Vaihto-opiskeluiden alku ja muutto Barbadokselle!

Russ Hill Hotel, Gatwick Airport, Lontoo, Iso-Britannia - To 23.8.2012 klo 21:48

Ja taas lähtee blogia peleille! Tällä kertaa vuorossa on vaihto-opiskeluita ulkomailla ainakin yhden lukuvuoden ajan ja sen jälkeen ehkä jatkuu reissu johonkin, vielä ei osaa sanoa! En kerenny (lue: jaksanu/saanut aikaseks) vieläkään editoimaan blogia loppuun, mutta eiköhän se luettavissa oo kuitenkin! Argentiinan vika päivitys roikkuu vieläkin jossain kun Anssi on Balilla ja Anssilla on mun photot, mutta ehkä ne tulee sieltä joskus.

Anyway, rankan ja hektisen kesän jälkeen sain kämpän just ja just vuokralle (sunnuntaina allekirjotettiin vuokrasopparit) ja lähdin maanantaina Tampereelta liikkeelle bussilla kohti Stidin päätyä. Lento Arlandan kautta Lontooseen ja siitä metrolla parisen tuntia Miken kämpille. Mike vaan oli jossain ja lukot oli vaihdettu mun vierailun jälkeen joten sovittiin et meen hengaileen locaaliin pubiin ja tapaan Miken siellä. Ei siinä, huolella väsytti mut ihan siisti nähdä locaali pubi jossa kaikki tunsi kaikki ja otti avoimesti vastaan. Muuten olin niin väsyny ettei oikein huvittanu tehdä mitään, käytiin Miken kans O2-stadionilla leffassa ja chillailin vaan. Eilen käytiin keskustassa morjestamassa Davidia, yhtä toista tuttua, sen locaalissa pubissa ja vaihtamassa läpät.

Mähän luulin kokoajan että eletään torstaita, ja tiesin että lennot lähtee perjantaiaamulla, joten olin ihan varautunu että lähden seuraavana aamuna. Onneks satuin illalla kattomaan vielä kalenteria ja tajusin että olikin keskiviikko eikä torstai, eli en lähdekkään aamulla. Ongelma vaan että Mikelle tuli muita vieraita ettei sinne voinu jäädä enää. No keräsin kimpsuni ja otin metron keskustaan ja kävin kahvilla Ashin, jonka kans kiivettiin Kilimanjarolle, kanssa sen lounastunnilla. Sen piti mennä takas duuniin joten nappasin bussin Gatwikin lentokentälle – bussi kesti melkein 2h! Yhteensä melkein 5h matkustusta (ilman pysähdystä) Miken kämpiltä lentokentälle, ei ihan nopeeta touhuu oo tää. Ideana oli että olisin maksanu itteni sisään loungeen ja chillannu siellä. Onneks kysyin, sinne maksaa parikyt puntaa sisään, mutta ei olis saanu olla yön yli jos kone ei lähteny ennen aamu 8, joten en sit menny sinne, vaan löysin vähän kalliimpaan hintaan tästä vierestä halvimman lentokenttähotellin ja tulin tänne. Ainakin saa nukuttua kunnolla vielä, koska huomenna aamusta on sitten lennot Trinidad & Tobagon kautta Barbadokselle mihin pitäs pamahtaa ilallla ja ettiä joku hostelli yliopiston läheltä siks aikaa ennen kun löydän jonkun pysyvämmän majotusvaihtoehton, wish me luck!

