Taas pitkästä aikaa päivitystä. Kylmyys vissiin tappo mun verbaalisen ulosannin ainakin hetkeks, mutta onneks kuvat kertoo kuulemma enemmän kun tuhat sanaa joten niitä on aika paljon suhteessa tekstiin tällä kertaa, kai? Jokatapauksessa maisemat oli niin vaihteliva että kaikista ei jaksanu/pystyny ottaan kuvaa, saatika postaan tänne, mutta koneelta ja muistoista niitä onneks löytyy, mutta jokatapauksessa enjoy, katotaan koska tulee seuraavaa päivitystä!
Tiistai 10.8 klo 22.36 – Elkun mökki @Iso-Syöte/Taivalkoski
Dodiin, eli nyt on käsillä roadtrippipäivitys. Mitäs taustoja – mietittiin joskus tossa että pitäs heittää joku roadtrip, ja lopulta sain auton sovittua lainaks ja houkuteltua Elkun mukaan. Elkku, eli siis Elena, on meikäläisen kaveri johon piti mennä Sydneyhyn asti tutustumaan vaikka oltiin samassa lukiossakin. Hommahan lähti käyntiin sillä että hain Elkun Tohlopista ja lähettiin painaan Jyväskylään päin – minkäännäköstä muuta suunnitelmaa meillä ei ollut kun että oltiin fiilattu että olis ihan siisti käydä jäämerellä joskus. Lähettiin painaan siis Jyväskylään päin, mutta ei päästy edes Tampereelta ulos kun tiellä oli jo joku onnettomuus ja molempiin suuntiin mestat kiinni – ei mitään kun 40min venailua ja lopulta kiertotietä siittä ohi. Elkkuhan on muuttamassa Jyväskylään joten pysähdyttiin sihen uusille kämpille nappaan vähän kamaa vie mukaan ja syömään omenat. Siittä sit lähettiin painaan kohti Oulua ja jossain välissä otettiin evästauko ja kartan tsekkaus – pläänssit rupes selkeneen skidisti jo. No eikait siinä, jatkettiin Zeppeliinille Oulun huudeille ja käytiin kaupassa ostamassa säilykkeitä, totta kai viiniä unohtamatta ja vaihdettiin kuskia. Otettiin vielä ihan extempore uintireissu Ouluntullilla ennen kun käännyttiin Kuusamon tielle spottaileen poroja. Tosiaan Kuusamosta tänne Iso-Syötteen & Taivalkosken huudeille sai oikeesti skarpata ettei ajanu poroja päin, niitä oli ihan hulluna! Löydettiin tänne mestoille ja mestahan oli aika siisti – pieni mökki järven rannassa ja kaasuliesi, valot toimii vähän aurinkopaneeleilla mutta totta kai pitää olla kynttilät että saa valoa riittävästi. Radio pauhaa ja kokkailtiin pastat – varmaan viimeset kunnon ateriat ennen kotiin pääsyä, ehkä. Pastaa oli riittävästi ja se maittoi! Seuraavaks pitäs vetää vähä enemmän vaatetta päälle ja ottaa yöunet ennen kun jatkaa etappia huomenna. Nyt on jo lämpötila tippunu etelästä lähdöstä jollain 10°C mut katotaan mihin asti se tippuu kun huomenna päädytään pohjoseen. Ja sekin että kuinka pohjoseen päädytään, jää nähtäväks!
