Nyt on mun Swazimaa-aika ohi...Oltiin ruvettu vähän kuumotteleen noiden muutaman mun luokkalaisen jenkin kanssa, että lähetään Mosambikkiin. Tai alunperin homma rupes kysyyn Swazimaan työntekijöiden kanssa, mutta ne kaikki feidas niin päätettiin hoitaa homma itse kotiin. Olis tietenkin ollut helpompaa jos olis ollut autot käytössä, mutta onnistuhan se julkisillakin. Ja olis onnistunut huomattavasti paremmin, ilman jenkkien säätöä...Yks ei tajunnut hommata viisumia monista kehotuksista huolimatta eikä uskonut, että sitä viisumia ei saa vappuna eikä ilman viisumia pääse bussiin ja toisella oli hirvee kiire tehdä töitä - mutta senkin ajan se joi kavereidensa kanssa eikä koskenutkaan töihin. Lopputuloksena maksettiin 50e/höhlä taksista tänne Mosambikkiin niin, että oltiin kymmeneltä perjantai-iltana perillä ja jenkit lähti viideltä sunnuntaiaamuna pois. Ei siis kerennyt sukeltamaan tai mitään, kun ne kaikki mestat olis ollu liian kaukana päiväretkeks. No nähtiin Maputo ja päästiin biitsille, eli hyvin positiivinen reissu kaiken kaikkiaan kuitnekin.
Mä ja Nikhil tajuttiin hommta viisumi etukäteen, mutta sitä varten tarvittiin kopio passista. Nou hätä - jätkät kyllä hoitaa. Akku printteriä varten otettiin autosta suoraan! Viisumi makso muuten suurlähetystöstä 20euroa ja rajalta 85euroa (tosin rajalta ostettuna se oli paljon siistimmän näkönen!)
UCSFn opiskelijat ei pidä pienintäkään taukoo - hommia tehdään ihan kokoajan!
Swazimaan rahat piti vaihtaa Mosambikin rahaks - sekin hoitu kätevästi tieltä!
Meidän "2,5 tunnin" ajo olikin lopulta 9,5 tuntia. Rajalla ei lopulta mennyt edes niin pitkään kun odotin, mutta koska olin varannut hostellin Catembesta - Maputon keskustan ulkopuolelta lauttamatkan päästä - niin sinne meneminen oli vähän vaikeeta. Lauttoja meni kerran tunnissa, mutta ruuhka aikaan me mahduttiin vasta kolmanteen lauttaan. Mutta mikäs siinä oli venaillessa meren rannassa. Autojono oli näköjään myös yleinen alottelumesta - musa soi ja jengi myö ruokaa ja juomaa ja kaikki oli juhlatuulella niin hommahan oli erittäin mukavaa.
Lonely Planetin ja netin mukaan Catembe oli eläväinen kalastajakylä, mutta nyt siellä ei kyllä tapahtunut mitään. Vähän rupes kuumottaan kun kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan meidän hostellista, että onko se olemassa. Olihan se lopulta, tosin omistaja ei ollut paikalla eikä kukaan ollut kuullutkaan meidän varauksesta. Mikään hirvee turistikausi ei taida olla meneillään tosin, koska meidän hostellissa on meidän lisäks yks ihminen ja viereisessä hotellissa on kaks. Aika omassa rauhassa saa siis olla ihan meren rannassa joka käy todellakin - ainoo ongelma on, ettei mistään muualta kun tosta hienosta hotellista saa ruokaa (ja se on kallista, joskin hyvää) ja täältä ei oikein pääse mihinkään millään ilman omaa autoo.
Iltapäiväks otettiin lautta Maputoon ja mentiin syömään ja pöriin craft-marketille ja baareihin. Maputo vaikutti, siltä alueelta mitä nähtiin sitä, yllättävän mukavalta kaupungilta. Ja tyhjältä! Lauantai-iltapäivä ja ei ketään missään! Tosin kun otettiin yheksän lautta takasin, että kerettiin varmasti kämpille (kyydistä lautalta kämpille ei ollut hajuakaan) niin huomattiin, että mentiin selvästi väärään suuntaan. Kaikki tuli kunnon juhlatunnelmissa keskustaan päin ja ilmeisesti bileet olis alkanut vasta 11 jälkeen illalla jatkuen aina auringonnousuun saakka. Noh - ens kerralla sitten.
Päästiin lautalta kämpille onneks tän hostellin vieressä olevan hotellin autolla - kuski oli ilmeisesti lähtenyt ostaan lisää kaljaa ja satuttiin samaan paikkaan ja onnistuttiin liftaan kyytiin Muuten oltais jouduttu ottamaan yllä olevan kaltaseen julkinen kuljetus, olis varmaan ollut melkonen kokemus. Jenkit tosiaan lähti takasin Swazimaahan ja Johannesburgiin tänään aamulla, ja mä jäin odottelemaan iltabussia. Tällä hetkellä kirjotan tätä ton hotellin altaan reunalta ja edessä odottaa lauttamatka Maputon keskustaan mistä olis tarkotus ottaa about 21h bussimatka Johannesburgin kautta Durbaniin. Wish me luck!