Jaahas, ja taas tulee päivitystä hyvissä ajoin. Jenkeistähän pääsin kotiin jo 2kk sitten, mutta nyt on ollut vähän hektistä joten kirjoittelukin jäänyt. Tässähän tää päivitys pamahtaakin sitten - hyvissä ajoin lentokentältä, seuraavan reissun lentoa odoteltaessa kirjoitettuna.
Afrikan ja Suomen reissujen jälkeen tosiaan pamautin takasin Californiaan vetämään viimeisen rutistuksen koulun kanssa. Kun kesä rupes kolkuttelen ovelle ja surffi-porukkaa rupes löytyyn enemmän, oli gradun kirjoittamisessa aika paljon haastetta. Jostain kuitenkin, vasten kaikkien (etenkin omia) odotuksia sain gradun kasaan ja valmistuin ajoissa maisteriksi. Se piti sitten tietenkin palkita pienellä reissulla (viimeaikoina kun oltiinkin oltu jo niin paljon paikallaan...). Porukat ja Roope, mun serkku, lensi Californiaan mun valmistujaisiin. Niiden jälkeen painettiin pienet tripit lähellä porukoiden kanssa, josta jatkettiin Roopen kanssa just alle 11 000 kilometria ympäri jenkkejä vähän alle viidessa viikossa.
Kuten tapoihin on ruvennut kehkeytyyn, pamautan vaan kuvapläjäytyksen pienillä teksteillä höystettyinä. Eli here it is!
En tiedä oliko meidän proffa todellinen futisfani (luultavasti, olihan se britti) vai vaan järjettömän fiksu. Anyway futiksen MM-kisojen aikaan diiliin kuulu, että seurataan luentoa alkuun ilman, että kukaan katselee matsia läppäriltä, niin saatiin tsiigaa pelin toinen puoliaika screeniltä. Popparit tuli proffan puolesta - way to go!
Kesä ja upeet auringonlaskut päästi meidän katon oikeuksiinsa
Go Skateboarding day. Mulla oli sen verran kiire, etten kerenny kunnolla rullaamaan. Piti sitten tyytyä tekemään Flamingo katolla
San Francisco
Mun auto sanoi itsensä lopulta irti. 280 000 mailia oli koneelle liikaa ja totesin, että koska oon kuitenkin kohta lähdössä pois maasta, ei tätä kannata enää remontoida. Onneks Juhis muutti jenkkeihin ja sen kämppiksellä oli auto jota saatiin lainata melkein aina kun piti päästä surffille.
Juhiksella ei vaan ollut kovin hyvä onni lautojen kanssa
Aallot pieneni kesällä, eli ei tullut spoteilla enää niin paljon vihaa, kun talvella. Jengiä tosin tuli vaan enemmän ja vaikka ei olis ihmisiltä saanutkaan turpiin, niin oli hyvin suuri todennäköisyys saada joltain karanneelta laudalta turpiin. Typical party wave in California.
Ei meillä tänkään auton kanssa käynyt kovin hyvä säkä. Note to self: älä lukitse kaverin kämppiksen (joka on mexicossa) murtovarman Bemarin avaimia takaluukkuun kun lähdet surffaamaan parin tunnin päähän kämpiltä.
Munkin surffaus rupes pikkuhiljaa sujumaan lonkkarilla ihan kohtuu hyvin! Hommasin Optrix-kotelon iPhoneen ja rupes saamaan photoo vedestäkin! (ainoo vaan, että sillon kun aallot oli hyviä ei tietenkään jaksanut keskittyä kuvaamiseen).
Fourth of July. Vaikka meillä oli Captain America mukana, niin otettiin Suomi-porukalla kemut aika tehokkaasti haltuun jenkeiltä niiden omana kansallispäivänä.
Päättötyön esityksen jälkeen piti tietenkin juhlia viimeisiä kertoja luokkalaisten kanssa onnistunutta vuotta!
Roope tuli tosiaan tsekkaileen San Franciscoa. Huhujen mukaan kaupungissa on usein aika paljon sumua. Huhut piti paikkansa ja näköalat ei ihan päätä huimannut.