Keskiviikko 11.8 klo 21.13 – Teltassa tien vieressä n. 10km Norjan rajalta
Hitto, eka yö oli kylmä ja oltiin vielä sisällä eikä edes lapissa, mitenköhän seuraavat yöt? No mut eikait siinä, aamusella otettiin nopeet aamu-uinnit, safkattiin eilisillan pastajämiä ja pistettiin mökki kondikseen ennen kun lähettiin ajeleen kohti pohjosta. Ajettiin tosiaan syötteeltä Rollo, Kemijärven, Ivalon ja Inarin kautta tänne Norjan rajalle, Näätämön viereen. Pysähdeltiin matkalla katteleen mm. Sirniön kylä (elkun sukunimi ja näköjään suvun seutu) ja poroja useeseenkin otteeseen – tien varret oli niitä ihan täynnä! Ivalosta vähän bensaa ja täydennystä ruokavarastoihin. Yks siisteimmistä etapeista oli jossain saariselän kohdilla kun käskin Elkun pysäyttää, hyppäsin autosta pois, kaivoin lonkkarin takakontista ja lähin liikkeelle – sain varmasti elämäni pisimmän laskun tollasta valtatietä pitkin, niin siistiä! Oli tosin sen verran jyrkkä paikka paikoin että rupes lauta woblaan ja vähä pelottaan, en oo ehkä koskaan tullu niin kovaa tolla vehkeellä, mutta eipä siinä enää paljon jarruteltu! No mut siitä selvittiin enkä törmänny yhteenkään poroon ja pääsin Inarijärven rannalle kivasti josta Elkku noukki mut takas kyytiin. Välillä näytti että ajettiin kohti Mordoria kun rupes vettä tuleen taivaalta kovempaa kun oon useinkaan nähny Suomessa, ei pystyny autollakaan ajaan niin kovaa kun rajotukset sano, mutta onneks ennen kun pysähdyttiin niin se vähän helpotti. Löydettiin tosiaan tällänen joku pieni soratie joka käänty puiden suojiin tolta isolta tieltä eikä näyttänuy menevän mihinkään, niin ei näytä olevan hirveellä käytöllä. Kokoajan teltan kasaamisen alottamisen jälkeen on ripotellu vettä tollain ihan hyvään tahtiin, mutta saatiin teltta pystyyn ja sadekatos tähän niin homma on ihan okei, vaikka hyttysiä onkin aika huolella, mutta eipä lämpöökän näytä olevan kun kolmisentoista astetta niin saa vaatettakin olla aika paljon päällä. Ettei tää homma nyt ihan eräjormailuks menis niin mulla oli mukana pari ilmapatjaa ja toi 2 hengenkin mahtu hyvin tänne meidän telttaan ja saatiin se täytettyä autosta sähköllä, joten on aika kotoisat oltavat täällä teltassa, varsinkin kun läppäristä saa mukavasti musiikit. Nyt pitäis ruveta syömään leipiä ja säilykkeitä ja juomaan pari lasia punkkua ennen nukkumaanmenoa. Matkaa Norjan rajalle on tosiaan enää 15km niin huomenna sit sinne, eikä siitä eteepäin oo vielä mitään pläänssei, katotaa mihkä asti keretään ennen kun auto pitää viedä takas!
Torstai 12.8 klo 23.06 – Kalliolla Jäämeren rannalla Norjan Hammerfestissä
Hitto et viimeyönä oli kylmä! Onneks sade ja tuuli loppu melkein heti kun saatiin teltta pystyyn eikä sinne tullu paljon yhtään hyttysiäkään sisään, mutta lämpötila laski sinne 5°C pintaan niin oli vähän viliponen – onneks oli hyvät makuupussit! No aamulla sitten herättiin auringonpaisteeseen, vedettiin kamat kasaan, tiskattiin viereisessä lammessa ja lähettiin liikkeelle. Näätämöstä vielä muutama omena mukaan ja rajan yli Norjaan ja kohti jäämerta. Ajettiin jäämerta pitkin Tana Brun sillalle, mistä käännyttiin takas sisämaahan ja lopulta päädyttiin Suomen puolelle ja käytiin Utsjoella kahvilla. Utsjoelta ajettiin Tenojoen vartta pitkin Suomen puolella (myös Norjan puolella olis ollu tie) pitkin Suomen päälakea ja otettiin muutamia valokuvaus, lonkkarointi ja uinti stoppeja. Kyllä, luitte oikein – uinti. Voin kertoa että Tenojoessa käy aika kova virtaus ja vesi on kohtis jäätävää! Kaarasjoelta käännyttiin takas kohti pohjoseen, Norjan puolelle ja kohti jäämerta ja päätettiin extempore muuttaa suunnitelmia ja päädyttiin aina Hammerfestiin asti. Oli kyllä siisti kylä, tai ehkä jopa kaupunki. Isoin selvästi mitä täällä oon nähny vähään aikaan. Muutenkin oon aika ilonen että ajettiin tänne koska vaikka täällä haiseekin turska tai joku muu kala kokoajan, niin matka tänne oli yksiä hienoimmista maisemista ikinä, niin Lord of the Rings tyyppistä kun voi vaan olla! Elenahan oli viime talvena Uudessa-Seelannissa ja sano että ei häviä yhtään, ja että osa paikoista täällä näyttää jopa enemmän suoraan kohtauksista kun siellä mitkään. Nyt vedettiin auto parkkiin tien varteen ja käytiin syömässä iltapala kallioilla – muodikkaasti valmiita lihapullia ja kylmiä tölkkipapuja