Hostel D’jenaba, jossain päin Barbadosta, Su 26.8.2012 klo 22.57

Loppu! Pääsin just hostellille! Ja kuten voi ehkä päätellä, en päässy ihan suoraan perille. Heräsin aikasin ja otin bussin Russ Hillistä Gatwikin kentälle ja yritin chekata sisään. Tai onnistuinkin, mut mulle sanottiin et jonkun olis pitäny soittaa mulle ja ilmottaa, että lento on n. 9h myöhässä. No pääsin rinkasta eroon ja mihinkäs mä Gatwikistä lähtisin. Siel mä kentäl palloilin, luin kirjaa ja käytin viimeiset puntani nettiin ja ruokaan (17 puntaa burgerista – sen lisäks ei saanu kun kolmioleipiä oikein koko alueelta…). No päästiin portille odottamaan ja ne kuulutti et kone on ylibuukattu, kuka vois jäädä pois koneesta kohtuullista korvausta vastaan. Mietin hetken ja totesin et mihinkäs mul on kiire ja menin ilmottautumaan, mut joku muu kerkes ekana. No tokalla kuulutuksella kerkesin ja kuulin koko homman: sunnuntaiks varmat lennot, siks aikaa Hiltonissa lentokentällä täydel ylläpidolla ja 750dollarin edestä lentolippuja Caribbean airlinesille. Käy! Pari muutakin jäi lennolta: trinidadilainen nuori opettaja ja Lontoolainen, tai alun perin Anguillasta kotosin oleva mut koko elämänsä Lontoossa asunu, opettaja joka oli muuttamassa Anguillaan opettajaks. Tällä kolmen hengen poppoolla sit palloiltiin meneen Hiltonissa – syötiin hyvin, chillattiin ja katottiin leffoja. Perus Lontoo kun oli, niin totta kai sato. Ei jaksettu sit liikkua edes pois hotellista koko päivänä. Elana, Trinidadilainen mimmi, opetti meille kokoajan karibian tapoja, soitti Karibialaista musaa yms. Paulan joku tuttu, Jamaicalainen fysioterapeutti, joka on ollu Olymppiakyläs viimeajat töissä, kävi kans syömäs meidän kans ja se sekä Elana molemmat on kuulemma tulos Barbadokselle ja lupas näyttää mestoja kotimaassaan. Nyt on siis suhteet sekä Trinidad & Tobagoon että Jamaicalle kunnossa!

Anyway tänää sit aamulla käyutiin chekkaamassa sisään, tultiin takas hotelliin vielä aamupallae, chekattiin ulos ja päästiin sit lennolle. Turvatarkastukset oli ihan hullun tiukat, jopa mun puhelimelle tehtiin jotkut erilliset testit ettei se oo pommi, mutta kerettiin just koneeseen (olis ollu ehkä semisti noloo nyt myähästyy lennolta) ja lennettiin melkei 10h Lontoosta Trinidadiin (koneen ikkunasta näky ihan törkysen upeet saaret auringonlaskussa just ennen kun laskeuduttiin), sanoin heipat mun uusille kavereille ja jatkoin ite pienellä potkurikoneella alle tunnin lennon Barbadokslle. Tännehän vaaditaan paluulipukin että pääsee maahan, mutta onneks mul oli yliopiston hyväksymiskirje ja hirveet selitykset. En siis antanu takana olevan jonon hämätä vaan selitin nätisti passintarkastukses moneen kertaan ettei mul oo paluulippua mut toisin mielelläni kuitnekin jäämässä maahan ja pääsin kuin pääsinkin sisään! Sain kamat, pääsin tullista läpi puhtain paperein, kävin nostamassa rahaa seinästä ja otin taksin hostellille.

Kenttähän ei oo Bridgetownissa, ja sitä en edes nähny. Kuten koneesta jo näytti siltä, niin mitä nyt pimeydeltä näki, niin tää koko saari vaikuttaa olevan yhtä isoo omakotitaloaluetta. Piku Englannikshan ne tätä kutsuukin, mielenkiintonen mesta. Huomenna ehkä vois olla aikaa kattella vähä enempi meininkejä. Tässä samassa hostellissa on joku saksalainen opiskelija joka suorittaa harjotteluaan tossa yliopistolla, niin se lupas ainakin opastaa koullle asti huomenna, this is going to be interesting. Takas tropiikin lämmössä ja yön mustien ihmisten keskellä, vaan ihan eri kulttuurissa mihin oon tottunu. (ps. ekat kuvat taattua iLuuri laatua)

Eka lento, ja tällä SASin lennollahan oli jopa langaton netti (tosin kaikki muu maksokin sitten, ja nii paljon ettei meikäläinen viittiny reppureissarina vimosia pennosiani tähä hommaan laittaa...)

Nonyy, että siittä sitten vähä lento myöhässä (+ tietenkin se ylibuukkaushomma lopulta)

Vika lento Trinidad & Tobago - Barbados oli vähä pikkusemmalla koneel sitte

Lievä hajotus toi kyltti: Welcome to Finland, just kidding! No toisaalta tulinhan mä tavallaan kotiin, että ehkä ihan osuva sanonta

Hostel D’jenaba terassi, St. Michael/Cave Hill, Barbados – Ma 27.8.2012 klo 22:13

Hommat lähtee rullaan, ja tajuan et tästä paikasta pitäs päästä pois. Tää oli ihan lepponen välistoppi ja kivan lähellä tota yliopistoa kun siellä nyt pitää muutaman päivän ajan varmaan pyöriä aika tiuhasti, mutta on tää aika ahdistava mesta jotenkin.