Vastoin kaikkia odotuksia mä tosiaan valmistuin ja sain kun sainkin paperit ulos jenkkihenkisten juhlallisuuksien saattelemana
Time to start a road trip! "Pitäskö ottaa tommonen avo-Mustangi vuokralle? Syöhän se paljon bensaa, on huono ajaa eikä sinne mahdu kamoja, mutta olishan se kai tyylikäs". When in Rome...Tai siis when in US do as the Americans.
Ekana stoppina upee Yosemite! Oli vähän jännitystä, että päästäänkö mestoille ollenkaan hirveiden tulipalojen takia. Onneks päästiin. Vaikka maisema oli välillä aika kuivaa ja ilmassa savua, niin näkymät oli kyllä törkeän majesteettiset!
Olihan tää Mustangi nyt hyvä ratkasu
Seuraavana stoppina Napa-valley ja viinitilat. Paripäivää hyvien viinien maistelua ja hyvää ruokaa mainiossa seurassa ei oo koskaan ollut huono idea!
Heti kun piti lähtee liikkelle ilman porukoita niin homma lähti ihan käsistä
Nevada Interstate 80 - 36°C lämmintä ja 800 mailia. Kohtuu suoraa tietä sai painaa.
Iski ihan törkee sade ja tuli pimeetä, niin näistä Salt Lake Cityn -suola-aavikoista ei saanut ihan hirveen hyvää käsitettä.
Perus motellielämää. Autoparkkiin ja yks corona enne (lyhyitä) yöunia homeisessa sängyssä. Halvin motelli tottakai.
Colorado
Wyomingissa ei ollut paljon mitään. Painettiin joku 8 tuntia ilman edes puhelimen kuuluvuutta. Muutama auto ja muutama juna näky. Olis saattanut olla outoa asua niissä matkan varrella olleissa pikkukaupungeissa kun edes niissä ei ollut paikallisellakaan liittymällä kuuluvuutta. Tai mitään muutakaan. Niskatkin tuli jostain kumman syystä näillä reissuilla kipeeks.
Denver ei kuulunut omiin suosikkikaupunekihin. Löydettiin jollain hienolla puhelimen sovelluksella ihan kohtuu halvalla hieno hotelli sen jälkeen kun oltiin todettu, että kaikki hostellit on täynnä. Siihen ton kaupungin siisti asiat sitten jäikin. Koko mesta tuntu olevan vaan yhtä isoa parkkipaikkaa ja toimistorakennusta. Ihan perus jenkkikaupunki siis - kävellen oli aika orpoa.
Coloradon hyvänä puolena oli Pikes Peak. Ei lähdetty ihan hakemaan Vatasen linjoja haltuun, kun toi Mustangi ei ehkä ihan ollutkaan talviauto, mutta päästiin kuitenkin ylös asti. Maisemat oli upeet, mutta ei nähty ikävä kyllä yhtäkään isojalkaa.
Pikes Peakin lumisista maisemista saman päivän aikana Kansasin kuumiin maisemiin. Ajomatkan perusteella Kansas perustu maissille, öljylle ja jeesukselle.
Syy, miks ylipäänsä mentiin Kansan Cityyn oli, että siellä asu mun kaveri Shikara jota tulee aika harvoin nähtyä (aika harvoin on sinäänsä asiaa Kansasiin). Shika majotti meidät ja piti pestä pyykkiä siellä. No kuivauskonehan hajos, mutta onneks mulla oma pyykkilanka mukana. "Make your selves at home". Mimmi oli varmaa tyytyväinen kun tuli töistä, ja kämppä oli täynnä boksereita.
Tässä on ehkä vihdoin aika paljastaa uutiskuvan tarina. Ikävä kyllä mun on pakko myöntää, ettei oltu livenä lähetyksessä. Shikan sisko oli paikallisen uutiskanavan mainoskasvo, ja piti meille tourneen lähetyksessä. Säämies veti yhtäkkiä livenä, ja sit kun otettiin kuvaa uutisankkureiden kanssa kuulu "15 seconds to live", joten todettiin aiheelliseks liueta paikalta. Roope onneks voitti employee of the month -tittelin näinkin nopeella visiitillä ja sai parkkia autonsa etuovia lähimmäks.