leivän päällä, ei nyt varsinaisesti mitään gourmettia mutta mesta kyllä kruunas sen. Vaikkei poroja oikein tänään ollukkaan niin paljon kun eilen, niin oli niitä ihan riittävästi ja tosiaankin tossa iltapalallakin niitä näky tossa pitkin tannerta. Äskön kannettiin teltta jossa oli ilmapatja sisällä kans vähän tonne syrjäsempään ja pistettiin siellä pystyyn ja nyt pitäis alkaa nukkumispuuhiin, katotaan miten käy – ei oo meinaan ihan hirveen lämmin. Auton mittari näyttää nyt n. 10°C ja menee alaspäin aika huimaa vauhtia, kaikki vaattteet mitä on mukana on jo päällä että voi olla vähän viilee yö tiedossa taas, mutta se mikä ei tapa kuulemma vahvistaa? Muutenkin aika mahdotonta uskoa että Tampereella kuulemma helteet, täällä ollaan meinaan aika kaukana niistä lukemista…
Perjantai 13.8 klo 21.56 – Ruohomättäällä hyttysten keskellä @Kilpisjärvi
Jaha, ja taas on ajeltu kohtuu paljon! Viimeyö ei onneks ollukkaan niin kylmä mitä pelättiin, mutta aamu ollut ihan yhtä idyllinen kun mitä ilta oli. Pohjois-Norjassa tehdään näköjään aika huolella tietöitä, ja aamulla miehet päätti alottaa ihan meidän vieressä. Elkku herätti mut että kuuli ihmisten ääniä ja mä toivoin että siinä olis ollu vaan poro, mutta kun rupes kuuluun kolinaa niin pelästyin että joku hinaa meidän autoo pois, se kun ei ollut millään virallisella parkkipaikalla vaan pelkästään levennyksellä tien vieressä. No ei niin onneks, mutta samalla levennyksellä oli kokonainen asfaltointi-retkue. No eipä siinä mitää muuta kun leirin kasaan salamannopeeta ja autoon ja auto liikkeelle, kyl jengi vähän naureskeli kun kannettiin ilmapajtaa ja telttaa jne. autoon. Ajeltiin hetki ja pysähdyttiin levähdyspaikalle syömään aamupalaa ja tiskaamaan jäämeren rantaan, oli aika vilposta, vie kun ilma oli joku reilusti alle 15°C ja järjetön tuuli ja pilvistä. Siittä sit kun lähettiin ajeleen Altalle päin ja takas jäämeren rantaan kohti Narvikia niin oli aika vaihtelevaa maastoa, kaikki tosin suoraan Lords of the Ringistä. Oli hullun alavia maita joilla oli miljoonan kilsas mittasia suoria teitä ja oli lumihuippusia ja jäätikköreunasia vuoria vuonojen reunoilla. Muutamia photo- ja lonkkarointipysähdyksiä otettiin taas ja yks ruokatauko, jolla meikäläinen kävi kastatutumassa jäämeressä. Voin sanoa että oli kylmempää kun Tenojoessa! Mutta uskomattoman kirkasta, ja mitä erikoista niin rantakivet ei ollu yhtään limaset niinkun Hammerfestissa. No jatkettiin kohti sisämaata ja joku 50km ennen Kilpisjärveä otettiin muutama Vaasalainen liftari kyytiin – jätkät oli ollu kiipeesmässä Haltille ja oli nyt menossa takas, tartti kyydin vaan Kilpisjärvelle josta lähtee bussi. Rajanylitys oli taas uskomattoman helppoa, ei pysty tajuaan ettei sitä ees meinaa huomata, yhtäkkiä tulee vaan kyltti että raja ja EUn logot jne. Norjassa muutenkin ajaminen hämäs välillä, esim. miks ihmeessä keskellä motareita, tai no ei ehkä ihan mutta isoja teitä kuitenkin, on puomeja. Nyt ne oli ylhäällä mutta koska ne laskettais ja miks? Jos joku tietää saa infota, rupes kiinnostaan. Ite jatkettiin Kilpisjärveltä vielä joku 50-100km etelään ennen kun löydettiin tällänen niin idylli leiriytymispaikka johon paistaa kivasti ilta-aurinko ja teoriassa olis T-paita. –keli, mutta hyttysiä ja varsinkin mäkäräisiä on niin paljon että joutuu kyllä laittaan kaikki vaatteet päälle. Mutta ei pidä valittaa, eka yö Lapissa kun hyttyset oikeesti häiritsee, ja toivottavasti niitä ei olis teltassa paljon. Ja kyllä toi auringonlasku, ja loistava ateria (kylmpiä purkkipapuja ruisleivän päällä sekä säilykelihapullia) on ton arvosia! Sekään, että yks Leatherman on hukassa ja mun kamera ei latadu ei haittaa. Leathermaneja saa uusia, toivottavasti jopa jostain vakuutuksesta, ja Elkun kamera toimii että saadaan kuitenkin ikuistettua kaikki. Ja munkaan kamera ei oo rikki, siitä loppu vaan akku ja jonkun ihmeen takia auton sähköadapteri ei lataa sitä, vaikka lataa esim. Elkun kameraa ja täyttää patjat. No mikäs tuossa, ei olis muutenkaan varmaan tullu ihan hirveesti kuvailtuu näillä lämpötiloilla veden alla, nytkin pitäs ruveta nukkuun ja aurinko on justiinsa laskemassa ja lämpöä ei ole enää kun joku 12°C. Sairasta muutenkin kuinka syksy täällä on, Norjassa oli monessa paikassa puut jo ihan keltasia jne.