Kuten koko maa, niin tääkin on aika tarkka asuista. Tän omistaa siis joku tollanen vanhemman puoleinen nainen, joka tuli ilmottamaan mulle kun istuin sortseissa ja hihattomas paidas terassilla että nyt on liian paljastavat vaatteet, tjaha. No paitaa sit vaa päälle. Myös tää alue paljastu aika ikäväks mun mielestä: tällänen middle class white dream jenkeistä: omakotitaloalue jossa ei oo oikeestaan mitään muuta. Tietenkin koulu on lähellä. Mut kauppaan joka on ”ihan vieres” käveli kyl yli puoltuntia ja se olikin ainoo asia, biitsillekkin yritin päästä ni siinä oli joku hiton tehdas edessä. Teillä ei oo jalkakäytäviä ja niillä ajetaan päälle sataa, ei oo mikään ihan samanlainen paratiisi kun mitä odotin.

Aamulla tosiaan heräilin ilman ongelmia, näin päin aikaero on kiva juttu kun se kutakuinkin normalisoi mun unirytmin. Keräsin kimpsuni ja menin puhumaan yliopistolle. Jan, tää Saksalainen jannu tästä hostellilta joka suorittaa harjotteluaan yliopistolla, opasti mut johonkin opiskelijoiden officeen, josta mut sit opastettiin eteenpäin Paulalle joka hoitaa kansainvälisiä asioita. Kukaanhan ei ollu mulle vastannu mihinkään meileihin, mutta nyt sit oltiin kyllä tosi ystävällisiä ja asiat luonnistu pelottavan hyvin! Kuten olin pelänny/toivonu, kaikki kurssit menee uusiks, eli Paula lähetti mut kotiin miettiin kursseja, huomenna uusiks katteleen et mitä lopulta saan. Ongelmana on nyt ollu vaan visioida että montako kurssia mun pitää ottaa et mulle maksetaan opintotuki, mutta montako voin ottaa et kerkeen tekeen muutakin kun oleen koulussa, täällähän ei kuitenkaan ihan samat systeemit oo kun Suomes noiden suhteen. Yritettiin myös soittaa Orlandolle, jos se olis auttanu mua kämpässä, mutta Orlando ei ollu vielä paikalla, joten keräsin kamani, kävin ostamassa SIM-kortin puhelimeen ja lähdin ottamaan pienen ekskursion. Bussilla Bridgetowniin ja siellä palloilua – unohdin Lonely Planetin niin ihan intuition avulla. Rupes oleen vaan nälkä ja en tiedä miks, mutta mistään ei meinannu saada ruokaa. No KFC oli onneks edes auki, mutta pikaruoka ainakin makso enemmän kun Suomessa (ja samoin iltapäivällä kyl Supermarketis normiruokakin ja jopa alkoholi oli samanhintasta kun Suomessa melkein). Nälästä ja kuumuudesta johtuen ei jaksanu ihan hirveen pitkään palloilla ja otin bussin bäkkii kämpille.

Brdigetown ei oikein sanonu mitään, vielä. Tosin näin ilmeisesti vaan pienen osan siitä. Pitää ottaa parempi ekskursio joku päivä, onhan tässä aikaa! Turisteja oli jonkin verran ja löysin suurin piirtein yhden kävelykadun ja sen lisäks jonkinnäkösen satama-alueen, mutta en vissiin kunnollista (enkä kunnollista ravintola-aluetta tai biitsiä, jotka kans kuulemma löytyy sieltä).