Kansasista jatkettiin matkaa Elviksen synnynsijoille Memphisiin. Perus motelliyö ja olihan se Hooters pakko testata kerran tolla reissulla. Hotellin allas oli ainoo, jonka itse äänestäisin jatkoon. Tulipahan testattua.
New Orleans oli yks jenkkien upeimmista kaupungeista! Varmaan sen takia, kun se ei ollut kovin jenkki, vaan paljon enemmän Karibialaisen olonenen (olihan siellä melkei 70% jengistä mustia ja se on listattu maailman 50 vaarallisimman kaupungin joukkoon). Anyway siellä päästiin käveleen, baarit ei menny kiinni kahdelta (ne ei tuntunut menevän kiinni ollenkaan) ja julkijuopottelu oli sallittua. Itseasiassa legendaariselta Bourbon Streetiltä kun osti juoman, se tuli automaattisesti muovimukiin, että sen sai viedä pihalle. Ilman tätäkin kovaakin biletystä New Orleans oli upee, olihan siellä Jazz ja Funk jokapaikassa vahvasti läsnä. Mäkissä soi Jazz. Jokasessa pikku pubissa oli livebändi. Kaduilla oli live musaa. Live-esityksissä jengi soitti oikeasti vanhoja kunnon pyykinpesulautoja. Upeeta.
New Orleanssissa oli pakko käydä katsomassa jenkkifutista. Stadion oli hieno ja kokemuksena ihan mielenkiintonen - mutta ei todellakaan mun laji. Koko homma pyöri (yllättäen, jenkeistä kyse kuitenkin) mainosten ympärillä. Mutta peliäkin mielenkiintosemmaks teki mulle homman se, että kun Hurrikani Katrina iski ja New Orleans joutu tulvien valtaan, niin tälle stadionelle majottu about 20 000 henkee jos oikein muistan. Voin vaan kuvitella sen kaaoksen kun jengi asuu täällä, vessat ei toimi ja vesi ja ruoka loppuu. Näin siis jopa nykymaailmassa.
Alueet oli aika otollista maastoa pikku tulville. Ja lämpötila oli mallia sauna - kuuma ja kostea
Houston - we have a problem! Tottakai kun Texasissa oltiin ja Houston osu matkalle, oli pakko käydä kattelemassa NASAn hommia. Melkosta touhua.
Tiet oli pitkiä, suoria ja tylsiä. Ikinä ei tietenkään tiennyt, mitä tulee vastaan. Voi tulla vaikka Riemukupla tai talo.
Käytiin me Grand Canyonillakin. Huhujen mukaan yks upeimmista ja sanattomaks vetävimmistä paikoista ikinä. No niin, meillä ei toi sää ihan ollu meidän puolella...
Sit lähettiin ajamaan kohti Vegasia ja just ennen Hooverin patoa, jossain keskellä Arizonaa ihan järjetön sade vihdoin vaihtu auringonpaisteeseen.
Vegas oli kyllä aika käsittämätön näky! Ja törmättiin mun vanhaan kaveriin Ashelyyn siellä. Vegas Baby!
Vegasista painettiin Ashleyn sohvalle punkkaamaan San Diegoon. Jos jossain jenkeissä pitäs asua, olis se salee San Diego. Mutta sielläkin jokapaikkaan piti ajaa autolla, niin ei se biitseistä huolimatta ehkä olis mun mesta kuitenkaan.
Nopee pysähdys Losissa. Santa Monica ja Venice Beachin freak street ja paja-kaupustelijat
Coastal route Highway1 Losista kohti San Franciscoa. Tottakai katto auki.
Santa Cruz - surf city USA. Mulle tutu paikka, ja pitihän se roopellekkin näyttää ja pysähtyä vie vikaks yöks siellä.
Aamulla piti chekkaa hotellista ulos, joten painettiin hetkeks pyöriin piilaaksoon ja sieltä Friscon vikat nähtävyydet, mm. Inn-n-outin kautta Ocean Beachille josta tiputin roopen vielä kentälle. Roadtrip oli sit siinä!
Mulla oli vielä lentoihin viikko, joten painoin takas Santa Cruziin surffaamaan vielä viikoks ennen kotiinpaluuta. Jenkit kiittää ja kuittaa.