Sunnuntai 15.8 klo 01.55 – Elenan kämppä @JKL
Hitto viimeyönä oli kyl ehkä utopistisin maisema ikinä kun kävi yöllä teltasta pihalla. Jokapaikassa sumua ja niin nätti näkymä johonkin suoalueille – hyttset kuuluivat hintaan! Tänään ei tarvinnu herätä siihen että olis kukaan herätellyt eli sai nukkua pitkään, mutta ikävä kyllä aurinko ei paistanu. No ei muuta kun parit ruisleivät naamaan ja leiri kasaan viimestä kertaan ennen matkan jatkumista. Lähettiin siittä sit ajeleen ja heiteltiin ruotsin puolelle ja ajeltiin sitä pitkin alaspäin. Ruotsissa oli myös Poroja, ja peuroja. Tiet oli ihan överihuonoja ja ruotsissa sato, joten päätettiin painaa takasin Suomen puolelle. Rajan ylittämisen helppous? Ei ees huomattu että raja vaihtu kunnolla muusta kun että kyltit oli taas kotoisaks Suomeks. No painettiin siittä sitten Tornioon ja otettiin Haaparannan puolelta pakolliset nuuskat kavereille mukaan ja jatkettiin matkaa etelään. Jossain välissä iski niin järjetön ukkonen että joutu vähän miettiin mitä tekee, ja todettiin että ei uskalleta vetää telttaa pystyyn. No onneks Elena on muuttamassa Jyväskylään ja sillä on kämpille avaimet, joten tänne pääsi hyvin. Iski sen verta kovia ukkosia ettei pystyny ajamaankaan kovin kovaa, joten matkaan meni melkein 11h, mutta selvittiin hengissä. Etelässä yks hirvi pelästytti aika pahasti, vaikkei ollu edes läheltä piti –tilanne. Muutenkin tuli nähtyä eläimiä paljon: Norjassa oli aika läheltä piti tilanne poron kanssa (mitkä on muuten maailman, tai ainakin pohjoismaiden, tyhmimpiä elukoita) ja Ruotsissa peura pomppi suoraan eteen ihan puskista – porot onneks vaan makoili. Lopulta kun lähestyttiin tätä Jykylää niin tajuttin että Elenan isällä on keikka täällä tänää ja käytiin siellä yhillä. Palokkalan Oluthuone oli kyllä hyvin mielenkiintoinen mesta, vähän Vastavirta tai Kujakollimainen kokemus, eli ihan siisti omalla tapaansa. Istuttiin siellä muutama biisi ennen kun painettiin tänne kämpille tekeen ruokaa ja suihkuun. Yllättävän hyvää teki suihku ja kunnon hampaiden harjaus näinkin lyhyen ajan jälkeen. Lopputulos reissulta siis oli mielettömiä maisemia, -lonkkarimäkiä ja kokemuksia, 3 maata sekä skidisti päälle 3500km autossa istumista (mikä meni oikeesti yllättävänkin keyvesti, joutuu kiittään porukoita auton lainasta). Huomenna vie takas Tampereelle ja siinä oli sit tän kertanen reissu, mitähän Seuraavaks?
Hyvä Miksu
VastaaPoistaAika vanha postaus - mut löysin tän kun googlettelin lonkkarointihommia. Ne puomit Norjan teillä on sitä varten, kun talvella sataa ja tuiskuttaa lunta (ja kaiken lisäksi on lumivyöryjäkin), niin tiet suljetaan niiltä pätkiltä joilla on vaarallista ajaa tai tie on vain niin tukossa, ettei pääse jatkamaan matkaa. Niitten puomien kohdalla on yleensä sellainen pieni mökkerö, jossa voi tappaa aikaa näiden tapauksien varalta.
VastaaPoista