Anyway kun tulin bäkkiin niin Jan näytti mulle biitsin tosta läheltä, ehkä vartin kävelymatkan päästä. Aaltoja ei ollu, eli surffauksesta tässä lähellä on ihan turha edes uneksia, mutta ainakin vesi oli lämmintä, luultavasti 30 pintaan, ja ihmisiä ei ollu yhtään. Hiekkakin oli sopivasti kivan valkosta ja hienoo, kyl tää ihan OK! Lisäks Lonely Planetin tutkiskelun ja erinäisten meilailujen ja konsultoinnin jälkeen oon tajunnu, että ollaan tässä ihan kaiken keskellä. Jos lähtee pohjosemmaks tätä rannikkoa niin pääsee kalliille turistialueelle, ja bridgetownista vielä enemmän etelään niin pääsee halvemmalle turisti/biletys/ruokailualueelle (ja tietenkin lännen asumatonta surffiseutua). Anyway huomenna meen katteleen paria kämppää ja visioimaan. Luultavasti pitää ottaa ensin joku kämppä kuukaudeks tai jotain ja se antaa mulle lisäaikaa miettiä jos haluun muuttaa esim. tonne etelään, kauemmas koulusta mutta ehkä mukavammalle alueelle. Kyl tää tästä, mulla on vaikeuksia ittelläni vaan muistaa et oon ollu noin vuorokauden vasta maassa ja mulla on melkein koko vuosi aikaa, ettei oo mikään kiirus!

Eka näkymä Barbadoksesta hostellin parvekkeelta

Koko campus on mäen päällä ja uus hallintorakennus hallitsee koko ympäristöö melko vahvasti, ainakin koululle löytää melkein mistä vaan lähistöltä kun kulkee sitä kohti

Kriketti ei oo täällä vaan leikkiä, se otetaan melko vakavasti! (Ja nyt puhutaan siis ihan oikeesti siitä urheilulajista, täällä vois tehdä maisterin cricet studies -nimisessä aineessa)

Näkymää koululta, american dream, kiva omakotitalolähiö jossa ei oo kauppoja, ravintoloita tai mitään eli käytännössä jokapaikkaan pitäs olla auto (tai kärsivällisyyttä ja hyvät kengät kävellä)

Bridgetownin keskuskatu ilmeisesti

The bridge of Bridgetown

Kämpillä, West Terrace, Barbados – Ke 29.8.2012 klo 19:15

Dodiin, nyt mulla on oma kämppä tästä suhteellisen läheltä kouluu, vähän mukavammalta alueelta, mutta vieläkin aika tällänen jenkkityyppinen lähiö, eli saas nähdä kuinka kauan tässäkään tulee oltua.

Anyway, eilen oli taas semikiirus päivä koullla. Tai no ”kiirus”. Asioiden hoitamista. Marssin Paulalle, vaihtokoordinaattorille, joka vei mut administaration buildingiin rekisteröimään kurssit. No ei siellä mitään tapahtunu, ja sain Niinalta, toiselta Suomalaiselta vaihto-oppilaalta, meilin, että meistä vaihtareista otetaan ryhmäkuva 9:45, joten mun oli pakko lopettaa jonottaminen ja mennä sinne. Siellä huomasin, että täällä on mä ja Niina, joku jannu NYCistä, pari tyyppiä Kanadasta ja varmaa 15 californialaistyttöö ja ilmeisesti muutama muu tyyppi jostain muualta. Kuvan jälkeen käytiin syömässä koulun kahvilassa. Sieltä saa paikalliseen hintatasoon nähden halvan lounaan joka maksaa n. 5€ eli ruoka on oikeesti kallista täällä, tosin on se parempikin kun Suomalainen opiskelijalounas. Sen jälkeen menin taas tapaamaan Orlandoa, joka oli ettiny ympäriinsä ja löytänyt mulle kämpän. Käytiin kattomassa sitä ja kyllähän mä tähän nyt ainakin alustavasti jäin. Jaan tän tälläsen omakotitalon Jamaicalaisen lakiopiskelijan, Ianin, ja jonkun St. Vincentläisen tyypin kanssa, maksan n. 300usd/kk tästä et ihan OK diili vissiin.

