli kuulemma luovuttanu ja lähteny kotiin Rotterdamiin.. Mutta siis ajoissa lähteminen sai siis mut koneeseen, ja lentokin meni ihan mukavasti nukkuessa ja leffoja kattoessa. Koneeseen mentäessä meidän porukka eroteltiin, ja sen koomin en oo niihin törmännyt. Lentokoneessa mun vieressä istu Sambialainen kaveri jonka kanssa sit pariuduttiin koska lento Malawiin menee kuulemma Sambian kautta, tai päinvastoin. Lopputulos sama – lento on sama, ja näinhän se oli viimekskin kun tulin Malawista Keniaan niin pysähdyttiin Lusakassa. Toivo heräs jo kun nähtiin Lusakaan menevä kone lähtevissä. Transfer descin vaihteeks pitkän jonottelun jälkeen karu totuus selvis kuitenkin: screenit on jumissa ja toi on pari päivää vanha kone, tänään ei lennettäis. Saatiin kuitenkin kupongit iltapalalle, mutta hotelliin meitä ei viedä. Tai vietäis, mutta arvio oli että ollaan siellä 1-3 välillä yöllä ja kone lähtee aamulla ennen 9, joten eipä siinä kovin pitkää kerkeis olemaan, ja lisäjks meiltä laskutettais viisumista, nice. No ei siinä mitää, törmättiin vielä yhteen Malawilaiseen tyttöön ja Tanskalaisiin parikymppisiin sisaruksiin jotka on samassa tilanteessa. Meillä oli oikein mukava illallinen hengittäen raikasta Afrikkalaista ilmaa avonaisista ikkunoista ja nyt linnottauduttiin läppäreiden kans pelaamaan korttia ja jauhaan paskaa tähän aulaan. Selvittelen parhaillaan matkatavaroiden kohtaloa ja ajattelin lähteä etsimään jonkun mestan missä pääsis harjaan hampaat n’ shit. Ikävä kyllä täällä ei oo kokolattiamattoa, eli yöstä tulee melko vilposa varmasti koska vaikka toi ilma onkin lämmintä, niin laatat ei tunnu hirveen lämpösiltä.

20.12.2010 klo 19:45 – South Luangwa natianal park, ZambiaHuh, vihdoin siellä missä pitäiskin, tosin aika paljon myöhässä. Kerrataas tarina alusta lähtien, joka ei tälläkään kertaan menny ihan suunnitelmien mukaan. Eli siis viimeyönä käytiin vielä vähän palloilemassa kun mun matkalaukun ettijästä ei kuulunu mitään – ei löytyny kaveria mistään, se siitä sit. Löydettiin tosin joku VIP lounge $50/6h. Ei menty. Nukuttiin siis penkeillä/lattialla, ja vaikka ei löytyny ees mitään rauhallista nurkkausta niin jotenkin yllättävän hyvin nukku kuitenkin kun löi lepposta reggaeta soimaan. Heräsin sit vähä ennen kuutta kun luureista puski iha järjettömällä volalla ihan puskista joku random kellaripunkkibiisi, mut ei siinä mitää, hyvä aika herätä. Käytiin aamupalalla ja oltiin tyytyväisiä, kone oli lähdössä ihan pian. Security chekin läpi ja taas alko venailu – koneessa oli ongelma jota selvitettiin. No sitä ei saatu kuulemma kuntoon, toinen moottori ei käynnisty, mutta ei se mitään: toinen käynnistyy ja sillä voi ottaa kuulemma jump startin. ETTÄ MITÄ?! Eiks jump start tarkota mäkilähtöä? Suihkukoneella...? No kaikki kyytiin, turvavideot sun muut esiteltiin ja yritys: hirvee meteli mutta homma ei vaan toiminu. Kaikki takasin sisälle jossa venailtiin että mitä tapahtuu ja lopputulos oli että saatiin uus kone. Se löyty yllättävän helposti ja kamatkin saatiin siirrettyä, mutta lentokelpoista miehistöä ei löytynyt. Sen löytymistä odottaessa meille tarjoiltiin vähän safkaa ja siirrettiin takas koneeseen, ainoo vaan että ilmotettiin että kone on niin pieni että osa käsimatkatavaroista ei mahdu ja mun kamat painettiin ruumaan, kiva… Olin meinaan aivan varma että mun oikeet kamat ei ainakaan tuu mestoille ja nyt pelkäsin että mun käsimatkatavaratkin katoaa. No tää kone lensi ja positiivisenä yllätyksenä ei menty edes Sambian kautta. Lilongween laskeuduttua alko aika mielenkiintonen yritys: oltiin menossa porukoitten kanssa Sambiaan niin mä en halunnut vielä viisumia Malawiin, MUTTA kamat pitäs saada hihnalta kuitenkin. Pikku selittelyjen jälkeen mut päästettiin maahan – ilman viisumia, ja KAIKKI mun matkatavarat löyty. Siis huh! Näky Lilongwessa oli aika erilainen kun viimeks täällä Malawissa: sadekausi oli alkanu tavallista aikasemmin ja rankempana niin että kaikki oli vihreetä. Oli kuitenkin aika huvittavaa huomata, että vaikka viimeks oon käyny tällä kentällä n. 15 vuotta sitten, niin vieläkin muisti ihan tarkkaan miltä se näky näytti kun käveli koneesta ulos. No mutta siitä sitten isonmaailman tyyliin porukat oli vuokrannu air taxin, eli painettiin kohtuu rämällä 4-paikkasella koneella tänne Sambiaan luonnonpuiston lähettyville ja siittä sit Defenderillä itse puistoon. Lento oli eka koko reissulla joka lensi niinkun me haluttiin, vaikkakin myrsky meinas puskee pahasti niskaan ja jouduttiin kiertelemään pilviä niin sivuilta kun ylä- ja alapuoleltakin. Täälläkin on sadekausi ja vettä on tosiaan tullu paljon, ja tulee parhaillaankin. No ei siinä mitää, päästiin huoneisiin jotka on ihan käsistä hienot! Kokoseinän kokoset ikkunat aukee pihalle, lämmintä vettä, sähköä ja kaikkee. Lisäks sain safkaa: porukat oli ottanu Malawista Italialaisen pizzan, jonka sitten tosiaan söin täällä Sambiassa, melko kulturellia? Ikkunoissa täällä on tollaset random ”kalterit” jotka pitää yöks vetää kiinni ettei kukaan eläin tuu sisään. Muutenkin meno aika OGta: viimepäivinä on pari kolme kertaa päivässä kävelly norsut respan läpi (joulukuusestakin oli katkennu pari oksaa) ja pimeellä ei saa liikkua pihalla ilman vartijaa kun norsujen lisäks siellä voi kuulemma olla hippoja, leijonia ja jotain muita kissaeläimiä. Otettii vie toho iltaan nopee night drive, jossa nyt ei sateen takia ihan hirveesti näkyny mitään spessua: miljoona impalaa, norsuja, pöllöjä jne. Nyt ihan loppu ja pitäs mennä nukkuun, onhan tässä nyt jo 3vuorokautta kohta reissattu, mutta niiiin siisti olla Afrikassa taas, vähän kun kotiin olis tullu. Tää ilman tuoksu, korvia vihlova sammakoiden ja muiden eläinten kuoro sysipimeessä kohtuu lämpösessä yössä, ei paljon muuta voi nyt toivoa kun vielä saa painaa toho vaan unten maille. Aamulla 5:45 aamisen kautta seuraavalle game drivelle…