Orlandon kanssa takas koululle ja 3h jonossa rekisteröimään kursseja. En tiedä miks ei voida tehdä sitä ite netissä niinkun normaalitkin opiskelijat. Luokissa oli lisäks niin kylmä, että välillä piti käydä lämmittelemässä ulkona. Lopulta vielä kaikenlisäks mulle ilmotettiin, että ne kurssit mitä olin valinnu (kattonu listasta academic year 2012/2013, semester 1) ei oo valittavissa ollenkaan. Täh?! No lounaan jälkeen Niina näytti mulle miten pääsen sit sisään lopulta opiskelijoiden alueelle, josta miljoonan linkin takaa löyty lista oikeista kursseista ja jopa niiden aikatauluista, eikun suunnittelemaan lisää niitä ilallla! Kävin vielä lopulta Paulan luona kyselemässä viisumista ja sain viisumihakemuksen, ehkä saan siis opiskelijaviisuminkin joskus! Sain kaavakkeet täytettäväks, koska niitä ei oltu lähetetty mulle ollenkaan Suomeen niinkun olis pitäny (hyvin taas asiat järjestetty, mutta ehkä ne järjestyy täällä kunhan itse järjestelee vaan riittävästi). Illalla käytii Janin kanssa vielä uimassa kuun valossa. En oo viekään tottunu siihen, että eka tulee kuu taivaalle ja sit aurinko ja kuu on vähän aikaa esillä samaan aikaan ennen kun aurinko laskee puolessa tunnissa ja kuudelta on ihan pilkkopimeetä jo oikeestaan.

Tänään sitten aamulla pakkasin kamat, otin pakun, eli paikallisen pikkubussin uudelle kämpälle ja sovin vuokraisännän kans kaikesta. Puhuttiin Ianin kanssa vähän sille, ettei toi 9kk sitova soppari oikein natsaa, ja se suostu että saadaan sopimukseen sellanen pykälä, että voidaan muuttaa kuukauden irtisanomisajalla pois tästä. Lauantaina kun on kuun eka niin allekirjotetaan kuulemma paperit. Iltapäiväks lähdin koululle vielä säätämään asioita, täytin Paulan kans viisumihakemuksen loppuun, kävin maksamassa lukukausimaksun ja viisumin. Yhteensä n. 350usd, eli aika paljon mun mielestä siihen nähden et mulle on sanottu et yliopisto vastaa kaikista kustannuksista kun tulee tänne ja nää tuli tälläin ihan yllättäen. No kaikella on hintansa. Lisäks mun viisumin oletetaan olevan valmis MARRASKUUSSA, että tässä nyt sit venaillaan että minkähän näköstä hommaa. No eipä ne onneks ottanu mun passia, mutta ennen sitä ei vissiin kannata lähtee maasta ulos, kun ei oo mitään takeita että pääsis takas sisään enää. Vihdoin sain myös kurssit rekisteröityä, en niitä mitä alun perin halusin mutta sain vähän paikallista historiaa ja espanjaa eli ihan yleishyödyllistä. Kurssit oli täynnä, mutta kun riittävästi vaati niin vaihtarit kyllä päästettiin niille. Ja onnistuin mun suunnitelmassa 4 päiväsestä viikonlopusta: koulua vaan ma,ti ja ke.

Kursseja rekisteröitäes törmäsin Davidiin ja Niinaan jotka oli menos biitsille, joten menin kanssa katteleen. Pitää ruveta kantaan uikkareita joka kerta koululla, kun täällähän tosiaan tulee pimeetä kuudelta niin ei hirveen pitkään kerkee palloileen missään. Lisäks shuttle-bus ei päästä meitä vielä sisään, mutta ens viikolla EHKÄ saadaan meidän ID-cardit/kulkuluvat, jolla pitäs päästä käyttämään koulun omia busseja jotka kulkee vähän joka paikkaan ja vie opiskelijoita ilmaseks.

Lisäks ahkera facebookkaaminen on rupeemassa tuottamaan tulosta paremmin kun googlettaminen. Surffi- ja –skedespotit ja -piirit rupee löytymään ja Lonely Planetista oon pystyny chekkailemaan sukellusmestoja, et kyl tää tästä. Seuraavat 9kk aikaa näillä näkymin oppia tuntemaan mestoja! Nyt oon tottunu jo liikaa vissiin tähän Caribian ilmastoon kun istun terassilla, jossa saan nyt vihdoin istua suihkun jälkeen pelkis surffisortseis ilman et kukaan valittaa siveellisyydestä, ja 29 astetta ja pieni tuulenvire rupee tuntumaan liian kylmältä, hyh. Mut ehkä mä kestän tän, at the moment life is good!

Batts Rock Beach (ihan koulun vieressä, kerkee vaikka luentojen välissä) ja joku tipu fisustamassa

Vaikka kämppä onkin ehkä vähän rähjääntyny niin on tää ihan kodikas kuitenkin

Ja ei sillä rähjääntyneisyydellä niin väliä, kunhan työpiste on kunnossa

Ja seura on kans hyvää!