Ja siittä viimenen (ja ainoo ajoissa oleva) lento Lilongwe-South Luangwa

Lintuperspektiivi

Yritä nyt sit ajaa täällä kun joka kulman takana on joku möhkäle tukkimassa tien

21.12.2010 klo 21.34 - South Luangwa natianal park, ZambiaMillä järjellä täällä toimii netti?! Ollaan 150km lähimmästä kaupungista, tosiaan vielä täällä luonnonpiuistossa, dataan hippojen ja krokotiilien vieressä ja norsut ja muut kuuluu, kui hämmentävää. Mutta siis tänäänhän tosiaan herätys oli taas 5:45 josta aamisaiselle ja autoon. Yöllä sade oli lakannu, mutta koko ajomatkan vähän tihkutti, mutta ei se mitään. Puiston vihreys on ihan käsistä upeeta ja nähtiin kuitenkin vaikka mitä ötököitä Seeproista Kirahvien ja lukemattomien lintujen kautta mangusteihin. Ajon jälkeen aika raskas brunssi ja päiväunille. Heräsin järjettömään loiskahdukseen, ja meidän mutsi sano että se oli kuulemma iso kroko lähti mun talon alta uimaan, ei siinä ny mitää. Sade oli lakannu päikkäreiden aikana joten painettiin isän kanssa uimaan vielä ennen iltapäiväajelua. Keli vaan kirkastu ja kirkastu ja lämpeni, ja ajelu oli aika upee: oli kirahvia, seepraa jne. ja jopa isot kissat oli tullu puskista ulos ja nähtiin leopardikin. Oppaat oli aika käsistä kyllä: pysty spottaan auton äänten alta paviaanien äänet joiden perusteella ajeltiin vähän matkaa ja löydetitin Impalat valmiudessa ja päätteli siitä että siellä on leopardi joka sit löydettiin. Muutenkin melkein mitä vaan kun kysy Sambian taloudellisesta tilanteesta tai muusta, eläimistä tai kasveista, niin tuli kyllä fatkaa pöytään. Kolmen-neljän tunnin ajelun päätteeks tuli pimee ja taivalle nousi upee täyskuu, niin hieno! Nyt tosiaan hyvän iltapalan jälkeen istutaan täällä loungessa valmiina meneen nukkuun: huomenna taas herätys 5:45 walking safaria varten (sikäli mikäli keli kuivuu riittävästi – nyt oli mutaa ihan joka puolella) ja sit lento takas Malawiin. Mutta nyt pitäs lähtee varmaa katteleen että löytyiskö tuolta joku vartija joka veis mut huoneeseen ja toivoa ettei törmää mihinkään paviaania ja impalaa isompaan otukseen matkalla.

Kaksi pientä elefanttia marssi näin...

GT ja rommikola isän kanssa eläimiä spotatessa

Täällä ne nelivedot ei oo vaan egoilua varten... luulekko että sillä hienolla uudenkarheella citymaasturillas pääsis eteenpäin?

KISU!

GT

Afrikkakuutamo